sunnuntai 09. kesäkuun 2019

Marian pieni positiivisuuskurssi, osa 1

12

HELLUREI IHANAT

ja sangen suloisia sunnuntaiterkkuja! Tultiin kotiin mökiltä puolen päivän jälkeen ja ihan ekana avattiin joka ikinen ikkuna, annettiin oven olla selkosen selällään ja nautittiin ristivedosta. Aika nopsaa tuo hieman tunkkainen ja varsin lämmin ilmamassa karkasi ikkunoista ulos.

Olen saanut vuosien varrella postaustoiveita siitä, miten tulla positiivisemmaksi ihmiseksi. Tämä postaus on ollut työn alla piiiitkään, ajatuksen tasolla. Sillä kuten olen kertonut, niin asia on kohdallani eri; olen syntynyt positiiviseksi ihmiseksi. Mutta voiko perusnegatiivinen ihminen muuttua positiiviseksi? Mun mielestä voi. Kehittämällä mieltänsä, ajatustapaa ja ennen kaikkea tiedostamalla ne asiat, jotka elämässä on hyvin. Uskon ja hartaasti toivon, että jokaisella meistä on elämässä edes joku asia hyvin. Aika usein nuo hyvät asiat voivat jäädä huomiotta, silloin kun pääkopan on vallannut negatiivisten ajatusten armeija.

Olen tehnyt tässä pientä empiiristä tutkimusta eräällä lähipiirini henkilöllä ja huomannut, että vaikka ihminen on pohjimmiltaan kuinka positiivinen, niin negatiivisten ajatusten ja huomioiden ääneen sanominen voi muodostua tavaksi. Niin paljon, että tietyissä tilanteissa sitä unohtaa nauttia niistä hyvistä asioista, kun vaan velloo niissä asioissa, joissa on omasta mielestään epäkohtia.

Alla empiirisen tutkimukseni aineistoa eiliseltä. N kuvaa tuota lähipiiriini kuuluvaa rakasta pikkunaista ja P kuvaa erästä meidän perheen nimeltä mainitsematonta positiivaria 😉

N: ”Miks me nyt lähetään mökille, kun eihän me keretä siellä edes olemaankaan kuin yksi yö?”
P: ”Ihanaa, yksi yö mökillä vastaa kuukauden lomaa tropiikissa. Mieli ja sielu lepää. Ja se mökkisänky…ai että!”

N: ”Kattokaa nyt säätiedotusta, sinne on luvattu ukkosta ja sadetta ihan koko illaksi!”
P: ”Voi miten tunnelmallista! Ihanaa, josko ilmakin vähän viilenisi. Kesämyrskyt ovat niin ihania.”

N: ”Nonni, nyt sit alko sataan ja ukkostaan…voidaanko laittaa kesähuoneen ovet kiinni?”
P: ”Kuunnelkaa tuota ropinaa kesähuoneen kattoon ja hei näittekö tuolla salaman? Vitsit, että Suomen luonto on kaunis – näin myrskysäälläkin. Nautitaan nyt tästä hetkestä.”

N: ”Mitä, se vesi oli niin himputin kylmää eikä lämmintä vaikka te lupasitte.”
P: ”Jes, vihdosta viimein saa laittaa villasukat jalkaan. Enpäs olisi uskonut. Ihanan viilentävää tuo vesi.”

N: ”Mä en ainakaan pelaa korttia, kun häviän kuitenkin.”
P: ”Hih, osaan niin kuvitella sen murskatappion, jonka jälleen tulen kärsimään. Mutta hei, ei se voittaminen ole tärkeintä vaan se, että saadaan viettää aikaa yhdessä.”

N: ”Samperin hyttyset, mä listin teidät kaikki!”
P: ””Miksi sinä etelän mies tyttö huijot, mikset käytä Ohvia?” 😀

Välillä paras tapa suhtautua negatiivusuuteen on antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Joskus on taas ihan hyvä muistuttaa siitä, että jokaisesta hetkestä usein löytyy ne kultareunatkin.

Korostan vielä sitä, että empiirinen tutkimukseni perustuu tosiasioihin ja ääneen lausuttuihin sanoihin. Vuoropuhelun henkilöt haluavat säilyttää anonymiteettiudensa. Sen takia nimiä ei mainita. Edes tekaistuna. Tämän jutun kuvatkin ovat kuvituskuvia eivätkä liity mitenkään tarinaan. Sillä kuvista huokuu se onni ja positiivisuus. Luonnon keskellä on hyvä päästää irti negatiivisuudesta ja ammentaa positiivisuutta ♥

SUNNUNTAITERKUIN,


tiistai 04. kesäkuun 2019

Muista elää elämäsi parasta aikaa ♥

10

ILTAA IHANAT!

Tuossa hetkessä, kun hipsuttelin paljain jaloin takapihalla ja ihastelin lempeää iltaa, mietin kuinka elän tällä hetkellä elämäni parasta aikaa. Jälleen. Suunnaton onni on tuo tunne, kun pystyy toteamaan elävänsä elämänsä parasta aikaa. Elämäni parasta aikaa olen elänyt myös silloin, kun olin umpivastarakastunut tuohon mieheeni. Tänä aamuna, kun heräsin tuon miehen viereltä. Silloin kun sain vastasyntyneen käärön rinnan päälle. Kun tultiin ekaa kertaa kotiin Tobyn kanssa ja toinen nukahti suorilta jaloin kesken leikin.

Kun pikkutyttönä pääsin kesällä heppaleirille ja se ratsastamani musta poni päätti karata kiitolaukkaa maastosta omaan pilttuuseen. Tunsin vauhdin hurman ja jännityksen vatsanpohjassa. Olen elänyt elämäni parasta aikaa sinä iltana, kun kannoimme muuttokuorman nykyiseen kotiimme. Kun istuin sohvalla ja tuoksutin veljen vaimon tuoman vaaleanpunaisen pionin tuoksun sohvapöydältä. Kun tunsin tulleeni kotiin.

Elin elämäni parasta aikaa niinä lapsuuden kesinä, kun veneilimme paljon. Ankkuroimme illan suussa aution saaren eteen ja pesimme hampaat järvivedellä. Kun yöunet maistuivat makoisalle veneen kajuutassa. Silloin kun purkkihernekeitto veneessä valmistettuna maistui taivaalliselle. Kämmenniemen sillan kupeessa syötynä. Muistan vieläkin pelastusliivien tutun tuoksun.

Miksei voisi aina elää elämänsä parasta aikaa? Sen takia, että pystyäkseen tuntemaan elävänsä elämänsä parasta aikaa pitää pystyä tuntemaan myös elämän rajallisuuden. Kivun ja huolen. Talven kylmyyden ja tuskaisen hikiset kesäyöt. Hyväksyä osana elämää myös toisen ääripään tunteet. Vasta silloin osaa nauttia elämästä niin, että pystyy sanomaan elävänsä elämänsä parasta aikaa. Elämän ei kuulu aina olla kivaa, mutta hitto vie, se osaa sitä aika usein olla.

Silloin kun kaikki on hyvin. Kun antaa sille mahdollisuuden. Kun kesäkuisessa illassa tarkenee paljain varpain ja hellemekolla. Hiukset sinne sun tänne sojottaen. Pulun kujertaessa jossain taustalla. Kun nenään kantautuu jostain hiiligrillillä grillatun ruoan herkullinen tuoksu. Kun löytää jalan juurestaan neliapilan ja sen päältä seitsemällä pisteellä varustetun leppäkertun. Silloin kun elämä on näin hyvin sitä on helppo olla lempeä ympäröivää maailmaa kohtaan. Myös niille voikukille. Joita juuri viime viikolla koitti nujertaa. Turhaan. Antaa niidenkin kasvaa. Kukaties, nekin elää juuri nyt elämänsä parasta aikaa  – muistattehan tekin elää ♥

AURINKOISIN TIISTAI-ILTATERKUIN,

 


sunnuntai 26. toukokuun 2019

Rakastan ♥

4

Rakastan herätä sunnuntaiaamuisin koira polvitaipeisiini käpertyneenä. Rakastan tuota pientä nokinenää, joka tulee antamaan heti aamulla eskimosuudelman, kun herää. Rakastan oranssipartaista parasta ystävääni. Niitä kahta rakastan myös syvästi. Niitä, jotka juuri kysyivät, että voitaisiinko leipoa suklaahippukeksejä sadesunnuntain kunniaksi.

Rakastan pikkuisemman silmien säihkettä hyvin menneen cheerleading-viikonlopun jäljiltä. Intoa ja halua jatkaa vielä pitkään. Rakastan sitä hetkeä, kun saan huutaa muun perheen syömään. Kun hellan ääreltä kääntyessäni huomaan sen karvaisen ystävän olevan paikalla ekana. Näyttäen siltä, että juuri siihen tupsahti, vaikka veikkaan, että tuoksujen perässä oli tullut jo aikapäiviä sitten. Rakastan siivota keittiön yhdessä tyttöjen kanssa. Pyytämättä.

Rakastan kesäisiä sadepäiviä. Sateenropinaa ikkunaan, takkatulta, kynttilän lepattavaa liekkiä. Sohvalle myttyyn jääneitä vilttejä ja kesken luettuja lehtiä. Astiapesukoneen hurinaa taustalla ja kahvikoneen porinaa. Keittiön avoimesta ikkunasta tulvivaa märän nurmikon tuoksua.

Rakastan elämää. Ja musta tuntuu, että sen takia elämä rakastaa minua. Rakastan ihania ihmisiä ympärilläni. Muistoja ystävien kanssa vietetystä hääjuhlasta. Tänä aamuna facebook muistutti vuoden takaisesta. Rakkauden juhlasta, kuvalla jossa oli se suurin rakkauteni.

Rakastan myös itseäni. Olen opetellut sen kantapään kautta. Ennen kuin voi estotta rakastaa muita, on opittava rakastamaan itseään. Rakastan vihdosta viimein myös näitä hiuksiani. Ohuita ja kaltoin kohtelemiani hiuksia. Joiden tahtoa olen 43 vuotta yrittänyt latistaa. Anna asioille vapaus tapahtua ja asiat usein tapahtuvat niin kuin niiden on tarkoitus tapahtua. Rakastan sitä, että loppuviimein ne sävyt ja ne ulkoiset piirteet, jotka meille Luoja on aikoinaan luonut ovat ne, jotka sopivat meille parhaiten. Rakastan sitä, että helpommalla pääsee, kun ei taistele tietyissä asioissa vastaan.

Rakastan suomalaisuuttani ja niitä juuria, jotka ovat syvällä tässä maassa. Rakastan myös sitä maata rapakon takana, joka osakseen teki minusta sen, kuka tänä päivänä olen. Jonne juurruin myös vahvasti. Tänä iltana nuo kaksi rakkauttani kohtaa. Jännittää!

Muistakaa rakastaa. Se mitä tai ketä rakastaa on toisarvoista. Pääasia, että rakastaa ♥

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


lauantai 25. toukokuun 2019

Pienten vihreiden valintojen puolesta

5

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Evergreenin kanssa. 

 

HEIPPULI IHANAT

ja mitä mukavinta lauantai-iltapäivää! Te, ketkä seuraatte minua Instagramin puolella tiedättekin, että meillä on vietetty vihreää viikkoa. Tarkoittaen sitä, että viikon ajan olen tehnyt pieniä vihreitä valintoja arkisissa jutuissa. Ja tiedättekö, että sitä mukaan kun olen huomannut, kuinka helppoa on muuttaa kulutustottumuksiaan tai arkisia askareitaan edes himpun verran kohti vihreämpiä arvoja, olen tuntenut sellaista mielihyvää, että tekee mieli jatkaa tällä tiellä.

Eli vaikka suurin motiivini vihreämpiin pikkutekoihin arjessa on tämä rakas maapallo ja sen hyvinvointi, niin kieltämättä porkkanana on toiminut myös se sisäinen hyvä olo. Tiedän, että suurin hiilijalanjälkeni tulee matkustelusta. Mutta pyrin kaikin muun tavoin kompensoimaan hiilijalanjälkeäni nimenomaan arkisilla jutuilla. Paljon ollaan viime vuosien aikana tehty muutoksia kohti vihreämpiä arvoja. Jopa niin paljon, että vaikka lentomatkustammekin jonkin verran, niin Sitran Elämäntapatestin tulos on keskiverto suomalaista pienempi.

Ennen kuin vihreä viikko alkoi, kirjasin ylös 10 kohtaa tulevan viikon ajalle. Sellaisia juttuja, joista osa meillä onkin jo ollut käytössä pidemmän aikaa, mutta osa otettiin käyttöön vasta menneellä viikolla.

🌱 Pyöräilen töihin ainakin kerran viikossa

Työmatkaa mulla on noin 11 kilometriä, autolla yhdeksän. Ja tuo 11 kilometriä koostuu liki 90% ylämäestä. Kotiinpäin toki vastaavasti alamäestä (mikä siinä muuten on, että kotimatkalla on aina ihan jäätävä vastatuuli?). Nyt tein periaatepäätöksen, että kerran viikkoon kuljen pyörällä työmatkan. Tuo rontti puoli tuntia ei tee hyvää pelkästään maapallolle, vaan myös minulle. Työmatkat, kun kulkee pyörällä, on päivän liikuntakiintiö täynnä.

🌱 Kuivatan pyykit mahdollisuuden mukana ulkona

Muistan aikoinani, että meidän äiti kuivatti pyykin aina sään salliessa ulkona. Ihan tuossa meidän nykyisellä takapihalla. Siellä oli monta metriä pyykkinarua, jossa poikkeuksetta aina roikkui kuivamassa pyykkiä. Piharemontin myötä tuo pyykkiteline purettiin ja olen harmitellut, että en saa enää kuivattua pyykkiä pihalla. Kunnes tajusin, että miksen veisi sitä kokoontaitettavaa telinettä, jossa kuivaamme kuivariin sopimattomat vaatteet, pihalle. Tadaa. Pyykit kuivuivat alta aikayksikön lempeässä kesätuulessa. Ainut miinus oli siitepölyn määrä pyykeissä. Mutta se fiilis, että oli käyttänyt kuivausrummun sijaan kesätuulivoimaa, ah!

🌱 Yrttien ostamisen sijaan, käytän hyväksi takapihan anteja

Voi kyllä, pieni gardenista minussa nauttii tuosta pienestä kasvimaasta takapihalla. Aiemmin olen saanut pelkät raparperit kasvamaan ja nyt tuolta pukkaa raparperin lisäksi rosmariinia, minttua, tilliä, retiisiä ja vaikka sun mitä! Tässä päästään jälleen siihen, kuinka mieli myhäilee, kun saa tarjota perheelle itse istuttamiaan yrttejä ja juureksia.

🌱 Nautin valoisista kesäilloista, ilman sähköllä tuotettua valoa

Kuinka ihanaa sitä onkaan napsaista sähkölamppu päälle pimenevässä kesäillassa. Minä olen aiemmin ollut se, joka pitää kaikki valot päällä (noh, poislukien kattolamppuja) ja mies on mennyt perässäni ja sammutellut noita. Menneellä viikolla meillä ollaan eletty ihan pimeässä. Ainakin niissä huoneissa, joissa ei oleilla. Jotenkin olen aiemmin pitänyt sitä kodikkuuden mittarina; ihanaa, kun joka huoneesta kajastaa valoa. Nyt olen nauttinut siitä hämärän hyssystä, jonka kesäillat saavat aikaan.

🌱 Syön kasvispohjaista ruokaa ainakin viitenä päivänä seitsemästä

Aika hyvin meidän perheessä on omaksuttu lihattomat ruokapäivät, mutta vihreän viikon aikana olen panostanut myös kasvisruokapäiviin. Ei lihaa, ei kalaa. Maitotuotteita olen mahdollisuuksien mukaan korvannut kasvispohjaisilla. Kroppa kiittää ja luonto kiittää. Nykyaikana, kun on saatavilla kattavasti vaihtoehtoja liha- ja maitovalmisteille, niin en näe ainuttakaan syytä, miksei meillä jatkossakin pitäydytä viidessä kasvisruokapäivässä / viikko.

🌱 Asetan huonekohtaiset lämmöt minimiin ja nautin auringon tuomasta lämmöstä

Maalämmön asetukset on nyt laitettu minimiin. Niin lämmityksessä kuin veden lämmityksenkin suhteen. Ja hei, meillä oli parhaimmillaan tuolla yläkerrassa 27 astetta huoneilman lämpö alkuviikon helteillä, joten eipä siinä juuri lämmitellä tarvitse 🙂 Syksyisin ja talvisinkin viihdyn paremmin viileässä sisäilmassa kuin lämpimässä.

🌱 Otan puhelimen laturin pois pistokkeesta aina käytön jälkeen

Tämä pienen pieni juttu, joka on myös paloturvallisuuden kannalta ehdoton. Meillä on kuusi laturia ja tuntuu, että niistä kaikista roikkuu aina tyhjä johto. Eli silloin kun ei ole laitetta latauksessa, niin töpselit pois seinästä.

🌱 Yritän kerätä kukkien kasteluveden sadevedestä

Mökillä meillä on kertynyt tänä keväänä sellainen iso sininen (jep, ruma kuin mikä :D) saavillinen sadevettä. Siitä otamme löylyveden ja kasvien kasteluveden. Kotona meillä ei ole oikeein ränniä, jonka alle laittaisin saavin (en sinistä tosin), mutta jo tuo pieni määrä sadevettä talteen kerättynä tekisi luonnolle hyvää. Sen sijaan, että lorottaisi vesijohtovettä menemään.

🌱 Tilaan viikon maitokaupparuoat kotiinkuljetuksella ja säästän eurojen lisäksi autolla ajokilometrejä

Meillä on ollut kauppakassisysteemi käytössä jo monta vuotta. Siitä lähtien, kun se lanseerattiin. Sen sijaan, että noutaisin viikon ruokatarvikkeemme muovikasseissa kotiin, olen viime aikoina tilannut ruoat pahvilaatikoissa kotiin tuotuna. Maksaa muutaman euron enemmän, mutta laskin, että plussalle jäädään. Luontokin tykkää, kun ei tarvitse suhata joka päivä kauppareissuja. Lisäksi hävikki on pienentynyt huomattavasti viikkomaitokauppakäytännön käyttöön oton jälkeen.

🌱 Viivyn suihkussa maksimissaan pari minuuttia päivässä

Myönnän, että olen ollut joskus suihkussa lutraaja. Nykyään suihkussa tulee kyllä käytyä päivittäin, mutta sen sijaan, että nauttisin pitkän kaavan mukaan lämpimän veden alla, hoitelen pesutoimenpiteet nopeasti ja viileällä vedellä. Hiukset ja kroppakin nauttivat viileästä vedestä enemmän kuin tuosta liki kuumasta vedestä, jota aiemmin käytin.

Yllä olevien lisäksi tulee monen monta asiaa mieleen, joissa petrata luonnon hyväksi. Insta Storiesissa tekemän gallupin pohjalta sain teiltäkin huiman paljon kivoja vinkkejä. Pyykkietikan käyttö, kierrätys (kirpparit ovat ♥), kuukuppi, sähköauton käyttö, kestopussit hedelmille ja vihanneksille, hybridiautoon vaihtaminen, täysien koneellisten peseminen niin astioiden kuin pyykkienkin suhteen ja kimppakyytien käyttö. 

Näiden lisäksi ajattelin kertoa vielä yhden vinkin, näin nautiskelijan näkökulmasta:

🍷 Evergreen -luomuviinit ovat luonnollisesti viininystävän helppo vihreämpi valinta.
Silloin kun nautiskelen lasillisella viiniä ja juustolautasella, on viini luomua ja juustot mahdollisuuksien mukaan vegaanisia. Tai ainakin lähituottajilta ostettuja luomujuustoja. 

Evergreen -luomuviinit ovat laadukkaita ja maukkaita viinejä, joiden koko tuotanto on luomusertifioitu. Punaviinit helposti mielletään talviviineiksi, mutta Evergreen Touch of Nature Monastrell Organic 2018 luomupunaviini menee loistavasti myös kesän grilliruoan kaverina, piknikillä tai laiturin nokassa auringonlaskua katsellessa. Se on keskitäyteläinen, keskitanniininen, puolukkahilloinen, kirsikkainen, hennon mustikkainen ja männynhavuinen.  

Punaviinistä on saatavilla myös kätevä hanapakkaus Evergreen Organic Merlot 2018 ja tämän vihreän viikon aikana on maukkaaksi todettu myös Evergreen Sauvignon Blanc 2016, joka sekin on pakattu litran PET-pulloon. Itselleni tuli uutena tietona, että PET-pullot ovat ekologisempia kuin lasipullot; PET-muovipullot ovat 100 % kierrätettäviä ja niiden valmistusprosessissa kuluu paljon vähemmän hiilidioksidia kuin lasipullojen. PET-muovipullot ovat myös lasipulloihin verrattuna huomattavasti kevyempiä ja siksi niiden kuljettamisesta aiheutuva hiilijalanjälki on puolet pienempi.

Käykäähän tutustumassa Evergreenin  sivuihin. Sieltä löytyy myös muiden vaikuttajien pieniä vihreitä vinkkejä!

IHANAA LAUANTAITA TOIVOTELLEN,

Huom! Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi en voi julkaista alkoholia koskevia kommentteja!

 


perjantai 17. toukokuun 2019

Turhamaisuuksien äärellä: hampaiden laservalkaisu

8

HEIPPA IHANAT!

Huhhuijakkaa kuulkaas, että eilen oli sangen ristiriitaiset fiilarit. Jäätävä migreenikohtaus ja sen mukanaan tuoma alipaine. Tietäen, että tuo migreenikohtaus oli itse itselleni aiheuttama pahensi tilannetta. Let me tell you, why. Rohkenin vuosien pähkäilyn jälkeen huhtikuulla varata ajan suuhygienistille laservalkaisukonsultaatioon. Suuhygienisti oli ihana, sanoi että mulla oli jo valmiiksi valkoiset hampaat. Ne, joita minä olen pitänyt ihan keltaisina. Noh, varattiin kuitenkin aika laservalkaisuun. Ja se valkaisu oli toissa päivänä. Jännitti niin maan pirskatisti. Olin ihan varma, että kuolen hampaiden vihlomiseen.

Yksi aivoissa asti tuntuva vihlaisu oli, mutta muuten en tuntenut vihlomisia. Enkä ole sen jälkeen tuntenutkaan. Hampaat vaalenivat ihanasti ja mikä tärkeintä niin, että niistä ei tullut luonnottoman valkoiset. Vaan sellaiset, että tekee mieli koko ajan vähän hymyillä suu auki. Minä, joka en yleensä jenkkihymyä ole väläytellyt, olen keskiviikon jälkeen sitä tehnyt tämän tästä. Eilen ei iltapäivällä tosin hymyilyttänyt. Tuon laservalkaisun jälkeen on tosi tärkeää olla syömättä ja juomatta värjääviä aineita 48 tuntiin. Itselleni pahin rajoite on kahvi. Eilen tajusin kantapään kautta kuinka kofeiinikoukussa olenkaan ollut. Aamupäivästä alkoi pienoinen päänsärky ja sain veljeltä särkylääkkeen.

Kahteen mennessä olo oli jo niin infernaalisen kamala, että epäilin oksitaudin tekevän tuloaan. Mietin tosissani, että pystynkö ajamaan edes kotiin, sillä silmissä vilisi ja vatsassa kiersi. Otin muovipussin mukaan autoon, kurvasin lähiapteekin kautta (kofeiinitablettipurkin hakemassa), tulin kotiin, pimensin huoneen, otin lääkkeet ja nukahdin. Heräsin ja kuulostelin. Vieläkin samperin jomotus. Ja tiedättekö mitä sitten menin tekemään? Keitin kahvit. Oli pakko. Pillillä join, reilusti iKaffella lantrattua kahvia ja se tunne noin viiden minuutin jälkeen. Se oli euforinen. Päänsärky oli tiessään. Ja hampaat edelleen valkoiset 🙂

Turhamaista ehkä, mutta mitä enemmän olen tästä asiasta jutellut ja nettaillut niin olen tullut tulokseen, että suurin osa heistä, keiden hymyä olen ihaillut on suorittanut vastaavan operaation. Ja kun sen tekee hammaslääkäriasemalla, se tulee tehtyä ainakin turvallisesti. Sain muuten myös kuulla, että maitokaupan valkaisevat tahnat ovat yhtä tyhjän kanssa. Kuulemma itse asiassa vielä voivat pahentaa hampaiden värjäytymistä, kun rikkovat kiilteen (!) pinnan ja näin hammas imee enemmän itseensä väriaineita. Tiedä häntä, mutta ostin hammaslääkäriltä jatkoa varten valkaisevaa tahnaa.

Kyllä kauniit hampaat ovat yksi iso osa itsetuntoa. Alakouluikäisenä en päässyt kunnalliseen oikomahoitoon (vaikka hampaani olivat oikeasti yksi risti kaksi ja suuni aivan liian pieni ottamaan vastaan kaikki hampaat), mutta olen loppuelämäni kiitollinen siitä, että mummuni ja pappani kustansivat oikomahoitoni, kun omilla vanhemmillani ei ollut siihen varaa. Vähintä mitä voin tehdä, on pitää hampaistani ja suustani huolen. Ihan jo kunnioitukseksi heitä kohtaan, jotka suorat hampaat mulle mahdollisti.

Turhamaisuuksien äärellä ollaan, mutta eikös näin perjantaina sekin ole sallittua 😉 Hei ja koska tälle tielle lähdettiin niin nuo hiukset. Uuh, curly girl -metodi ei ole ihan vielä hallussa. Täytyy opiskella lisää. Ei ole kiva herätä harakanpesä päässä. Mutta toisaalta, en muista koska olen ollut viisi päivää ilman suoristusrautaa tai edes harjaa. Nyt olen ollut. Ja se näkyy 😀

IHANAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,

 

 


« Vanhemmat
Uudemmat »