Tulin pikaisesti huikkaamaan väliaikakuulumisia ja ne menee lyhyesti ja ytimekkäästi onneksi niin, että all good everyhting 🙂 Vielä ollaan pikkuisen toipilaana, mutta niin hirmuisen paljon paremmin voin kuin esimerkiksi vielä eilen illalla. Toki annan taudin parantua kunnolla ennen normiarkeen paluuta. Niin olen pääni puhki miettinyt, että mikä tämä tauti oli/on, mutta ei kai sen taudin väliä. Pääasia, että suunta on kohenemaan päin, eikös? Kaukaisena muistona vain on se keskiviikko/torstaiyö kello 1.27, kun vessasta sänkyyn mennessäni huomasin yhtäkkiä maailman mustenevan ja löysin itseni sängyn päädystä lattialla makaamasta. Tuossa vaiheessa vähän manasin, että olin lähettänyt miehen kellariin nukkumaan. Voimat kun eivät ihan riittäneet kerralla siihen, että olisi päässyt sänkyyn asti. Mutta loppujen lopuksi sinne pääsin. Näin jälkikäteen jo tämä hieman hihityttääkin, mutta tilanteen ollessa päällä hätä oli kyllä aikamoinen.
Sunnuntaivibat ovat siis tapansa mukaan kaiken jälkeen suloiset ja erittäin positiiviset. Eikä vähiten sen ansiosta, että jälleen kerran sitä on oppinut arvostamaan terveyttä. Niitä päiviä, kun ei ole vuoteen oma. Arvostamaan sitä, että ylipäätään kyse on vain väliaikaisesta taudista. Jollekin kun se vuoteenomana olo on jokapäiväistä. Vakavan sairauden tai muun taudin takia. Ei saisi miettiä, mikä tämän (määrittelemättömän, mutta sitäkin kettumaisen) taudin aiheutti, mutta olen miettinyt, että voiko yhtäkkisellä ruokavalion vaikutuksella olla osansa? En tarkoita nyt välttämättä eri maan eri bakteerikantaa vaan sitä, että koska olen alkuvuoden syönyt todella terveellisesti, niin onko mahdollisuus, että tautipeijakas iski sen takia, että lomalla rentoilin myös syömisten suhteen. Sokeria en vältellyt ja tuli loppuiltoina juotua muutama kuoharilasillinenkin. Vastustuskyky kun lähtee sieltä suolistosta, niin onko käynyt niin, että vaikka maitohappobakteerit oli käytössä, niin silti tuo ruokavalion totaalinen muutos yhtäkkiä oli shokki elimistölle. Se muuttui heikoksi ja antoi pöpön vallata.
En ala itseäni näistä soimaamaan, sillä nautin jokaisesta suupalasta, minkä lomalla söin. Ja mikä tosiaan pääasia niin se, että tänään on ensimmäinen päivä, kun päähän ei satu. Ensimmäinen päivä, kun pystyy olemaan pystyssä ilman tuskanhikeä ja heikotusta. Vaikka aamulla vielä pikkuisen lämpöä olikin. Tänään on ensimmäinen päivä, kun on rehellisesti ruokahalua! Se jos mikä on ihana asia kuulkaas. Ruokahalu. Yksi niistä asioista, jonka aina ottaa itsestäänselvyytenä. Mutta ei se sitä ole. Niin kuin ei mikään tässä elämässä.
Sen verran huushollasin, että vaihdoin puhtaat lakanat. Laitoin makkarin ikkunan auki ja annan huoneen tuulettua. Seuraavaksi hyppään suihkuun ja puen päälle puhtaan pyjaman. Sujahdan takaisin vällyjen väliin ja luen. Tässä taudissa ei ole juuri voinut edes lukea, mutta eilisestä lähtien se on ollut onneksi mahdollista. Ostin uusimman Fjällbacka-sarjalaisen lukulaitteeseeni ja nyt on kriitilliset viimeiset hetket menossa.
Kiitos vielä ihan älyttömästi tsemppiviesteistänne; niin täällä blogissa kuin tuolla instagraminkin puolella ♥ Useat ovat toppuutelleet, ja aiheesta. Tiedän välillä olevani vähän holhouksenalainen kipeänä. Kuten kerroin, niin lepääminen on vaikeaa. Mutta silloin kun on tarpeeksi kipeä, niin jopa minä tajuan, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Silloin kun ei pysy pystyssä, niin ei sitä juuri muuta ole tullut tehtyä. Onneksi alkuviikolle oli jo aiemmin sovitut pari kotitoimistopäivää. En meinaan ihan heti uskaltaisi vielä auton rattiinkaan mennä. Sen verran kuitenkin silmät harittaa. Tiistaille olisi yksi palaveri, mutta tehdään tilannearvio uudelleen huomenna. Keskiviikolle olisi se sydänultra ruokatorvea pitkin, mutta täytyy huomenna konsultoida alan ihmisiä, että voiko sinne mennä kunnon puolesta / kannattaako mennä tartuttamaan sairaalaan muita, mikäli tämä sellainen tartuntatauti on.
Mutta hei, lippu korkealla! Toivottavasti sielläkin. Ja huspois tautipöpiläiset teiltä, keillä sellaiset ovat kylässä. Ilkeää aikaa vuodesta tämä, kun niin monta kantaa jyllää päällekkäin! Terveitä päiviä ja kevätaurinkoa. Sitä toivon ja toivottelen 🙂
Ja terkkuja täältä sängyn pohjalta. Vointi on kyllä jo ihan 100% parempi, kuin mitä se oli vielä eilen tähän aikaan. Mutta petipotilaana menee ainakin tämä päivä, sillä jalat eivät oikein kanna. Keskiviikkona töiden jälkeen aloin valittamaan miehelle, että miten voi olla ihmislapsi niin väsynyt. Laitettiin väsymys ja etova olo matkaväsymyksen piikkiin. Sen päänsäryn piikkiin, mikä alkoi lentokoneessa kotimatkalla. Ei se kuitenkaan kova ollut, vaan sellainen pikkuinen ärsyttävä jomotus, johon ei tarvinnut edes lääkettä.
Just oltiin päästy kotipihaan asioilta, kun oli pakko rynnätä sisälle ja vessaan. Siitä alkoikin yhdeksän tunnin h*lvetti. Mikään ei pysynyt sisällä ja kuume nousi yli 39 asteeseen. Päänsärky voimistui potenssiin ziljoona ja ei voinut muuta kuin vaikeroida sängyssä vessakäyntien välillä. Olo oli kuin rekan alle jäänyt muutenkin. Ei ollut lihasta, mitä ei olisi särkenyt. Voimia särkylääkkeen ottoon ei ollut ja yhdeltä yöllä löysin itseni surkuttelemassa sitä, että en pysty meneen pesemään edes meikkejä pois.
Olo oli niin hirveä jo muutenkin, eikä sitä parantanut se, että tunsin ihan mahdotonta syyllisyyttä ja porukan petturuutta siitä, että olisi ollut ihan pakko päästä töihin torstaina. Myyntikokoukseen, jota oltiin niin hyvin valmisteltu ja niin odotettu. Eilen aamulla kuumemittari näytti edelleen liki 39 asteen lukemia ja päänsärky ei väistynyt vaikka otin kaikki mahdolliset lääkkeet. Autolla musta ei ollut ajamaan, joten päätin ottaa lääkärin vasta illaksi, kun mies oli maisemissa.
Koska päänsärky oli niin lamauttavaa, niin työterveyslääkäri teki ihan oikein ja laittoi lähetteen ensiapuun. Siellä sain samantien sellaisen infektiomaskin ja pääsin nopsaa tippaan. Nesteytys alkoi vaikuttamaan erittäin nopeasti, joten veikkaan että osa eilisestä päänsärystä oli pitkälti nestehukasta johtuvaa. Sisään mut otettiin aivokalvotulehdusepäilypotilaana ja hoitaja kertoi, että valmistaudutaan ottamaan selkäydinnäyte. Onneksi tuo oloni hieman koheni ja neurologin tekemän kattavan tarkastuksen ja verikokeiden tulosten jälkeen tultiin siihen tulokseen, että tarvetta tuohon näytteenottoon ei ole. Pääsin kotihoitoon ohjeistuksena miehellekin se, että jos havaitsee voinnissani jotain hassua, niin kipinkapin takaisin.
Ja hei, elämä alkaa voittamaan! Päätä särkee edelleen hiukan eikä jalatkaan vielä kanna pitkiä matkoja ilman tuskanhikeä ja huimausta, mutta suunta on parempaan. Vähän aika sitten sain tietää, että influenssatestinkin tulos oli negatiivinen. Mikä tämä tauti on, niin siitä ei ole tietoa. Joku virus kuitenkin. Verikokeet olivat priimaa, mitä nyt crp virustaudille tyypillisesti hieman noussut.
Näiden parin päivän aikana olen tullut tulokseen, että mun suurin heikkouteni on se, että en anna itselleni lupaa olla heikko. Se ilmenee varsinkin näin sairastaessa. Onneksi sairastan erittäin harvoin, mutta silloin kun sairastan, niin en osaa antaa itselleni lupaa siihen. Tai osannut antaa aiemmin lupaa siihen. Mikä on erittäin typerää. Eilen aamusella päätin, että nyt on pakko. Pakko levätä ilman syyllisyyttä. Syyllisyys siitä, että en päässyt töihin sai väistyä ja mikäs siinä, kun tiedän, että muu porukka hoitaa homman kunnialla kotiin. En ole korvaamaton, kukaan meistä ei ole. Sen tajuaminen helpotti.
Muutenkin olen siinä suhteessa mahdottoman huono sairastaja, että vaikka tiedän tyttöjen ja miehen pärjäävän vallan mainiosti, niin silti nousen yleensä sängystä katsomaan, että onko reput pakattu, onko syöty, onko sitä ja tätä. Paitsi tässä sairaudessa. Nyt ei noustu sängystä eilen muuta kuin lääkäriin.
Olen tässä sängyn pohjalla miettinyt sitä, että miksi pitäisi olla niin pirun vahva. Heikkous ja sen näyttäminen on mun mielestä yksi kunnioitettavimmista asioista ihmisessä. Avun pyytäminen ja vastaanottaminen on itselleni jotenkin vaikeaa. Olen herkkä ja sen näytän. Mutta heikkouttani tai sen näyttämistä mun on vaikea hyväksyä. Itsetutkiskelun paikka, jahka tästä tokenen 😀
Kuvat ovat tiistailta, kun paistoi vielä ihana (keväinen) aurinko. Tänään ainakin täällä meillä Tampereella näyttäisi olevan takatalvi. Me jatketaan nyt pötköttelyä tuon mun karvaisen hoitsukamun kanssa, joka uskollisesti nukkuu jalkojeni päällä. Palaan vastaamattomiin kommentteihin kyllä, mutta nyt tähän väliin taas lepoa.
IHANAA PERJANTAITA & VIIKONLOPPUA ♥
PS. näitte oikein – Kate on päässyt jälleen seinälle; se perhostaulut keltaisuus alkoi tökkimään 😉 Tällä mennään ennen kuin saan idean uudesta taulusta…
Me vietetään tämä perjanti vesipuistossa. Itse en ole vesipuistoihmisiä. Kuten en ole kylpylä- tai uimahalli-ihmisiäkään. Onneksi, mulla on vapaus valita. Hurjien vesilaskujen sijaan valitsin tänään paikan tässä varjon alla. Tukikohdassa, johon muu perhe käy tämän tästä poikkeamassa ja kikattaen kertomassa toinen toistaan hurjemmista vesiseikkailuista 🙂
Kuten kerroinkin, niin tällä lomalla silmäni ovat auenneet monen asian suhteen. Olen pannut merkille, että meitä on moneen junaan. Tarkkaillut ihmisiä ja heidän käytöstään. Nähnyt miten naiset, keltä näkyvät vain silmät kaapujen alta hikoilevat kolmenkymmenen asteen lämpötilassa. Siinä samalla kuin heidän miehensä pikkuisissa tangoissaan ottavat aurinkoa ja käyvät viilentämässä itseään uima-altaassa. Naisilla kun hotellin uima-altaalle ei ole asiaa tuossa asussaan. Olen huomioinut, että vaikka kaapua ei olisikaan päällä, niin joissain kulttuureissa on vain tapana, että mies menee ensiksi ovista. Mies on se, joka hoitaa perheen puhehommat ja nainen jättäytyy sivummalle. Ehkä jopa hieman alistuneen näköisenä.
Eikä siinä mitään, kunnioituksesta ja suvaitsevaisuudesta kaikkien uskontoa kohtaan tämä ei aiheuta minussa hämmennystä tai närää ja uskon, että naiset nauttivat silti ihan varmasti omalla tavallaan elämästään. Toivottavasti. Koska ei ole tietoa/kokemusta muusta. Kuitenkin olen sitä mieltä, että olen suunnattoman onnekas synnyinmaani suhteen. Uskontoni suhteen. Onnekas siitä, että tuo isoin rakkauspakkaus avaa mulle ovet, sallii mun ottaa aurinkoa pikkubikineissä ja jutella uusille tuttavuuksille. Miespuolisillekin sellaisille. Saan juoda hikoilevan kylmän oluen rantatuolissa ja pulahtaa uimaan, kun siltä tuntuu. Suunnattoman onnekas olen, kun meidän perheessä kumpikin saa nauttia niistä elämän pienistä jutuista, joihin meillä on mahdollisuus.
Mietin tuossa, että osaavatko nuo naiset nauttia niistä naisellisista turhamaisuuksista, joista itse en olisi valmis luopumaan. Kuten sääri- tai kainalokarvojen ajelusta. Tai jos he sen tekevät, niin tekevätkö sen vai miestensä takia vai oman mukavuutensa takia, niin kuin minä teen? Pystyvätkö nuo naiset nauttimaan uuden keväisen pastellivärisen paidan tuomasta säihkeestä katseeseen? Nauttimaan siitä pienestä tyydytyksestä, kun sovittamansa vaate istuu täydellisesti? Pystyvätkö he pitämään kropastaan huolta niin kuin me pystymme? Onko aikaa urheilla vai meneekö kaikki vapaa-aika miehen onnelliseksi tekemiseen? Yhtä kysymysmerkkiä olen, sillä olen epätietoinen. Näistäkin asioista pitää ottaa selvää. Ylipäätään elämässä on niin paljon asioita, joihin haluaisi perehtyä, etten usko yhden eliniän siihen riittävän.
Kyllä olen sitä mieltä, että meillä Suomessa on naisten asema loppupeleissä aika hyvin. Verrattuna moneen muuhun maahan. Sitä osaa olla onnellinen, että on nainen. Että on suomalainen nainen. Olkaahan tekin, jooko? ♥
PERJANTAITERKUIN,
PS. löysin nämä aiemmin julkaisematta jääneet kuvat koneelta ja ai vitsit, pitäisköhän taas yrittää kasvattaa otsis pois? Vaikka olen onnellinen nainen, niin onhan tämä naiseus (kuten ollaan monet kerrat täälläkin juteltu) välillä ”himppasen” hankalaa 😀 Mutta hei, niin kauan kuin naiseuden hankaluus liittyy ulkonäköön tai hiuksiin, niin meillä on aika hyvin oltavat!
ja aamuterkkuja täältä hieman pilvisestä Dubaista! Täällä aletaan pikkuhiljaa hipsuttelemaan kohti aamupalaa, mutta sitä ennen tulin julistamaan teille hyvinvoinnin ilosanomaa. Jatketaan siis samalla linjalla kuin viime vuonna; sain kunnian jatkaa kaupallista yhteistyötä Life:n kanssa ja sen myötä nimityksen Lifen brändilähettiläs 2018. Tuo arvonimi kuulostaa kyllä niin mahdottoman hienolta, että olen aivan otettu 🙂 Siinä missä lopetin viime vuoden yhteistyön kertaamalla mitä mielestäni on hyvinvointi, aloitan myös tämän uuden vuoden Lifen brändilähettiläänä valoittamalla hieman niitä omia hyvinvoinnin periaatteitani. Lisäksi olen kirjannut itselleni kolme konkreettista tavoitetta tälle vuodelle, joiden avulla parantaa hyvinvointiani. Näistä tavoitteistani vähän tuonnempana postauksessa, kerrataan ensin mitä se hyvinvointi oikein mielestäni olikaan.
Hyvinvointi on sitä, kun suu kääntyy väkisin hymyyn ihan pienistäkin jutuista. Kun varpaat menee kippuraan onnesta. Kun on sellainen hykerryttävä olo tuolla sisällä. Pulppuava ja onnellinen fiilis. Hyvinvointi on sitä, että jaksaa arjessa. Sitä, että pieni vastatuuli ei saa elämäniloa katoamaan. Päinvastoin. Kun voi hyvin kokonaisvaltaisesti, niin ottaa jokaisen elämän karikon oppimisen kannalta. Tietäen, että vielä tulee se vaihe, kun purjeet pullistelevat ja elämä soljuu eteenpäin oikein jouheasti. Hyvinvointi on rakkautta itseään ja muita kohtaan. Se on armollisuutta ja lempeyttä.
Hyvinvoinnin eteen joutuu joskus tekemään paljonkin töitä. Henkisesti ja fyysisesti. Niinä aamuina, kun reisilihakset ovat aivan juntturassa, sitä miettii että vetikö liian kovilla painoilla. Rakastaen kuitenkin tuota olotilaa, joka kertoo, että on pitänyt kropastaan huolta. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on sitä, että tuntee itsensä ja omat tarpeensa. Se on valintoja. Niitä valintoja elämässä, joita ei pysty tekemään kukaan muu kuin minä itse. Rakkaudesta omaan itseensä.
Kuten huomaatte, hyvinvoinnin käsitykseni on hieman jatkojalostunut siitä, mikä se viime vuonna oli. Silloinhan painotin sitä levon, liikunnan ja ravinnon pyhää kolminaisuutta. Tärkeää se on vieläkin, mutta tänä lempeyden vuonna ajattelin paneutua hyvinvointiin lempein ottein. Kuten joulukuisessa postauksessa kerroinkin niin mielestäni kukaan meistä ei pysty napostelemaan hyvinvointia purkista. Ottamaan muutaman pillerin aamuisin ja kuin salaman iskusta alkaa voida hyvin. Ehei, niin helppoa hyvinvointi ei ole. Ne elämän perusasiat pitää olla ensin kunnossa. Juurikin se levon, ravinnon ja liikunnan osuus elämästä kuuluisi olla balanssissa. Tietoisuus ja tahtotila voida hyvin. Olla hyvä itselleen. Kun perusasiat on kunnossa, niin sitten on saatavilla paljon tuotteita, jotka lisäävät hyvinvointia ja ovat sitä tukemassa.
Näistä asioista kävin taas juttelemassa tuon ihanan alan ammattilaisen Maaritin kanssa Lielahden Life-myymälässä. Taisimme molemmat olla erittäin onnellisia yhteistyön jatkumisesta, sillä meillä riitti juteltavaa reilusti yli tunnin verran taas näin ensikäynnillä. Kerroin Maaritille nuo kolme konkreettista tavoitettani tälle vuodelle ja jälleen sain huikeasti tietoa tuotteista, joiden avulla voisin tukea näiden konkreettisten tavoitteiden saavuttamista ja ylläpitoa.
1. Vuoden 2018 loppuun mennessä olen siirtynyt täysin käyttämään luonnonkosmetiikkaa niin ihonhoidossa, meikeissä kuin hiustenhoidossakin. Tästähän me olemmekin jutelleet jo teidän kanssanne. Tai lähinnä tuosta luonnonkosmetiikasta. Tällä hetkellä on se tilanne, että olen siirtynyt ihonhoidossa käyttämään 100% luonnonkosmetiikkaa. Hiustenhoito ja meikit ovat sitten tämän vuoden haasteenani. Maarit kertoi ihanista luonnonmukaisimmista öljyistä, joiden avulla hemmotella ihoa. Ihoöljythän ovat minulle verrattain uusi tuttavuus. Viime vuoden lopulla aloin niitä käyttämään ja aivan rakastunut olen. Tiesittekö, että esimerkiksi arganöljyllä saa tehtyä hiuksiin ihanan kosteuttavan hoidon? Samalla kun se hellii hiuksia, hellii se päänahkaa.
Viime vuoden marraskuussa sain testiin Maaritilta Puhdas + Bee Venom -voiteen ja se on ollut kovassa käytössä iltaisin. Nyt sain testattavakseni saman sarjan seerumin ja olen hämmästynyt, että voiko oikeasti joku tuote vaikuttaa noin nopeaa. Seerumia laitan meikin alle aamuisin ja tuota voidetta yöksi. Tuntuu, että kasvot ovat kokeneet pienimuotoisen faceliftin näiden parin kuukauden aikana, kun olen tuota mehiläisen myrkkyä käyttänyt. Tuote on ikäänkuin luonnon oma botox. Mutta ilman haitallisia aineita tai piikkejä. Ja hei, jos siellä uumoilette, että voiko tuotetta käyttää, mikäli on mehiläisen pistolle allerginen, niin kyllä voi. Bee Venomin vaikutus perustuu sen kykyyn tehostaa elimistön omaa kollageenin ja elastiinin tuotantoa. Voide ja seerumi tasoittavat ryppyjä ja sileyttävät ihoa luonnollisesti sekä ravitsevat ja uudistavat kudoksia.
2. Aion jatkaa aktiivista liikkumista ja liikkua vähintään kolme kertaa viikossa tunnin kerrallaan sykettä nostavasti. Tähän tekisi mieleni lisätä vielä sellainen tavoite, että urheilusuorituksen tulee olla ulkoilmassa tehtävää liikuntaa. Sillä mikään ei voita rivakkaa hiihto- tai juoksulenkkiä. Toki salilla tai kotona saan saman hien aikaan, mutta se raikas ulkoilma olisi se optimaalinen suoritusympäristö. En näe yhtään syytä, miksi en liikkuisi. Siitä liikunnasta kun ei ole lainkaan haittaa, kun sen tekee maltilla ja oikeaoppisesti. Päinvastoin. Jaksamisen suhteen liikunta on henkireikäni. Liikuntaa tukee monipuolinen ja terveellinen ruokavalio.
Mutta sen tueksi sain Maaritilta Lifesta myös lisäravinteita testattavakseni. Muun muassa Skingain Beauty Booster -kollageenijauheen, jota sekoitan aamuisin smoothieeni. Tuote olikin minulla viime vuonna käytössä parin kuukauden ajan ja kovasti siihen tykästyin. Tuntui, että kasvojen ja vartalon iho kimmostui kollageenin muodostumisen ansiosta. Kuten kerroinkin, niin aina siitä lähtien kun täytin 40 vuotta, olen huomannut ihoni veltostuneen. Ikävä haittapuoli muuten tässä ihanassa iässä. Kollageenijauhe ei vaikuta vain ihoon vaan myös niveliin, rustoihin ja jänteisiin, joten se sopii hyvin liikunnan tueksi.
3. Nukun yöunia vähintään kahdeksan tuntia. Tämä on tärkeää aina, mutta varsinkin näin ruuhkavuosien aikaan. Tai tämän suunnattoman tietotulvan aikakautena. Tuntuu, että aivot tarvitsevat ajanjakson ihan pelkkään lepoon. Tähän liittyy myös se, että pyrin olemaan tekemättä töitä iltaisin klo 20.00 jälkeen. Unensaannin tai nukkumisen kanssa mulla ei ole ollut viime vuosina ongelmaa; yleensä nukahdan heti kun kirjan kädestäni pois. Aamulla herään herätyskelloon. Mutta silti aion testata unta auttamaan SOS Health Nuku Hyvin melatoniinisuihketta, jota suihkautetaan iltaisin ennen nukkumaanmenoa kielen alle. Josko se syventäisi unta, sillä helposti herään pieniinkin ääniin yön aikana.
Hyvinvoinnin kannalta riittävä yöuni on senkin takia tärkeä, että huomaan sillä olevan välitön yhteys naposteluun; väsyneenä tekee mieli herkutella. Tekee mieli isoja pasta-annoksia ja sokeria. Kun nukkuu tarpeeksi, niin näitä mielitekoja ei ole.
Sain myös ensimmäisellä konsultaatiokäynnillä testattavaksi tuotteita, joiden vaikutukset näkyvät pidemmän käyttöajan jälkeen; kynnet ja ripset ajattelin saada kuntoon luonnonmukaisemmin Puhdas + -risiiniöljyllä. Voipa tuota kotimaista öljyä käyttää myös hiusten kasvua tukemaan! Olen huomannut, että vanhemmiten (ai kauhea, miten tuo sana nyt näytti taas kirjoitettuna aika kamalalta 😉 aineenvaihdunta on hidastunut. Tai tuntuu, että keho kaipaa puhdistusta. Kevään puhdistuskuuria silmällä pitäen sain testiin Life Detox Express yrttijuoman. Sitä nautitaan aamuisin kymmenen päivän ajan. Muuten saa syödä ihan normaalisti eli terveellisesti.
Tähän postauksen loppuun vielä pari huikeaa juttua:
Life haluaa tarjota myös teille ihanille lukijoille mahdollisuuden hyvinvointiin. Sen kunniaksi saatte tämän vuoden ajan alennusta 20% koodilla atmarias Lifen verkkokaupassa tai kivijalkaliikkeissä tehdyistä normaalihintaisista Lifen oman tuotesarjan tuotteista!
2. Life haluaa ottaa myös tuotetestiryhmänkautta teidät blogini lukijat vahvemmin mukaan yhteistyöhön. Täyttämällä lomakkeen täällä voit ilmoittaa kiinnostuksesi osallistua tuotetestiryhmään. Lomakkeen kysymysten perusteella kullekin testiryhmäläiselle laaditaan räätälöity tuotetestipaketti. Testiryhmään valitaan 50 osallistujaa, jotka sitoutuvat testijakson päätteeksi täyttämään touko/kesäkuun aikana testijaksokyselyn. Lisäksi kaikkien testiryhmään osallistuneiden kesken arvotaan 100€ lahjakortti Lifeen, joten jo senkin vuoksi kannattaa ilman muuta hakea mukaan!
Edellä mainittujen konkreettisten tavoitteiden lisäksi olen päättänyt jälleen tänäkin vuonna pitää yllä hyvinvointia hassuttelemalla, nauramalla ja nauttimalla ihan joka hetkestä. Ihastella Suomen kaunista luontoa ja muistaa olla kiitollinen niin paukkupakkasista, kesäisestä vesisateesta, kauniista auringonlaskuista, puhkeamaisillaan olevista koivunlehdistä kuin ruskan värittämästä maisemastakin. Olla onnellinen just sellaisena kuin olen. Välittämättä mitä muut ajattelevat tai mihin muottiin pitäisi kuulua. Voida kokonaisvaltaisesti hyvin ja olla ylpeä niistä pienistä asioista, joita elämässä saavuttaa.
Kuten esimerkiksi tästä kunniasta jakaa teille tämän vuoden luonnollisemman hyvinvoinnin ilosanomaa. Tänä vuonna katsastetaan muun muassa kehon hyvinvointiin luomuruoan ja aineenvaihdunnan kautta. Kerrataan, mitä koko perheen hyvinvointi tarkoittaa ja syksyllä taistellaan luonnontuotteiden avulla syysflunssaa vastaan. Ihanaa saada teidät jälleen mukaan keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksia hyvinvoinnin tiimoilta.
Oletteko koskaan aamulla heränneet ja tulleet peiliin katsoessanne tulokseen, että edellisillan herkullinen iltaruoka saattoi olla liian suolaista? Jep, täällä on myös joskus ollut niitä aamuja, kun silmien ympäriltä löytyy turhaa pöhötystä. Sellaista nesteen kerryttämää pöhötystä. Liiallisen suolan käytöstä. Viime aikoina olen alkanut tarkkailemaan suolan saantiani. Tai oikeastaan koko perheen suolan saantia. Oman sukuni puolelta sukurasitteena kun kulkeutuu laaja skaala sydän- ja verisuonitauteja, niin sitä haluaa pitäytyä terveellisemmässä ruokavaliossa. Ja yksi merkittävä tekijä näiden sairauksien syntyyn on nimenomaan suolan käyttö. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Valion kanssa ja sen myötä pääsen pohtimaan meidän perheen suolansaantia sekä niitä pieniä arkisia valintoja, joiden avulla vähentää päivittäistä suolansaantia.
Meillä on käytetty Oivariinia vuosikaudet. Se on maistunut parhaimmalta leivän päällä. Aina olen ajatellut jotenkin, että pitäisi vähentää sen käyttöä. Juurikin suolan takia. Mitä en ollut huomannut ennen tammikuuta on se, että tuohon täyteläisen makuiseen levitteeseemme oli laitettu vihreä logo, jossa lukee ValSa. Merkkinä siitä, että tuotteessa on käytetty maitosuolaa. Mitä se maitosuola oikein onkaan? Lyhyesti kerrottuna; matkataan sinne vihreälle nurmelle, jossa lehmät laiduntavat kesäisin. Syövät rehua ja nauttivat elämästään. Talvisin nuo lehmät saavat nauttia sisätilan lämmöstä ja syödä säilöttyä AIV-rehua. Maitosuola koostuu maidon luonnollisista mineraaleista ja nämä mineraalit ovat peräisin lehmien syömästä rehusta.
Kun maidosta valmistetaan juustoa, syntyy oheistuotteena heraa. Heraosa koostuu heraproteiineista sekä maidon mineraaleista eli juurikin maitosuolasta. Valio ValSa® maitosuolalla voidaan korvata osa elintarvikkeiden valmistuksessa käytettävästä tavallisesta ruokasuolasta esimerkiksi maitotuotteissa ja leivissä. Tavallisessa ruokasuolassa on lähes pelkältään natriumin ja kloridin yhdistettä. Maitosuolassa natriumia on liki 80% vähemmän kuin tavallisessa ruokasuolassa. Silti se antaa tuotteelle täyteläisen ja suolaisen maun sen sisältämän kaliumin ansiosta. Natrium on se ”pahis” joka saa verenpaineen kohoamaan ja jolla on sen myötä erittäin ikäviä vaikutuksia meidän verisuoniimme.
Tästä lähtien voimme jatkaa Oivariinin käyttöä hyvillä mielin. Tuossa käyttämässämme Valio Oivariini® ValSa ® vähemmän suolaa -levitteessä on jopa 50% vähemmän suolaa kuin muissa vastaavissa levitteissä. Itse asiassa siinä on markkinoiden matalin suolapitoisuus. Toki olen viime aikoina ottanut tarkasteluun kaikki tuotteet, jotka sisältävät suolaa tai jossa on jopa piilosuolaa. Tiesittekö, että meille aikuisille suositellaan suolan saanniksi maksimissaan teelusikallista päivässä? Kun sen jakaa eri ruokakerroille, niin tuntuu todella vähäiseltä! Lapsien vuorokauden aikana saama suolamäärä pitäisi olla vielä tämän alle. Mutta ainakin meillä tytöt tykkäisivät laittaa jokaiseen ruokaan ketsuppia. Levittää voita leivän päälle tuplamäärän. Napostella suolapähkinöitä ja herkutella kinkkusiivuilla suoraan jääkaapista. Itselleni heikkous ovat olleet suolakurkut, jotka jo ihan nimensäkin perusteella saavat jäädä nyt kun olen tutkinut a) liiallisen suolan haittoja b) geeniperimääni.
Tästä intoutuneena olen yrittänyt tehdä ruokaa, johon en lisää suolaa. Pyrkinyt maustamaan ruokaa enemmän esimerkiksi yrteillä, jotta saisin ruokiin makua. Totuuden nimissä täytyy sanoa, että kyllä sitä aluksi ajatteli, että ruoka ei maistu millekään, jos ei siihen lisää suolaa. Mies on meillä keittänyt aamupuuron suolattomana vuosikaudet. Olemme lasten kanssa salaa lisänneet omille lautasillemme puuron päälle suolaa. Tätä nykyä me tyttöjen kanssa lisäämme omiin puuroihimme suolan sijasta Valio Oivariini® ValSa® vähemmän suolaa -levittettä nökäreen, jonka avulla puurosta tulee ihanan makuista.
Onnistuuko ruoanlaitto ilman purkista lisättyä suolaa? Onnistuu. Marian keittiössä testiin pääsi riisipiirakat munavoilla. Niin että itse taikinaan, riisipuuroon tai munavoihin ei tullut lisättyä suolaa. Riisipuuron maustoin Valio Oivariini® Valsa® -levittteellä, kuten myös munavoin. Osan piirakoista söimme munavoin kanssa, osan päälle pääsi Valio Polar® 15 ValSa® -viipaleet.
VÄHEMPISUOLAISET RIISIPIIRAKAT & MUNAVOI
Täyte edellispäivän riisipuuroa
(huom! ei purkista lisättyä suolaa, vaan nokare Oivariini ValSa:a!)
Taikina 2 dl kylmää vettä 2,5 dl ruisjauhoja 2,5 dl vehnäjauhoja 1 rkl Valio Oivariini® ValSa® vähemmän suolaa -voisulaa
-sekoita ainekset keskenään
-tee taikinasta pitkä pötkö (noin 3-4 cm halkaisijaltaan)
-leikkaa veitsellä noin reilun sentin paloja
-kaulitse palat, lisää niille riisipuuro ja rypytä reunat sormin
-asettele pellille
-paista 250 asteessa noin 10 minuuttia
Munavoi 4 keitettyä ja jäähtynyttä kananmunaa 100 g huoneenlämpöistä Valio Oivariini® ValSa® vähemmän suolaa -levitettä
-kuori munat ja pilko ne
-sekoita huoneenlämpöisen levitteen kanssa
Lasten onni on oma onneni ja voi juku, miten koulusta kotiin palanneet lapset nauttivat silmin nähden saadessaan välipalaksi riisipiirakoita 🙂 Valio ValSa -tuotteiden myötä pystyy helposti vähentämään suolan käyttöä. Tuo Valio Polar® 15 ValSa®-juusto on oma suosikkini, muu perhe taas suosii Valio Oltermannia, joka sekin on nykyään vähemmän suolainen. Joku voisi helposti vetää mutkat suoriksi ja päätellä, että koska tuotteiden suolapitoisuus on niin radikaalisti vähentynyt, niin eihän ne maistu enää samalta. Voin kertoa, että kyllä maistuu. Ellei vielä paremmalle. Kuten kerroinkin, niin meillä on syöty Oivariinia vuosikaudet, joten maku on harjaantunut sen suhteen. Silti emme huomanneet muutosta tuotteen maussa sen jälkeen, kun siihen oli lisätty tuo ValSa -merkki, merkkinä maitosuolan käytöstä. Minun mielestäni lapset on syytä opettaa jo pienestä pitäen terveellisen elintapojen (mm. suolan saannin vähentäminen) saloihin, sillä uskon, että terveellisten elintapojen myötä pystyy ehkäisemään tulevaisuudessa myös niitä geenien mukana tulevia sairauksia.
Oletteko te huolissanne liiallisesta suolan saannista? Onko Valio ValSa -tuoteryhmä tuttu? Täältälöydätte lisätietoja maitosuolasta sekä ValSa -tuotteista!
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Kuvat ovat tiistailta, kun paistoi vielä ihana (keväinen) aurinko. Tänään ainakin täällä meillä Tampereella näyttäisi olevan takatalvi. Me jatketaan nyt pötköttelyä tuon mun karvaisen hoitsukamun kanssa, joka uskollisesti nukkuu jalkojeni päällä. Palaan vastaamattomiin kommentteihin kyllä, mutta nyt tähän väliin taas lepoa.
