Moimoi!
Täällä ollaan kuulkaas huideltu pitkin Ikeaa eilinen ilta ja loppuilta suunniteltu tyttöjen huoneita. Blogiin tuli hetkellinen tauko 🙂 Tosiaan, eihän siihen koulun alkuun ole enää kuin se reilu viikko ja molemmille on luvattu keväällä synttärilahjaksi parvisängyt. Hyvä idea sinänsä, sillä säästää tilaa huikeasti. Tulevan ekaluokkalaisen huoneeseen kun aukeaa kolme ovea, niin ehjiä seiniä ei juuri ole. No, eilen innostuin pitkästä aikaa piirtelemään koneella suunnitelmia tyttöjen huoneista. Niistä lisää myöhemmin. Mutta siinä sivussa näpyttelin tilausta HM:lle ja tein parit kuvakollaasit (kollaasien vaatteet siis by H&M).
Täytyy myöntää, että tänä kesänä mun työpukeutuminen on lähtenyt aivan laukalle; päältä löytyy jos jonkinlaisia kesämekkoja (jopa vähän rantamekkojakin…auts), printti- ja haaremihousuja ja liki aina varvastossut (siistit sellaiset). Ei hyvä. Tai miten sen nyt ottaa. Meillä on aika kasuaali työympäristö ja sen myötä suht’ kasuaali pukeutuminen. Siisteyden toki huomioon ottaen. Koska meillä ei ole suoramyyntiä kuluttajille, niin meillä ei täällä juuri käy raaka-ainetoimittajien lisäksi ulkopuolisia (pl. toimistotarvikemyyjät sun muut). Eilen yksi ihana vanha herrasmies eräästä etelä-Suomen värikaupasta tuli kuitenkin noutamaan maalitilauksensa ja totesi mulle: ”Mistäs noi tuollaiset housut on oikeen kotoisin?” No mä siinä heti tajusin, että kysyi sen hyvällä ja selitin, että ei ole Intiasta vaan Thaimaasta, kun epäili housujen olevan Intiasta. Silti aloin miettimään, että tämä mun työpukeutuminen täytyy saada taas raiteilleen tulevan syksyn myötä. Koska tällä hetkellä vois tosiaankin kysyä toisenlaisella äänenpainolla, että mistä nää mun housut nyt onkaan kotoisin 😀
Mun vaatekaappi noudattelee yhtä tylsää väriskalaa kuin sisustuskin. Ja kuten sisustuksessa niin myös vaatteissa olen huomannut sen, että hetkittäiset kaipuut väreihin menevät kyllä ohi. Ei kannata satsata rahaa petroolinsiniseen tai turkoosiin, sillä ne vaatteet jäävät käyttämättä. Kuten myös pari syksyä sitten ostamani viininpunaiset neuleet. Oliko niitäkin pakko ostaa jokaiselle päivälle yksi? 🙂
Mustia housuja ei voi koskaan olla liikaa. Mä olen tykästynyt slim fit suoriin housuihin, jotka joustaa ja jotka menevät niin monen yläosan kanssa; lyhyiden paitiksien kuin pitkien tunikoidenkin kera. Toinen vaate, joka on liki yhtä käyttökelpoinen on neuletakit; lyhyinä ja pitkinä, paksuina ja ohuina. Yleisesti ottaen mun työvaatetus on siisti, mutta silti siinä voi olla jotain rentoja piirteitä esim. korujen, huivin tai laukun muodossa.
Muistan, että äitini aikoinaan pukeutui töihin aina jakkupukuun; joko hame-, sortsi- (muistatteko vielä ne sellaiset bermudasortsijakkupuvut?) tai housupukuun. Viitenä päivänä viikossa. Ja aina oli sisäkorkkarit erikseen, jotka vaihtoi töissä. Toki toimenkuvakin oli sellainen, että tällainen pukeutuminen oli tarpeen. Mä vietän yleensä samoissa kengissä koko päivän, mutta olen harkinnut, että ei olis pöllömpää alkaa käyttään sisäkenkiä. Tulis ulkoilutettua niitä korkkareitakin sieltä pölyttymästä. Aina välillä, tärkeisiin palavereihin tulee laitettua jakkupuku päälle. Toisaalta tykkään, että on ihan kiva välillä heittää vähän formaalimpaa päälle. Jakku ylipäätään on sellainen joka paikan vaatekappale, joka menee niin farkkujen kuin suorien housujenkin kanssa. Yks vaate, joka mulla on jäänyt aivan käyttämättä on perus kauluspaita. Siellä niitä roikkuu kaunis rivi vaatehuoneessa, mutta en ole vain viime vuosina käyttänyt niitä. Täytynee silittää nekin käyttövalmiiksi syksyä varten! Kollaaseihin ei nyt sattunut yhtään mekkoa, mutta niitä tykkään pitää töissä, varsinkin neulemekkoja ja tiukan palaverin tullen etsitään vakuuttavuutta kotelomekon kera.
Mustien housujen ja neuletakkien lisäksi vaatekapin must have on siistit siniset farkut (tai paritkin). Ne menevät kaikkien vaatteiden kanssa. Yleensä mulla on niiden kanssa toppi ja neuletakki, mutta myös kauluspaita+jakku+siniset farkut ovat takuuvarma combo. Vähän juhlavampi yläosa ja korkeammat korot farkkujen kanssa ja sillähän vois lähteä suoraan töistä vaikka lasilliselle.
Voih, mitä olisi työviikot ilman casual Fridayta? Kysyy hän, jolla kesän aikana joka päivä on ollut kasuaaliperjantai 😉 Kyllä mä tykkään aika usein laittaa perjantaina rennommat vaatteet töihin. Farkuissa voi olla vähän kulumaa ja jalassa voi olla biker bootsit. Ylisuuret neuleet ovat syksyn tullen myös taas ihan must. Jalkaan voi ihistyspäivinä vaikka heittää farkkujen sijasta siistit legginsit. Ja huonon hiuspäivän tullen pipon päähän.
Mitkä on sun luottovaatteet töihin? Vietätkö sä kasuaaliperjantaita?
Jotenkin mä odotan jo sitä, että arki normalisoituu täällä töissäkin; ihmiset palailevat lomilta ja puheensorina täyttää toimiston. Sade ropisee ikkunoihin ja joku ehdottaa pizzaa lounaaksi. Ihanaa! Varma merkki syksystä on se, että lyödään ensi kesän ulkomaalihinnasto tuotteineen kasaan ja muutenkin suunnataan katseet ensi kevään tempauksiin. Katalogi-ihminen minussa on tainnut syntyä näiden töiden myötä 🙂
Nyt pitkääkin pidempi postaus päätökseen;
aloitin tämän aamukahvitauolla, jatkoin lounastauolla ja lopetan iltapäiväkahvitauolla. Joten jos tekstistä katkeaa välissä se punainen lanka (as if sitä näissä mun jorinoissa koskaan on ollutkaan :D), niin älkäähän ihmetelkö. Vielä pari tuntia tehokasta työaikaa ja sitten mökille laiturinnokkaan!
Keskiviikkoterkuin,
