HEISSULIVEI IHANAISET!
Toivottavasti siellä päivät sujuu mukavasti ja hymy väreilee huulilla♥ Täällä on loma puolivälissä ja kuin varkain se on hiipinyt tuonne takaraivoon; koti-ikävä. Kyllä, tehän tunnette mut. Maailman matkaaja, mutta silti armoton kotihiiri. Jonkun mielestä ehkä luuseri sen suhteen, mutta minkäs sille voi, että koti on maailman paras paikka 🙂 Silti mieli halajaa ulkomaille. Kuten kerroinkin, niin tämä loma ja irtiotto tuli niin tarpeeseen. Vuosi sitten Balilla lomaillessa kun ei oikein pystynyt keskittymään lomaan äiskän sairauden takia. Mietti koko ajan, että mitäköhän sinne kotipuoleen kuuluu. Niin sitä on nytkin tullut mietittyä (kiitos tuon supersuloisen koirakaverin), mutta silti on pystynyt rentoutumaan. Rentoutumaan niin, että on helppo hengittää. Huomaan, että kun on kiire, niin alan hengittää täysin pintahengitystä (en kuitenkaan ihan hyperventiloimaan) ja suggestoin itseni sellaiseen tekemisen meininkimoodiin. Ei sillä, rakastan sitä, kun on monta rautaa tulessa. Tänä vuonna joulun jälkeisenä aikana on ollut ehkä vähän liian monta rautaa tulessa. On ollut ihana maata täällä hieronnassa meren kohinaa kuunnellen. Virkistävä tunne, kun vihdoin veri kiertää ihan päähän asti 😉

Loma on siis ollut onnistunut sillä
-ekaa kertaa tänään sanoin sen ääneen: ”Olisin jo valmis palaamaan kotiin.”
-kiitos ihanien instagram-kuvien olen haaveillut olohuoneen keväisemmästä ilmeestä enkä malta odottaa, että saan synkät tekstiilit kaappiin. Haluan sisustamaan!
-ihan ekaa kertaa ikinä mietin tänään, että ollappa keväthangilla hiihtämässä. Minä, aurinkoaddikti.
-tänään oli eka kerta tällä lomalla, kun mietin, että nyt ei kyllä enää jaksaisi tätä aurinkorasvan levitysrumbaa 😀
-ikävöin Tobya niin paljon, että olen jo pian sitä mieltä, että meidän reissut on nyt reissattu (miten te muut koiraihmiset pystytte lähtemään ulkomaille ja jättämään koiran hoitoon?)!
-ikävöin niitä nappisilmiä, jotka aamulla tuijottavat sängyn laidalla ja sitä vienoa vingahtamista, joka kysyy, että joko pääsisi ulos aamupisulle?
-uskokaa tai älkää, niin ikävöin jopa niitä unenpöppörössä tehtyjä aamulenkkejä, joiden jälkeen on niin mahdottoman hyvä olla.
-kahden viime päivän aikana olen sisustanut mummulan silmissäni täysin. Ollakin, että tuossa oli kuukauden mittainen aika, että koko remontti vähän ihisti. Ei pystynyt edes ajattelemaankaan sisustusjuttuja.
-olen mielessäni visioinut vaikka mitä kivoja fredagsmys-reseptejä enkä malta odottaa, että pääsen tekemään ruokaa (ei sillä, muiden tekemää ruokaa on ollut ihan kiva syödä)



Niin että kyllä. Täällä on yksi entistä ehompi bloggaaja. Se kiire ja loman tarve ei välttämättä ole välittynyt sinne ruutujen toiselle puolelle, sillä se ei onneksi päässyt niin pahaksi. Mutta kunhan täältä kotiudun, niin antaa palaa vaan 🙂 Postausluonnoksiakin on jo kertynyt vaikka millä mitalla. Altailla löffätessä kun on aikaa miettiä elämää ja elämästä tämä rakas blogini kertookin. Hei, sellainen juttu pitää vielä kertoa, että tuossa yksi päivä kävimme siellä omalla paratiisirannallamme. Parin minuutin pitkähäntävenematkan päässä olevalla Freedom beachillä. Se on mennyt ihan pilalle 🙁 Se oli jo viimeksi iltapäivästä vähän ruuhkainen, mutta silloin emme tainneet tietää kuinka pahaksi ruuhka voi mennä. Olisi harhaanjohtavaa markkinointia kehua sitä paratiisirannaksi. Siinä missä aiemmin siellä sai nauttia hiljaisuudesta on vaihtunut meteliin ja ihmismassoihin. Musiikkia kuuluu joka ämyreistä ja mikä pahinta, meininki on kuin muurahaiskeossa konsanaan. Aivan ylikansoitettu. Ei kiva. Kalat olivat edelleen värikkäitä. Mikäli merestä löytyy vapaa kohta, jossa kastaa snorkkelimaski veteen.
Mutta hei, hätä ei ole tämän näköinen; huomenna herätyskello pirahtaa klo 05.20 ja suunta käy kohti tuntematonta. Neljä eri snorklausspottia, rauhaa ja rakkautta. Viimeksi täällä teimme PhiPhi -saarilla snorkauskierroksen ja nyt lähdemme vielä edemmäs merta kalaan. Koh Kradan, Mook, Nok ja Rok odottaa. Hassuahan tässä on se, että veljen perhe on ollut nyt viikon tuolla suunnalla ja huomenna vaihtavat maisemaa. Ehditäänhän me sitten nähdä kotipuolessakin ihan tarpeeksi 😉
Nyt reissureppu valmiiksi ja kohti uusia seikkailuja. Retkipäivän jälkeen on vielä viisi kokonaista päivää vailla ohjelmaa. Eiköhän me niistäkin nautita ihan täysin rinnoin. Ehkä käydään testaamassa tuo hotellin oma privaattiranta kera snorkkeleiden. Yhdeksi Phuketin parhaista snorkaluspaikoista sitä tuossa kehuttiin!
AURINKOISIN TERKUIN,

PS. ja ehei, kampaaja-Kristalle tiedoksi, että tämä jokaisen kampaajan kauhu ei ole mennyt leikkaamaan itse itselleen otsista; kuvat ovat viime huhtikuulta 😉 Piti laittamani Freedom beach kuvia, mutta niissä ei näy rantaa juuri lainkaan. Ihmisiä senkin edestä!