sunnuntai 25. helmikuun 2018

Hyvinvoinnin tavoitteeni vuodelle 2018 & huikea alekoodi

8

*kaupallinen yhteistyö: Life

HEI HYVÄÄ SUNNUNTAIHUOMENTA IHANAT

ja aamuterkkuja täältä hieman pilvisestä Dubaista! Täällä aletaan pikkuhiljaa hipsuttelemaan kohti aamupalaa, mutta sitä ennen tulin julistamaan teille hyvinvoinnin ilosanomaa. Jatketaan siis samalla linjalla kuin viime vuonna; sain kunnian jatkaa kaupallista yhteistyötä Life:n kanssa ja sen myötä nimityksen Lifen brändilähettiläs 2018. Tuo arvonimi kuulostaa kyllä niin mahdottoman hienolta, että olen aivan otettu 🙂 Siinä missä lopetin viime vuoden yhteistyön kertaamalla mitä mielestäni on hyvinvointi, aloitan myös tämän uuden vuoden Lifen brändilähettiläänä valoittamalla hieman niitä omia hyvinvoinnin periaatteitani. Lisäksi olen kirjannut itselleni kolme konkreettista tavoitetta tälle vuodelle, joiden avulla parantaa hyvinvointiani. Näistä tavoitteistani vähän tuonnempana postauksessa, kerrataan ensin mitä se hyvinvointi oikein mielestäni olikaan.

Hyvinvointi on sitä, kun suu kääntyy väkisin hymyyn ihan pienistäkin jutuista. Kun varpaat menee kippuraan onnesta. Kun on sellainen hykerryttävä olo tuolla sisällä. Pulppuava ja onnellinen fiilis. Hyvinvointi on sitä, että jaksaa arjessa. Sitä, että pieni vastatuuli ei saa elämäniloa katoamaan. Päinvastoin. Kun voi hyvin kokonaisvaltaisesti, niin ottaa jokaisen elämän karikon oppimisen kannalta. Tietäen, että vielä tulee se vaihe, kun purjeet pullistelevat ja elämä soljuu eteenpäin oikein jouheasti. Hyvinvointi on rakkautta itseään ja muita kohtaan. Se on armollisuutta ja lempeyttä.

Hyvinvoinnin eteen joutuu joskus tekemään paljonkin töitä. Henkisesti ja fyysisesti. Niinä aamuina, kun reisilihakset ovat aivan juntturassa, sitä miettii että vetikö liian kovilla painoilla. Rakastaen kuitenkin tuota olotilaa, joka kertoo, että on pitänyt kropastaan huolta. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on sitä, että tuntee itsensä ja omat tarpeensa.  Se on valintoja. Niitä valintoja elämässä, joita ei pysty tekemään kukaan muu kuin minä itse. Rakkaudesta omaan itseensä.

Kuten huomaatte, hyvinvoinnin käsitykseni on hieman jatkojalostunut siitä, mikä se viime vuonna oli. Silloinhan painotin sitä levon, liikunnan ja ravinnon pyhää kolminaisuutta. Tärkeää se on vieläkin, mutta tänä lempeyden vuonna ajattelin paneutua hyvinvointiin lempein ottein. Kuten joulukuisessa postauksessa kerroinkin niin mielestäni kukaan meistä ei pysty napostelemaan hyvinvointia purkista. Ottamaan muutaman pillerin aamuisin ja kuin salaman iskusta alkaa voida hyvin. Ehei, niin helppoa hyvinvointi ei ole. Ne elämän perusasiat pitää olla ensin kunnossa. Juurikin se levon, ravinnon ja liikunnan osuus elämästä kuuluisi olla balanssissa. Tietoisuus ja tahtotila voida hyvin. Olla hyvä itselleen. Kun perusasiat on kunnossa, niin sitten on saatavilla paljon tuotteita, jotka lisäävät hyvinvointia ja ovat sitä tukemassa.

Näistä asioista kävin taas juttelemassa tuon ihanan alan ammattilaisen Maaritin kanssa Lielahden Life-myymälässä. Taisimme molemmat olla erittäin onnellisia yhteistyön jatkumisesta, sillä meillä riitti juteltavaa reilusti yli tunnin verran taas näin ensikäynnillä. Kerroin Maaritille nuo kolme konkreettista tavoitettani tälle vuodelle ja jälleen sain huikeasti tietoa tuotteista, joiden avulla voisin tukea näiden konkreettisten tavoitteiden saavuttamista ja ylläpitoa.

1. Vuoden 2018 loppuun mennessä olen siirtynyt täysin käyttämään luonnonkosmetiikkaa niin ihonhoidossa, meikeissä kuin hiustenhoidossakin. Tästähän me olemmekin jutelleet jo teidän kanssanne. Tai lähinnä tuosta luonnonkosmetiikasta. Tällä hetkellä on se tilanne, että olen siirtynyt ihonhoidossa käyttämään 100% luonnonkosmetiikkaa. Hiustenhoito ja meikit ovat sitten tämän vuoden haasteenani. Maarit kertoi ihanista luonnonmukaisimmista öljyistä, joiden avulla hemmotella ihoa. Ihoöljythän ovat minulle verrattain uusi tuttavuus. Viime vuoden lopulla aloin niitä käyttämään ja aivan rakastunut olen. Tiesittekö, että esimerkiksi arganöljyllä saa tehtyä hiuksiin ihanan kosteuttavan hoidon? Samalla kun se hellii hiuksia, hellii se päänahkaa.

Viime vuoden marraskuussa sain testiin Maaritilta Puhdas + Bee Venom -voiteen ja se on ollut kovassa käytössä iltaisin. Nyt sain testattavakseni saman sarjan seerumin ja olen hämmästynyt, että voiko oikeasti joku tuote vaikuttaa noin nopeaa. Seerumia laitan meikin alle aamuisin ja tuota voidetta yöksi. Tuntuu, että kasvot ovat kokeneet pienimuotoisen faceliftin näiden parin kuukauden aikana, kun olen tuota mehiläisen myrkkyä käyttänyt. Tuote on ikäänkuin luonnon oma botox. Mutta ilman haitallisia aineita tai piikkejä. Ja hei, jos siellä uumoilette, että voiko tuotetta käyttää, mikäli on mehiläisen pistolle allerginen, niin kyllä voi. Bee Venomin vaikutus perustuu sen kykyyn tehostaa elimistön omaa kollageenin ja elastiinin tuotantoa. Voide ja seerumi tasoittavat ryppyjä ja sileyttävät ihoa luonnollisesti sekä ravitsevat ja uudistavat kudoksia.

2. Aion jatkaa aktiivista liikkumista ja liikkua vähintään kolme kertaa viikossa tunnin kerrallaan sykettä nostavasti. Tähän tekisi mieleni lisätä vielä sellainen tavoite, että urheilusuorituksen tulee olla ulkoilmassa tehtävää liikuntaa. Sillä mikään ei voita rivakkaa hiihto- tai juoksulenkkiä. Toki salilla tai kotona saan saman hien aikaan, mutta se raikas ulkoilma olisi se optimaalinen suoritusympäristö. En näe yhtään syytä, miksi en liikkuisi. Siitä liikunnasta kun ei ole lainkaan haittaa, kun sen tekee maltilla ja oikeaoppisesti. Päinvastoin. Jaksamisen suhteen liikunta on henkireikäni. Liikuntaa tukee monipuolinen ja terveellinen ruokavalio.

Mutta sen tueksi sain Maaritilta Lifesta myös lisäravinteita testattavakseni. Muun muassa Skingain Beauty Booster -kollageenijauheen, jota sekoitan aamuisin smoothieeni. Tuote olikin minulla viime vuonna käytössä parin kuukauden ajan ja kovasti siihen tykästyin. Tuntui, että kasvojen ja vartalon iho kimmostui kollageenin muodostumisen ansiosta. Kuten kerroinkin, niin aina siitä lähtien kun täytin 40 vuotta, olen huomannut ihoni veltostuneen. Ikävä haittapuoli muuten tässä ihanassa iässä. Kollageenijauhe ei vaikuta vain ihoon vaan myös niveliin, rustoihin ja jänteisiin, joten se sopii hyvin liikunnan tueksi. 

3. Nukun yöunia vähintään kahdeksan tuntia. Tämä on tärkeää aina, mutta varsinkin näin ruuhkavuosien aikaan. Tai tämän suunnattoman tietotulvan aikakautena. Tuntuu, että aivot tarvitsevat ajanjakson ihan pelkkään lepoon. Tähän liittyy myös se, että pyrin olemaan tekemättä töitä iltaisin klo 20.00 jälkeen. Unensaannin tai nukkumisen kanssa mulla ei ole ollut viime vuosina ongelmaa; yleensä nukahdan heti kun kirjan kädestäni pois. Aamulla herään herätyskelloon. Mutta silti aion testata unta auttamaan SOS Health Nuku Hyvin melatoniinisuihketta, jota suihkautetaan iltaisin ennen nukkumaanmenoa kielen alle. Josko se syventäisi unta, sillä helposti herään pieniinkin ääniin yön aikana.

Hyvinvoinnin kannalta riittävä yöuni on senkin takia tärkeä, että huomaan sillä olevan välitön yhteys naposteluun; väsyneenä tekee mieli herkutella. Tekee mieli isoja pasta-annoksia ja sokeria. Kun nukkuu tarpeeksi, niin näitä mielitekoja ei ole.

Sain myös ensimmäisellä konsultaatiokäynnillä testattavaksi tuotteita, joiden vaikutukset näkyvät pidemmän käyttöajan jälkeen; kynnet ja ripset ajattelin saada kuntoon luonnonmukaisemmin Puhdas + -risiiniöljyllä. Voipa tuota kotimaista öljyä käyttää myös hiusten kasvua tukemaan! Olen huomannut, että vanhemmiten (ai kauhea, miten tuo sana nyt näytti taas kirjoitettuna aika kamalalta 😉 aineenvaihdunta on hidastunut. Tai tuntuu, että keho kaipaa puhdistusta. Kevään puhdistuskuuria silmällä pitäen sain testiin Life Detox Express yrttijuoman. Sitä nautitaan aamuisin kymmenen päivän ajan. Muuten saa syödä ihan normaalisti eli terveellisesti.

Tähän postauksen loppuun vielä pari huikeaa juttua:

  1. Life haluaa tarjota myös teille ihanille lukijoille mahdollisuuden hyvinvointiin. Sen kunniaksi saatte tämän vuoden ajan alennusta 20% koodilla atmarias Lifen verkkokaupassa tai kivijalkaliikkeissä tehdyistä normaalihintaisista Lifen oman tuotesarjan tuotteista!

2. Life haluaa ottaa myös tuotetestiryhmän kautta teidät blogini lukijat vahvemmin mukaan yhteistyöhön.  Täyttämällä lomakkeen täällä voit ilmoittaa kiinnostuksesi osallistua tuotetestiryhmään. Lomakkeen kysymysten perusteella kullekin testiryhmäläiselle laaditaan räätälöity tuotetestipaketti. Testiryhmään valitaan 50 osallistujaa, jotka sitoutuvat testijakson päätteeksi täyttämään touko/kesäkuun aikana testijaksokyselyn. Lisäksi kaikkien testiryhmään osallistuneiden kesken arvotaan 100€ lahjakortti Lifeen, joten jo senkin vuoksi kannattaa ilman muuta hakea mukaan!

Edellä mainittujen konkreettisten tavoitteiden lisäksi olen päättänyt jälleen tänäkin vuonna pitää yllä hyvinvointia hassuttelemalla, nauramalla ja nauttimalla ihan joka hetkestä. Ihastella Suomen kaunista luontoa ja muistaa olla kiitollinen niin paukkupakkasista, kesäisestä vesisateesta, kauniista auringonlaskuista, puhkeamaisillaan olevista koivunlehdistä kuin ruskan värittämästä maisemastakin. Olla onnellinen just sellaisena kuin olen. Välittämättä mitä muut ajattelevat tai mihin muottiin pitäisi kuulua. Voida kokonaisvaltaisesti hyvin ja olla ylpeä niistä pienistä asioista, joita elämässä saavuttaa.

Kuten esimerkiksi tästä kunniasta jakaa teille tämän vuoden luonnollisemman hyvinvoinnin ilosanomaa. Tänä vuonna katsastetaan muun muassa kehon hyvinvointiin luomuruoan ja aineenvaihdunnan kautta. Kerrataan, mitä koko perheen hyvinvointi tarkoittaa ja syksyllä taistellaan luonnontuotteiden avulla syysflunssaa vastaan. Ihanaa saada teidät jälleen mukaan keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksia hyvinvoinnin tiimoilta.

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

 

 


keskiviikko 21. helmikuun 2018

Herkulliset vähempisuolaiset riisipiirakat & lapsiperheen suolan saanti

6

*kaupallinen yhteistyö: Valio

HEIPPAHEI IHANAT!

Oletteko koskaan aamulla heränneet ja tulleet peiliin katsoessanne tulokseen, että edellisillan herkullinen iltaruoka saattoi olla liian suolaista? Jep, täällä on myös joskus ollut niitä aamuja, kun silmien ympäriltä löytyy turhaa pöhötystä. Sellaista nesteen kerryttämää pöhötystä. Liiallisen suolan käytöstä. Viime aikoina olen alkanut tarkkailemaan suolan saantiani. Tai oikeastaan koko perheen suolan saantia. Oman sukuni puolelta sukurasitteena kun kulkeutuu laaja skaala sydän- ja verisuonitauteja, niin sitä haluaa pitäytyä terveellisemmässä ruokavaliossa. Ja yksi merkittävä tekijä näiden sairauksien syntyyn on nimenomaan suolan käyttö. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Valion kanssa ja sen myötä pääsen pohtimaan meidän perheen suolansaantia sekä niitä pieniä arkisia valintoja, joiden avulla vähentää päivittäistä suolansaantia. id

Meillä on käytetty Oivariinia vuosikaudet. Se on maistunut parhaimmalta leivän päällä. Aina olen ajatellut jotenkin, että pitäisi vähentää sen käyttöä. Juurikin suolan takia. Mitä en ollut huomannut ennen tammikuuta on se, että tuohon täyteläisen makuiseen levitteeseemme oli laitettu vihreä logo, jossa lukee ValSa. Merkkinä siitä, että tuotteessa on käytetty maitosuolaa. Mitä se maitosuola oikein onkaan? Lyhyesti kerrottuna; matkataan sinne vihreälle nurmelle, jossa lehmät laiduntavat kesäisin. Syövät rehua ja nauttivat elämästään. Talvisin nuo lehmät saavat nauttia sisätilan lämmöstä ja syödä säilöttyä AIV-rehua. Maitosuola koostuu maidon luonnollisista mineraaleista ja nämä mineraalit ovat peräisin lehmien syömästä rehusta.

Kun maidosta valmistetaan juustoa, syntyy oheistuotteena heraa. Heraosa koostuu heraproteiineista sekä maidon mineraaleista eli juurikin maitosuolasta. Valio ValSa® maitosuolalla voidaan korvata osa elintarvikkeiden valmistuksessa käytettävästä tavallisesta ruokasuolasta esimerkiksi maitotuotteissa ja leivissä. Tavallisessa ruokasuolassa on lähes pelkältään natriumin ja kloridin yhdistettä. Maitosuolassa natriumia on liki 80% vähemmän kuin tavallisessa ruokasuolassa. Silti se antaa tuotteelle täyteläisen ja suolaisen maun sen sisältämän kaliumin ansiosta. Natrium on se ”pahis” joka saa verenpaineen kohoamaan ja jolla on sen myötä erittäin ikäviä vaikutuksia meidän verisuoniimme.

Tästä lähtien voimme jatkaa Oivariinin käyttöä hyvillä mielin. Tuossa käyttämässämme Valio Oivariini® ValSa ® vähemmän suolaa -levitteessä on jopa 50% vähemmän suolaa kuin muissa vastaavissa levitteissä. Itse asiassa siinä on markkinoiden matalin suolapitoisuus. Toki olen viime aikoina ottanut tarkasteluun kaikki tuotteet, jotka sisältävät suolaa tai jossa on jopa piilosuolaa. Tiesittekö, että meille aikuisille suositellaan suolan saanniksi maksimissaan teelusikallista päivässä? Kun sen jakaa eri ruokakerroille, niin tuntuu todella vähäiseltä! Lapsien vuorokauden aikana saama suolamäärä pitäisi olla vielä tämän alle. Mutta ainakin meillä tytöt tykkäisivät laittaa jokaiseen ruokaan ketsuppia. Levittää voita leivän päälle tuplamäärän. Napostella suolapähkinöitä ja herkutella kinkkusiivuilla suoraan jääkaapista. Itselleni heikkous ovat olleet suolakurkut, jotka jo ihan nimensäkin perusteella saavat jäädä nyt kun olen tutkinut a) liiallisen suolan haittoja b) geeniperimääni.

Tästä intoutuneena olen yrittänyt tehdä ruokaa, johon en lisää suolaa. Pyrkinyt maustamaan ruokaa enemmän esimerkiksi yrteillä, jotta saisin ruokiin makua. Totuuden nimissä täytyy sanoa, että kyllä sitä aluksi ajatteli, että ruoka ei maistu millekään, jos ei siihen lisää suolaa. Mies on meillä keittänyt aamupuuron suolattomana vuosikaudet. Olemme lasten kanssa salaa lisänneet omille lautasillemme puuron päälle suolaa. Tätä nykyä me tyttöjen kanssa lisäämme omiin puuroihimme suolan sijasta Valio Oivariini® ValSa® vähemmän suolaa -levittettä nökäreen, jonka avulla puurosta tulee ihanan makuista.

Onnistuuko ruoanlaitto ilman purkista lisättyä suolaa? Onnistuu. Marian keittiössä testiin pääsi riisipiirakat munavoilla. Niin että itse taikinaan, riisipuuroon tai munavoihin ei tullut lisättyä suolaa. Riisipuuron maustoin Valio Oivariini® Valsa® -levittteellä, kuten myös munavoin. Osan piirakoista söimme munavoin kanssa, osan päälle pääsi Valio Polar® 15 ValSa® -viipaleet.

VÄHEMPISUOLAISET RIISIPIIRAKAT & MUNAVOI

Täyte
edellispäivän riisipuuroa
(huom! ei purkista lisättyä suolaa, vaan nokare Oivariini ValSa:a!)

Taikina
2 dl kylmää vettä
2,5 dl ruisjauhoja
2,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl Valio Oivariini® ValSa® vähemmän suolaa -voisulaa
-sekoita ainekset keskenään
-tee taikinasta pitkä pötkö (noin 3-4 cm halkaisijaltaan)
-leikkaa veitsellä noin reilun sentin paloja
-kaulitse palat, lisää niille riisipuuro ja rypytä reunat sormin
-asettele pellille
-paista 250 asteessa noin 10 minuuttia

Dippaa kuumat piirakat maitovoiseokseen (sulata 0,5 dl maitoa ja 1 rkl Valio Oivariini® ValSa® -levitettä)

Munavoi
4 keitettyä ja jäähtynyttä kananmunaa
100 g huoneenlämpöistä Valio Oivariini® ValSa® vähemmän suolaa -levitettä
-kuori munat ja pilko ne
-sekoita huoneenlämpöisen levitteen kanssa

Lasten onni on oma onneni ja voi juku, miten koulusta kotiin palanneet lapset nauttivat silmin nähden saadessaan välipalaksi riisipiirakoita 🙂 Valio ValSa -tuotteiden myötä pystyy helposti vähentämään suolan käyttöä. Tuo Valio Polar® 15 ValSa® -juusto on oma suosikkini, muu perhe taas suosii Valio Oltermannia, joka sekin on nykyään vähemmän suolainen. Joku voisi helposti vetää mutkat suoriksi ja päätellä, että koska tuotteiden suolapitoisuus on niin radikaalisti vähentynyt, niin eihän ne maistu enää samalta. Voin kertoa, että kyllä maistuu. Ellei vielä paremmalle. Kuten kerroinkin, niin meillä on syöty Oivariinia vuosikaudet, joten maku on harjaantunut sen suhteen. Silti emme huomanneet muutosta tuotteen maussa sen jälkeen, kun siihen oli lisätty tuo ValSa -merkki, merkkinä maitosuolan käytöstä. Minun mielestäni lapset on syytä opettaa jo pienestä pitäen terveellisen elintapojen (mm. suolan saannin vähentäminen) saloihin, sillä uskon, että terveellisten elintapojen myötä pystyy ehkäisemään tulevaisuudessa myös niitä geenien mukana tulevia sairauksia.

Oletteko te huolissanne liiallisesta suolan saannista? Onko Valio ValSa -tuoteryhmä tuttu?
Täältä löydätte lisätietoja maitosuolasta sekä ValSa -tuotteista!

KIVAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,


lauantai 17. helmikuun 2018

Taudeista pahin & suussasulava hemmotteluherkku

6

HEIPPAHEI LAUANTAIHIN IHANAT!

Voi kuulkaa, meille on iskenyt jälleen se taudeista pahin; miesflunssa. Se on jännä juttu, miten hän, joka muistaa ottaa pomminvarmasti joka aamu kaikki vitamiininsa, liikkuu paljon ja syö terveellisesti on jo kolmatta kertaa tälle talvelle kipeä. Ehkä se avainsana on se lepo ja maltti. Ruuhkavuosissa ja uraputkessa kun sitä helposti unohtaa sen levon osuuden. Myös henkisen puolen suhteen.

Nyt tarvittiin jo järeämpää lääkitystä ja onneksi eilen aloitettu lääkekuuri alkaa tepsimään. Mikä toki saa aikaan sen, että kun olo on parempi niin ”josko mä pesisin muutaman koneellisen pyykkiä?” tai ”tyhjensin vessojen roskikset!” tai ”pitäiskö tehdä jotain?”. Sanoinkin, että tämän päivän saa luvan olla kotiarestissa, että saadaan flunssa pois ennen hiihtolomareissuja.

Mietittiin eilen, että mikä on se juttu, minkä takia flunssat osuu tiettyihin ihmisiin helpommin. Itse muistan olleeni kovassa flunssassa niin että kuume olisi noussut viimeksi ehkä kolmisen vuotta sitten. Mutta sitten kun se flunssa tulee kunnolla päälle se on menoa; yleensä omaan flunssaani yhdistyy poskiontelon-, keuhkoputken- ja korvatulehdus. Nämä kun ovat samaan aikaan, niin olo on niin huono, että on pakko levätä. Muuten tunnistan kyllä itsessäni saman kuin tuossa miehessäni, että ei osaa levätä ellei ole kunnolla kipeä.

Eilen hemmottelin vuoteen omaa ihan älyttömän hyvällä banaaniherkulla. Tämä voisi olla ehkä banaanileipä, mutta olomuodoltaan ei kuitekaan ollut niin kiinteä kuin leipä. Banaanimössö olisi ehkä osuvampi termi 😀 Kuten olen kertonutkin, niin ruoanlaitossa ja leivonnassa on parasta se soveltaminen. Se, kun saa tehdä taikinan ilman mitään desin mittoja sun muita. Senpä takia toivon, että tekin otatte haasteen vastaan ja heittädytte tämän banaalileipämössön vietäväksi. Siitä kun tuli niin vietävän hyvä. Vaikka sokeria välttelenkin, niin nyt annoin hieman periksi ja lisäsin taikinaan inasen inkkarisokeria. Se kun toi tähän ihanaa kinuskisuutta. Kinuskinen kuorrute (keitetty ja soseutettu taateli) toi vielä extra-oomphia!

BANAANILEIPÄMÖSSÖ

3 erittäin tummaa banaania haarukalla muussattuna
2 kananmunaa
iiiiso loraus mantelimaitoa
intiaanisokeria hyppysellinen
kookosjauhoja
kaurajauhoja
1-2 tl ruokasoodaa
ripaus ruususuolaa
tujaus kanelia

päälle
pähkinöitä, mulperinmarjoja

-sekoita aineet keskenään niin, että taikina jää hieman löysäksi (passaa löysyys jauhojen avulla)
-humpsauta päälle mulperinmarjoja ja pähkinöitä
-kaada suorakaiteen muotoiseen leipävuokaan ja paista 180 asteessa noin 45 minuuttia
(mikäli et tykkää paahtuneista pähkinöistä niin pähkinät ja mulperinmarjat voi upottaa taikinaan)ID

Tämä oli hyvää eilen lämpimänä, mutta hyvää se oli vielä tänä aamunakin. Se vähä, mitä tätä herkkua oli jäljellä 🙂 Hei, nyt kohti lauantaipuuhia. Tälle päivälle ei ole mitään suunnitelmia (paitsi sisarhentovalkoishommia), mutta huomenna päästään (ainakin osan porukan kanssa) juhlimaan kummityttöä ja näkemään rakkaita ystäviä. Josko sitä jaksaisi, niin ehkä pieni hiihtolenkki voisi tehdä terää. Tosin Aamulehdessä muuten juuri varoiteltiin heikoista jäistä! Hui, voisi kuvitella että nyt kun on kunnon talvi, niin jäätkin kantaisivat. Mutta ei, parempi mennä metsäladuille!

ILOISTA LAUANTAITA SINNE RUUTUJEN TOISELLE PUOLELLE,


torstai 15. helmikuun 2018

Paluu parin vuoden takaisiin tunnelmiin

13

HEISSULIVEI IHANAT

ja ihan ensteksi; kiitos ♥ Kiitos kaunis eilisistä kommenteista ja muisteloista, palaan niihin ja muihin vastaamattomiin kommentteihin myöhemmin ajan kanssa. Ajattelin ensin kertoa, mitä mielen päällä on tällä hetkellä. Istuin tänään aamulla TAYSin neurologian poliklinkan osaston käytävällä. Juuri sillä samalla käytävällä, jossa äidin kanssa jotakuinkin kaksi vuotta sitten näinä päivinä istuimme. Erotuksena se, että tuolloin sydän oli raskas. Se mötti rinnassa ei välttämättä näkynyt ulospäin. Mutta sisäisesti oli kovin paha olla. Koska tiesin, että aikaa ei ole paljon. Mietin tuossa hetkessä lääkärille menoa odotellessamme, että kuinka selittää ihmiselle, joka kamppailee kamalan taudin kourissa, että paluuta entiseen ei ole. Ei vaikka se neurologi määräisi millaiset epilepsialääkkeet. Se ei poistaisi sitä tosiasiaa, että on kuolemansairas. Halusin pitää toivoa yllä ja tsempata, että kyllä me vielä lääkitys saadaan kuntoon.

Näin jälkikäteen ajateltuna en voi ymmärtää miten jaksoin tuon äidin sairastamisen lyhyen ajanjakson niin hyvin kuin jaksoin. Ehkä ei ollut muuta vaihtoehtoa. Kuin olla se tsemppari ja positiivinen kannustaja. Vaikka tuntui, että jaksoin olla ystävien kanssa iloinen ja jaksoin kirjoitella blogia, niin silti murruin päivä päivältä sisäisesti, mitä lähemmäs loppua mentiin. Musta tuntuu, että loppujen lopuksi olin ainoa, joka oli perillä taudin kataluudesta. Äidillehän me ei koskaan kerrottu, mikä homman nimi oli. Veikkaan, että jos ensimmäisen syöpälääkärin vastaanotolla hän olisi saanut kuulla, että keskimääräinen elinaikasi on 7,4 kuukautta, niin taistelutahtoa ei olisi riittänyt niinkään pitkään.

Neurologiselta kävelin TAYSin päärakennukseen. Hetken mietin, että pitäisikö mun mennä moikkaamaan sädehoitokone kutosen ihania työntekijöitä. En mennyt. Vaikka tuo osasto tuli kovin tutuksi ja tuon osaston käytävillä kävin kuuden viikon aikana elämäni opettavaisimmat dialogit. Ilman sanoja. Ihmisten katseesta kun voi lukea niin paljon. Viimeistään tuolloin silmäni aukesi sille, että se on ihan turha valittaa niistä elämän pikkuisista haittapuolista, kuten huonosta hiuspäivästä tai kiristävästä housun vyötäröstä. Muistan aina äidin ollessa sen muutaman minuutin sädetyksessä yrittäväni arvailla, kuka on potilas ja kuka saattaja. Kovin vaikeaa se ei ollut. Mieleeni on jäänyt eräs leopardikankaasta tehdyn hiussuojan ylpeästi kantava vanhempi nainen, joka oli punannut huulensa aniliininpunaisella. Luomivärinä toimi sähkönsininen. Ripsetön katse kertoi kuitenkin pelosta. Ulkokuori oli ikäänkuin rakennettu panssariksi sille hauraalle sisimmälle.

Muistot, vaikka ne välillä tekevätkin kipeää, ovat silti kultaakin kalliimpia. Niin vannoin pari vuotta takaperin, etten ikinä kuuna päivänä astu sairaalaan sisään ellei ole pakko. Pelkkä sairaalan hajukin sai mut tuolloin ahdistumaan. Pienessä mielessäni olen miettinyt sitä, kuinka suuressa kiitollisuudenvelassa olen äitiä ja iskää hoitaneille hoitohenkilökunnalle ja lääkäreille. Olen miettinyt, että mikä olisi se tapa, jolla maksaa edes osa tuosta velasta takaisin. Kun sain mahdollisuuden osallistua terveenä verrokkihenkilönä alle 50-vuotiaiden aivoinfarktien syntymekanismeja tutkivaan tieteelliseen tutkimukseen, suostuin samantien. Ehkä osallistumalla tähän tutkimukseen pystyn kuittaamaan osan kiitollisuudenvelasta. Tänään tehtiin siis ensimmäiset tutkimukset. Vielä olisi edessä sydämen ultraus ja mahdollisesti sydämen ultra ruokatorvea pitkin….jaiks. Mutta hei, siitäkin selvitään 🙂

TOIVEIKKAIN TORSTAITERKUIN,

 


maanantai 12. helmikuun 2018

Ravintoasiaa; olenko mä ihan ulapalla?

13

MOIMOI MAANANTAI!

Saako lähteä heti näin viikon alusta hieman skeptisesti ja pohdiskellen liikkeelle? Piti kirjoittelemani teille kuvissa näkyvien herkullisten minttukookos-verigreippien reseptiä ja alkuviikon turinoita, mutta aamusta kampaajan pöydän äärellä istuessani eksyi käteeni lehti nimeltä Vegaanikeittiö. Hyvä lehti täynnä iiiiihania reseptejä. Mutta yhdellä aukeamalla törmäsin väitteisiin, joita aloin pohtimaan kampaajakäynnin jälkeen. Jälleen kerran aloin ylipäätään pohtimaan, että mikä näissä ravintosuosituksissa oikein mättää. Välillä sanottiin, että kananmunat on ehdoton ei. Sitten sanottiin, että kananmunia saa syödä kuin viimeistä päivää. Ne ovat katsokaas alkuruokaa. Kuulemma.

Kuka kertoo sen, että kaikkien ravintoaineiden käyttäminen on ok, kunhan sen tekee kohtuudella. Vai kuvittelenko omassa päässäni sen, että kaikkea saisi nauttia kohtuudella omaan terveydentilaansa nähden. Jos on korkea kolestroli, niin tottakai silloin pitää huolehtia siitä, ettei kolestrolia lisääviä ruoka-aineita syö mielin määrin ja sitä rataa.

Näistä lehdessä olleista väitteistä en muista kuin kolme ja saa korjata mikäli ne muistan väärin, mutta jotenkin näin ne menivät:

Kananmunien syöminen on yhtä vaarallista kuin tupakointi.

Punaisen lihan syöminen on yhtä vaarallista kuin tupakointi.

Maitotuotteiden käyttäminen aiheuttaa syöpää.

Mihin on joutanut se järjen ääni, joka kertoo, että kun lautasen täyttää lautasmallin mukaan terveellisellä kotiruoalla, niin sillä jo selviää hyvin pitkälle? Jos kananmunien ja punaisen lihan syöminen on yhtä vaarallista kuin tupakointi, niin miksei kananmuna- ja jauhelihapakettiin tule varoitusta asiasta? Jos maitotuotteiden käyttäminen aiheuttaa syöpää, niin miksi maitotuotteiden pakkauksissa ei ole tästä mainintaa? Eli ketä uskoa alati vaihtuvien ravintosuositusten mukaan? 🙂 Meidän iskä väitti, että hänellä iski 1 tyypin diabetes siinä vaiheessa, kun muutti maalta kaupunkiin opiskelemaan ja vaihtoi lehmän maidon jalostettuihin maitoihin. Tiedä häntä, kuinka oikeassa on, mutta joku järjen ääni itsellänikin sanoo, että liiaksi prosessoitu ja lisäainepitoinen ruoka ei ole hyväksi. Mutta edelleen jaksan ihmetellä esimerkiksi tuota kananmunaa. Varsinkin jos kyseessä on luomukananmunat, niin tappaako niiden syöminen yhtälailla kuin tupakointi, sillä eihän niihin kananmuniin nyt ole lisätty mitään eikä niitä ole määräänsä enempää kanaemo voinut prosessoida (eli hautoa)?

Itse syön kananmunia (välillä varmasti liikakin), punaista lihaa (nykyään kohtuudella) ja maitotuotteita (aina rahkasta luomu punaiseen maitoon), pyrin välttelemään sokeria ja alkoholia. Vatsani kestää viljoja, joten syön leipää vaikka se aina välillä vatsaani turvottaakin. Veriarvoni ovat hyvät, joten pääasiassa syön sen mukaan, mikä tuntuu itsestä hyvältä. Tähän ikään mennessä, kun on tullut havainnoitua omaa kroppaa, olotilaa ja niiden suhdetta syötyihin ruokiin, tietää mikä toimii ja mikä ei toimi. Eilen illalla ystiksien kanssa vedetiin navat täyteen gluteenitonta, maidotonta ja sokeritonta herkkua. Suolaista ja makeaa vohvelia ja olo oli euforinen. Tänään huiskautin uuniverigreippeihin vähän inkkarisokeria eikä sekään pöllömmältä maistunut. Iltaruoaksi on luvassa suussasulavaa lasagnea. Kohtuudella sitäkin.

Samalla tavalla kuin alati vaihtuvat ravintosuositukset, olen oppinut kyseenalaistamaan myös jotkut ruoka-aineet, joita terveelliseksi väitetään. Viime viikolla luin lehdestä, että erään painoa tiputtavan naisen paino ei tippunut, koska hän söi liikaa avokadoa ja pähkinöitä. Lehdissähän rummutetaan sitä, että avokado ja pähkinät ovat terveellisiä. Mutta kuka kertoo sen, että tämäkin pitää paikkansa vain kohtuudella syötynä. Hyviä rasvojahan niistä saa, sitä en kiellä. Itse havahduin asiaan lauantaiaamuna miehen kanssa aamupalapöydässä, kun aloin miettimään tuon ”terveyspannukakkuni” terveellisyyttä 😀 Tuolla kertaa en ollut käyttänyt siihen kookos- tai kaurajauhoa vaan pelkkää mantelijauhoa. Joka ei siis ollut sitä vähärasvaista (jota muuten on kuulemma saatavilla). Jos olisin painonpudottaja, niin tuo pannukakkuni ei olisi ollut kovin terveellinen, sillä rasvaa ja kaloreita siitä kyllä saa yllinkyllin.

Samoin tänään kampaaja-Kristan kanssa sivuttiin aihetta raakakakut. Moni mieltää ne terveellisiksi ja ns. laihdutusherkuiksi. Mutta eihän ne tosiasiassa ole mitään laihdutusherkkuja, jos niitä liikaa syö. Niidenkin osalta oma intressini perustuu siihen, että tiedän raakakakkupalan olevan itselleni parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi sen laskiaispullan. Nimittäin lauantaina söin laskiaispullan ja se ei mulle sopinut. Ei sitten yhtään. Kroppa on irtautunut valkoisesta sokerista. Pullan syömisen jälkeen tuli energiapiikki, jonka jälkeinen olotila oli kammoksuttava. Vajaan parin tunnin päikkäreitten jälkeenkin olo oli vielä pöhnäinen. Ja jälleen eilen eli sunnuntaina niveliä särki. En ole ennen kuullutkaan, että sokeri voisi vaikuttaa nivelkipuihin, mutta itselläni se on nyt aiheuttanut parina kertana nivelkipuja. 

Summa summarum, olenko mä ihan hakoteillä, jos sanon lapsille, että vaikka lehtien otsikot huutaa mitä huutaa, ovat keitetyt kananmunat ok syödä silloin tällöin? Että kyllä se kotiruokien kunkku eli jauhelihakastike on myös sallittua? Että juokaa vaan maitoa, jotta luusto pysyy kuosissa? Miten himskatissa sitä taas osaa hoitaa tämän roolin nimeltä äitiys niin, että noista lapsista kasvaa terveitä aikuisia monipuolisen ravinnon avulla? Näillä mietteillä kohti uutta ihanaa helmikuista viikkoa ♥

MAANANTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »