lauantai 23. maaliskuun 2019

Ikuisen nuoruuden salaisuus

HEIPPATIRALLAA!

Kyllä se kuulkaa niin on, että vaikka elämä välillä potkii ja sattuu todella surullisia juttuja, niin ilman huumoria ja naurua ei elämästä selviä. Hyväntahtoista hölmöilyä ja itselleen nauramista. Ilman heittäytymistä. Me emme todellakaan ole naamiaisihmisiä tuon miehen kanssa, mutta tällä kertaa päätimme laittaa kaikki peliin. 

Laitan tämän postauksen teille ajastettuna, joten nyt kun tätä luette olemme juhlistamassa rakkaan ystävän yllätyssynttäreitä. Teeman mukaisesti pukeutuneina. Hieman itseäni näin etukäteen hirvittää, että kuinka varvas kestää korkkarit 😀 Mulla oli kyllä sellainen säkkärä peruukkikin lisävarusteena, mutta koska hiukset asettuivat suihkun jälkeen luonnostaan kasariluukkiin niin niillä mennään! 

Synttärijuomana pakkasin mukaan muutaman alkoholittoman siiderin ja hei repäisin ostamalla uuden cola kombuchan. En tiedä mistä johtuu, mutta ei tee alkoholia mieli tippaakaan. Varsinkaan näinä päivinä, kun on migreeniä. Aamulla migreeniin herätessäni mietin, että kamalaa olisi, jos pääkipu olisi itse aiheutettua 😀

Ikuisen nuoruuden salaisuus; heittäytyminen ja hassuttelu. Mutta me jatketaan nyt juhlia kasarimeiningeissä! Rock!

LEPPOISAA LAUANTAITA SINNEKIN,

 

 


maanantai 31. joulukuun 2018

Vuosi vaihtuu, mikä muuttuu?

IHANAA VUODEN VIIMEISEN PÄIVÄN AAMUA!

En voi uskoa, että tämä vuosi taputellaan pian pakettiin. Yleensä tässä vaiheessa vuotta ajatukseni ovat olleet varsin analyyttisia. Tehneet ikäänkuin elämän tilinpäätöstä. Raksuttaneet menemään niin maan peijakkaasti, että jos pääni olisi ollut printteri, niin se olisi sauhuten suoltanut kaavioita ja käppyröitä. Hetken jo huolestuin, kun tänä vuonna niin ei ole. Vuosi lopetetaan ja aloitetaan samoissa merkeissä. Pian päättyvä vuosi on ollut pitkästä aikaa sellainen tasaisen ihana. Jonkun mielestä ehkä tylsä, mutta omasta mielestäni ihanan tylsä. En kaipaa vuoristorataseikkailuja, niitä liian jyrkkiä alamäkiä ja ylämäkiä. Vaan tykkään ihan tästä elämästä ilman suuria muutoksia.

Tasapaksu elämä on turvallista ja aina sanotaan, että pitäisi mennä pois mukavuusalueeltaan. Ei siitä ole kuin kolme-neljä vuotta kun itsekin vannoin elämän olevan mielenkiintoisempaa, kun poistuu mukavuusalueeltaan. Mutta senkin voi tehdä ihan pienesti. Ei tarvita mitään benjihyppyjä tai lomamatkaa Fidzille sukeltelemaan.

Jo pari vuotta kantava voimani on ollut lempeys. Ja sillä jatkan ensi vuonnakin. Pyrin olemaan lempeä itseäni ja muita kohtaan. Olen hyötynyt tuosta ajatusmallista ihan älyttömän paljon. Siitä, että tässä liian kunnianhimoisessa maailmassa ei tarvitse itse olla kunnianhimoinen, jos ei halua. Riittää, että olen tyytyväinen omiin saavutuksiini. En tarvitse pystejä, pokaaleita tai kunniamainintoja. Pyrin elämään niin, että mulla ja lähipiirilläni on hyvä olla. Panostamaan hyvinvointiin ja terveyteen. 

Neljä tammikuuta on kulunut tipattomasti, niin tämä tulevakin tammikuu. Kolme tammikuuta on kulunut valkoista sokeria vältellen, niin tämäkin tammikuu. Kertaakaan en ole lipsunut, mutta lempeästi senkin antaisin itselleni anteeksi. Se tajuttoman hyvä olo, joka valkoisen sokerin jättämisestä ja muunkin höttöruoan välttämisestä tulee, on kaiken sen arvoista. Mutta eipä tuossakaan hirmuisesti ole muutosta siihen arkeen, johon olen tottunut. Eli ei varsinaisesti voi puhua uuden vuoden lupauksista. Vaan pienestä ryhtiliikkeestä wiener nougatien ja minttukaakaon jälkeen 😉

Vuosi vaihtuu, no mikä sitten muuttuu? Ehkä suurin muutos on se, että pitää opetella taas päiväyksessä tuo 2019 vuoden 2018 sijaan. Suurimpiin muutoksiin tulevana vuonna kuuluu myös se, että täytän loppukesästä 44 vuotta. Ja edelleen, elän elämäni parhaita aikoja. Vanheneminen ei pelota. Se, että aika tuntuu kuluvan hurjan nopeasti, pistää hiukkasen puntin tutisemaan. Mutta kun osaa ottaa elämästä joka päivä ja joka hetki kaiken irti, ei tuota ajankuluakaan tarvitse turhaan taivastella 🙂IDID

Mitä blogiin tulee, niin aina välillä mietin, että pitäisi repäistä ja muuttaa bloginkin suhteen asioita. Mutta hei, ehkä tämä blogi elää niin sidoksissa omaan elämääni, että niitä muutoksia tulee pikkuhiljaa, huomaamatta. Jos ei omassa elämässäni mikään muutu, niin en koe tarvetta alkaa blogissakaan suureellisia muutoksia tekemään. Ehkä voisin alkuvuonna panostaa taas enemmän ruokaresepteihin. Sellaisiin helppoihin ja terveellisiin. Jossain vaiheessa harkitsin jo ruokabloggaajaksi siirtymistä, mutta koska tykkään höpötellä teidän ihanien kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä, niin eiköhän me jatketa tällä samalla vanhalla mallilla. If it ain’t broken, don’t  fix it. 

Joten saako olla ilman tavoitteita ja sen suurempia suunnitelmia tulevalle vuodelle? Kun joka tuutista tarjotaan uuden vuoden lupauksia ja elämänmuutosideoita. Mitäs jos on vain ihan tyytyväinen tähän tasapaksuun ja ihanaan elämään?

Kiitos teille ihanat siellä ruutujen toisella puolella, kun olette kulkeneet mukana jälleen tämän blogivuoden. Ilman teitä tämä touhu olisi ollut vallan tylsää. Ilman teitä en olisi tuntenut intohimoa kirjoittaa ja valokuvata. En olisi saanut mielipiteilleni vahvistusta tai uutta näkökulmaa asioihin. Te olette tämän bloggaamisen rikkaus. Suuresti kiitos teille, ihan jokaiselle 

IHANAA VUODEN VIKAA PÄIVÄÄ
& SUPERIHANAA ALKAVAA UUTTA VUOTTA TOIVOTELLEN,

PS. sen verran vuosikatsausta tein, että tämän blogipostauksen kuvat ovat flashbackejä menneiltä kahdeltatoista kuukaudelta 🙂


sunnuntai 23. joulukuun 2018

Näin sydämeeni joulun teen ♥

HEIPSANHEI IHANAT!

Tänään mittari näytti sellaisia lukemia (-27,5 astetta), että aiemmin olisin suosiolla jättäytynyt mökin lämpöön. Tobynkin hetken kestävät ulkoilulenkit kuluivat osin sylkkykyydillä kylmyyden takia. Ennen joulua haaveilin siitä, että tämä päivä kuluu täysin keittiössä; laatikoita sulatellen ja kinkkua paistaen. Salaatteja valmistellen.

Mutta niin vain vei tuo liukuvärjätty taivaanranta ja lumesta tönköt puut mennessään, että suuntasimme rinteisiin. Eikä kylmä vaivannut lainkaan. Päinvastoin, olo oli hyvinkin lämmin. Siinä hissillä tunturin laelle mennessäni tajusin, että tuo tunne, jonka saavutin tunturin rinteillä on se, josta oma jouluni muodostuu. Hiljaisuus, rauha, perhe ja Suomen luonto. Tyhjyyttä silmän kantamattomiin. Vaikka sosiaalinen olenkin, niin kaipaan tätä rauhaa, mikä täällä vallitsee.

Paukkupakkasia ja narskuvaa lunta. Punaisia mökin lämmössä sulaneita poskia ja merinovillakerrastohaahuilua. Sitä, että ei tarvitse tehdä mitään ja toisaalta saa tehdä vaikka mitä. Vapautta ja aikatauluttomuutta. Siitä mun joulussani on kyse. Näin sydämeeni joulun teen…

”On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään
kuin oisin osa suurta kaikkeutta
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään,
vaan mieleni on täynnä kirkkautta.”

Yleensä sitä ynnätään menneen vuoden plussat ja miinukset vuodenvaihteessa, mutta mullahan on tapana se tehdä jo näin jouluna. Sillä itse koen, että jouluna (kuten toki vuoden jokaisena päivänä) kiitollisuuden tunne korostuu. Jälleen kerran täytyy sanoa, että te ihanat siellä ruudun takana olette tuoneet elämääni niin paljon kuluneen vuoden aikana. Niin blogin kommenttiboksin puolella kuin tuolla Instagramissakin. Jollette te olisi siellä, niin blogiani ei olisi olemassa. Vuorovaikutus on se suurin syy, minkä takia tätä teen. Ja hei, kuka muu mulle muuten opettaisi Oulun murretta, ellette te….kiitos niistä kymmenistä viesteistä eilen IG Storyyn. Niiden avulla opettelen autenttisen Oulun murteen parin viikon aikana ja palaan asiaan kotimatkalla, Oulun pitstopilla 🙂

Kymmenes blogivuosi lähtee pian käyntiin ja enpäs olisi ikinä uskonut, että näin kauan tulee tätä touhua tehtyä. Mutta niin kauan kuin tunnen paloa palata tänne blogiin, ei loppua näy. Siinä, missä teille blogini toimii toivottavasti inspiraation lähteenä ja arkisena pakopaikkana, toimii tämä itselleni myös tietynlaisena henkireikänä. Blogi ja te siellä ruutujen toisella puolella olette suuri osa elämääni. Tärkeä osa elämääni. Blogi hiljenee nyt muutamaksi päiväksi, mutta palataanhan asiaan heti joulun pyhien jälkeen.

RAUHALLISTA JA TUNNELMALLISTA JOULUA 

PS. tiedättekö mikä on ehkä yksi joulun parhaimmista hetkistä? Se, kun uunista tulee kinkun tuoksu merkiksi siitä, että pian herkutellaan 🙂

 


perjantai 21. joulukuun 2018

Paniikin jälkeinen mielenrauha

HEIPPAHEI!

Joulun odotus on ollut tähän asti varsin rentoa ja leppoisaa. Kunnes tuossa päivällä säntäsin töihin pää kolmantena jalkana ja ekaa kertaa tänä vuonna tunsin pienen joulunaluspaniikin iskevän. Yksi asia, joka mahdollisti sen, että voimme antaa kaikille työntekijöille pitkän loman, oli jäänyt tekemättä. Ja kun kotitoimistolta tuota asiaa aloin hoitamaan sain sähköpostiini vain lomaviestivastauksia. Eli kaikki, ketkä olisivat voineet minua auttaa olivat jo lomilla.

Ei muuta kuin talla pohjaan ja kohti Nokiaa. Soittoa sinne, tänne ja tuonne. Hetki panikointia, jonka jälkeen plääh – totaalipysähdys. Asia kunnossa. Hyvän joulun toivotukset ja heipat. Lähdin ajamaan takaisin kotiin ja radiosta soi niin kaunis joululaulu, että ei muusta väliä. Se sopi tuohon tilanteeseen niin hyvin. Lumihiutaleet leijailivat hiljaksiin taivaalta ja hengittelin hetken syvään. Tuo biisi oli Jarkko Aholan Mielenrauhaa.

”Kahta vain joulun lahjaa
Kahta vain mä toivoisin
Vain pientä hetken hengähdystä
Ja mielenrauhaa tietenkin

Mä toivon vain, vain joulun taikaa
Et sydän ois ees hetken aikaa
Huoleton ja joulu tois
Tuon hetken toivon
Jos myötätuon yötuulen lauhan
Joulu tois taas mielenrauhan
Rahtusen maailmaan sekavaan

Miksi toivoisin mä kultaa
Lisää turhaa rihkamaa
Toisko nuo tuon levon hetken
Armahduksen kaltaisen

Mä toivon vain, vain joulun taikaa
Et sydän ois ees hetken aikaa
Huoleton ja joulu tois
Tuon hetken toivon
Jos myötätuon yötuulen lauhan
Joulu tois taas mielenrauhan
Rahtusen maailmaan sekavaan”

Onneksi veli hoksasi tuon yhden tekemättömän  jutun ajoissa. Pyhältä sitä en olisi pystynyt hoitamaan. Nyt kohti Orivettä ja hautoja. Ilman tallaa pohjassa. Keli kun tuntuu olevan suhteellisen liukas. Illalle suunnittelemani myyssittely postauksineen kuitataan siivillä ja suksiboksin pakkauksella. Aikaisella nukkumaan menolla myös. Huomenna kello soittaa jo viideltä.

Toivottavasti sielläkin on pikkuhiljaa laskeuduttu joulun rauhaan. Mielenrauhaan. Hei, palataanhan tunturista vielä hyvän joulun toivotuksien kanssa sunnuntaina ♥ 

PERJANTAITERKUIN,

PS. kuvat viime vuoden joulunvietosta 🙂


maanantai 05. marraskuun 2018

Hyvä Vuosi 2019 & arvonta

*postauksen kalenterit saatu

HEIPSKUKKUU IHANAT

ja mitä mainiointa alkanutta viikkoa! Hyvinvointi on ollut täällä blogissani kantava voima viimeisten vuosien aikana. Aina siitä lähtien, kun ehkä hieman kantapäänkin kautta tajusin, että elin elämää, jossa olin kyllä onnellinen, mutta jossa kroppa alkoi viestittämään, että elintapoihin pitää tulla muutos. Selässä todettiin nivelrikkoa, korva lakkasi kuulemasta ja leukanivelet olivat jatkuvasti jumissa aiheuttaen päivittäistä päänsärkyä. Vaikka henkisesti olin onnellinen, niin kroppa viestitti, että sillä ei ole kaikki hyvin.

Ratkaisevinta elintapojeni muutoksessa oli nimenomaan se, että osasin tulkita itseäni ja tarpeitani. Aiemmin olisin vain lisännyt liikuntaa. Kuormittavaa liikuntaa. Sellaista hakkaavaa juoksua, joka olisi rasittanut selän nivelrikkoa lisää ja jonka aikana olisin ollut koko keho jännittyneenä kuin viulunkieli.

Tajusin, että oma oikotieni onneen on lepo, lempeys ja armollisuus itseäni kohtaan. Lopetin juoksulenkit hetkeksi kokonaan. Ne, jotka muutenkin kiireisessä elämänvaiheessa saivat olon tuntemaan siltä, että rentoutumisen sijaan tuli juostua oravanpyörässä. Kelloa ja aikaa vastaan. Sen sijaan kävelin pitkiä lenkkejä rasvanpolttosykkeellä. Jätin napit korvilta ja musiikin sijana keskityin kuuntelemaan luontoa. Hengitystäni ja itseäni.

Pikkuhiljaa se kroppakin siitä eheytyi. Tuntui, että kun sain itseni fyysisesti balanssiin, henkinen puoli seurasi mukana. Vaikken ollut aiemmin edes tiedostanutkaan, että silläkin saralla olisi ollut työnsarkaa. Itseäni ja luontoa kuunnellen prosessoin niitä kipeitäkin tapahtumia, joita oli vuosien saatossa tapahtunut. Niiden vuosien, kun olin tukka tuulispäänä vipeltänyt siinä oravanpyörässä.

Välillä on pakko pysähtyä, jotta pystyy jatkamaan matkaa eteenpäin.

Tänä päivänä osaan pysähtyä. Koska olen opetellut pysähtymään. Minusta tuntuu, että ensi kertaa elämässä tunnen itseni ja kroppani. Osaan lukea, milloin on tarve pysähtyä. Ehkä se on osa tämän keski-ikäistymisen ihanuuksista, tämäkin asia.

Kerroinkin teille tuossa taannoin laittaneeni arjen aikataulut uusiksi. Juurikin nimenomaan sen takia, että arjen aikatauluttaminen on tuon pysähtymisenkin kannalta elinehtoni. Sen lisäksi, että pidän joka maanantaiaamu itseni kanssa viikkopalaverin, jossa suunnittelen tulevan viikon, pidän huolta, että tuolta kalenteristani löytyy myös ”minä-aikaa”. Aikaa, jolloin pysähdyn. Kirjaimellisesti joko sohvalle tai pysähdyn kesken työpäivän käymään lenkillä. Liikuntasuorituksetkin laitan kalenteriin. En sen takia, että ne tulisi tehtyä, vaan sen takia, että osaisin säilyttää niissäkin kohtuuden.

Tämän vuoden ajan olen nauttinut hyvästä vuodesta. Elämän kaikilla osa-alueilla. Olen täyttänyt kiitollisuuspäiväkirjaa, silloin kun olen muistanut. Merkinnyt ylös muistiinpanoja ja haaveita. Rakennellut mielessäni unelmakarttaa. Näissä on apuna toiminut ihanan Fridan Hyvä Vuosi 2018 -kalenteri. Fridan kanssa tapasimme ensimmäisen kerran varmaan reilut viisi vuotta sitten. Tuon pirteän pulppuavan ihmisen sisältä löytyy hurjan paljon syvyyttä. Valokuvaustaitoja ja kykyä nähdä kaunista jokaisessa asiassa.

Frida lähetti minulle jälleen kauniit kalenterit ensi vuodelle helpottamaan arkeani. Hyvä Vuosi 2019 – viikkokalenteri sisältää Fridan kuvaamia upeita kuvia Suomesta, mietelauseita sekä hauskoja kysymyksiä itsensä kehittämiseen ja itsetuntemukseen. Hyvä Vuosi 2019 -seinäkalenterista ajattelin tehdä perhekalenterin. Sellainen meiltä on puuttunutkin. Siihen voidaan laittaa kaikkien menot ja olla täten paremmin kartalla. Ei ole ensimmäinen eikä toinenkaan kerta, kun kiireen keskellä olen odotellut miestä kotiin töistä vain hetken myöhemmin muistaen, että toinenhan on juuri lentokoneessa matkalla naapurimaahan.

Olen päättänyt, että vuodesta 2019 tulee jälleen hyvä vuosi. Aika paljonhan elämän mielekkyys on riippuvainen siitä meidän omasta asenteestamme. Elämästä ei tarvitse eikä kuulukaan nauttia koko ajan. Pääasia, että pitkällä aikavälillä ollaan plussan puolella ja pää pinnan yläpuolella.

Koska haluan laittaa hyvän kiertämään, niin sain myös luvan arpoa teidän lukijoiden kesken sekä Hyvä Vuosi 2019 -viikkokalenterin että Hyvä Vuosi 2019 -seinäkalenterin! Eli kaksi kommentin jättänyttä voittaa, toinen seinäkalenterin ja toinen viikkokalenterin. Arvontaan osallistuminen on helppoa:

♥ kerro tämän postauksen kommenttiboksissa kumpi kalenteri sinua enemmän kiinnostaa ja
♥ joku asia, josta tunnet kiitollisuutta juuri tänään.

Arvonta-aikaa on ensi maanantaihin 12.11.2018 klo 23.59 asti.

ENERGISTÄ ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,

PS. käykäähän tutustumassa kalentereihin verkkokaupassa! Koodilla ”MARIAS” säästätte postikulut tilatessanne tuotteita 🙂