tiistai 29. lokakuun 2019

Kurkkaus meidän jääkaappiin

20

HEISSULI!

Aina silloin tällöin saan kyselyjä vilauttaa meidän jääkaapin sisältöä. Tänään, ruokakauppakassien purkamisen jälkeen päätin, että hei nythän olisi hyvä aika. Jääkaappi kun oli poikkeuksetta kerrankin siisti 😉 Jääkaapin siivoaminen tuo ihan älyttömän hyvän olon. Kokeilkaahan! Aina silloin tällöin kantsii tyhjentää hyllyt ja pestä ne sekä jääkaapin sisälmys huolella. Heittää vastaan kävelevät sipulit hevi-laatikosta pois ja tarkistaa ylähyllyn säilykepurkkien kuranttius.

Aika perusmeiningillä mennään meidän jääkaapinkin sisällön suhteen. On ne maidot, margariinit, jugurtit sun muut. Pyöritän viikosta toiseen sellaista perusostoslistaa, johon aina lisäilen tulevan viikon tarpeita. Tuolta peruslistalta löytyvät mm. seuraavia jääkaappituotteita:

maito
kauramaito
kauramaito kahviin
(viime ajat olen suosinut Oddlygoodia, mutta nyt tuli iKaffea)
islantilainen ja turkkilainen jugurtti
MÖ:n mustikka-kardemumma kaurajogu
raejuusto
fetajuusto
sokeroimaton kiisseli puuron sekaan
pinaattia, salaattia, kurkkua, tomaattia, sitruunaa
tofua, Mifua, kaurajauhista,
ravioleja

Tänään kauppakassista uupui ne tärkeimmät. Eli MÖ:n kaurajogurtit. Mä voisin elää noilla ja itsetehdyllä myslillä. Ne on niin hyviä. Kunhan saan iltaruoan tehtyä, on pakko käydä täydentämässä jääkaappi vielä muutamilla MÖillä, muuten ei hyvä heilu 🙂 Myös tuo suosikkini eli Sevan hummus oli korvattu toisella, joten samalla kauppareissulla pitänee ostaa tuota luottohummustani.

Jääkaapin sisältöä sillä silmällä ratsatessani huomasin, että meillä on neljä vihreää pestopurkkia. Nel-jä. Selittynee sillä, että pestopasta on koko perheen suosikkia 😉 Lisäksi jääkaapista tulee löytyä aina tuota karkeampaa Dijon-sinappia. Sitä käytän liki kaikkeen.

Alimmalla hyllyllä on lasipurkeissa heikonlainen mealpreppaus-yritys, nimittäin pienemmästä löytyy paistettua tofua ja chilisitruunalla maustettua vegemajoa. Isommassa purkissa on marinoitua parsakaalia, punasipulia ja lehtikaalia. Nuo nappaisen huomenna mukaan töihin ja taidan kääräistä tortillan sisään lounaaksi. Joskus mulla oli tapana pitää marinoitua parsakaalia ja punasipulia jääkaapissa. Siitä sai kätevästi salaatin sekaan laitettua. Pitäisi ottaa taas tuo tavaksi!

Maitoa meillä ei juo kuin lapset, mutta punainen maito menee tämän illan riisipuuroon. Kuten tuo luumukiisselikin. Marli Vital -shotit ovessa olen saanut blogin kautta. Jääkaapista tulee löytyä aina myös parmesanjuustoa ja balsamicoa. Niilläkin pärjää jo pitkälle!

Hedelmiä en säilytä jääkaapissa, paitsi omenoita. Ne tykkään syödä jääkaappikylmänä! Jääkaapin alaosassamme on ensin pakastelokero, mutta sen alla kylmälokero. Sieltä löytyy kattavasti tofua, Mifua, Murua ja Ravioleja. Mutta myös perunagnoccheja, muutama peruna, broilerin fileitä sekä savustettua lohta.

Näillä me pärjätään viikko. Toki sieltä kauppakassista tuli muitakin kuin jääkaappitavaroita. Leipää ja Muttia esimerkiksi. Ja viikon varrella käymme hakemassa kaupasta pikkupuutteita. Mutta tykkään, että ruokaostokset tulevat kerran viikossa kotiin. Ollakin, että aina ei voi olla varma kaikkien tuotteiden saatavuudesta, kuten tänään. Joten nyt iltaruoka (kanapitaleivät) tulille ja sitten hakemaan muutamia puutteita lähikaupasta.

Miltä teidän jääkaapit näyttää? Löytyykö samoja tuotteita?

TIISTAITERKUIN,


maanantai 28. lokakuun 2019

Arkipäivän hyvinvointia -malja kestävälle kauneudelle ♥

2

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Marli Vital ja Indieplacen kanssa.

 

MAANANTAI-ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Hyvinvoinnista olemmekin teidän kanssanne paljon keskustelleet viime vuosien aikana täällä blogissa. Hyvinvointi pitäisi olla kaikkien meidän prioriteettina. Itse olen oppinut tämän aikoinaan kantapään kautta. Sillä joskus muinoin ajattelin, että se on lasten ja miehen hyvinvointi, joka mun kuuluisi laittaa etusijalle. Kunnes tajusin, että näin ei todellakaan ole.

”Jotta voin huolehtia muiden hyvinvoinnista, on minun ensin kiinnitettävä huomiota omaan hyvinvointiini.”

Hyvinvoinnin vaaliminen arjessa ei ole mikään itsestäänselvyys. Se ei tule selkärangasta, varsinkaan silloin kun jaloissa pyörii pieniä taaperoita ja elämä voi olla toisinaan hieman hektistä. Kuitenkin koen, että silloin kun meillä elettiin moisia ”nopsaa kurahousut päälle, kiljuvat lapset autoon ja päikkyyn, itse töihin nippanappa ajoissa” -aikoja eli niin sanottuja ruuhkavuosia, oli paras päätökseni pysähtyä ja miettiä niitä keinoja, joilla saan parannettua omaa elämänlaatuani ja sen myötä läheisteni hyvinvointia.

Huomasin nimittäin, että sitä helposti posotti menemään päivästä toiseen. Viikonloppua tai lomaa odotellessa. Kunnes jotain oikeasti tapahtui pääni sisällä ja päätin, että asiat eivät voineet jatkua noin. Siitä lähtien olen vaalinut hyvinvointiani. Ja täytyy myöntää, että olen voinut paremmin kuin ikinä. Vaikka ikää on tullut lisää, niin koen hyvinvointini kohonneen kohisten.

Kun voin hyvin, osaan olla lempeämpi itselleni. Lempeämpi myös läheisilleni. Armollisempi ja huomattavan paljon rakastavampi. Olen opetellut vuosien saatossa rakastamaan myös itseäni. Se on antanut paljon. Eikä vähiten taidon syventää rakastamista myös muita kohtaan.

Hyvinvointi tarkoittaa mulle sitä tunnetta, joka kumpuaa jostain tuolta sielujen syövereistä ulospäin. Silloin silmät säihkyy ja iho hehkuu. Suupielet ovat ylöspäin ja sitä hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on. Sen sijaan, että peilistä näkyisi iän tuomat juonteet, sieltä näkyy hyvinvoiva ja iloinen, itseensä tyytyväinen ihminen. Silloin on helppo hengittää ja tulee nautittua ihan niistä elämän pienistäkin kultakimpaleista. Kuten siitä, että aamiaispannari sai suloisen jouluisen vivahteen kardemumman ja kanelin myötä.

Ajattelin jakaa teille nyt nuo pienet niksini, joiden avulla voin himpun verran paremmin.

♥ Pidän huolen, että saan arkisin noin kahdeksan tuntia unta. Välillä joudun pakottamaan itseni ajoissa sänkyyn, mutta kiitän tästä aamulla. Uni on ehkä tärkein osa-alue omassa hyvinvoinnissani.
♥ Vietän aikaa omissa oloissani. Lukien, venytellen, liikkuen. Iän myötä olen huomannut tarvitsevani omaa aikaa. Olen tavallaan tehnyt tutustumismatkaa itseeni tämän hyvinvointiprojektini myötä. Se on ollut varsin palkitsevaa.
♥ Liikunnan vaikutus hyvinvointiini on myös merkittävä. En tulisi toimeen ilman hikiliikuntaa. Tuntuu, että hikipisaroiden myötä kaikki kireys ja stressi katoaa. Tarpeen tullen osaan myös kuunnella kehoani ja liikkua lempeästi. Parin tunnin kävelylenkki metsässä on parasta mindfulnessia mitä tiedän. Luonnon ääniä kuunnellen, luonnon tuoksuja tuoksutellen
♥ Niin itsestäänselvyydeltä kuin hengittäminen kuulostaakin, niin olen näiden vuosien aikana opetellut senkin alusta. Kaikkihan meistä osaa hengittää, eikö vain? No mä en osannut hengittää oikein. Kun en voinut niin hyvin, hengittelin pintahengitystä. Saaden kaikki yläkropan lihakset ihan jumiin. Tietoisten hengitysharjoitusten myötä lihaskireys katoaa ja tuntuu, että näen asiat selkeämmin. Pyrin tekemään hengitysharjoituksia päivittäin. Jos en muuten ehdi, niin vaikka liikennevaloissa punaisten valojen vaihtumista odotellessani. Kun elämässä on vaikeita aikoja, hengittely on se, joka auttaa.
♥ Monipuolisen ravinnon merkitys korostuu, kun on kiirettä ja häslinkiä. Siinä missä aiemmin pidin kynsin hampain kiinni terveellisestä ruokavaliosta, olen vuosien varrella opetellut olemaan itselleni lempeä mitä tulee herkutteluihin. Kun arjessa syö perusterveellisesti on varaa välillä herkutellakin. Elämä ei voi olla koko ajan sitä, että kieltää itseltään kaiken. Välillä pitää osata höllätä.

Yksi hyvinvointini kulmakivistä on aamupala. Olenkin kertonut teille, että olen joutunut opettelemaan aamupalan syömisen. Aiemmin mun ei ollut lainkaan nälkä aamuisin. Pari kuppia kahvia riitti. Sillä seurauksella, että energiaa ei riittänyt aamupäivällä töissä lainkaan. Tätä nykyä panostan aamupalaan. Myös niinä arkiaamuina. Se vaatii sen, että herään aiemmin, mutta olen oppinut ottamaan tuosta täyden hyödyn irti. Aamut ovat minun ja silloin nautin omasta seurastani.

Istun keittiön pöydän äärellä ja nautin pitkän kaavan mukaan aamupalaa. Tämän kaupallisen yhteistyön myötä sain kokeiluun Marli Vital Omena-Litsi + Kollageeni & C-vitamiini -uutuusmehua. Vaikken ole aamuisin juuri muuta juonut aamupalan kanssa kuin kahvia, niin täytyy sanoa että olen koukuttunut lasilliseen tuota kollageenia ja C-vitamiinia sisältävää mehua.

Sen lisäksi että mehu on hyvänmakuista sisältää se hyvinvointia edistäviä ainesosia. Yhdessä 2 dl:n lasillisesa on nimittäin 1200 mg kollageenipeptidejä ja 30% päivittäisestä C-vitamiinin tarpeesta. C-vitamiini edistää kollageenin muodostumista ihon normaalia toimintaa varten ja kuten ollaan blogissa aiemminkin juteltu, niin kollageeni on hiusten, ihon, kynsien ja sidekudosten rakennusainetta.

Olen nyt reilut pari vuotta ottanut kollageenilisää päivittäin tablettien tai jauheen muodossa. Virkistävä mehu tuo kivan lisän hyvinvointiini ja kuin varkain saan buustattua kollageenituotantoani sen avulla. Veikkaan, että tuo Marli Vital -uutuusmehu on tullut meidän perheeseen jäädäkseen. Tukemaan kollageenin saantia ja hyvinvointia, koko perheelle. Säilöntäaineeton mehu nimittäin sopii myös lapsille!

ARVONTA! Marli Vital -kampanjasivuilla on meneillään huikea arvonta, jossa kaikkien osallistujien kesken arvotaan pääpalkintona 3 kpl 100 euron arvoisia K-lahjakortteja + 10 litraa uutta Marli Vital Omena + Litsi & C -vitamiinimehua. Lisäksi arvonaan 10 kpl tuotepalkintoja (sis. 10 litraa Marli Vital -uutuusmehua / palkinto). Arvontaan voitte käydä osallistumassa täällä.

Miten sä pidät huolta hyvinvoinnistasi arjen keskellä? ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


lauantai 19. lokakuun 2019

Hiljaisuus ♥

4

HEIPPATIRALLAA IHANAT

ja terkkuja Tampereelta ♥ 

Eilen Finnairin lennolla kotiin jäin tuijottamaan yhtä mainosta; alkuun siinä näytettiin suurkaupungin katukuvaa. Vilinää ja vilskettä. Yhtäkkiä maisema muutti järvimaisemaksi. Tyynen utuiseksi suomalaiseksi järvimaisemaksi. Musiikki taukosi. Huomasin yhtäkkiä herkistyväni. Kyyneeleet täytti silmät ja rintaan levisi sellainen lämmin tunne.

Tänä aamuna aamukahvikuppini kanssa sohvan nurkassa istuessani ja ulos sadetta tuijotellessani mietin, että miten olenkaan muuttunut. Siinä missä aiemmin rakastin suurkaupunkien hälinää, blingblingiä, menoa ja meininkiä, on musta nykyään tullut ihan päinvastainen tyyppi. Mitä karumpi (suomalainen) luonto ympärillä ja mitä hiljaisemmat äänet kuuluvat, sitä tyynempi olen sisäisesti. Tuolla suurkaupungin vilskeessä olin täynnä energiaa ja nautin joka hetkestä. Mutta huomasin väsyväni ääniin ja valoihin.

Se on jännä juttu. Olen miettinyt että onko tuolla nykyajan mediatulvalla tähän osuutta? Sillä kun kaikista tuuteista tulee nykyään niin paljon ärsykkeitä, niin sielu kaipaa hiljaisuutta. Huomasin aamulla miehen katsoessa sekä padilta että puhelimesta samanaikaisesti äänekkäitä videoita tuntevani yhtäkkiä oloni jotenkin ihistäväksi. Kunnes tajusin, että tuo himpun verran huono olo johtui siitä, että ääntä oli liikaa. Pyysin laittamaan toista laitteista hiljemmalle ja heti auttoi.

Tai ei välttämättä aina ihan hiljaista tarvitse olla. Tänään sulosointuja korvilleni ovat olleet linkoavan pesukoneen ääni tuolta yläkerrasta. Kahvikoneen porina keittiöstä ja Tobyn vieno kurkkukorina, kun punkee syliin ja haluaa rapsutuksia 🙂

Sellaiset kotiäänet on mannaa sielulle. Varsinkin tänään. Kaivoin esiin jouluntuoksuisen kynttilän ja kaupasta lehtihyllyltä ostin tämän vuoden ensimmäisen joululehden. Sohva on mukautunut kurveihini tämän päivän aikana ja ihan vain oleminen on tuntunut hyvälle. Tobyn kanssa lenkillä ollessani huomasin keltaisen sadetakkini mätsäävän täydellisesti puista tippuneisiin lehtiin. Kuinka onnelliseksi sitä voikaan itsensä tuntea, kun sumutinpullosade kastelee kasvot samalla, kun kahlaa lehtikasan läpi. Hiljaisuudessa. Reissu oli ihana, mutta ei ole oman kodin voittanutta ♥

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

 


torstai 03. lokakuun 2019

Arjessa eteenpäin ajava voima

10

MOIKKAMOI!

Huomaan näinä viikkoina, kun keskityn enemmän tekemään koulutöitä, niin ajatukset ovat sen mukaisesti myös hyvinvoinnin parissa. Ja se näkyy täällä blogiteksteissäkin ihan suoraan. Blogi on kuitenkin eräänlainen päiväkirjani ja kanava jäsentää ajatuksiani. Saada myös niille uutta näkökulmaa.

Tänä aamuna tuijottaessani things to do -listaani päätin, että nyt se ei jää tuijottelun asteelle, vaan on oikeasti nostettava hihat ylös ja ryhdyttävä toimeen. Tuossa tehtävälistassa oli työtehtävien lisäksi sellaisia juttuja, joiden tekemistä aina siirrän eteenpäin. Mikä on tosi hölmöä, kun ottaa hu0mioon sen, että päätin syksyn alettua perkaamaan listan aina niistä ei niin kivoista jutuista. Kertokaa, että teilläkin tapahtuu joskus tällaista repsahdusta päätetyistä tavoista? 😉

No mutta, tänään otin itseäni niskasta kiinni ja maksoin kasan laskuja. Siirsin työkiireiden takia kampaaja-aikaa, voice massage -aikaa ja peruin kasvohoidon. Varasin yhden lennon, jonka varausta olen lykännyt pari kuukautta. Silläkin uhalla, että hinta oli himpun verran kallistunut siitä, mitä se alunperin oli.

Vastasin muutamaan kinkkiseen sähköpostiin ja kirjoitin pari postausrunkoa. Laskutin syyskuun, kerrankin ajoissa.

Se tunne, kun saa jotain aikaan on ihan älyttömän palkitseva. Ihan niitä arkisiakin juttuja. Kun sain rustattua nuo tekemättömät asiat pois things to do -listaltani koin hirmuista helpotusta. Aikaansaaminen on itselläni yksi arjessa voimakkaimmin eteenpäin ajavista voimista. ”Pitäisi tehdä” muuttaminen ”tehdyksi” täytyy ottaa jokaisen päivän agendaan.

Ehkä se on se ihmismieli, joka helposti valitsee työtehtivissäkin ensin ne kaikista kivoimmat pois alta. Mutta ainakin itselläni ne listalle jätetyt asiat vaivaavat. Jopa niin paljon, että se haittaa jopa niiden mukavampien tehtävien suorittamista. Kolkuttelee takaraivossa ja muistuttaa siitä, että worse is yet to come 😉 Senkin takia on hyvä laittaa eka ne hankalammat jutut aisoihin ja sitten saa hyvillä mielin paneutua niihin kivoihin tehtäviin.

Aikaansaamisesta innostuneena tälle illalle on edessä pyykkisulkeiset. Siinä toinen asia, jossa olen lipsunut vakaista päätöksistäni. Viikkaako joku pyykit suoraan kuivaustelineeltä/kuivarista kasoihin? Meillä toimittiin näin viikon ajan ja olihan se ihanaa. Nyt taas on yläkerran kylppärin tasolle kertynyt arviolta kuuden koneellisen pyykit. Mutta hei, puoli tuntia ja tuokin taso on tyhjä. Tuumasta toimeen!

TOIMELIASTA TORSTAITA TOIVOTELLEN,


keskiviikko 02. lokakuun 2019

Mistä tiedän hidastaa tahtia?

2

HEI IHANAT!

Totesin miehelle tuossa viime viikon lopulla, että jopas jotakin; lomasta ei ole aikaa kuin vajaa pari kuukautta ja jotenkin tunnen olevani loman tarpeessa. Ei hyvä tunne tuo. Flunssa ja väsymys yhdistettynä aika raskaaseen työviikkoon saivat mun tajuamaan, että hei – nyt pitää hidastaa tahtia. Aina ei ole mahdollista hidastaa tahtia, mutta silloin kun on, niin ihan varmasti käytän sen hyväkseni. Koska tiedän, että vielä tulee niitä aikoja, että on painettava niska limassa. Takoa sitä kuuluisaa rautaa. Jolloin ei ole ihan heti mahdollista hidastaa tahtia

Ei elämän itseisarvo ole uuvuttaa itseään työllä tai liialla vapaa-ajan ohjelmalla. Ainakaan mun mielestä. Elämän itseisarvo itselleni on mielekkyys ja elämän kaikista osa-alueista nauttiminen. Tekemisen ilo ja se, että osaa kohdata elämän kipupisteet ja tietää selviytymiskeinot niihin. Tuntea itsensä niin läpikotoisin, että tarpeen tullen voi puhaltaa pelin poikki.

Mistä mä tiedän hidastaa tahtia? Tähän 44 ikävuoteen mennessä olen onneksi oppinut tuntemaan itseni. Olemaan itse itselleni se bestis, joka sanoo peilille lempeästi, että kato nyt noita sun silmäpusseja. Olisko aika tehdä asialle jotain?

Väsymys. Ihan ensiksi mut valtaa väsymys. Sellainen, johon kahdeksan tunnin yöunet ei auta. Usein tässä vaiheessa päätän joka ikinen aamu suuntaavani tulevana iltana kello kahdeksan nukkumaan. Kuitenkaan ehtimättä tuota aivan toteuttaa.

Ärtyisyys. Olen yleensä aika easy going enkä äksyile. Paitsi silloin, kun olen jotenkin ylivirittäytyneessä tilassa, josta en ole vielä löytänyt pääsyä ulos. Koskaan en perheen ulkopuolisille äksyile, mutta harmittaa välillä, kun tiuskahdan lapsille tai miehelle. Onneksi tätä tapahtuu erittäin harvoin.

Narskuttelu. Silloin aamulla, kun herään väsyneenä levätyn yön jälkeen huomaan yleensä aina, että mun suu ei aukea kunnolla ja että leukanivelet ovat aivan joikkelissa. Vaikka mulla on nuo yökiskot käytössä, niin yölläkin herään kiireisinä aikoina siihen, että narskuttelen takahampaita niin maan vimmatusti yhteen.

Niskakipu. Syytä tai seurausta narskuttelusta? Oli miten oli, niin parikymppisenä jännitysniskadiagnoosin saatuani tiedän, kuinka inhottavia oireita tuo voi aiheuttaa. Kun on oikein hektistä jännitän niskojani. Huomaan käveleväni hartiat korvissa ja koko keho sellaisessa rautakankimoodissa.

Päänsärky. Narskuttelun tulosta tämä. Oli aika, silloin pari kolme vuotta sitten, kun heräsin joka aamu pää erittäin kipeänä. Särkylääke odotti valmiiksi yöpöydällä. Tuo päänsärky vain oli sellaista, että ei yleensä särkylääkkeellä lähde. Jää jomottelemaan ja iltapäivästä aktivoituu todenteolla.

Aivosumu. Ajatus ei kulje, suussa tuntuu olevan kuuman perunan puhuessani. Muisti pätkii. Tuntuu, ettei saisi mitään oikein aikaiseksi. Keskittymiskyky on nollassa. Tällöin viimeistään on aika viheltää peli poikki. Ainakin omalla kohdallani.

Kuten sanoin, niin aina ei ole mahdollista välttää kiireisiä aikoja. Ja itse asiassa tykkään kyllä, että töissä on kiire. Se saa pysymään valppaana ja jotenkin oma tuottavuuteni ja flow-tilaan pääseminen korostuu, kun on kiire. Hyvällä tavalla kiire. Ratkaisevaa kiireen keskellä on se, miten onnistun nollaamaan itseni. Pääsemään edes hetkeksi kiireen oravanpyörästä pois. Alle olen listannut omia hyväksi havaitsemiani tapoja. Kukin toki tablaa tyylillään, mutta nämä sopivat mulle.

Meditaatio. Silloin kun oli oikein vaikea elämänvaihe, äidin sädehoitoja ja lopulta saattohoitoa yhdistettynä kiireiseen aikaan töissä, tutustuin meditaatioon. Näin jälkikäteen ajateltuna musta tuntuu, että tuo meditointi oli se, mikä auttoi mut takaisin maan pinnalle. Alkuun kuuntelin Leena Pennasen Mindfulness -sovellusta monta kertaa päivässä. Lopulta riitti kerran päivässä. Ja sitten tuli vaihe, että en tarvinnut enää sovellusta, vaan osasin saada itseni meditatiiviseen tilaan itse. Nykyäänkin teen usein aamuisin edes pienen meditaatioharjoituksen. Välillä huomaan, etten ole meditoinut viikkoon, mutta heti kun huomaan kroppani käyvän ylikierroksilla muistan taas tuon meditaation voiman.

Pilates. Vuosi sitten marras-joulukuun taitteessa kävin pilateksen alkeiskurssin. Tuona sunnuntai-iltana parituntisen jälkeen koin sellaista euforiaa, jota en ollut saavuttanut edes juoksulenkeillä. Ihan jo se, että keskittyy hengittämään auttaa mua nollaamaan jännittyneet lihakset. Tähän kun yhdistää vielä parhaillaan laitepilateksen ihanat venyttävät liikkeet, niin avot. Parasta kiireen katkaisua ja mieli sekä kroppa kiittävät.

Juoksu. Pidempään mukana olleet lukijat tietävätkin syyni siihen miksi aikoinaan aloitin juoksuharrastuksen. Minä, joka olin aina inhonnut juoksua. Lapset olivat pieniä ja mies reissasi 200 päivää vuodessa. Juoksemaan aloin sen takia, että sain hetken hengähdystaukoa pienlapsiperhearjen ja työelämän yhdistämiseen. Pian huomasin sen, että kun kunto kasvoi, juoksu antoi enemmän kuin vain sen hengähdystauon. Aloin tuntemaan mielihyvää, jollaista en ollut aiemmin tuntenut. Vielä tänä päivänäkin juokseminen on mulle tehokas tapa nollata asiat. Mutta olen huomannut, että juoksemisen kanssa saa olla varovainen; silloin kun tilanne on jo liian pitkällä, tunnistan että repivä äärimmilleen juokseminen ei tee muuta kuin hallaa. Silloin lähden kävelylenkille tai pienelle hölkälle.

Ruoanlaitto. Ihana, ihana ruoanlaitto. Marian keittiössä on poikkeuksetta aina hyvä fiilis ja keittiö on paikka, johon sulkeudun fiilistelemään. Uppoamaan ruoanlaiton ihanaan maailmaan. Ruoanlaitto, varsinkin reseptien kehitteleminen, saa ajatukset pois töistä ja murheista. Se, että näkee ja maistaa kättensä työn tulokset on sangen palkitseva lopputulos.

Nukkuminen. Yksi tärkeä oivallus, jonka olen oivaltanut on se, että väsyneenä pitää nukkua. Aiemmin olin muka liian kiireinen nukkumaan päikkäreitä. Nyt saatan nukkua parina päivänä viikossa päikkärit. Kyllä, jopa kesken kotitoimistopäivän sopivassa saumassa, jos siltä tuntuu. Puoli tuntia unta ja se riittää. Tässä juju on se, että pitää osata sallia itselleen sen, että pötkähtää sohvalle tai sänkyyn. Ilman että tuntee itseään laiskimukseksi tai luuseriksi.

Millaisin keinoin siellä selätetään kiire ja arkisten aherrusten tuomat kropan kolotukset? Vai tuleeko teille sellaisia? 🙂 Hei, nyt ei päikkäröidä, vaan on niin hyvä boogie, että taidan hypähtää tässä välissä kotitoimistopäivää keittiön puolelle. Siinä samalla, kun rentoudun saan tehtyä yhden työn pois alta. Kaksi kärpästä samalla iskulla!

KESKIVIIKKOTERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »