maanantai 26. lokakuun 2015

Nautinto vai polttoaine?

21

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

HEIPSULIVEI VAAN!

Miten on viikko lähtenyt käyntiin? Toivottavasti oikein hyvin. Täällä on lähtenyt silleen tyypilliseen maanantaiseen tapaan vähän kaoottisesti. Tai kivan kiireisenä, miten sen nyt haluaa nähdä. Viikonlopun jäljiltä mieli ja kroppa on vähän vielä lepotilassa. Sellainen dynamiikka, jota things to do -listan selättämiseen tarvitsee, puuttuu nyt ihan kokonaan 😉 Kaiken lisäksi lounastarvikkeet unohtuivat kotiin ja päätin tehdä kaapista löytämäni puuropussin. Puuron rakenne oli kohdillaan, mutta maku oli kyllä jokseenkin outo. Kaivoin tuon pikapuuropussipakkauksen roskista ja se selitti asian; parasta ennen päivä oli elokuussa 2013. No, näitä sattuu! Harvoin kokee huonoa ruokaelämystä, mutta nyt sellainen kyllä tuli koettua. Toisin kuin viikonloppuna.

Eilen teki pitkästä aikaa mieli raakakakkua ja sellaisen sitten leipaisinkin. Banaanit olivat jo parhaat päivänsä nähneet ja avokadokin vähän löllöä. Piristin niiden makua kirpeällä omenalla, inkiväärillä, puolukoilla ja mustikalla. Mausteeksi loraus hunajaa ja ripaus merisuolaa. Pohjan tein auringonkukansiemenistä, taateleista ja cashew-pähkinöistä. Notkistin sitä kookosöljyllä hieman. Siinä iltapäiväkahvilla istuessani mietin, että kuinka ihanaa on syödä. Ja nimenomaan puhtaita makuja. Sellaisia ruokia, joista maistaa aidot maut. Ruoat, joissa esanssit ja arominvahventeet eivät häiritse makuelämystä.

Ylipäätään, onko ruoka teille nautinto vai pelkästään polttoaine? Haastattelin tuossa paria työkaveria ja he eivät voineet käsittää, miten ruoka voi olla nautinto 😀 Mä kun nautin ihan suunnattomasti syömisestä. Mutta toki ymmärrän senkin, että joillekin ruoka on vain polttoaine, joka pureskellaan, niellään ja that’s it. Taas jaksaa. Lauantaina oltiin ystäväpariskunnan kanssa syömässä ja tuli todettua ääneen, kuinka ihana on omistaa ystäviä, joille ruoka on kaikki kaikessa. Tällaisten ystävien kanssa ymmärtää myös ne hiljaiset hetket. Hetket, kun kaikki keskittyvät ruoasta nauttimiseen. Tosin lauantaina ei kyllä hiljaista hetkeä koettu, vaikka ruoasta suunnattomasti nautittiinkin 😉

Oikeastaan koko ruokailutapahtuma on mulle tosi tärkeä. Se, että pöytä on katettu. Edes pikkuisen, ei tarvitse mitään prameaa valkoista pöytäliinameininkinä 🙂 Että ruoka on esillä nätisti ja saa istua rauhassa syömään. Inhoan kiireessä syömistä. Toki niitäkin päiviä on, kun tulee todettua miehelle, että ”jotain nopeeta vaan”, kun mietitään iltaruokaa. Yleensä silloin se on mustaa makkaraa. Nam! Tykkään syödä yksin, mutta ihan parhaita on ne pitkät iltaruokailut, kun saa istua ystävien tai miehen kanssa pöydässä pitkän kaavan mukaan ja jutella maailman menosta. Ruokailu on ehdottomasti myös sosiaalinen nautinto siinä samalla.

Muistan sivunneeni aihetta joskus kommenttiboksissa Lumon kanssa, joka kertoi aterian korvaustableteista.  Miltä kuulostaa, olisitteko valmiita heittämään pari nappia suuhun aamuisin, lounaalla ja illalla? Ei katsokaas tarvitsisi syödä ruokaa laisinkaan. Ihan jo ihistää se, että jos maailma on menossa tähän suuntaan. Onko meillä oikeasti niin kiire, ettei enää ehditä istua alas syömään? Mä haluan ainakin maistaa eri maut ja pureskella ruokaa. Kiireestä herätti myös esikoisen yksi päivä ääneen lausuma lause: ”Voi vitsit, kun on ihana syödä iltaruokaa näin koko perheen kesken ruokapöydän äärellä.” Niinpä niin ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle

PS. käyn taas tänään illalla noutamassa nuo  viikkomaitokauppaostokset. Voisin jossain vaiheessa tehdä tällä viikolla sitä lupaamaani postausta, jossa näette viikon ruokalistan sekä ko. viikon kauppalistan 🙂


keskiviikko 21. lokakuun 2015

Ruokakauppajuttuja

31

NO HEIPPAHEI,

ja heissulivei 🙂 Muistaakseni keväällä viimeksi näitä maitokauppajuttuja pohdiskelin. Taivastelin, kun ruokaan menee ihan järjettömiä summia. Päätin, että siirryn jälleen käymään ruokakaupassa kerran viikossa. Lupailin päivitystä, että miten on mennyt. Noh, kesällä siitä lipsuttiin, mutta syksy on kuulkaas menty tällä systeemillä. Joka maanantai haen töiden jälkeen Prismasta neljästä viiteen kauppakassillista ruokaa. Yleensä käytän tuolla nettikaupassa sitä tallennettua listaani, jossa pyörii samat ainekset (maito yms) viikosta toiseen. Sinne sitten lisäilen/poistelen tuotteita tulevan viikon ruokalistan mukaan sunnuntai-iltana. Tuotahan pystyy muokkaamaan aina siihen asti, kun tilaus on mennyt keräilyvaiheeseen, joten usein maanantaina töissä lisäilen muutamia juttuja listaan. Minä, joka aiemmin olen nauttinut ruokakaupassa käymisestä, olen niin onnellinen, että joku kerää mulle nuo ruokakassit hintaan 3,90 euroa. 

Näin liki parin kuukauden jälkeen tuo alkaa näkymään jossain määrin rahapussissa. Siinä, missä meillä aiemmin meni ruokaan hyvinkin 800 euroa kuussa on liki puolittunut. 488,38 euroa on viimeisen neljän viikon summa viikkomaitokauppaostoksista. Tämän lisäksi käydään kerran pari viikkoon santsaamassa maitoa, joskus leipää ja lisäksi viikonloppunamit lapsille. Ruoassa ei kitsastella eikä osteta aina sitä halvinta. Tietyissä tuotteissa toki vertailen hintoja kovinkin paljon. Osan tuotteista, esim kananmunat, ostan luomuna. Silloin aiemmin kaupassa käytiin liki joka päivä. Ja aina ostokset maksoivat ainakin sen 25,00-30,00 euroa. Viikonloppua vasten vielä enemmän. Nyt kun teen ruokalistan etukäteen valmiiksi ja ostan sen mukaan ruoat, on tehty selvää säästöä. Siis mustahan on kuulkaas tullut taloudellinen ihminen. Kuka olisi aiemmin uskonut 😉Viikkoruokakauppa

Tein pientä yhteenvetoa viimeisen neljän viikon ajalta. Neljä viikkoruokakauppakäyntiä. Joka viikkohan ei tule veskipapruja sun muita ostettua, joten saniteettitarvikkeiden summa vaihtelee. Tosin yleensä joka viikko on hammastahna, shampoo, pesuaine tai muu vastaava lopussa. Itse havahduin siihen, että meillä menee pähkinöihin ihan hirmuisesti rahaa. Tai siis iso osuus tuosta koko summasta. Ja tuohan on sitten pelkästään cashew-pähkinöistä. Kasvikset -sarake sisältää myös hedelmät ja kananmunat. Puurot ja hiutaleet sarake sisältää jauhot, riisin, makaronin yms pastatuotteet. Lihatuotteissa vakiotuotteita ovat jauheliha, broileri, kinkkusuikaleet ja sitten leivän päälle laitettavat kinkut sun muut. Ja kala, sitä en lähtenyt erottelemaan omaan sarakkeeseensa. Totean vain, että meillä syödään kalaa ihan liian harvoin!

Katsokaa tuota mausteiden osuutta! Aika paljon eikö? Mutta meillä menee tuota Dijon sinappia iso purkki viikossa. Karkeana että sileenä. Öljyt sisältyvät mausteisiin myös. Lisäksi tuohon kategoriaan laitoin yrtit. Tiedän, että vähän on sekalainen tämä mun jaottelu. Mutta pääasia, että selvennän sitä, eiks niin 🙂 Pakasteita ei hirmuisesti osteta, tuohon yhteen prosenttiin sisältyy perunasipulisekoituspussit ja yksi pussi katkarapuja. Kotimaisten kasvisten osuutta pitäisi lisätä kausien mukaan (kiitos haasteesta Sahrami viime perjantain postaukseen :). Satokausikalenterin hankinta on edessä! Tähän ajattelin paneutua nyt tulevan talven myötä. Tosin talvella kotimaiset kasvikset ovat ihan hirmuisen kalliita. Vai ovatko?

Rahansäästöä on tullut tämän viikkomaitokauppasysteemin myötä, mutta lisäksi herkut ovat jääneet liki kokonaan pois. Niitä ei tule ostettua kotiin viikkoruokakauppakäynnillä. Toki mies tuo aina silloin tällöin maitotankkauskäynnillään esimerkiksi saunalimpat, mutta muuten arkipäivässä ei limsoja juoda. Tuo mehujen osuus on mielestäni aika iso. Flunssakausi ja kaupan mustaviinimarjamehu oli koitua kukkaron päälle. Onneksi saatiin mummulta pullo itsetehtyä 🙂 Mehuihin sisältyy myös pari pulloa noita valmissmoothieita ja proteiinijuomia.012-side-820x546

Näyttääkö siellä ruokakauppapiirakka suht’ samanlaiselta? 🙂 Kuukausittainhan tässä voi olla eroja. Mutta kokolailla näin se vain menee. Kahvia on tullut hamstrattua viime aikoina, varsinkin noita kapseleita. Se näkyy piirakassa. Huomasin tuossa, että meillä ei ole edes ostettu margariiniä viimeisen neljän viikon sisään. Sitäkin yleensä ostan ison putelin kerralla ja sillä mennään se kuukausi. Meillä ei muutenkaan hirmuisesti leipää syödä ja paistamiseen käytän öljyä. Kookosöljyt, MSM-jauhe ja maca-jauhe kuuluu myös mun viikkomaitokauppaostoksiin, mutta niitäkään ei ole tarvinnut vähään aikaan ostaa. Tyhjäsin mökin kuivamuonakaapit säilykkeistä ja ryyneistä, joten sekin näkyy toki kauppalistassa.

Nyt vielä pariksi tunniksi töiden pariin! Yritän kuvailla tätä uutta hiuslookia illalla, joten sitä sitten huomenna 🙂

OIKEIN ILOISTA VIIKON PUOLIVÄLIN KROUVIA,

alle

PS. ja hei yksi mitä haetaan viikolla välillä kaupasta on perunasoselaatikko. Just sitä  Saarioisten äitien tekemää kiireisen illan pelastajaa 😀


maanantai 21. syyskuun 2015

Mitä minulle kuuluu?

5

HEIPPAHEI!

Ei vitsit, välillä sitä toivoisi, että emojit onnistuisivat myös tietokoneella. Tuohon heippahein jälkeen olisi tullut vilkuttava käsi 🙂 Mitenkäs siellä on lähtenyt viikko käyntiin? Täällä oikein kivasti. Niin kivasti kuin vain kolmen päivän kuplivakuurin jälkeen vaan voi olla. Hihii, ei vaiskaan. Maltilla onneksi kuplivaa maisteltiin, mutta silti tuntuu, että tänään on ollut vähän tahmeampi olotila kuin normi maanantaina.

Tuossa pienen irtioton aikana tajusin sen, että kuinka tärkeää on näiden ruuhkavuosienkin aikana välillä kysyä itseltään, mitä minulle kuuluu. Helposti sitä asettaa muiden hyvinvoinnin etusijalle. No tottakai tämä on ihan jo lastenkin kanssa luonnollista, mutta veikkaanpa, että siellä ruudun toisella puolella on myös lapsettomia, epäitsekkäitä ihmisiä. Epäitsekäs. Käsi sydämellä voin sanoa, että tuo sana kuvaa minua. Mutta tiedättekös, että ei se ole aina ihan hyvästä olla niin kovin epäitsekäs ja kiltti.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Myös meillä äideillä on oikeus sanoa lapsille joskus, että hei, olen väsynyt ja nyt lepään hetkisen. Siis ainakin tässä iässä, kun lapset eivät tarvitse ihan joka minuutti sitä valvovaa silmää. On ok sanoa kavereille, ettei jaksa kahvitella vaan haluaa olla kotona. On ihan ok välillä pysähtyä ja tutkiskella kiireen keskellä omaa itseään. Mulle rauhoittuminen ja rentoutuminen on todella vaikeaa. Sitä on joutunut opettelemaan pysähtymään. Luomaan sellaisen hetken, että saa olla ihan rauhassa ajatustensa kanssa.

Yleensä tuo rauhoittuminen omiin touhuihin on tapahtunut lukemisen kautta. Mutta viime aikoina en ole jotenkin keskittynyt lukemaankaan. Olo on ollut siihen puuhaan liian rauhaton. Voi toki olla, että se paikallaan junnaava Grey ei enää innosta 😉 Täytyisi antaa periksi ja vaihtaa kirjaa. Juoksulenkit ovat olleet edelleen se yksi tapa rentoutua ruoanlaiton lisäksi. Reilu viikko sitten latasin pitkästä aikaa youtubesta joogavideon ja hei, taivas aukeni! Tuon puolituntisen jälkeen olo oli ihan mielettömän rentoutunut. Jo se, että keskittyy hengittämiseen ilman sen kummempia venyttelyitä auttaa. Iltaisin viimeisenä olen yrittänyt nollata päivän hengitysharjoituksilla. Myös tuo lapsille alunperin ostettu värityskirja on ollut hyvänä apuna. Mielenrauhaa, sitä todellakin tuosta touhusta saa, kun aivot nollautuu. Huomaamattaan on värittänyt vaikka kuinka paljon, ajatuksissaankin vaihtanut värejä.OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niin joogan, hengitysharjoituksen, ruoanlaiton, juoksun, värityskirjan ja lukemisen aikana ei tule plärättyä nettiä. Mä olen vahvasti tullut siihen tulokseen, että mitä enemmän olen puhelimella niin sitä rauhattomammaksi tulen. En osaa rentoutua. Koko ajan pitäisi olla ajan hermolla, että mitä kaverit ovat tänään tehneet, syöneet ja kenellä on korvatulehdus. Kuka on ladannut kivoja ruokakuvia instaan ja kenen blogi on päivittynyt. Ei ei ei! Ja ihan oikeasti, kun tänä päivänä nuo uutisetkin ovat tuolla iltapäivälehdissä jokseenkin masentavia, niin olen ajatellut ottaa puhelimen vain soitto- ja viestikäyttöön. Sulkea sen muun maailman hetkiseksi edes pois ja keskittyä siihen, että itsellä on hyvä olla. En mahda talous- tai pakolaistilanteelle mitään, joten pitäisi osata olla stressaamatta ja vaivaamatta päätänsä asioilla, joihin ei pysty vaikuttamaan.

Hupsis, lähti juttu vähän laukalle alkuperäisestä aiheesta 🙂 Mutta siihen palatakseni; muistakaahan kaiken kiireen keskellä pysähtyä miettimään, että mitä minulle kuuluu. Kovin usein sitä kysyy muilta kuulumisia, mutta kuinka usein tulee pidettyä itsensä kanssa tilannekatsaus asian tiimoilta? Aivan liian harvoin.

“It’s not selfish to love yourself, take care of yourself, and to make your happiness a priority. It’s necessary.”

Näine aatoksine toivottelen teille mitä ihaninta alkanutta viikkoa! Täällä taltutetaan eilen taltuttamatta jäänyt pyykkikasa ja sitten ajattelin väritellä vähän lisää. Varsin koukuttavaa puuhaa. Oletteko kokeilleet?

MAANATAITERKUIN,

alle


Uudemmat »