MOIKKAMOI!
Huomaan näinä viikkoina, kun keskityn enemmän tekemään koulutöitä, niin ajatukset ovat sen mukaisesti myös hyvinvoinnin parissa. Ja se näkyy täällä blogiteksteissäkin ihan suoraan. Blogi on kuitenkin eräänlainen päiväkirjani ja kanava jäsentää ajatuksiani. Saada myös niille uutta näkökulmaa.
Tänä aamuna tuijottaessani things to do -listaani päätin, että nyt se ei jää tuijottelun asteelle, vaan on oikeasti nostettava hihat ylös ja ryhdyttävä toimeen. Tuossa tehtävälistassa oli työtehtävien lisäksi sellaisia juttuja, joiden tekemistä aina siirrän eteenpäin. Mikä on tosi hölmöä, kun ottaa hu0mioon sen, että päätin syksyn alettua perkaamaan listan aina niistä ei niin kivoista jutuista. Kertokaa, että teilläkin tapahtuu joskus tällaista repsahdusta päätetyistä tavoista? 😉
No mutta, tänään otin itseäni niskasta kiinni ja maksoin kasan laskuja. Siirsin työkiireiden takia kampaaja-aikaa, voice massage -aikaa ja peruin kasvohoidon. Varasin yhden lennon, jonka varausta olen lykännyt pari kuukautta. Silläkin uhalla, että hinta oli himpun verran kallistunut siitä, mitä se alunperin oli.
Vastasin muutamaan kinkkiseen sähköpostiin ja kirjoitin pari postausrunkoa. Laskutin syyskuun, kerrankin ajoissa.
Se tunne, kun saa jotain aikaan on ihan älyttömän palkitseva. Ihan niitä arkisiakin juttuja. Kun sain rustattua nuo tekemättömät asiat pois things to do -listaltani koin hirmuista helpotusta. Aikaansaaminen on itselläni yksi arjessa voimakkaimmin eteenpäin ajavista voimista. ”Pitäisi tehdä” muuttaminen ”tehdyksi” täytyy ottaa jokaisen päivän agendaan.
Ehkä se on se ihmismieli, joka helposti valitsee työtehtivissäkin ensin ne kaikista kivoimmat pois alta. Mutta ainakin itselläni ne listalle jätetyt asiat vaivaavat. Jopa niin paljon, että se haittaa jopa niiden mukavampien tehtävien suorittamista. Kolkuttelee takaraivossa ja muistuttaa siitä, että worse is yet to come 😉 Senkin takia on hyvä laittaa eka ne hankalammat jutut aisoihin ja sitten saa hyvillä mielin paneutua niihin kivoihin tehtäviin.
Aikaansaamisesta innostuneena tälle illalle on edessä pyykkisulkeiset. Siinä toinen asia, jossa olen lipsunut vakaista päätöksistäni. Viikkaako joku pyykit suoraan kuivaustelineeltä/kuivarista kasoihin? Meillä toimittiin näin viikon ajan ja olihan se ihanaa. Nyt taas on yläkerran kylppärin tasolle kertynyt arviolta kuuden koneellisen pyykit. Mutta hei, puoli tuntia ja tuokin taso on tyhjä. Tuumasta toimeen!
TOIMELIASTA TORSTAITA TOIVOTELLEN,
Jep, pyykit viikattuna kuivaustelineelta kaappeihin, muuten ei toimi pyykkihuolto ollenkaan 🙂 Teen pyykinripustus ja -viikkaushommat aina samalla telkkaria katsoen, niin hoituu huomaamattomasti ja kivasti 🙂
Samaa mieltä aikaansaamisen kanssa. Parempi hoitaa hommat rymisten kuin jättää roikkumaan – tehdyistä tulee niin hyvä mieli eivätkä rassaa tekemättömät mieltä 🙂
Moikka Riina
ja hei vitsit te ootte tehokkaita; luin eilen illalla kaikki nämä kommentit heti sen jälkeen, kun olin kantanut pyykkikasan sängyltä takaisin kph:n työtasolle ja tunsin piston sydämessäni 😀 Tänään ne on pakko viikata!
Se on just näin, asioiden tekeminen loppuun tekee niin hyvää!
Ihanaa perjantaita ♥
Mä olen vihdoinkin oppinut, että pyykit suoraan kaappiin, muuten on kaaos. Eikä siihen oppimiseen mennyt kuin vajaat kolmekymmentä vuotta. 😂
Muuten kyllä on kaikenmaailman tekemättömiä töitä joita lykkään, mutta ei nyt muistella niitä… 😉
Heippa Tuuli,
ihanaa, ehkä mullakin on vielä toivoa ;D Nimim. ne pyykit jäi eilen viikkaamatta!
Se olis epänormaalia, että jos ei olisi lainkaan tekemättömiä töitä, pitäähän niitäkin olla 🙂
Kivaa perjantaita ♥
Joo, suoraan kuivaustelineeltä viikaten kasoiksi, jokaiselle perheenjäsenelle oma kasa. Ja sitten käsken lapset viemään heti kasat kaappeihin. Molemmat vie omansa ja toisen vanhemman.
Moikka Piia!
Ihanan järjestelmälliseltä kuulostaa teidänkin systeemit 🙂 Meillä menee niin, että jaottelen pyykit aikuisten ja lasten (erikseen sitten pyyhkeet, lakanat sun muut) kesken ja lapset viikkaavat omansa ja me aikuiset sit loput.
Mutta juu, se kuusi-seitsemän koneellista on edelleen viikkaamatta. Tänään on pakko viikata ne, että voi aloittaa viikonlopun puhtaalta pöydältä 🙂
Ihanaa perjantaita! ♥
Ainoa asia, joka meidänkin taloudessa toimii on pyykkien viikkaus suoraan narulta ja jakelu huoneisiin. Poikkeuksena tässäkin lakanat,joita on korissa joskus vuori odottamassa mankelointia. Ai kuka tänä päivänä vielä mankeloi lakanoita? Sain joskus anopin ikivanhan Upo-mankelin. Todella kestävää laatua. Enkä kyllä osaa tästä tavasta luopua. Sileät lakanat on ihania. Paitsi ryppyiset pellavaiset taitavat olla kuuminta muotia.
Heippa Viivi,
oi lähetähän meillekin tuota järjestelmällisyyttä pyykkihuollon suhteen 🙂
Vitsit mua harmittaa, että mummulaa tyhjätessämme laitoimme mankelin kiertoon. Rakastan mankelointia ja vielä enemmän sileissä lakanoissa nukkumista. Hih, juu me ollaan muodikkaita, kun nukutaan ryppyisissä lakanoissa. Oli ne sitten pellavaa tai ei ;D
Ihanaista perjantaita ♥
Ah, tuo fiilis kun saa rästihommia tehtyä on vaan jotain niin parasta. Itse eilen nousin klo 6.30 silittämään vaikka olin nukkunut vain muutaman hassun tunnin jaolisin voinut vielä jatkaa unia. Ahdisti kuitenkin niin paljon tuo kamala vaatevuori joka odotti silittämistä ja ai että kun oli helpottunut olo kun oli saanut sen tehtyä, vaikka vielä osa jäi silittämättä. Pieniä asioita mutta mieli tuntuu heti hieman kirkkaammalta kun edes yksi asia pois to do listalta. 🙂
Moikka Karla
ja hei vitsit, nyt on ollut silitystehokkuus maksimissaan – nostan sulle hattua 🙂
Meillähän edelleen tuo pyykkivuori odottaa viikkaajaansa, mutta näin töissä on poissa silmistä, poissa mielestä 😀
Mutta kyllä, niin hyvä olo tulee kun saa asioita tehtyä!
Kivaa perjantaita ♥