HEISSUN IHANAT!
Kuin varkain se taas tapahtui. Se, mikä tapahtuu joka kesä. Yleensä vasta kesälomalla, mutta tänä vuonna jo reilusti etukäteen. Siinä missä pidän itseäni aamuihmisenä 9-10 kuukautta vuodesta, pidän itseäni vastaavasti iltaihmisenä loput ajat vuodesta. Tässä tapauksessa se ei ole joko/tai. Ihminen voi hyvinkin muuttua tarpeen mukaan aamuihmisestä iltaihmiseksi.
Varsinkin silloin, kun kesäillat ovat kauniita ja valoisia. Kun tuntuu, että ei raaski mennä nukkumaan kokeakseen kesän täysillä. Siinä missä aiemmin aamuihmisenä rakastin herätä ennen kello kuutta, muun perheen vielä nukkuessa, rakastan kesäisin valvoa puolen yön toiselle puolen. Rauhoittua nukkumaan vasta silloin, kun muu maailma ympärillä on hiljentynyt.
Tässä vaiheessa ennen lomaa koen kyllä pientä ristiriitaa siinä, että se aamuihminen minussa ei ole päästänyt irti aikaisista aamuista. Toimistolla ollaan välillä silmät ristissä neljän-viiden tunnin yöunien jälkeen. Vaikka herätys kuuden pintaan on mennyt helposti, niin väsymys iskee jossain vaiheessa päivää.
Sisäinen kello toivottavasti sopeutuu siihenkin, että pidempijaksoista lomaa ei tule tänä vuonna pidettyä; ensin yksi viikko ja sitten parin viikon päästä kaksi viikkoa. Voi siis olla, että koko kesä mennään pikkuisen laihoilla yöunilla 🙂 Mutta tiedättekö, että ei haittaa yhtään. Syksyn sateilla sitten kömmitään sänkyyn ysin maissa illalla ja posotetaan yhdeksän tuntia.
Kesällä ei yksinkertaisesti malta. Vaikka kaikki hyvinvointigurut vannovat pitkien unien ja säännöllisen unirytmin nimeen, niin sen verran olen vuosien varrella tutustunut itseeni, että tiedän tämän toimivan minulle. Ainakin vielä. Tulevaisuudesta en tiedä, mutta niin kauan kuin voin, ajattelin jatkossakin valvoa kesäiltoina ihanina.
Elämässä ja nauttimassa. Kuljeksimassa pihalla kuivuneita kukintoja nyppien. Maasta puskevia vihreitä ihmetellen. Orapihlaja-aidan vieressä ihmettelevää siiliä ihastellen ♥
TIISTAITERKUIN,