keskiviikko 30. heinäkuun 2014

Työpukeutumisesta

Moimoi!
Täällä ollaan kuulkaas huideltu pitkin Ikeaa eilinen ilta ja loppuilta suunniteltu tyttöjen huoneita. Blogiin tuli hetkellinen tauko 🙂 Tosiaan, eihän siihen koulun alkuun ole enää kuin se reilu viikko ja molemmille on luvattu keväällä synttärilahjaksi parvisängyt. Hyvä idea sinänsä, sillä säästää tilaa huikeasti. Tulevan ekaluokkalaisen huoneeseen kun aukeaa kolme ovea, niin ehjiä seiniä ei juuri ole. No, eilen innostuin pitkästä aikaa piirtelemään koneella suunnitelmia tyttöjen huoneista. Niistä lisää myöhemmin. Mutta siinä sivussa näpyttelin tilausta HM:lle ja tein parit kuvakollaasit (kollaasien vaatteet siis by H&M).
Täytyy myöntää, että tänä kesänä mun työpukeutuminen on lähtenyt aivan laukalle; päältä löytyy jos jonkinlaisia kesämekkoja (jopa vähän rantamekkojakin…auts), printti- ja haaremihousuja ja liki aina varvastossut (siistit sellaiset). Ei hyvä. Tai miten sen nyt ottaa. Meillä on aika kasuaali työympäristö ja sen myötä suht’ kasuaali pukeutuminen. Siisteyden toki huomioon ottaen. Koska meillä ei ole suoramyyntiä kuluttajille, niin meillä ei täällä juuri käy raaka-ainetoimittajien lisäksi ulkopuolisia (pl. toimistotarvikemyyjät sun muut). Eilen yksi ihana vanha herrasmies eräästä etelä-Suomen värikaupasta tuli kuitenkin noutamaan maalitilauksensa ja totesi mulle: ”Mistäs noi tuollaiset housut on oikeen kotoisin?” No mä siinä heti tajusin, että kysyi sen hyvällä ja selitin, että ei ole Intiasta vaan Thaimaasta, kun epäili housujen olevan Intiasta. Silti aloin miettimään, että tämä mun työpukeutuminen täytyy saada taas raiteilleen tulevan syksyn myötä. Koska tällä hetkellä vois tosiaankin kysyä toisenlaisella äänenpainolla, että mistä nää mun housut nyt onkaan kotoisin 😀
Mun vaatekaappi noudattelee yhtä tylsää väriskalaa kuin sisustuskin. Ja kuten sisustuksessa niin myös vaatteissa olen huomannut sen, että hetkittäiset kaipuut väreihin menevät kyllä ohi. Ei kannata satsata rahaa petroolinsiniseen tai turkoosiin, sillä ne vaatteet jäävät käyttämättä. Kuten myös pari syksyä sitten ostamani viininpunaiset neuleet. Oliko niitäkin pakko ostaa jokaiselle päivälle yksi? 🙂
Mustia housuja ei voi koskaan olla liikaa. Mä olen tykästynyt slim fit suoriin housuihin, jotka joustaa ja jotka menevät niin monen yläosan kanssa; lyhyiden paitiksien kuin pitkien tunikoidenkin kera. Toinen vaate, joka on liki yhtä käyttökelpoinen on neuletakit; lyhyinä ja pitkinä, paksuina ja ohuina. Yleisesti ottaen mun työvaatetus on siisti, mutta silti siinä voi olla jotain rentoja piirteitä esim. korujen, huivin tai laukun muodossa.
Muistan, että äitini aikoinaan pukeutui töihin aina jakkupukuun; joko hame-, sortsi- (muistatteko vielä ne sellaiset bermudasortsijakkupuvut?) tai housupukuun. Viitenä päivänä viikossa. Ja aina oli sisäkorkkarit erikseen, jotka vaihtoi töissä. Toki toimenkuvakin oli sellainen, että tällainen pukeutuminen oli tarpeen. Mä vietän yleensä samoissa kengissä koko päivän, mutta olen harkinnut, että ei olis pöllömpää alkaa käyttään sisäkenkiä. Tulis ulkoilutettua niitä korkkareitakin sieltä pölyttymästä. Aina välillä, tärkeisiin palavereihin tulee laitettua jakkupuku päälle. Toisaalta tykkään, että on ihan kiva välillä heittää vähän formaalimpaa päälle. Jakku ylipäätään on sellainen joka paikan vaatekappale, joka menee niin farkkujen kuin suorien housujenkin kanssa. Yks vaate, joka mulla on jäänyt aivan käyttämättä on perus kauluspaita. Siellä niitä roikkuu kaunis rivi vaatehuoneessa, mutta en ole vain viime vuosina käyttänyt niitä. Täytynee silittää nekin käyttövalmiiksi syksyä varten! Kollaaseihin ei nyt sattunut yhtään mekkoa, mutta niitä tykkään pitää töissä, varsinkin neulemekkoja ja tiukan palaverin tullen etsitään vakuuttavuutta kotelomekon kera.
Mustien housujen ja neuletakkien lisäksi vaatekapin must have on siistit siniset farkut (tai paritkin). Ne menevät kaikkien vaatteiden kanssa. Yleensä mulla on niiden kanssa toppi ja neuletakki, mutta myös kauluspaita+jakku+siniset farkut ovat takuuvarma combo. Vähän juhlavampi yläosa ja korkeammat korot farkkujen kanssa ja sillähän vois lähteä suoraan töistä vaikka lasilliselle. 
Voih, mitä olisi työviikot ilman casual Fridayta? Kysyy hän, jolla kesän aikana joka päivä on ollut kasuaaliperjantai 😉 Kyllä mä tykkään aika usein laittaa perjantaina rennommat vaatteet töihin. Farkuissa voi olla vähän kulumaa ja jalassa voi olla biker bootsit. Ylisuuret neuleet ovat syksyn tullen myös taas ihan must. Jalkaan voi ihistyspäivinä vaikka heittää farkkujen sijasta siistit legginsit. Ja huonon hiuspäivän tullen pipon päähän. 

Mitkä on sun luottovaatteet töihin? Vietätkö sä kasuaaliperjantaita?

Jotenkin mä odotan jo sitä, että arki normalisoituu täällä töissäkin; ihmiset palailevat lomilta ja puheensorina täyttää toimiston. Sade ropisee ikkunoihin ja joku ehdottaa pizzaa lounaaksi. Ihanaa! Varma merkki syksystä on se, että lyödään ensi kesän ulkomaalihinnasto tuotteineen kasaan ja muutenkin suunnataan katseet ensi kevään tempauksiin. Katalogi-ihminen minussa on tainnut syntyä näiden töiden myötä 🙂

Nyt pitkääkin pidempi postaus päätökseen; 
aloitin tämän aamukahvitauolla, jatkoin lounastauolla ja lopetan iltapäiväkahvitauolla. Joten jos tekstistä katkeaa välissä se punainen lanka (as if sitä näissä mun jorinoissa koskaan on ollutkaan :D), niin älkäähän ihmetelkö. Vielä pari tuntia tehokasta työaikaa ja sitten mökille laiturinnokkaan!

Keskiviikkoterkuin,

10 Responses to “Työpukeutumisesta”

  1. Anonymous sanoo:

    Välillä mä niin haikailen jonkun tavallisen toimistotyön perään että voisi lakata kynnet ja pukeutua omiin vaatteisiin, mutta toisaalta onhan tää hoitoalalla helppoa kun ei töihin lähtiessä tarvitse miettiä mitä päälle laittaa, pärjää huomattavasti pienemmällä määrällä vaatteita. Koirankarvaisia kotivaatteita löytyy kaapeista eniten =) Täytyy kyllä sanoa että on ne hoitajien valkoiset vaatteet aivan hirveitä. Ei ne istu mitenkään päälle, on kuumia eikä jousta ollenkaan. Joo, on mullakin casual yövuorovaate, laitan sääntöjä uhmaten vihreän leikkaussalihoitajan puvun kun se on paljon pehmeämpi ja mukavampi päällä =) Ja oliskin perjantai aina vapaiden alku… Ja varpaankynnet voi aina lakata vaikkei niitä kukaan näekään.

    • Maria sanoo:

      Oi ja mä haikailen työtä, jossa saisin pitää työvaatteita 😀

      Ikinä ei käy onni tasan 😉 Hih, ihana kasuaaliyövuoropuku sulla!

      Aurinkoisia hellepäiviä ja iloa töihin <3

  2. Lumo sanoo:

    Vaatevalinnat tulevat enemmänkin päivän sisällöstä kuin viikonpäivästä. Onko asiakkaita tulossa tai olenko menossa asiakkaiden luo ja keitä tapaan.

    Neuletakit ovat vakiokamaa, niitä käytän paljon enemmän kuin jakkuja. Kauluspaitoja en omista kuin muutaman ja nekin ovat vähällä käytöllä. Inhoan silitystä enkä tunne kauluspaidoissa oloani oikein kotoisaksi. Yön yli tuuletus korvaakin usein silityksen, vaatteet ovat suoristuneet ulkoilmassa.

    • Maria sanoo:

      No näinhän se on, en mäkään kasuaaliperjistä vietä, jos tiedossa palaveri 🙂 Mutta jos ei ole sovittuja tapaamisia niin sitten mennään rennosti!

      Mulle tulee välillä silityspuuska ja silloin siliää myös kauluspaidatkin vaivattomasti (myös miehenkin), mutta yleisesti ottaen silitys on ehkä ärsyttävintä kotityötä 😀

      Kivoja hellepäiviä <3

  3. Mapsi sanoo:

    Mun työssä ei oikein voi pitää varsinaista casual-fridaytä, koska aspassa niitä asiakkaitakin on joka päivä. Eli aika formaalia tuo vaatetus on.Mun tulevan syksyn lempparit tullee olemaan pillit / kapeat mustat housut (ja jossain tilaisuuksissa uudet espritin ”samettikuvioiset leggarit”, ihqut ;D ) ja joko neule+toppi/paitacombo tai sitten jakku/toppi. Vielä pitäis löytää arkikäyttöön joku mukava kotelomekon tapainen… no, eiköhän niitä tule syksyllä kauppoihin!
    Sitten oikein formaaliin tapaamiseen vedän turvavaatteen, mustan uniformun (=jakkupuvun) ja ehkä valkoisen paitiksen päälle. Silloin tunnen itseni varmaksi ja särmäksi.
    Viime talvi meni pääasiassa ballerinoissa tai saappaissa, mut ensi talvena ryhdistäydyn ja alan taas käyttää korkkareita, jeah!

    Kauniita kollaaseja olet koonnut!

    ai niin, ps.. muistan hyvin ne bermudashortsi-jakkupuvut.. itselläni oli 90-luvulla siniset bermudat töissä ja siinä sininen liivi paitiksen kera. Olin ihan vimpan päälle ;D

    • Maria sanoo:

      Uuulalaa, samettikuvioiset leggarit kuulostaa hyvältä Mapsi! Mulla vähän sama tuon kotelomekon kanssa…ne tuppaa olemaan liian formaaleja kaikki. Joku sellainen rento, joka ei rypisty ja joka on mukava päällä. Vinkkaahan kun löydät 🙂

      Kiitos, osa noista vaatteista lähti tilaukseen. Mutta ennen kuin ne puran vaatehuoneeseen, täytyy raivata tilaa ja tehdä muutenkin kartoitus käyttämättömistä vaatteista.

      Oih, siniset bermudat+liivi kuulostaa kyllä just ysikytluvulta, olit (ja olet edelleen) ihan aallonharjalla pukeutumisessa 😀

      Ihania kesäpäiviä <3

  4. Kivoja kollaaseja, jotka ohjasivat kyllä ajatuksen jo syksyyn – että mä odotan sitä jo, saisivat nää karseat helteet jo mun puolesta loppua! 😀 Ei nappaa kulkea koko ajan soija pinnassa pienten perässä. 😉 Joo, ja mun luotto”työ”vaatteet tällä hetkellä kotona pienten kanssa on mahdollisimman mukavat, ja just nyt mahdollisimman vähän kangasta sisältävät! 😀

    • Maria sanoo:

      Moikka ihana, kiitos kaunis ja onnea hurjasti <3 Mä olen tainnut vallan kesälomahuumassa unohtaa onnitella, vaikkakin kännyn avulla olen blogiasi mökilläkin lukenut 🙂

      Mä muistan tuon ajan – meillä on molemmat syntyneet huhtikuussa ja molempien kanssa oli helteinen toukokuu. Se oli ihan tuskaa, kun muutenkin oli hormonit vielä miten sattu ja soijaa (ja maitoa) pukkas enemmän kuin laki sallii. Tsemppiä, kyllä se syksy pian tulee <3

  5. Reetta Niemi sanoo:

    Minä säästyn monelta tuskaiselta miettimiseltä työvaatetuksen suhteen, kun heitän vain univormun niskaan, ja se on siinä. Talvikaudella on eri asia sitten se pakkaaminen, jota en osaa vieläkään…aina vain lataan sitä tavaraa matkalaukun täyteen 😀
    Just eilen sanoin miehelleni, että tulis jo syksy ja sais juoda punaviiniä viltin alla ja ulkona vihmois pohjoistuuli. Ja kaikki ne ihanat TV-sarjat alkais! Hih, onkohan tää hellekausi ollut jo vähän liian pitkä 😉

    • Maria sanoo:

      Heissan ihanainen!
      Mäkin haaveilen univormuista (siis en palomiehistä ja poliiseista) vaan siitä, että sais lähteä töihin tietyssä vaateparressa, joka päivä. Ei tuottais tuskan tuhahduksia aamulla vaatehuoneessa 🙂

      Hei, mietipäs että pian me jo taas haaveillaan Thaimaan lämmöstä…ei tartte kuin viikko syyssateita ja kylmää, niin mä ainakin alan jo matkaan mielessäni lämpöön. Ja käyn katsomassa seat planistä, että mihin kohtaa koneessa mä olinkin varannut meille paikat (ihan kun en muistaisi ;)! Mutta joo, mä odotan kans punaviiniä, ohjelmia, takkatulen ääressä vietettyjä iltoja, kun sade vihmoo ikkunaan 🙂

      Nautihan lomasta <3

Kommentoi