MOIMOI!
Ja ehei, ei tarvitse pelätä siellä, että meikä on leikkinyt tulella ;D Otsikko kuvaa tämän hetken olotilaani. Alkuvuodesta puhuinkin teille siitä elämisen hyvästä flow’sta. Tilasta, jossa tuntuu olevan yhtä aikaa sinut itsensä kanssa. Harmoniassa. Mulle tällainen tila on sellainen, jossa voin olla tyytyväinen tehtyihin asioihin. Tila, jossa saan paljon aikaan. Rästihommia pois alta. Siinä missä eilinen meni pienoisen ketutuksen kourissa (se alituinen aivasteleminen ja niistäminen), on tänään ollut aamusta alkaen erittäin hyvä buugi.
Tekemisen meininki. Mikä siinä onkaan, että esimerkiksi laskupinoa ei saa maksettua kuin kerran kuussa? Mä olen oikein laskujen jyväjemmari. Aivan ääripää tuosta miehestä, joka maksaa kaikki laskut samantien, kun ne postilaatikosta löytyvät. Tai ainakin syöttää ne eräpäivällä maksupalveluun. Aamulla kurvasin töihin laskupinojen kera. Kyllä, kolme eri muovitaskua; kuolinpesän laskut (oikeesti, kuinka paljon niitä vielä tulee!), omat ja yhteiset laskut.
Kun sain laskut maksettua olin niin onnellinen. Ihan kuin iso taakka olisi tippunut harteilta. Muutama lasku jäi odottamaan palkkapäivää, mutta silti ne on valmiiksi syötetty sinne nettipankkiin. Pari muuta työtä pois listalta ja sitten siirryin kotitoimistolle. Hyvä buugi jatkui töiden suhteen ja kirjoittelin erään postauksen valmiiksi, jonka olin ajatellut kirjoittaa tänään iltamyöhään. Deadline on vasta huomen aamulla klo 10, joten olin varsin ajoissa liikenteessä 🙂
En lainkaan aliarvioi levon tarvetta, mutta tiedättekö, että silloin kun on tämä tällainen flow meneillään, niin ei auta kuin mennä ja olla tehokas. Saada aikaan. Ilman veren makua suussa. Ilman tarvetta suorittamiselle. Tälle illalle suunnitelmissa vielä juoksulenkki, uuden kodin keittiön loppusiivous, keittiötavaroiden muuttaminen osittain ja eilisen postauksen kommentteihin vastaaminen.
Itseltänihän hyväksyn tämän tekemisen flow-tilan, mutta mitäs, kun lapsilla on tuo tila päällä? Little girl on fire ei ole aina kovin tuottavaa, mutta pääasia, että toiset viihtyy muutenkin kuin luuri kädessä. Pikkuisempi tuossa juuri kysyi, että ei meillä sattuis olemaan piilolasinestettä. Ajatteli kuulemma tehdä jotain limaa, johon sitä tarvitaan. Eipä löydy, joten saippualla, liimalla ja maissitärkkelyksellä mennään. Lisätään tuohon tämän illan tekemisiin muuten sitten keittiön siivoaminen. Vähän sen näköistä touhua on, että joutuu kaivamaan imurin esiin 😉
Nyt äkkiä pakoon limatalkoita sinne mummulaan keittiön loppusiivousta tekemään. Ollaanhan ystävät taas kuulolla ♥
TEHOKKAIN TORSTAITERKUIN,
PS. Insta Storyn puolella limajuttuja 😀
Me ihmiset olemme myös luonnon luomia. Miksemme mekin voisi olla harmoniassa keskenämme ja mikä tärkeintä, harmoniassa itse itsemme kanssa? Kunnioittaisimme toisiamme kuin nuo muutkin luontokappaleet. Nojautuisimme toisiimme vaikeina hetkinä niin kuin mustikkavarpu puolukkavarpuun. Kasvaisimme ylväänä yksin, elämästä kuitenkin yhdessä nauttien. Osaisimme sateen jälkeen nauttia siitä, että aurinko pilkistää pilven takaa. Eilen iltalenkillä koiran kanssa ollessani ja samalla kaatosateesta nauttien jäin kuuntelemaan erään orapihlaja-aidan takaa lasten iloisen äänekästä lallatusta. Vilaukselta näin keltaiset sadetakit pomppivan trampoliinilla. Sieltä kuului sateen ylistysloitsuja. Väkisinkin hymyilin sisäisesti ja mietin, että niin sitä pitää. Tätä asennetta lisää!
Tosin tänään on taas todettava, että voi kauniit luonnon omat, minkä teettekään! En muista toista vuotta, että mulla olisi ollut allergiat näin voimakkaana. Noin parin viikon välein menee yksi päivä aivastellessa ja vesinuhasta kärsien. Silmät valuen. Liekö eläinpöly ja remppapöly saaneet myös siitepölyn sietämiseni nolliin. Tai sitten tämä vähän hektinen elämänvaihe on laittanut immuniteetin nollille. Pitäisi syödä allergialääkkeitä joka päivä, mutta yleensä hoksaan sellaisen ottaa vasta silloin kun allergia on jo päällä. Mutta eihän se enää siinä vaiheessa auta. Tänään on yksi noista päivistä. Pari viime päivää tuossa mummulassa pölyjen keskellä taisi tehdä tehtävänsä. Puolikkaan nessupaketin jälkeen nesduukkeli näyttää siltä, että ei hyvä heilu sen lupaamani meikkauspostauksen kanssa tällä viikolla 😀
Hei muistattehan te nauttia muuten tästä kesästä? Suomen ihanasta suvesta. Vaikkei sitä aurinkoa ja hellettä ihan joka päivälle riitäkään (better days are coming my friend…), niin onhan tää nyt ihmisen parasta aikaa. Sateenropina on ehkä ihanin ääni, minkä tiedän. Varsin rauhoittava. Kesällä kivointa on se, että elämä alkaa vasta tällain illalla. Itse olen armoton illan torkku yleensä, mutta kesäisin musta tulee illan virkku. Kello lähentelee usein yhtä yöllä, kun maltan lopettaa päivän askareet. Aika ohuilla yöunilla mennään, mutta ehtiihän sitä nukkumaan sitten syksyn pimeilläkin 🙂
Mutta pieniäkös nämä. Ilon aiheitakin on ollut monia. Saatiin veljen vaimon kanssa siivottua mummulan olkkarin tavarakaaosta. Mutta ennen kuin kellarikerrokseksen yksi varastohuone on valmis, emme saa olohuonetta tyhjättyä. Iloa on tuottanut myös se, että sain vihdosta viimein itseäni niskasta kiinni siivoamisen suhteen. Siis täällä nykyisessä kodissa. Siivotussa kodissa on kyllä kieltämättä kevyempi hengittää. Iloa tuotti myös uudelleen löytämäni kikherneet. Elän taas sitä vaihetta elämässä, että tungen niitä joka paikkaan. Tänään salaattiin. Iloa on tuottanut myös tuo pieni rakas koiramme, joka on ollut aivan iholla koko päivän.
Tämä erikoislaatuinen maanantai viharakkaussuhteineen on ollut myös tulevaisuuden suunnittelua täynnä. Vatsanpohjassa on ollut tänään sellainen pieni kutkuttava tunne siitä, että syksyllä koittaa uusi arki ja pääsen tuonne rakkaaseen maalitehtaaseemme töihin. Uusi koulutuskin jännittää jo hieman. Uudet ihmiset ja verkostoituminen. Se, että pitäisi taas taitaa small talkin salat. Eikä minkä tahansa small talkin vaan sellaisten yhteiskunnallisten ja talousasioiden puhumisen salat. Viimeisen vuoden aikana en ole katsonut juuri pörssikursseja tai lukenut aamulehden talousosiota. Alan julkaisuista puhumattakaan. Se on toisaalta tehnyt ihan hyvää, sillä näkymät eivät ole ehkä olleet positiiviset.
Meillä on jääkaapissa aina marmeladeja ja hilloja. Sillä ne ovat hurjan monipuolisia. Menevät sekä suolaiseen ruoanlaittoon kuin makeaankin leivontaan. Toimivat loistavasti hätävarana vierastarjoiluihin. Ihan pelkältään suolakeksien kera tai sitten leivonnaisissa. Mackays Vadelmatahnasta saa oivan täytteen kesäiseen täytekakkuun, Raparperi-inkiväärihillolla voi tuoda ryhtiä perinteiseen raparperipiirakkaan ja Lime-sitruunamarmeladia sujauttaa savustetun lohen kylkeen. Tuo käyttämäni Mackays Perinteinen Appelsiinimarmeladi menee niin paahtoleivän päälle kuin leivontaankin. Pitkään haudutetun riistapaistin kanssa ja kesäisiin juomiin. Tuotteet sopivat niin arkeen kuin juhlaankin.
