Siitä, että suu muikistelee. Nenä nyrpistelee. Silmät siristelee. Siitä, että tulee hymyiltyä koko ajan hölmöläisen hymyä. Vaikka ylähuulen päällä hikikarpalot helmeilevät. Siitä, että tuntuu että koko ajan syödään. Jätskiä nyt ainakin. Siitä, että grilli käy kuumana. Että muurinpohjalettujen pitsireunat onnistuvat kerta kerralta paremmin.

Siitä, että yöunet alkavat puolen yön tuolla puolen. Vaikkakin aamulla olisi aikainen herätys töihin. Siitä, että työtkään eivät tunnut työltä. Vaan joiltain pikkuisilta tehtäviltä kesän lomassa. Siitä, että kotitoimistopäivinä työasuna on se sama, mikä viikonloppuna. Bikinit ja sen päällä höyhenenkevyt shortsihaalari. Siitä, että sitä hakeutuu veteen tämän tästä. Jos ei ihan uimaan asti, niin ainakin huljuttelemaan varpaitaan. Vedessä, joka ei kyllä juurikaan virkistä. Siitä, että hajuveden aseman ajaa luonnollisen aurinkosuojavoiteen kevyt tuoksu.

Siitä, että mieli nuortuu ainakin kaksikymmentä vuotta. Ellei enemmänkin. Siitä, kun huomaa nauttivansa niistä kesäjutuista, joista nautti lapsuudessaan. Meidän tämän kesän ykköshankinta oli parinkympin kumivene. Aivan niin kuin se kommandovene mummun ja papan mökillä. Erivärisenä vain. Siitä, että antaa kumiveneen viedä lempeän kesätuulen leyhytellessä. Ihan niin kuin sitä antaa elämänkin viedä. Päätyen kumiveneen kanssa ehkä kaislikon kivikoille, mutta peppua veneen pohjasta nostaen ja hytkyttäen saa hilattua itsensä karilta pois. Hiljakseen hihitelessä.

Siitä, että tulee hassuteltua ja leikiteltyä. Naljailtuakin. Sanottua spontaanimmin niitä asioita, mitä ajattelee. Naurettua ääneen miehen hivenen kauhistuneelle ilmeelle punastuneilla poskilla. Siitä, että tulee halittua enemmän. Oltua lähellä. Rutisteltua lapsia ja otettua poskista kiinni. Sanottua se ärsyttävä ”tuitui” niin kuin Oriveden mummu vainaa aikoinana. Siitä, että lapset menettävät hermot äitiinsä, joka on kesän humalluttama.

Siitä, että kalenteri on tyhjää täynnä. Pursuten kuitenkin kaikkia ihania tapahtumia. Tälle kesälle on vielä pari keikkaa tiedossa. Aina ihanaa Sir Elwoodia ja tamperelaisena tottakai myös Popedaa. Siitä, että vaikka keikatkin kivoja ovat, niin silti sitä odottaa sitä aikaa ystävien kanssa. Saunalautalla rutikuivaa itävaltalaista ilta-auringossa kippistellen.

Siitä, että saa pitää tuon kesähuoneen salusiinit sepposen selällään. Yötä päivää. Siitä, että tulee katettua kesäisesti. Istuttua ruoan äärellä niin kauan kuin huvittaa. Jättää astiat hetkeksi siivoamatta ja mentyä ruokalevolle terassin sohvalle. Siitä, että housunkaulus hienovaraisesti kertoo, että ruokahuolto on toiminut. Siitä, että osaa antaa tuon housunkauluksen mielipiteille hetkeksi piutpaut. Siirtyä käyttämään joustavia shortsihaalareita.

Siitä sen kesän tunnistaa. Sen tunnistaa myös siitä, että rakas ihana ystäväni poikineen on saapunut rapakon takaa Suomeen käymään. Siitä, että huominen kotitoimistopäivä vaihtui kuin varkain ystävyyden ylläpitopäiväksi. Aamusta iltaan ♥ Kesä, ystävät, aurinko. Elämä, ihmisen parasta aikaa.

IHANAA ALKANUTTA HELLEVIIKKOA,

PS. Siitä, että grillihamppareita on tullut tehtyä niin monta kertaa, että sitä kaipaa pikkuisen tuunausta. Eilen niitä tuunattiin uudella juustolla. Cheddarsulatejuustoviipaleiden sijaan aitoa ja ehtaa cheddaria. Nam! Seuraavan kerran ajattelin tuunata niitä taas tällä älyttömän hyvällä bbq-kastikkeella. Huomioikaa postauksen päiväys…tuntuu kuin olisin tehnyt tuon postauksen eilen. Mutta siitä on jo kuusi vuotta! Kesän tunnistaa siitä, että ajantaju katoaa 🙂