perjantai 01. joulukuun 2017

Erilainen joulukalenteri

HEIPPATIRALLAA IHANAT

ja juhuu, heippatirallaa joulukuu! Naapurin naisen kanssa tänä aamuna juteltiinkin, että joulukuu tuo tullessaan monta uutta mahdollisuutta; lumisateen mahdollisuus on suurempi kuin marraskuussa (sillä tilastollisesti joulukuu on kylmempi kuin marraskuu 😉  ja ellei sitä lunta tule, niin silti joulukuussa tapahtuu merkittäviä. On suuren suuri mahdollisuus siihen, että pimeä ja synkkä kausi alkaa olemaan voiton puolella. Nimittäin päivä alkaa pitenemään. Rakastan hyggeilyä, fiilistelyä ja kaikkia niitä pimeän vuodenajan juttuja. Mutta rakastan myös alkuvuoden aurinkoisia pakkaspäiviä, kun aurinko paistaa just oikean sävyistä valoa ikkunoista sisään. Rakastan uuden vuoden loppua ja itse tutkiskelua. Oman elämäni tilinpäätöksen kasaan kyhäämistä ja uuden avaavan taseen luomista alkuvuonna.

Näitä kohden mennään vähän erilaisen aamukamman kanssa. Olen muutamien vuosien ajan lukenut hyvän mielen joulukalentereista. Miettinyt, että niissä on ideaa. Ideana se, että tekee itselleen hyvää esimerkiksi suorittamalla jonkun liikuntatoimenpiteen päivittäin on ihan mahtava. Tai että ilostuttaa lähipiiriään pienesti päivittäin. Tai ilostuttaa niitä, keillä elämässä ei juuri iloa näy. En toki vie lapsilta pois sitä iloa, että saavat aukaista joka aamu suklaakalenteristaan luukun, mutta tänään laitoin jääkaapin oveen magneetilla kiinni hyvän mielen joulukalenterin, jossa panostetaan nimensä mukaisesti hyvään mieleen.

Ei sen tarvitse olla suurikaan ele, millä saa luotua hyvää mieltä. Ottamalla arjessa aikaa ja pitämällä lasten kanssa Uno-turnausillan tai pelikorttiturnajaiset. Inventoimalla yhdessä ne joulukoristeet ja koristelemalla kotia. Paistamalla torttuja ja joulupipareita. Muistamalla myös sen oman hyvän mielen vaalimisen. Ottamalla lämpimän kylvyn tai kävelylenkin talvista maisemaa (vaihtoehtoisesti syksyistä ;)) ihastellen. Viemällä työkavereille aamukahvipöytään konvehtirasian. Aika yksinkertaista, eikö? Eikä siitäkään tarvitse stressata, jos ei joku päivä ehdikään tekemään sille päivälle suunnittelemaansa juttua; korvaa sen jollain muulla jutulla.

Nyt pikkuhiljaa työkone kiinni ja aikaistettu lähtö kohti viikonloppua. Tänä iltana myysseillään herkuista isoimmalla herkulla. Tai noh, toteutus on vielä arvoitus, kuten myös lopputulemakin, mutta illemmallahan se selviää 😉 Katsotaan, jos tämä kokki kolmonen onnistuu, niin sitten reseptiä kehiin tässä viikonlopun aikana. Huomiselle luvassa työpaikan pikkujoulut ja sunnuntaina juhlitaan erään pikkuisen söpöliinin syntsiä. Eiköhän sitä kuitenkin jossain vaiheessa blogin pariinkin ehdi!

PERJANTAITERKKUJA 

 


keskiviikko 29. marraskuun 2017

Ihanan pehmeä & terve iho (sis. arvonnan)

MOIKKAMOI!

Onko mitään ihanampaa kuin pehmeä iho? Sellainen, joka eikä kirsitä ja joka hehkuu hyvinvointia? Iho, joka on kiitollinen siitä pienimmästäkin vaivannäöstä, jonka sille suot? Mun mielestä hyvinhoidettu ja pehmeä iho on on asia, josta en suostu tinkimään. Olenkin kertonut teille peloistani ja huolistani viimeisten kahden vuoden aikana liittyen siihen, että miten ihoni reagoi ikääntymiseen. Pääasiassa olemme jutelleet kasvojen ihosta, mutta katsastetaan nyt pintaa syvemmälle koko vartalon ihoon. Iho on ihmisen suurin elin, joten jo ihan senkin takia siitä tulee pitää hyvää huolta. Kaupallisen yhteistyön myötä Medisoftin kanssa sain testiin kotimaisia Medisoft -ihonhoitotuotteita sekä pohtimaan pehmeän ja terveen ihon salaisuutta hieman enemmän. 

Olen huomannut parin viime vuoden aikana, että niin kasvojeni kuin vartalonikin iho on alkanut ohenemaan. Kasvojen iho minulla on aina ollut kovin ohut, mutta nyt olen huomannut, että myös vartalon iho alkaa olemaan ohuempi. Verisuonet paistavat helpommin läpi ja välillä tuntuu, että dekolteenkin iho on kuin silkkipaperia. Lisäksi ihon kimmoisuus on selvästi vähentynyt täytettyäni 40 vuotta. Silloin pari vuotta sitten siis 🙂 Tämän parin vuoden ajan olen ollut vartalovoidekoukussa. Huomannut, että mitkä tuotteet sopivat iholleni ja mitkä eivät. Kovin hajustetut tuotteet ovat saaneet pahimmassa tapauksessa aikaan nokkosihottumatyyppisen reaktion. Medisoftin tuotteet ovat miedosti hajustettuja ja ne sopivat koko perheelle. Herkkä ihoni ei ole reagoinut niihin, mistä olen erittäin onnellinen, sillä tuntuu että olen nyt löytänyt tuotesarjan, joka toimii!

Olen kuukauden päivät testannut Medisoftin tuotteita päivittäisessä käytössä. Medisoft on iholle ihana kotimainen tuotesarja, joka on saatavilla ihan päivittäistavarakaupoista. Laadultaan tuotteet kuitenkin vastaavat apteekeissa myytäviä ihonhoitosarjoja, sillä Medisoft on tunnettu medikaalisesta osaamisestaan. Yksi asia, mitä arvostan ihonhoidossa on se, että ihonhoitorutiinit eivät saa viedä liian kauaa aikaa. Joten pesunesteen pitää olla tarpeeksi pesevä, mutta hellä ja samoin vartalovoiteen nopeasti imeytyvä, mutta varsin kosteuttava. Niinä päivinä, kun urheilen käyn kaksi kertaa suihkussa. Se, jos mikä kuivattaa ihoa melkoisesti. Olen huomannut, että tuo Hoitava PESUNESTE pesee hellästi, mutta varmasti. Eikä iho kiristä sen käytön jälkeen niin kuin usein suihkun jälkeen. Välillä pesen myös kasvoni tuolla pesunesteellä ja se toimii siihenkin tarkoitukseen oikein hyvin. Sen, kuten muidenkin testiin saamieni ihonhoitotuotteiden pH on 5,5 eli iholle varsin ihanteellinen. Ihanteellisen pH:n tuotteet auttavat säilyttämään ihoa suojaavan luonnollisen happamuuden ja rasvakerroksen.

Täytyy myöntää, että on ollut päiviä, että olen laistanut suihkun jälkeisestä vartalon rasvauksesta. Kun on ollut olevinaan niin kiire. Tiedän, että se ei ole hyvä juttu! Mutta jos tiedän, että joudun samantien pukemaan päälle tiukat housut tai sukkahousut niin mikään ei ole ilkeämpää kuin vetää housuja jalkaan niin, että ne kinnaavat vartalovoiteen mukanaan. Medisoftin Hoitava VARTALOVOIDE imeytyy älyttömän nopeasti ja jättää ihon silkinpehmeäksi ja joustavaksi. Eikä ole ongelmaa kiireessäkään, etteikö olisi saanut tiukkoja housuja vedettyä jalkaan 🙂

Näin alkutalvesta ja talvisin huomaan varsinkin töissä käsieni ihon kuivuvan. Ehkä se on se paperien käsittely osaltaan lämmityksen kanssa, mikä saa tämän aikaan. Välillä sormenpääni ja kynsinauhani ovat karheat kuin santapaperi. Hoitava KÄSIVOIDE on luksusta kuiville käsille; se sisältää ihoa hoitavaa glyseriiniä sekä suojaavaa ja kosteuttavaa sheavoita. Ja jälleen tässäkin arvostan suunnattomasti sitä ominaisuutta, että voide imeytyy nopeasti eikä jätä käsiä tahmaiseksi niin kuin jotkut käsivoiteet.

Se on jännä juttu, että ulkomailla tulee käytettyä käsihuuhdetta aina. Mutta miksei niitä bakteereja voisi estää leviämästä täällä Suomessakin. Varsinkin näin flunssa-aikaan. Desinfioiva KÄSIHUUHDE pääsi meillä kylpyhuoneen altaan reunalle ja sitä tulee käytettyä päivittäin monta kertaa. Lapsillekin olen sanonut, että heti koulusta tullessaan pitää mennä pesemään kädet ja vastedes käyttämään myös käsihuuhdetta.

Minkä takia ihoa tulee hoitaa? Edellä mainitsinkin, että sen pehmeyden ja kimmoisuuden takia, mutta jo ihan terveydenkin takia on ihon hyvinvointiin panostettava. Kuiva, haavautunut iho imee enemmän bakteereja sisäänsä. Jo senkin takia ihon hyvinvointiin tulisi panostaa. Terve ja pehmeä iho on kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin takia merkittävässä osassa.

Haluaisitko sinäkin kokeilla Medisoft -tuotteita? Vastaamalla alla olevaan kysymykseen olet mukana Medisoft -tuotepaketin arvonnassa (arvon kaksi pakettia):

 Miten pidät ihosi ihanana?

Arvonta-aika alkaa nyt ja loppuu 6.12. klo 10.00. Arvonnan säännöt löydätte täältä.

KAUNISTA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,


tiistai 28. marraskuun 2017

Mielikuvamatkailua ja jouluista matcha-lattea

HEISSULIVEISSULI VAAN!

Rakastan yleensä marraskuuta, mutta nyt täytyy sanoa, että kovin mielissäni olen siitä, että tällä viikolla vaihtuu joulukuuksi 🙂 Vaikkei nyt niin kovin jouluista ulkona olekaan. Mielikuvamatkasin tänään hetkeksi valkoisille hangille, sillä lumen puutteessa se on oikeastaan ainoa, mitä voi tehdä nähdäkseen lumen. Hetken aikaa pystyin kuulemaan narskuvan pakkaslumen kengän alla. Tuoksuttamaan sen tuoksun, joka pakkasilmalla vallitsee. Tuntea, kun pakkanen puraisee poskea.

Jos rehellisiä ollaan, niin kyllä mä kaipaan niitä lapsuusajan talvia. Lumisia sellaisia. Ellen nyt ihan väärin muista, niin kyllä mun lapsuudessani oli lunta marraskuusta aina huhtikuulle. Oliko teidän lapsuudessanne samoin? 😀 Mielikuvamatkailu valkoisille hangille auttoi pimeänä päivänä.

IDMuistan silloin aikoinaan, kun mulla oli tapana yöllä herätä valvomaan erääntyvien ostolaskujen tai milloin minkäkin takia, että ainoa keino rauhoittua ja saada kenties uudelleen unen päästä kiinni oli mielikuvamatkailu. Silloin matkasin jonnekin lämpimään. Asettauduin makaamaan aurinkotuolille ja tunsin lämmön. Silmissäni näin lähimmän palmun latvan huojuvan leppeässä merituulessa. Korvani kuulivat aallon pauheen. Annoin hengityksen virrata luonnollisesti. Usein rentouduin mielikuvamatkallani niin paljon, että sain unen päästä kiinni.

Onneksi tätä nykyä ei juuri enää tarvitse kärsiä yövalvomisista. Vaikka stressattavia asioita olisi vaikka kuinka, niin olen oppinut olemaan stressaamatta. Tajunnut, että ne asiat, joille en itse voi mitään eivät ole stressaamisen arvoisia. Eräs merkittävä asia, joka on vähentänyt yöllisiä heräilyjä ja yöllisten mielikuvamatkailujen tarvetta on se, että enää hyvin harvoin juon kahvia klo 14.00 jälkeen. Se vaikuttaa suoraan ei unen saantiin, mutta unen laatuun.

En ole niinkään teen ystävä, mutta golden milk tai uusin ihastukseni matcha-latte ajaa kahvin aseman iltapäivisin ja iltaisin. Viime aikoina olen tuunannut matcha-lattea kohti jouluisempia sävyjä:

♥ JOULUINEN MATCHA-LATTE ♥
2:lle

2 tl matcha-jauhetta*
1 dl vettä
2 dl maitoa
(esim. kauramaitoa, mantelimaitoa tai täysmaitoa, kuten minulla)

2 tl kardemummaa
2 tl kanelia
loraus hunajaa

-kiehuta vesi, lisää siihen hunaja ja mausteet
-kaada kahteen mukiin ja sekoita niihin matchajauheet (1 tl/ annos)
-kuumenna maito ja vaahdota se (tai lämmitä ja vaahdota vaahdottimella, kuten minä)
-kaada matcha-teen päälle mukeihin
-nauti 

Vaikken yöllisiä mielikuvamatkoja kenellekään toivo, niin rohkaisen silti ottamaan aikaa arjessa ja lähtemään mielikuvamatkalle. Ei voisi olla edullisempaa ja ympäristöystävällisempää tapaa matkustaa. Vielä muutama työjuttu ja sitten lähden, en mielikuvamatkalle, vaan kotimatkalle ja kaupan kautta kotiin. Jo toinen viikko peräkkäin, kun unohdin tehdä kauppakassitilauksen. Tietää jokapäiväistä kaupassakäyntiä ja sitä aivot lyövät tyhjää ruokien suhteen. Täytyypi palata tuonne arkiruokapostaukseeni hakemaan vinkkejä 😀

ILOISIN TIISTAITERKUIN,

* Matcha -jauhe saatu Lielahden Lifesta


sunnuntai 26. marraskuun 2017

Pumpulinpehmeitä unelmia (sis. arvonnan)

SULOISTA SUNNUNTAIAAMUA IHANAT!

Tänään sukelletaan pehmeään pumpuliin ja lähdetään lempiaiheeseeni, tekemiseen joka on lähellä sydäntäni. Nimittäin unelmointiin. Ilman unelmointia elämä olisi kuin pulla ilman rusinoita. Tee ilman hunajatilkkaa tai parisuhde ilman rakkautta. Niin tärkeää itselleni unelmat ja niiden tavoittelu on. Osana Lambin kaupallista yhteistyötä pääsen kertomaan teille unelmoinnista. Pehmeämmän elämän merkityksestä. Toteutuneista unelmista ja niistä jutuista, joista vielä unelmoin.

Tunnistan, että sanonta ”pää pilvissä, jalat maassa” kuvaa itseäni täydellisesti. Unelmoinnissa ei ole mitään väärää. Kunhan sen ottaa mukavana lisänä elämän kulkuun. Tietäen sen, että kaikki unelmat eivät ole edes tarkoitettu toteutuvan. Tiedättekin jo sen, että pyrin viettämään joka aamu sen oman hetkeni sohvannurkassa kahvikupin kanssa. Näinä päivinä kun elämä on varsin kiireistä ja ruuhkavuodet välillä pistävät unelmien toteuttamisen jäihin on kuitenkin mahdottoman tärkeää ottaa sitä aikaa itselleen. Uskaltaa unelmoida. Rauhoittua ja olla ajattelematta arkisia juttuja.

Antaa unelmille siivet, kuten sanotaan. Mitä minä sitten tuolla sohvannurkassa kahvikuppini kanssa unelmoin? Isossa mittakaavassa siitä, että minä ja perheeni saisimme elää terveenä. Että meillä olisi mahdollisuus toteuttaa unelmiamme. Siitä, että lapsista kasvaisi kunnon kansalaisia. Että he saisivat mieluisat ammatit ja olisivat onnellisia. Unelmoin myös eläkepäivistä miehen kanssa. Ryppyisenä istuisimme vierekkäisissä keinutuoleissa siellä missä on lämmin. Auringonlaskua katsellen ja hiljaisuudesta nauttien. Onnellisena ja päivän golfkierroksesta vanhat luut kolottaen. 

Unelmoin usein myös siitä, että tämä jatkuva kiire loppuisi. Tiedostaen kuitenkin sen, että nautin tästä kiireestä suunnattomasti. Tiedän, että vaikka tulisi mahdollisuus jäädä lepäämään laakereilleen toteuttamaan niitä unelmia, niin en olisi onnellinen. Kaipaan elämääni sisältöä, joten unelmoin myös siitä, että saan pitää nämä kaksi minulle rakasta työtä mukana aina eläkeikään asti. Mummobloggarit on kolmenkymmenen vuoden päästä kuulkaas ihan uusi genre 😉 Unelmoin uusien paikkojen näkemisestä ja siitä, että joskus pääsisin Australiaan. Tehdä road tripin Melbournesta rannikkoa pitkin aina Sydneyyn asti.

Unelmoin, että joskus olen lentänyt niin paljon, että pääsen pitkän matkan business-luokassa. Sen ainoan kerran kun sinne upgraden sain nukahdin heti nousun jälkeen ja heräsin Bangkokiin laskeuduttessa. Haluaisin kokea tuon matkan uudelleen. Hereillä ja mukavasta tuolista nauttien. Unelmoin pääseväni vielä kerran näkemään tuon iki-idolini Garth Brooksin livenä. Kunnon country-jytinäkeikalla. Stetsoni päässä, Wranglerit ja buutsit jalassa.

Unelmointi on ihanaa. Kiitollinen olen, että olen päässyt toteuttamaan niin monia unelmiani. Että niin moni unelmani on toteutunut kuin sattuman kaupalla. Lukioiässä aloin unelmoimaan kauppatieteiden maisterin tutkinnosta, mutta valitettavasti teini-iän epävarmuudessani en luottanut kykyihini. Uskonut itseeni. Sinä päivänä, kun palautin graduni ja tiesin sen tulevan hyväksyttynä takaisin, saavutin siihen astisen elämäni isoimman virstanpylvään; en saanut vain erästä isoa unelmaani toteutettua vaan sen lisäksi sain aimo annoksen itsevarmuutta. Sitä, mistä en silloin teini-iässä osannut edes unelmoida.

Perheestä ja rakkaudesta olen ollut kova tyttö haaveilemaan aina. Niiden suhteenkin sain lottovoiton. Uskon, että kun vain uskaltaa unelmoida ja tehdä töitä unelmien eteen, niin jossain vaiheessa unelmointi ainakin joidenkin unelmien osalta palkitaan. Ja kuten sanoin, niin osa unelmista on sellaisia, joita unelmoin ihan vain unelmoinnin takia. Tietäen, että en niitä koskaan tule saavuttamaan. Unelmointi pelastaa harmaankin päivän. Tekee elämästä hurjan paljon mielekkäämpää.

Unelmoinnin avuksi Lambin sivuilta löytyy Unelmalista, käykäähän tutustumassa. Unelmat siivittävät pehmeämpään elämään. Kuten tekee myös Lambin uusi pehmeääkin pehmeämpi WC-paperi. Siinä on käytetty Soft Pillow -teknologiaa; pilven mallisia tyynyjä, joiden sisällä olevat pienet ilmataskut tuovat ilmavaa, uudenlaista pehmeyttä. Meille herkkähipiäisille tiedoksi, että tuote on Suomen astma -ja allergialiiton suosittelema ja valmistettu Suomessa.

Mistä sinä unelmoit?

Vastaamalla ylläolevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttiboksissa, olet mukana Lambi -tuotepakettien arvonnassa. Sain arvottavakseni kolme pehmeää tuotepakettia! Arvonta-aika alkaa nyt ja loppuu viikon päästä sunnuntaina eli 3.12. klo 10.00. Arvonnan säännöt löydätte täältä.

Itse ajattelin nyt sujahtaa vielä takaisin tuonne sohvannurkkaan, ottaa santsikupin kahvia ja antaa unelmien lentää. Muistakaahan tekin unelmoida 

SUNNUNTAITERKKUSIN,


keskiviikko 22. marraskuun 2017

Tuhlari vai pihtari; muutama ajatus kuluttamisesta

MOIKKAMOI MURUSET!

Ja hei moikkamoi talvi lumisateineen, superkivaa kun saavuit! 🙂 Puhutaanko taas vähän kuluttamisesta? Ihan ensiksi täytyy mainita, että kyllä, myös minä välillä shoppailen. Kulutan rahaa tuosta vaan menemään heräteostospäissäni. Mutta saanko siitä nautintoa? Harvemmin. Keneltäkään ei ole tainnut jäädä huomaamatta se, että Black Friday on jokseenkin tänä vuonna riistäytynyt käsistä. Se ei koske vain tuota perjantaita vaan näemmä useassa paikassa tämä koko viikko on yhtä Black Friday -viikkoa. Eikä siinä mitään pahaa ole. Kaupankäyntiä tarvitaan talouden pyörittämiseen, mutta silti se pari vuotta vallalla ollut harkitseva shoppailija minussa on nostanut jälleen päätään.

Se joka muistelee, että siinä missä jossain vaiheessa elämää ostoskelu tuotti suurta nautintoa saa nykyään tyydytystä siitä, että rahapussin nyörit pysyvät kiinni. Ollakin, että tänä syksynä ne nyörit ovat siitä vähän rakoilleet. Muutama astia on tullut ostettua, ei ehkä akuuttiin tarpeeseen vaan heräteostoksena. Ja juu, eivät vaikuttaneet onnellisuustasoihini mitenkään 🙂 Muutama juttu on tullut ostettua onneksi myös tarpeeseen. Kuten eiliseltä Ikean reissulta sohvien vaihtopäälliset. Nimimerkillä, muistakaahan pestä aina koiran jalat ulkoilun jälkeen. Tämän kulutushysterian sivusta seuraamisen myötä minussa on nostanut päätään myös se, joka haluaa pitää huolta tavaroista ja vaatteista. Jotta niiden elinikä pitenisi. Joku osa minusta kapinoi vahvasti tätä kertakäyttökulutuskulttuuria vastaan. Senpä takia, musta on tullut harkitsevampi kuluttaja. Saatan punnita pientäkin ostosta pitkään. Kysyä monta kertaa, että tarvitsenko mä sitä. Ostaa vain tuotteita, joista on iloa pitkäksi aikaa. Ja mikäli mahdollista, niin käydä nettikirppareilla katsomassa valikoima ensin.

Satunnaisia syksyn ostoksia lukuunottamatta olen pihistynyt verrattuna siihen, mitä olin vielä joitakin vuosia sitten. Verrattuna esimerkiksi siihen Mariaan, joka opiskelija-aikoina lähti Hullareilta keltaisten kassien ansiosta kädet liki maata hipoen, ei juuri enää katalogeja selaa. Tänä syksynä eksyin Hullareille vahingossa Forex-reissun yhteydessä, sillä en muistanut koko Hullujen päivien olemassaoloa. Näin jälkikäteen ajateltuna en voi kuin ihmetellä, että mitä se opintotuella ja satunnaisten töiden tuloilla elävä Maria siellä Hullareilla teki. Kulutti ehkä sitä opintolainaansa, jonka nosti. Kulutushuumassaan. Silloin kun sen takaisinmaksuaika oli käsillä muistan muutamaan kertaan ehkä päästäneeni muutaman ärräpään.

Tällä hetkellä olen pihtari mitä tulee vaatteiden, sisustusesineiden ja huonekalujen ostamiseen. Välillä haaveilen uusista sohvista, mutta toisaalta kun en näe noissa nykyisissäkään mitään vikaa. Kröhöm, paitsi ne likaiset päälliset. Miksi ostaisin sohvat vain ostamisen vuoksi? On tiettyjä juttuja, joissa voisin säästää. Jos niin haluaisin. Mutta ne ovat sellaisia juttuja, joista en tingi kuin pakon edessä. Jotka parantavat eivät vain omaa elämänlaatuani, vaan myös koko perheen elämänlaatua. Suurin rahanreikä meidän perheellä on matkustelu. Se aika, minkä vietämme lasten kanssa maailmalla on jotain niin kallisarvoista. Sellaista, jota ei pysty rahassa mittaamaan. Kauaskantoinen sijoitus, josta emme suostu luopumaan.

Toinen tuhlaritytön tuhlauksen kohde on ruoka ja ulkona syöminen. Tiedän, että jo ulkona syömisen rajoittamisella säästäisi pitkän pennin. Koen, että koska emme käy juuri koskaan viihteellä (ehkä kerran vuodessa), niin siitä säästämillämme rahoilla voimme hyvällä omalla tunnolla siirtyä pari kertaa kuussa ulkoruokintaan. Lisäksi en suostu tinkimään kasvisten ja hedelmien sekä laadukkaan ruoan määrästä. Ruoka kun on ihmisen polttoainetta ja vaikuttaa välittömästi joka osa-alueeseemme.

Tiedän, että alan kuulostaa ihan meidän superpiheiltä äidiltä ja iskältä. Ehkä tää menee sen ”tervetuloa keski-ikään” -vaiheen piikkiin 😉 Varmaan nuo meidän naperoisetkin pyörittelevät silmiänsä aiheesta puhuessani aivan kuten itse aikoinani. Mulla on monia ystäviä, joilla on ostoslistalla sitä ja tätä vähän arvokkaampaa laukkua tai muuta. Joskus olen miettinyt, että olisi ihana säästää jotain kohdetta varten. Jotain konkreettista, materialistista kohdetta varten. Mutta niin kauan kuin matkustaminen on se ykkösjuttu, niin mieluummin laitan pienet säästöni siihen. Ugh, olen puhunut. Onko siellä ruudun toisella puolella lukijoita, joilla on käynyt samanlailla kuin mulla; jotka ovat muuttuneet tuhlareista pihtareiksi?

TALVISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,