HURLUMHEI IHANAT!
Kuvilla ei ole sitten mitään asiayhteyttä tekstiin. Muuta kuin se, että välillä on mukava poiketa tutuista rutiineista (mansikkapavlova) ja leipaista vaikka bostonkakku 😀 Uskon, että en ole ainoa, joka miettii näin lomalla töihinpaluuta ja sitä, että olisko jotain muuta mitä sitä työkseen voisi tehdä. Mitä sitä elämällään tekisi? Mikä musta tulee isona? Mainittakoon nyt ihan ens alkuun, että rakastan työtäni (niin sitä päätyötä kuin tätä sivutyötäni) ja on kova ikävä jo työkavereita ja asiakkaita. Mutta silti. Jos voittaisi lotossa, niin mitä sitä tekisi? Ehkä ihan laakereillani en pystyisi lepäämään. On muutama haave, joista jotain lähtisin toteuttamaan.
Haaveilen Tampereen keskustassa, Ruuskasen talossa, olevasta pikkuisesta Bistrosta. At Maria’s. Tuolla pikkuisessa bistrossani olisi ihanan hämyinen tunnelma, harmaata, mustaa, puuta, kuparia ja patinoitunutta nahkaa. Open-kyltti ovessa kehottaisi pimeinä syysiltoina ihmisiä astumaan peremmälle. Tiskin takana iloisesti tervehtivä Maria (tai Marian sijainen, joka olisi vähintään yhtä iloinen ;), joka jaksaisi jutella asiakkaiden kanssa. Paikka, jossa ei olisi fiksattua ruokalistaa, vaan jossa tarjottaisiin päivän lounas sen mukaan, mitä torilta ja hallista on tullut mukaan. Kokin fiiliksen mukaan. Illalla tarjottaisiin pikkuisia suolapaloja. Myös makoisia tarjottavia löytyisi. Raakaherkkuja ja kunnon voilla ja kermalla leivottuja syntisiä suussa sulavia kakkuja. Luomuviinejä ja kuplivaa edullisesti lasittain. Paikka, jonne on helppo mennä ja jossa saa rahalleen vastinetta.
Haaveilen putiikista, jossa yhdistyisi sisustus- ja kirjakauppa. Lattiasta kattoon ulottuvat kirjahyllyt kätkisivät sisäänsä sisustus-, keitto- ja hyvinvointikirjoja. Myös satunnaisia matkailukirjoja. Kirjahyllyjen vieressä olisi kutsuvia nojatuoleja, joissa istuen voisi tutustua kirjoihin ja tehdä ostopäätöksen. Kauniita valaisimia, sivupöytiä ja peilejä. Printtejä ja roheita betonikulhoja. Lasikippoja ja nuorien suunnittelijoiden keramiikkaa. Tännekin haaveilen hämyistä olohuonemaista tunnelmaa. Jokainen ostos paketoidaan kauniisti ja loppujen lopuksi sujautetaan katseen kestävään kierrätettyyn paperikassiin. Hinnat olisivat maltilliset.
Haaveilen Fredagsmys at Maria’s keittokirjasta. Kirjasta, johon kokoisin ne parhaimmat fredagsmyspostaukseni blogitekstien kera. Niin, että lukijalle tulisi heti se fiilis, mikä on vallinnut ko.ruokaa tehtäessä. Itse asiassa olen saanut teiltä ihanaisilta toiveen koota nuo reseptit ladattavaan pdf-muotoon tuohon sivupalkkiin. Eihän se kauaa aikaa veisi. Josko aloittaisi siitä 🙂
Minusta ei kyllä olisi ikinä telkkarityöhön (vaikka se Hälsans Kökin videokuvauspäivä olikin ratkiriemukas :D), mutta haaveilen ohjelmasta ”Marian mukana”. Siinä käytäisiin ihan tavallisten suomalaisten kotona. Esiteltäisiin kauniita koteja, tarinoita niiden takana ja kokkailtaisiin yhdessä tuon kodin omistajan kanssa hänen suosikkireseptillään ruokaa. Ei liian fiiniä, ei mitään julkkiksia vaan ihan meidän mattimeikäläisten koteja ja ruokia.
Ja sitten, kun tulisin siihen tulokseen, että meikäläisen työura on tehty, niin haaveilen muuttamisesta meren rannalle. Valkoiseen taloon, jossa makuuhuoneen parvekkeen oven avatessaan voi tuoksuttaa ja kuulla meren. Alakerran pation pariovet avatessaan astua valkoiseen hiekkaan. Illoista, joita voi venyttää huolella aamuun asti. Auringon vaalentamista hiuksista, surffitukasta. BBQ-partyistä ison porukan kesken rannalla. Avo-Jeepistä, jonne mahtuu pari surffilautaa. Jonka ämyreistä pauhaisi Beach Boys.
Uskalla unelmoida, heittäydy haaveisiin. Sen mä osaan. Eikä sen lottovoitonkaan oikeastaan niin väliä. Haaveilu ei maksa mitään 🙂 Katsotaan muuten miten käy blogin loppuviikon aikana – huomenna singahdamme minireissulle, joten voipi olla, että kone pysyy kiinni. Viimeistään viikonloppuna palataan taas normaaliin bloggausrytmiin!
TIISTAI-ILTATERKUIN,
kuva Studio Karling
