Aamusella katsoin FB- ja IG-uutisvirtaa ja tuntui, että tuo Suomen yli pyyhkäissyt lumisade oli vallan jättänyt meidät tamperelaiset paitsioon. Onneksi iltapäivällä töiden ikkunasta näkyi jo täälläkin päin varsin luminen näkymä 🙂 Lumisateesta päivän akuuteihin; en tiedä onko se vain meidän perheen ”vika”, mutta mustuuko teillä banaanit? Ehkä ylimitoitetaan banskuostot, mutta tuntuu, että ihan joka viikko saa mustuneista banaaneista keksiä jotain jatkojalostettavaa. Usein smoothieita, mutta joskus myös banaanipannareita. Helppoja ja hyviä. Tässä yhtenä päivänä ei menty ihan niin terveellisen kautta kuin nuo smoothiet tai pannarit, vaan pyöräytettiin pitkästä aikaa banaanileipä. Jos jokin leipomus meidän perheessä katoaa alta aikayksikön parempiin suihin, niin se on banaanileipä. Niin tälläkin kertaa.
Esikoisen kanssa saimme idean tuunata tuota perinteistä banaanileipäohjettamme hieman jouluisilla mauilla. Piparkakkumaustepussin ansiosta tässä suussa sulavan mehukkaassa banaanileivässä maistui myös kaneli, inkivääri, kardemumma ja neilikka. Koko koti tuoksui yhtäkkiä jouluiselle.
-sekoita voisula ja sokerit sekaisin, lisää kananmunat ja muusatut banaanit
-lisää vehnäjauhojen sekaan suola, ruokasooda ja piparkakkumauste
-sekoita vehnäjauhoseos muiden em. aineiden kanssa
-lisää kermaviili seokseen ja sekoita
-kaada voideltuun leipävuokaan
-paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin tuntiNirheä aina ohi mennessäsi palanen banaanileipää ja nauti elämästä! Huomaan, että mieltymykseni tummanpuhuviin kuviin pääsee oikeuksiin näin marraskuussa. Valoa kun ei kertakaikkiaan pilvisinä päivinä ole, niin täytyy ottaa kaikki ilo irti tästä synkästä ajanjaksosta. Korostaa kuvissa tummanpuhuvaa tunnelmaa ja huokaista helpotuksesta, että ainakaan vaaraa kuvien ylivalottumiseen ei ole 😉 Näin positiivisesti ajateltuna. Toivottavasti sielläkin hei marraskuu sujuu mukavissa merkeissä ♥
TIISTAITERKKUSIN,
PS. miksi se on banaanileipä eikä banaanikakku? Sarjassamme niitä kysymyksiä, johon tämä äiskä ei eilen osannut vastata 🙂
Tiedättekö, kun keväisin on se aika, kun blogit pullistelevat tulppaannien kuvia. Nyt on se aika, kun blogit pullistelee kynttilöiden kuvia – omani mukaanlukien. Meinasin kirjoittaa tuohon otsikkoon heippahei ja huomenta, mutta ehkä se ei enää näin parin tunnin hereilläolon jälkeen pidä paikkaansa tuo huomenta -osuus 🙂 Viime aikoina näin sunnuntaisin on ollut vallan levollinen olo. On tuntunut, että viikonloppu on rentouttanut enemmän kuin koskaan. Siinä missä joskus aiemmin toivoi viikonlopun jatkuvan vielä maanantain, on nyt jo valmista kauraa huomiseen työpäivään.
Viikonloppujen sisällöissä kun ei tapahtunut liiemmin muutosta, niin olen tullut tulokseen, että se muutos on tapahtunut omassa itsessäni. Tavallaan myös olosuhteissa. Syyskuun alussa, kun aloin tekemään jälleen vuoden tauon jälkeen kahta työtä, joista toista pois kotitoimistolta, on viikonloppujen merkitys korostunut. En sano, ettenkö tuossa vuoden aikana, kun tein blogia kotitoimistolla, olisi kaivannut viikonloppuja.
Mutta silloin sitä ehkä lipsui enemmän työmoodiin myös viikonloppuisin, kun oli siellä omalla työpaikallaan. En osannut vetää rajaa työ- ja vapaa-ajan väliin. Se ei välttämättä kuulkaas olekaan hyvä juttu. Tuntui, että ehkä sitä viikonlopun jälkeen kaipasi sen takia vielä yhden lauantain tai sunnuntain, kun oli ollut työmoodissa koko viikonlopun. Tänä syksynä olen tietoisesti pitänyt näppini pois blogijutuista ainakin osan viikonlopusta. Vaikka täytyy myöntää, että vaikeaa se välillä on, sillä tänne on aina kiva palata. Toisen työn sähköpostia luen edelleen myös viikonloppuisin, mutta mikäli asia ei ole tulipalokiireinen, niin en vastaa sähköpostiin ennen maanantaita. Viime aikoina en ole myöskään viikonloppusin avannut myynti- ja ostoreskontraohjelmia tai laatinut excelissä pylväsdiagrammeja.
On ollut vaikeaa antaa periksi. Levätä laakereillaan. Ilman, että alitajuntaisesti ajattelee työjuttuja. Tunnistan itsestäni valitettavasti myös sen puolen, joka on valmis vetämään itsensä piippuun töiden takia. Onneksi ikä on tuonut viisautta tämänkin asian suhteen ♥ Onnistuneen viikonlopun edellytys on se, että osaa antaa itselleen mahdollisuuden rentoutua.
Meillä suloinen sunnuntai jatkuu sairastupameiningeissä; isompi pikkuinen alkoi valittamaan kuumeista oloaan yöllä (noh, kello oli yli seitsemän aamulla, mutta tuntui kuin se olisi ollut kolme) ja tämä päivä menee petipotilaana. Itselläni alkoi tuossa aamusella nuha ja nyt ottaa hitusen keuhkoista. Kuumetta ei ole, joten ehkä sitä uskaltaisi pikkuisen sivakoimaan tuonne räntäsateeseen raksun kanssa. Taidetaan olla vähän hulluja ja hurahtaneita 😛
Maanantai ja sitä myötä koko viikko aloitetaan luonnonmukaisemman kauneudenhoidon merkeissä. Ei voisi marraskuinen viikko paremmin alkaa, eihän? 🙂 Postaus on toteutettu osana Lifenkaupallista yhteistyötä. Hieman haikeat fiilikset alkavat olemaan, sillä tämä liki vuoden kestänyt yhteistyö on jo loppusuoralla. Niin paljon arvokasta tietoa olen saanut tuolta Lielahden Life-myymälän Maaritilta, että enpäs olisi ikinä uskonut kampanjaan lähtiessäni että sukellan luonnonmukaisemman hyvinvoinnin maailmaan näin syvälle ja näin kokonaisvaltaisesti. Ja että sen myötä olen voinut hurjan paljon paremmin. Pikkuhiljaa olen tuntenut olevani tuolla Lifen myymälässä kuin karkkikaupassa konsanaan. Se on sellainen karkkikauppa, jossa tulee kyllä vierailtua jatkossa usein.
Palataan vielä joulukuussa laittamaan tämä hyvinvoinnin vuosi pakettiin yleisellä tasolla, mutta keskitytään tämän postauksen verran luonnonmukaisempaan kauneudenhoitoon. Sisäisesti nautittavia tuotteita eli syötävää kosmetiikkaa katsastimme jo aiemmin, mutta keskitytään nyt pääasiassa niihin tuotteisiin, joiden avulla voimme helliä itseämme ulkoisesti.
Vaikkei vielä kovin paljon pakkasia ole meille suotukaan, niin jo nyt huomaan ihoni, hiukseni ja kynteni olevan vailla kosteutta. Tosin ei ihan niin koppuroina ne eivät ole kuin aiempina vuosina, sillä tänä vuonna nuo Omega 3 -kalaöljykapselit ovat tuoneet kosteutusta sisältä päin. Urtekramin uusi Nordic Berries -sarja hellii hiuksia ja ihoa. Tuotesarjalle on myönnetty Ecosert -sertifikaatti ja tuotteiden tuoksusta voi erottaa mustikan, ruusunmarjan, tyrnin ja karpalon. Pohjolan marjat ♥ Niitä, joita superfoodeiksi kutsutaan. Eikä suotta. Sisäisesti nautittuna ne ovat erittäin terveellisiä, mutta niiden hyödyt ovat myös ulkoisesti käytettynä kiistattomat. Sarjan tuotteet sisältävät lisäksi pajunkuoriuutetta, jolla on desinfioiva vaikutus. Pajunkuoriuute vahvistaa muiden kasviperäisten ainesosien vaikutusta.
Nordic Berries Shampoo, kuten muutkin sarjan tuotteet sisältävät vitamiineja antioksidantteja. Se jättää hiukset ihanan kosteutetuksi yhdessä Nordic Berriesin Hoitoaineen kanssa. Hoitoaineen vaikutusaikaa tosin jouduin itse vähän pidentämään; tuo ohjeen mukainen 2-3 minuuttia jätti vaalennetut osat hiuksista hieman karheaksi. Annoin lopulta hoitoaineen vaikuttaa viitisen minuuttia saunassa pyyhe päässä. Sarjasta löytyy myös hiuksiin jätettävä hoitoaine.
Hiukseni tuppaavat myös sähköistymään näin alkutalvesta ja talvesta, mutta huomasin, että myös tuo sähköistyminen on vähentynyt. Shampoo ja hoitoaine sekä saman sarjan käsisaippua että vartalovoide sisältävät vitamiinien ja antioksidanttien lisäksi myös kosteuttavaa aloe veraa sekä hyaluronihappoa, joka sitoo hiusten ja ihon kosteutta. Heitin hyvästit alkutalven kosteutta kaipaavalle iholle ihan muutamassa päivässä. Kiitos tuon ravitsevan ja kosteuttavan vartalovoiteen.
Muistatteko, kun kerroin taannoin Lifen ihanasta Body & Soul -ihonhoitotuotesarjasta? Siihen on tullut muutamia uusia tuotteita, joihin kannattaa tässä välissä tutustua. Nimittäin jalkojenhoitotuotteita. Sekä huulirasva tuomaan helpotusta viiman puremille huulille. Siinä, missä yleensä ajatellaan, että ennen sandaalikautta tulee laittaa jalat kuntoon, niin olisi tärkeää muistaa myös jalkojen talvihoito. Allekirjoittaneella se jalkojen kosteutus on se, josta tulee välillä lipsuttua. Kroppaa hellin täyteläisillä vartalovoiteilla ja kuorinnalla, mutta miksen tekisi sitä myös jaloille?
Ajattelin jakaa teille nyt jalkahoitovinkkini. Nimittäin, ensin kaadan laakeaan vatiin lämmintä vettä. Lurautan sinne Body & Soul Kick up your heels – jalkakylpyainetta ja nautin. Suljen silmät ja matkaan ajatuksissani jonnekin lämpimään. Jalkakylpyaineen rentouttavat ainesosat yhdessä luonnollisen merilevän sekä merisuolan kanssa tekevät jaloista ihanan pehmeät, auttavat väsyneiden jalkojen palauttamiseen (juoksulenkkien jälkeen ihan must!) ja valmistavat jalkoja kuorintaan. Annan jalkojen liota vedessä noin 10 minuuttia, minkä jälkeen taputtelen ne kuiviksi pehmeällä pyyhkeellä.
Kuorimiseen käytän samaa kuorinta-ainetta kuin vartalollenikin eli tuota ihanan sitruunantuoksuista Rub it in -kuorintavoidetta. Siitä löytyy muun muassa oliivinsiementä, aloe veraa, kookosöljyä ja kaakaovoita. Huuhtelen kuorintavoiteen pois ja kuivaan jalat. Tähän väliin leikkaan varpaankynnet. Seuraavaksi on pienimuotoisen jalkojen hieronnan vuoro. Aloitan kantapäistä. Walk on air -jalkasalva kosteuttaa tehokkaasti luonnonmukaisten tuotteiden voimalla. Se sisältää muun muassa karitevoita. Kun on kantapäät kosteutettu hieron vielä koko jaloille, aina sääriin asti, Land on your feet -jalkavoidetta. Se imeytyy ihan älyttömän nopeasti eikä jätä sellaista tahmaista tunnetta jaloille, niin kuin jotkut jalkavoiteet tekevät. Jalat ja mieli on tämän käsittelyn jälkeen hemmoteltu niin, että ei voi kuin myhäillä tyytyväisenä ja vetäistä villasukat jalkaan 🙂
Kosteutus ja vartalonhoito on tärkeää, mutta itselleni on viime aikojen hampaidenvalkaisubuumissa noussut jotenkin tärkeäksi myös se, että miten saada kotitekoisesti hampaat valkoisemmaksi. En uskalla varsinaista valkaisua hampaille tehdä tai teettää, mutta ilomielin otin testaukseen Warpaint –100 % luonnollisen hampaidenvalkaisujauheen. Joka ei kuitenkaan ole valkoista, niin kuin voisi kuvitella. Vaan sysimustaa 🙂 Sen luvataan vaalentavan hampaiden tummentumia hellävaraisesti samalla hampaita ja ikeniä vahvistaen. Warpaint on täynnä hampaiden hyvinvoinnille tärkeitä mineraaleja, kuten kalsiumia ja kaliumia. Kookoksen kuoresta valmistettu aktiivihiili puhdistaa tehokkaasti ja kuorii hampaita hyvin hellästi, kiillettä vahingoittamatta. Luomulaatuiset appelsiinin kuori, piparminttu sekä sitruunamyrtti vähentävät tulehduksia sekä raikastavat suun.
Vielä en ole tuotetta testannut, mutta niin paljon olen siitä viimeisen vuoden kuluessa lukenut, että pakko testata mitä pikimmin. Mutta se, mitä olen testannut ja minkä jätin tarkoituksella viimeiseksi esittelyssä on tuote, johon olen aivan hurahtanut. Tuote, joka oikeasti toimii jo näin vajaan viikon käytön jälkeen. Puhdas+ Bee Venom -voide sisältää mehiläisen myrkystä eristettyä uutetta sekä hyaluronihappoa, jotka vähentävät tehokkaasti ryppyjä, stimuloivat solujen aineenvaihduntaa sekä kosteuttavat, siloittavat ja uudistavat ihoa. Tuote on valmistettu Suomessa.
Olen levittänyt voidetta aamuin illoin puhdistetulle iholleni ja en tiedä onko se tämän yleisen hyvinvoinnin myötä peiliin ilmestyvä näky vai voiteen teho, mutta iho näyttää omaan silmääni siloisemmalta. Sibeliusryppykin näyttää astetta matalammalta ja ilme sitä myötä raikkaammalta. Sarjaan kuuluu myös seerumi, jota olen hartaasti toivonut joululahjaksi. Vink vink miehelle, joka kuitenkin tämänkin postauksen lukee. Joululahjavinkkinä ajattelin ehdottaa teille sinne myös tuota sisäisesti nautittavaa kauneutta eli Puhdas + -kollageenijauhetta. Aika kivan paketin saisi pukinkonttiin kollageenijauheesta sekä Bee Venom -voiteesta!
Hei, Life–myymälöissä on tällä viikolla ”Osta 3 maksa 2” –tarjouskampanjasta. Eli kahden Lifen oman brändin tuotteen ostaja saa kolmannen kaupanpäällisiksi. Kampanja koskee kaikkia Lifen omien tuotesarjojen tuotteita. Life tarjoaa ostajalle kolmesta Life -tuotesarjan tuotteesta edullisimman veloituksetta.
Mitä kuuluu tiistai-iltaanne? Tänne kuuluu sitä perusarkea. Tortillatiistaita ja syömisen jälkeen molemmat lapset hävisivät kuin tuhka tuuleen. Mitäpä siinä muuta kuin molemmat miehen kanssa tuumaamaan yhteen ääneen, että tehdäänkö vähän aikaa töitä. Hän työhuoneessaan ja mä ruokahuoneessa. Näppäimistön naputus taustaäänenä. Arkiromantiikkaa kerrassaan 😉 Päätin jo, että tänä iltana vastaan kommentteihinne ja jätän postauksen tekemättä. Mutta kun tuli kirjoittamisen tarve. Kyllä ne kommentitkin vielä tämän illan kuluessa saa vastaukset.
No niinhän siinä sitten kävi, että unohdin viime viikolla laittaa teille näiden lounasleipien ohjeen. Vaikka niin lupasin. Pahoitteluni. Täytyy sanoa, että rakastan tätä tunnetta, kun on monta rautaa tulessa, mutta yllättävän usein huomaan pohtivani, että onko jotain jäänyt tekemättä. Onneksi ei ole mitään sen vakavampaa jäänyt tekemättä. Marraskuu, kaikessa ihanuudessaan, on buukattu aivan täyteen; on blogitöitä, töitätöitä, ystävien treffausta ja kaikkea muuta kivaa. Veikkaanpa, että siinä yksi syy siihen, että marraskuu ei anna lannistaa. Pahinta on jäädä möllöttämään ja yksin ihistelemään pimeyttä eikö vain? 🙂
Liian raa’at kananmunat ovat olleet itselleni pienimuotoinen kammo. Veljen vaimon kahden minuutin munia töissä olen hieman karsastanut, kunnes kerran maistoin löysäksi jätettyä kananmunaa. Suolaa ripottelin päälle ja avot. Siitä syntyi ajatus näihin lounasleipiin. Helppoa ja herkullista, jälleen kerran. Niin kuin Marian keittiössä on tapana tehdä. Täyttääkin ihan mukavasti. Kuviin en näistä paistanut öljyssä, vaan laitoin paahtimen kautta. Mutta ehdottomasti suosittelen tuota öljyssä rapsakaksi paistamista.
LOUNASLEIVÄT KAHDELLE
2 isoa siivua maalaisleipää öljyä 1 avokado 2 löysäksi keitettyä kananmunaa sormisuolaa pippuria
tuoretta persiljaa
-puolita leivät ja paista niitä pannulla öljyssä
-kuori avokado ja murskaa sitä hieman haarukalla
-lisää mustapippuria muutama pyöräytys
-lisää avokado leivälle
-puolita kananmunat ja lisää avokadososeen päälle puolikas/leipä
-ripsottele päälle sormisuolaa ja persiljaa
********************
Ja nyt niiden kommenttien kimppuun. Eikun ensin oven takana ulospääsyä vinkuvan koirulin kanssa ulos. Toivottelen sinne teille oikein tunnelmallista tiistai-iltaa 🙂
Ei vitsit, jos maanantai alkaa klo 05.00 niin voisi kuvitella, että siitä tulee supertehokas, eikö? Mies lähti aamulennolla reissuun ja itse jäin pohtimaan kaikkia sellaisia juttuja, joiden miettimisen jälkeen saa aivan varmasti unta. Not. Esimerkiksi, että olenkohan nyt muistanut kaikki tärkeät deadlinet. Kaivoin siinä aamun varhaisina tunteina vuoron perään kalenteria ja vuoroin perään sähköpostiviestejä. Kunnes päätin, että hengitä syvään, kaikki on hyvin 🙂
Minne vain sitä meneekin, niin aina puheeksi nousee marraskuu. Small talkin ajankohtainen aihe, josta kaikilla riittää juteltavaa. Inhottava, pimeä, räpiskä kuukausi, josta ei kuulemma ole iloa kenellekään. Mä olen vuosien saatossa oppinut tykkäämään marraskuusta. Kehittänyt ne keinot, joiden avulla luovia läpi piiiiitkän ja pimeän kuukauden. Joka ei itse asiassa tunnu niin pitkältä kuin aiemmin. Pimeältä kylläkin, mutta sekin on vain plussaa!
Instan puolella seuraajat ovatkin huomanneet, että meitsi on saanut jälleen itseään niskasta kiinni urheilun suhteen. Ja tiedättekö mitä? Olo on mitä euforisin. Ihminen on luotu liikkumaan, siitä ei pääse mihinkään. Tapani mukaan aloitin taas juoksemisen himpun verran liian ahneesti. Viime viikon kolme lenkkiä kerryttivät kilometrejä liki 30. Sykkeet huitelivat turhan korkealla ja oikea polvi alkoi reistailemaan. Mutta pääasia, ettei se kesällä vihoitellut selän nivelrikko ole ottanut pahakseen juoksemisesta. Tosin nyt olen valikoinut reitit huolellisemmin ja juossut asfaltilla mahdollisimman vähän.
1. Marraskuun lenkit ovat kautta aikain olleet itselleni elinehto marraskuusta selviytymiseen. Silloin kun juoksin säännöllisemmin odotin jo töissä kotiin pääsyä. Sitä kun pääsen räpiskään ja pimeään kuuntelemaan musiikkia ja viettämään laatuaikaa itseni kanssa. Lenkkipoluilla ei ole juurikaan ruuhkaa marraskuun iltoina. Satunnaisia koiran ulkoiluttajia tulee vastaan harvakseltaan. Jollain masokistisella tavalla rakastan juosta sateella. Ollakin, että gore-texini vetelevät viimeisiään. Tai ainakaan eivät enää juurikaan vettä pidä. Se näky, kun auton valot heijastuvat vesilätäkköihin on jotenkin kiva. Salaperäinen ja houkutteleva.
2. Kun liikun, niin se menee käsikädessä terveellisesti syömisen kanssa. Eilen tosin lipsahti pullan puolelle, kun oltiin miehen kanssa kahvilla keskustassa, mutta osa sitä hyvinvointia on osata olla itselleen armollinen. Nautittiin pullat ja päiväkahvit hyvillä mielin. Tänään pullat on unohdettu ja pyöräytetty maanantain kunniaksi pitkästä aikaa raakakakku. Siinä maistui jo pienesti joulu ja pala suklaaraakakakkua iltapäiväkahvin kanssa piristi muuten synkkää maanantaipäivää.
3. Sen sisäistäminen, että aika aikaansa kutakin. Uskon ajattelun voimaan ja varsinkin silloin, kun mieli yrittää muuten vetää matalaksi. Milloin muulloin on yhtä ihana avata kotiovi kuin marraskuussa? Tuoksuttaa kodin tuoksu ja tuntea lämpö poskilla. Sen takia mulla on tapana jättää aina eteiseen valo ulos lähteissäni. Ihan jo koirankin takia, mutta on monin verroin kivempi tulla kotiin, jossa on tunnelmavalo päällä. Sen sisäistäminen, että me ei tälle marraskuulle mitään voida, auttaa myös. Kuten aika monen asian kanssa; mikäli ne on sellaisia, joihin emme voi vaikuttaa, niin turha tapella vastaan. Edes periaatteesta 😉
4. Näinä marraskuun päivinä olen kehitellyt itselleni juoksemisen lisäksi uuden harrastuksen; nukkuminen. Joka ilta nukahdan sohvalle. Ei tule leffailloista mitään, mutta silti rakastan sitä tunnetta, kun saan vain kääntää kylkeä ja todeta urheiluruudun juuri alkaneet. Huomata, että mulla on vielä pari tuntia hyvää nukkumisaikaa ennen kuin siirrytään sänkyyn nukkumaan. Viikonloppuna tuli vedeltyä kellon ympäri ja voin sanoa, että siinä missä usein ylipitkät unet saavat mut kahta kauheammin väsyneeksi, niin nyt ne ovat vain tehneet hyvää. Liekö vieläkin jotain aikaeroväsymystä…
5. Huomaan marraskuussa pesänrakennusviettini olevan kaikista vahvimmillaan. Sitä myötä trendin aallonharjalla oleva hyggeily ja kotoilu. Ojentelen tämän tästä sohvatyynyjä, heittelen sinne tänne torkkupeittoja ja kaivan esiin uusvanhoja kynttilänjalkoja. Poltan kynttilöitä niin, että patterit saa liki vääntää minimille. Takkapuut uhkaavat usein jo marraskuun iltojen ansiosta loppua. Tänä vuonna uutena pesänrakennusvietin kohteeksi on joutunut sänky. Mikä sen ihanampaa kun kömpiä sieltä sohvalta valmiiksi avattuun sänkyyn. Sillain, että peiton kulma on vedetty auki, kuten hotelleissa konsanaan.
Ah, gotta love November ♥ Olenko jälleen outo lintu vai onko siellä ruudun toisella puolella myös muita marraskuun puolesta puhujia? 🙂
MAANANTAITERKKUSIN,
PS. resepti tuohon raakakakkuun; pohjaan surautin desin auringonkukansiemeniä, desin manteleita ja puoli desiä cashew-pähkinöitä. Ripaus suolaa, puoli desiä raakakaakaojauhetta, loraus hunajaa ja puoli desiä kookosöljyä. Painelin sen irtopohjavuoan pohjalle. Täytteeseen jouti neljä ylikypsää banaania, kaksi parhaimmat päivät nähnyttä avokadoa ja raakakaakaojauhetta iiiso huiskautus. Vajaa desi kookosöljyä ja 1 rkl kanelia. Surautin sileäksi ja kaadoin irtopohjavuokaan. Annoin tekeytyä jääkaapissa kolmisen tuntia ja koristelin raastetulla appelsiiniraakasuklaalla.
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Nirheä aina ohi mennessäsi palanen banaanileipää ja nauti elämästä! Huomaan, että mieltymykseni tummanpuhuviin kuviin pääsee oikeuksiin näin marraskuussa. Valoa kun ei kertakaikkiaan pilvisinä päivinä ole, niin täytyy ottaa kaikki ilo irti tästä synkästä ajanjaksosta. Korostaa kuvissa tummanpuhuvaa tunnelmaa ja huokaista helpotuksesta, että ainakaan vaaraa kuvien ylivalottumiseen ei ole 😉 Näin positiivisesti ajateltuna. Toivottavasti sielläkin hei marraskuu sujuu mukavissa merkeissä ♥
HEIPPAHEI!
