keskiviikko 01. maaliskuun 2017

Lomalla viimeinkin…


…kaikki rakkaat vikassa kuvassa (paitsi se koirakaveri, jota on ihan älytön ikävä!) 

HELLUREI IHANAT

ja terkkuja paahtavan kuuman auringon alta. Tai oikeastaan pitää myöntää, että aurinko ei ole vielä paahtava. Siinä mittakaavassa kuin me siitä tykätään. Tämä 30 astetta on ihan ok, mutta ensi viikolle luvattu 35 kuulostaa vielä paremmalta 😉 Tultiin katsastamaan Thaimaahan, miltä meidän home away from home näyttää näin parin vuoden tauon jälkeen. Viime vuonna Marriott -ketju osti hotellin ja teki tänne mittavan rempan. Mietittiin, että kärsiikö hotellin sympaattisuus. Hotelli on iso, mutta perheomisteisena se on aina tuntunut kodilta. Ilokseni voin todeta, että vaikka omistajana on nyt iso ketju, niin se sympaattisuus ei ole kadonnut minnekään.

Tuttuja kasvoja jo kahdeksan vuoden takaa ja leveitä hymyjä. Ystävällisiä hymyjä. Nyt taas muistan, miksi tykkään niin olla täällä. Paikassa jossa kukaan ei katso kieroon, kun hymyilen vastaan tulijoille 😉 Vaikka viime vuonna Balilla oltiin niin onneissamme, ettei kahteen viikkoon kuultu hotellissa sanaakaan suomea, niin eipä tuo rakas kotikielemme vielä ole täällä hotellissa haitannut. Varsinkin ennen lapsia valitsimme matkakohteet niin, että ei ole paljon vaaraa törmätä kotipuolen kulkijaan. Syytä tähän en osaa sanoa.

Viimeksihän me lomailimme täällä kaksi vuotta sitten veljen perheen ja mummun kanssa. Vaikea on vieläkään ymmärtää, että silloin kaksi vuotta sitten äiskä oli vielä kunnossa. Niin se maailma kuulkas muuttuu. Jokaisesta hetkestä olemme tämän lyhyen lomalla oloajan sisällä nauttineet. Se ennen lomaa tehty reilunpuoleinen työpyrähdys kulminoitui migreeniin ja korvakipuun. Olenhan kertonut, että en tunne stressiä kuin vasta sitten kuin kroppa kielii siitä. Hampaat ovat olleet koetuksella öisin, kun olen niitä narskutellut. Kuulemma yksi stressin oire. Aiheuttaneet korvakipua ja migreeniä. Jännä juttu, että kaikki vaivat jäivät Helsinki-Vantaalle 😀 Koska kyseessä on hyvinvoinnin vuosi, niin vastedes voisi hillitä tahtia vähän aiemmin. Jos osaisi…

Vastedes voisi myös käydä hierojalla ennen kuin niskat on niin jumissa ettei pää enää käänny. Tänään otin tunnin hieronnan meren kohinaa kuunnellen. Ah euforiaa. Tästä se alkaa se itsestään huolta pitäminen. Viime yönä tuli nukutta 14 tuntia putkeen ja herätyskellokin oli ehtinyt piristä kolme minuuttia ennen kuin kukaan meistä siihen heräsi. Toivotaan, ettei naapurikaan 😉 Palataanhan taas asiaan, lähettelen täältä teille oikein paljon aurinkoisia terkkuja!

MIKÄ MAA, MIKÄ VALUUTTA -TERKUIN,


maanantai 27. helmikuun 2017

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin…


OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA 17791_10151438913379900_2114879856_nOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Let me take you far away
You’d like a holiday
Let me take you far away
You’d like a holiday

Exchange the cold days for the sun
A good time and fun
Let me take you far away
You’d like a holiday

Let me take you far away
You’d like a holiday
Let me take you far away
You’d like a holiday

Exchange your troubles for some love
Wherever you are
Let me take you far away
You’d like a holiday

Longing for the sun you will come
To the island without name
Longing for the sun be welcome
On the island many miles away from home
Be welcome on the island without name
Longing for the sun you will come
To the island many miles away from home”

-Holiday /Scorpions

Valkoisena hohtavaa hiekkaa, turkoosia vettä, värikkäitä kaloja, meriveden koppurastamia hiuksia, iloisena hymyileviä kasvoja, snorkkelimaskin uurteet poskilla, kasvoja joilta paistaa kiitollisuus ja onni, päikkäreitä varjossa, hikoileva valkoviinilasi parvekkeen pöydällä, liian monta luettua chick lit -kirjaa, oma perhe ympärillä. Seuraavat reilut kaksi viikkoa blogi päivittyy satunnaisesti. Mutta sitäkin aurinkoisimmissa merkeissä 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA!
NÄHDÄÄNHÄN TAAS PIAN ♥

alle

PS. Instagram & Snapchat päivittynevät kyllä blogiakin useammin (atmarias) 🙂


sunnuntai 26. helmikuun 2017

Paita & peppu

MOIMOI IHANAT!

Toivottavasti siellä on viikonloppu ja laskiaissunnuntai vierähtänyt suloisissa merkeissä. Täällä on nautittu teetä ja sympatiaa…tai paremminkin kuplajuomaa ja naurun remakoita. Sielunsiskoni Anu, ystävä jo 25 vuoden takaa on Suomessa käymässä ja eilen treffasimme jo ennen kymmentä aamulla. Kävimme brunssilla, kiertelimme kaupungilla, jatkoimme juttua siihen, mihin se viimeksi jäi. Nauroimme liki lirit housussa, joimme vähän lisää kuplajuomaa ja kotiin tulin illalla ennen kymmentä. Tänään on ollut hymy huulilla, vaikkakin pienoista kisaväsymystä on ollut havaittavissa. En syytä kuplajuomaa, syytän salmaripaukkuja. Jep 😉 ID

Tutustuin Anuun Anun isosiskon kautta. Anun isosisko oli meillä talviriparilla isosena ja riparin jälkeen Anu liittyi porukkaan. Aika pian meistä tuli paita ja peppu. Sitä me ollaan kyllä vieläkin, vaikka ei niin usein nähdäkään. Elämän suuria tapahtumia ollaan koettu yhdessä. Teininä ajeltu aamuun asti musiikkia kuunnellen, itketty silmät päästämme, kun lähdin vaihtoon. Vuosi erossa ei saanut ystävyyttä rakoilemaan. Me ollaan molemmat sellaisia tyyppejä, jotka ei aikaile. Toimitaan aika pitkälti tunteiden pohjalta ja ex tempore. Ehkä suurin suunnan näyttäjä varsinkin tuon ystäväni kohdalla on ollut se lauantai, kun astelimme hetken mielijohteesta matkatoimistoon. Varasimme 10 päivän matkan Rodokselle ja vasta jälkikäteen soitimme molemmat kotiin, että löytyyköhän rahoitusta 😀 10 päivää aurinkoa ja tanssimista aamuun asti. Puolivälissä lomaa istuimme eräässä kulmakuppilassa terassilla ja naistenhuoneesta tultuani Anu totesi, että tilasin meille siniset enkelit. Katsoin kysyvästi, että mitä ihmettä – justhan me tilattiin juomat. ”Juujuu, mutta noi tuolla tarjoaa.” Amerikan englanti kaikui viereisestä pöydästä. Enpäs olisi uskonut vielä tuolloin, että sinisen enkelin jälkeen heittona heitetty ”Tuun muuten sitten jenkkeihin suorittamaan floristiopintoni työharjoittelun.” -lause tuolle Usan laivaston helikopterilentäjälle pitäisi paikkansa. Elettiin kesäkuun loppua ja lokakuussa sain kuin sainkin koulusta kaksi viikkoa lomaa, jotta pääsin viemään ystäväni tuonne työharjoitteluun pieneen Ponte Vedran surffikylään Floridaan. Sen helikopterilentäjän luokse.

Noiden kahden viikon aikana en kuullut Anun kertaakaan puhuvan englantia ja ajattelin, että mitäköhän tästä nyt tulee. Haettiin mulle Jacksonvillen yliopiston hakupaperit ja tosissani ajattelin, että pakkohan mun on ystäväni perässä rapakon toiselle puolelle muuttaa. Elämä kuitenkin oli mulla Suomessa ja Anulla Usassa. Tänä syksynä tulee 22 vuotta täyteen, kun ollaan asuttu eri maissa. Mutta sekään ei ole saanut ystävyyttä rakoilemaan. Tiedättekö, kun joidenkin ihmisten kanssa vaan on niin helppo olla? Musta tuntuu, että meitä yhdistää eniten tämä meidän luonne. Molemmat on vähän sellaisia sunnuntailapsia, ei huolta huomisesta. Ikuisia optimisteja ja jaamme saman arvomaailman. Nauramme enemmän kuin laki sallii ja elämme hetkessä. Tiedän, että Anun suusta saattaa kuulla mitä hulluimpia ideoita. Muistan yhden keskiviikkoillan, kun laittoi facen kautta mulle viestin, että nähdäänkö perjantaina New Yorkissa. En voinut muuta kuin pudistella päätäni ja kysyä, että what have you’ve been smoking? 😀 Mutta sepäs se onkin, että me ajatellaan molemmat niin, että mikään ei ole mahdotonta. Jos vain tekee töitä unelmien eteen ♥ Tuo meidät erottava 7769 kilometriä on vain numeroita. Ei tosiystävyys pienestä etäisyydestä hetkahda!

Onko siellä muita paitoja ja peppuja? Mistähän toi sanonta muuten tulee? Ihan hassu sanonta 😉 Hei, nyt kohti koiran pesuproggista – sunnuntaipuhdetta parhaimmillaan! Palataanhan taas huomenna asiaan!

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,


torstai 23. helmikuun 2017

Hyvinvoinnin vuosi 2017 & huikea arvonta

MOIMOI!

En tiedä välittyykö sinne ruutujen toiselle puolelle tämä innostuneisuuteni, mutta kaupallisen yhteistyön myötä Life:n kanssa pääsen jakamaan teille hyvinvoinnin vinkkejä ja ilosanomaa koko vuoden 2017 ajan. Pääsin katsokaas Life ambassador 2017 -kampanjaan mukaan ja olen huisin innoissani! Kokonaisvaltainen hyvinvointi ja luonnonmukaisempi hyvinvointi on lähellä sydäntäni. Vuosi 2017 tulee olemaan hyvinvoinnin vuosi  Mitä hyvinvointi tarkoittaa omalla kohdallani? Sitä, että tuntee olonsa energiseksi, jaksaa arjessa ja lisäksi riittää vielä paukkuja pikkuisen ylimääräiseenkin. Sitä, että hymy ylettää päästä varpaisiin, sisältä ulos. Kaikillehan on tuttu tuo pyhä kolminaisuus; liikunta, lepo & ravinto. Veikkaan, että monet siellä ruudun toisella puolella nyökyttelevät, niin kuin itsekin aiemmin tein. Riitti, että liikkui jonkin verran, nukkui jonkin verran ja söi jonkin verran terveellisesti. Muutaman vuoden sisään olen huomannut, että tuo jonkin verran ei enää riitä.
Se, missä aiemmin mentiin vähemmillä yöunilla ei riitä enää. Se, missä aiemmin riitti, kun kävi pari kertaa viikossa urheilemassa, ei riitä enää. Se, missä aiemmin riitti, kun söi silloin tällöin monipuolisesti ei todellakaan enää riitä. Viimeisen parin vuoden sisään laadukkaan ja riittävän levon, liikunnan ja ravinnon merkitys on kasvanut. Puhtaan ruoan merkitys on kasvanut. Lisäksi olen tullut tulokseen, että ehkä se ei vain noiden kolmen osa-alueen haltuunottaminen, joka tällä iällä riittää pitämään kunnossa ja hyvinvoivana. Tämän vuoden aikana yhteistyön myötä haluan syventää tietämystäni sen suhteen, kuinka voin parantaa hyvinvointiani luonnonmukaisemmin. Olen luullut voivani hyvin, mutta haluan tietää onko vielä varaa voida pikkuisen paremmin.

Aina silloin tällöin olen maitokauppareissulla piipahtanut Lielahden Life-myymälässä ja todennut palvelun olevan ihan huippuluokkaa. Nyt pääsin sinne kampanjan myötä oikein ajan kanssa. Asiantuntijan konsultointiin. Maarit osoittautui rautaiseksi alan ammattilaiseksi. Tietotaitoa luonnonmukaisesta hyvinvoinnista on ihan äärettömän paljon. Juttua olisi riittänyt vaikka kuinka paljon. Onneksi pääsen juttelemaan tämän vuoden aikana vielä uudemman kerran 🙂 Lähdettiin liikkeelle siitä, mikä minun elämäntilanteeni on ja mihin itse kokisin, että tarvitsen apua luonnontuotteista. Vaikka syön monipuolisesti ja terveellisesti, niin silti kaipaan lisäapuja jaksamiseen. Siihen, että saan kaikkia tarpeellisia vitamiineja riittävästi. Hävettää myöntää, mutta tällä hetkellä en syö minkäänlaista vitamiinilisää purkista. Lukuunottamatta D-vitamiinitablettia, jonka muistan aina silloin tällöin ottaa. Joten Lifen monivitamiini MultiWoman tulee tarpeeseen, kuten myös Lifen D-vitamiinivalmistekapselit.

Parin viime vuoden aikana olen huomannut, että ihoni kimmoisuus on alkanut vähentymään ja osaltaan siksi maan vetovoima on alkanut tekemään tehtävänsä. Johtuu kuulemma kollageenin tuotannon vähentymisestä. Kollageenin tuotanto vähenee radikaalisti noin 40-vuotiaana. Itselleni tuli uutena tietona se, että kollageenin tuotannossa C-vitamiini näyttelee tärkeintä osaa. Saamani Skingain Beauty Booster sisältää kollageenin lisäksi C-vitamiiniä, joka edistää kehon omaa kollageenin tuotantoa. Olen huomannut, että kollageenituotannon väheneminen ei näy vain ihossani vaan myös nivelissäni, hiuksissani ja kynsissäni. Vaikka pyrinkin syömään lohta kerran viikkoon ja avokadoa sitäkin useammin, niin uumoilen että kuitenkaan en saa hyviä rasvahappoja tarpeeksi. Life Omega-3 70% kalaöljytiivistekapselit muuttivat aiemmat ennakkoluuloni kalaöljykapseleista. Tiedättekö ne sellaiset kalaöljykapselit, joiden jälkeen maistui koko päivän kala suussa? Nämä eivät ole lainkaan sellaisia, vaan varsin miellyttäviä ollakseen kalaöljykapseleita 🙂

Aluksi Maaritin kanssa liikkeessä jutellessamme minulle ei tullut hirveästi mieleen hyvinvointini kipukohtia, mutta mitä pidemmäs tuon asiantuntijan kanssa jutuissamme pääsimme, niin sitä enemmän tunnistin ne osa-alueet, jotka ovat omassa kehossani muuttuneet. Jotka kaipaavat apua. Aineenvaihdunta tai sen hidastuminen on yksi näistä iän mukanaan tuomistaan vaivoista. Tuntuu, että se vatsa pömpöttää tämän tästä. Gluteenittoman ruokavalion avulla sitä saan aika hyvin hillittyä, mutta nyt odotan innolla, mitä pH-balance PASCOE® -jauhe saa aikaan. Oletteko koskaan miettineet, kuinka paljon pitkälle jalostetuissa elintarvikkeissa ja muutenkin länsimaisissa ruoka-aineissa on kehoa happamoittavia ainesosia? Itse olen käynyt näistä asioista mielenkiintoisia keskusteluja aiemmin naapurin kanssa (terkkuja sinne Kikalle!) ja nyt Maaritin kanssa.

Jotta keho pystyy poistamaan happamat aineet, sen on neutraloitava ne. Itse olen tähän asti ollut uskossa, että aamuinen sitruunavesi on tähän paras apu. Kunnes kuulin Maaritilta, että tuon sitruunankin pitäisi olla luomua, jotta sillä olisi vaikutusta. Joten kehon emäksisöimiseen otan avuksi jauheen. Sekä pakkauksen sisältämät pH-testiliuskat. Mielenkiintoista nähdä, kuinka hapan kehoni on! Liittyen tuohon pömpöttävään vatsaani ja suoliston hyvinvointiin sekä vastustuskykyyn, sain kysymyksen joka aluksi hämmensi. Syötkö maitohappobakteereita? No tuleehan niitä syötyä antibioottikuurin aikana tai sitten ulkomaanreissuilla, vastasin. Sille minulla ei ollut perusteita, miksen niitä päivittäin syö. Sen tiedän, että tästä lähtien syön päivittäin Life Probiootteja.

Intoa puhkuen ja suurella kunnialla otan vastaan Life Ambassador 2017 -tehtäväni. Meillä on vain tämä yksi keho, yksi iho, yksi mieli. Tähän asti olen aika pitkälti mennyt lasten hyvinvointi edellä. Pikkuhiljaa on aika keskittyä myös omaan hyvinvointiini. Tänä vuonna tavoitteeni hyvinvoinnin suhteen on siis yksinkertaisesti selvittää, että voisinko voida vielä paremmin luonnontuotteiden avulla. Kuten kerroin, niin tulen tämän vuoden aikana kertomaan yhteistyön tiimoilta enemmänkin muun muassa luonnollisesta ihonhoidosta, vatsan hyvinvoinnista, lisäravinteista ja jakamaan flunssakauden vinkkejä. Itse olen erittäin innoissani luonnonmukaisemmasta hyvinvoinnista ja toivottavasti saan innostettua teidätkin mukaan 🙂 Suosittelen tutustumaan Lifen laajaan tuotevalikoimaan heidän verkkokaupassaan.

Onko teillä postaustoiveita hyvinvointiin liittyen?

Vastaamalla ylläolevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttikentässä kolmella teistä on mahdollisuus voittaa 50 euron arvoinen lahjakortti Life-myymälään.Kilpailun säännöt löytyvät täältä. Arvonta kestää viikon ja loppuu 2.3.2017 klo 10.00.  Kiva päästä lukemaan teidän postaustoiveitanne hyvinvointiin liittyen. Onnea kaikille tasapuolisesti arvontaan!

ILOISIN TORSTAITERKUIN,

YHTEISTYÖSSÄ LIFE


tiistai 21. helmikuun 2017

Koirakaverin ystäväpäiväkirja

…eli ystäväkirjaa, ystistä!

MORO!

Se on taas mä täällä, Toby nimittäin. Tää on nyt melkein yhtä noloa kuin se mun uus amme, jossa on muumeja, mutta äippä laittoi mut vastailemaan joihinkin kysymyksiin. Daah tai D44, niin kuin noi mun ihmissiskot sen kirjoittaa. Oli löytänyt tällaisen kivan haasteen Lauran blogista, jossa Onni vastaili kyssäreihin. Kyllä mäkin sit, jos kerta Onnikin 😉

1. Mikä on lempiherkkuasi?

No ei ainakaan ne puulta maistuvat kuivat naksut, ne ruokanappulat, joita mulle syötetään aamuin illoin. Mä tykkään raa’asta jauhelihasta ja nakeista. Myös leivänpäällyskinkku käy. Jostain syystä toi mun perhe ei sitten yhtään hiffaa, että mulle pitäisi syöttää pelkästään nakkeja, jauhelihaa tai kinkkua, jos haluaisi että mä olisin hyvällä päällä. Kerran mä onnistuin varastamaan kokonaisen kinkun paahtoleivän päältä. Suikkasin sen niin nopsaa suuhuni, että sen päällä olleet paprikatkin laskeutuivat kauniisti leivän päälle takaisin 😀

2. Oletko koskaan tuhonnut mitään?

Tänään kun äiti oli töissä mä pääsin itse eteisen peilikaappiin. Siellä lattialla oli sellainen ihana vaaleanpunainen villapipo. Jäin kiinni itse teosta, kun äiti tuli kotiin. Söin sitä parhaillaan eteisen lattialla ja kun ovi kävi niin leikin muka nukkuvaa tuon pipon päällä. Heräsin ihan pöllämystyneenä, mutta ei mua uskottu. Lattia oli täynnä vaaleanpunaisia langanpätkiä. Muuten en kyllä ole kova tuhoamaan mitään. Oon aika lepposa kaveri.

3. Leikitkö mielelläsi muiden koirien kanssa vai oletko tappelupukari?

Kyllä mä leikkisin. Aina lenkillä jäisin leikkimään kaikkien vastaantulevien koirien kanssa, mutta ne ei suostu leikkimään mun kanssa. Niiden omistajat vetää niitä eteenpäin ja mä jään usein heiluttamaan häntää ja vinkumaan perään.

4. Missä nukut mieluiten öisin?

Nukahdan mieluusti äidin ja isin sänkyyn, mutta siitä siirryn sitten sängyn alle nukkumaan. Nyt kun oon jo iso poika, niin siellä alkaa olemaan aika ahtaat oltavat.

5. Mikä on lempilelusi?

Nalle Puh (se on samalla mun rakastettuni ♥) sekä joulupukki vinkulelu. Miettikää, se joulupukki on tullut Jenkeistä asti!!! Miten se on osannut sinne mennä? Sit välillä mä leikkisin mun siskojen kaikilla pehmoleluilla, mutta mun ei anneta, sillä tunnustetaan – mulla on välillä vähän rajut leikit.

6. Jos pöydälle olisi jäänyt makkara ja olisit huoneessa yksin, mitä tekisit?

Oi, olisin taivaassa. Varsinkin jos pöydän vierellä olisi sopivan korkuinen tuoli. Hyppäisin tuolille, nappaisin makkaran suuhuni ja veisin sen mun aarteiden säilytyspaikkaan. Eli olohuoneen matolle. Sohvapöydän taakse niin, ettei kukaan näkisi. Sitten söisin sen kiireen vilkkaa parempiin suihin. Tällaiset kyssärit eivät ole muuten sallittuja. Turhaa tiisausta, mulla ei i-k-i-n-ä kävisi noin hyvä tsägä, että onnistuisin saamaan kokonaisen makkaran 😀

7. Oletko kova uimaan?

No comments. Mökillä viime kesänä mua houkuteltiin uimaan, mutta olin niiiiin pieni, että vähän pelkäsin sitä vettä. Tänä kesänä kuulemma saan oman pelastusliivinkin ja kokeillaan uida sen kanssa. Inhoan kyllä sitä huruhurulaitetta (toim.huom. hiustenkuivain) niin paljon, että mikäli uiminen vaatii aina turkin kuivauksen niin en aio uida. Koskaan.

8. Minkälainen olisi täydellinen päiväsi?

No hei, tää on helppo. Mun annettais ihan vaan nukkua sohvalla niin kauan aamulla kun mä haluan. Mulle tarjoiltaisiin aamupala ja Dentastixi sinne sohvalle. Sit käytäisiin parin tunnin lenkillä, jossa saisin olla vapaana ja juosta ilman, että kukaan rajoittaisi mun menemisiä. Sitten noi tyypit jaksaisi heitellä mulle keppiä tai lelua tunnin ajan. Saisin välipalaksi satsumaa tai porkkanaa ja sit taas nukkuisin. Illalla huomaisin sen kokonaisen makkaran pöydällä ja saisin syödä sen hyvällä omalla tunnolla. Sit mua rapsuteltaisiin takkatulen äärellä ja mä saisin nukahtaa äitin ja iskän viereen.

9. Oletko koskaan saanut kiinni oravaa tai muuta jännittävää saaliseläintä?

Kyllä, sain kuulkaa kiinni sellaisen iiiison hiiren (toim.huom. oli päästäinen ja valmiiksi jo kuollut). Se pyristeli vastaan niin maan kamalasti ja mä hypin sen perässä ojassa kuin Rambo konsanaan. Otin sen suuhuni ja tulin polleana poikana ojasta kadulle. Äiskä kirkaisi niin kovaa, että mun suu loksahti auki ja se näääääin iso hiiri tippu. Sitten mut vedettiin äkkiä sen saaliseläimen luota pois. Sinne se jäi. En saanut edes mitään palkintoa, vaikka niin urheasti saalisti. Aivan epistä! Ai niin, sainhan mä kerran pikkuvauvana kiinni yhden toisenkin jännittävän saaliseläimen; sellaisen mustakeltaisen surisijan, joka söi omppua. Mä haukkasin sitä omppua ja se surinaeläin joutui mun suuhun. Sylkäisin sen äkkiä pois, mutta se pisti mua kirsuun. Koko nassu turposi ja mua vietiin vauhdilla eläinlääkäriin, jossa jouduin suoraan takahuoneeseen tiputukseen. Ei ihan sankaritarina-ainesta, mutta melkein.

10. Minkälainen omistajasi on?

Maailman paras, tieteski ♥ Vaikka mä olen aika rehvakas ja murrosikä ottaa koville, niin en voisi toivoa parempaa perhettä. Toi isimies lässyttää mulle kontusillaan lattialla ja painii mun kans. Siskot antaa mulle salaa herkkuja ja toi äippä – se kans lässyttää ja rapsuttaa mua. Mulla on aika kissanpäivät täällä. Vaikka koira olenkin.ID

Mut hei, nyt tuli päikkäriaika. Oltiin pitkällä lenkillä ulkona ja mä pomppisin niin maan vimmatusti lumessa. Oon aivan puhki. Sitten jouduin poseeraankin monta kertaa. Tosi väsyttävää olla mallina. En jaksais yhtään olla paikallani. Äiti sanoi, että nää haasteet on hyvä antaa aina eteenpäin. Mä annan tän haasteen Väinölle. Vaikkei me olla Väinön kanssa livenä nähty, niin me ollaan katsottu Väben kuvia äitin kanssa. Ehkä me vielä joku päivä nähdäänkin.

LOVE, PEACE & CHICKEN GREASE, TOBY