maanantai 25. helmikuun 2013

Ihan pian pihalla

31

Moikkamoi!

Ootteko muuten huomannut, että tiet alkavat olla aikas keväiset? Lumipenkat sulaa vettä tielle? Linnut laulaa? Mulla ainakin on ihan kevättä rinnassa. Ja nyt kun tälle viikolle on vielä luvattu aurinkoa ja reilua plussaa niin avot. Taidan kaivaa puutarhakirjani esille 🙂 Hih, ne joita ei siis ole aiemmin edes selattukaan. Meidän takiksellahan on kukkia vain ruukuissa; muuten nurmikkoa, kivialtaita, tuijia ja havukasveja. Mutta nyt mä haluan perustaa pienen kukkamaan. Sellaisen, jossa kukkii koko ajan jotkut kukat. Ja jos yhtään mitään näistä jutskuista ymmärrän, niin mun olis ehkä pitänyt olla valveutuneempi viime syksynä. Vai ehtiikö heti keväällä istuttelemaan mitään sipuleita tms? 
Kukkapenkin perustamisen lisäksi ihan ekana keväällä, kun aurinko lämmittää tarpeeksi ja yöllä pysyy plussalla on edessä tuo terassin käsittely. Viime kesän kiiruut tekivät sen, ettei vain ehditty sitä käsittelemään. Mutta nyt en ajatellut antaa kantaa yhtään tuoliakaan terdelle, ennen kuin se ja kaiteet ovat mustat (tai harmaat….mietin vielä ja tutkailen töissä viime kesänä maalamiani koelautoja; harmaa puuöljy ei näytä kauniin harmaalta ruskean päällä). Alla olevat kuvat ovat täällä jo osaltaan vilahdellutkin vuosi takaperin, mutta teitä uusia lukijoita on tullut sen verran paljon lisää, että ei varmasti haittaa, että nämä taas vilautan 🙂
Nuo mun viime keväänä istuttamani ”mummokukkaset”, petuniat ja pelakuut, eivät muuten selvinneet meidän kuumalla takapihalla. Vai oliko viime vuonna kuuma? No kuolivat joka tapauksessa yllättävän aikaisin. Lisää vinkkejä kestävistä kesäkukista kaivataan. Jos on lämmin kesä niin tuo meidän takapiha on kuin pätsi. Siihen ei sovi tuulikaan. Mutta en valita; odotan, että pääsen tuonne hikoilemaan hyvä kirja kädessä. Kylmää limonadia siemaillen. 
Kesäpäivissä ihanimpia on ne, kun ollaan perheen kanssa touhuttu ensin ihan koko päivä pihalla ja sitten kolmen neljän aikaan mies alkaa virittelemään grilliä. Mä teen salaatin sun muut lisukkeet. Nautitaan kylmää kuplivaa tai valkoviiniä ja odotellaan ruoan valmistumista. Ja ruoan jälkeen illalla hilpastaan pikaisesti järveen uimaan ja viilentymään yöunia varten. Niin, tuo takapiha on siis pätsi kesäisin, mutta arvatkaas kuinka kuuma meillä sisällä on. Nuo isot ikkunat ovat ihan kivat, silloin kun ne ovat puhtaat ja silloin kun muistaa kesäaamuna sulkea sälekaihtimet.
Mutta nyt kesäisistä tunnelmista takaisin nauttimaan vielä pariksi 
kuukaudeksi tästä keväästä. Ihanaa aikaa tämäkin 🙂
Muksaa maanantaita,
jaksaa jaksaa 🙂

sunnuntai 24. helmikuun 2013

Sunnuntaita ja suklaaleivosta

24

Ihanaa sunnuntai-iltapäivää! 

Risuja edestä, risuja takaa 🙂 Kirsikkapuunoksia löysin Prismasta, kiitos ihanalle Sallylle vinkistä! Nyt niissä alkaa olemaan jo muutamia hennon vaaleanpunaisia kukkia. Kaunista. Liekö näissä syy esikoisen poskien punotukselle, nuhalle ja aivastelulle. Tiedä häntä, mutta alkaa vaikuttamaan siitepölyallergialta. Pöh.
Viikonloppu on taas kääntymässä siihen vaiheeseen, kun ei voi muuta kuin ihmetellä, että mihin viikonloppu taas hujahti? No paljon on saatu aikaan; juhlittu pientä kummityttöämme ja tänään muutettu isomummu (mun mummu) palvelutaloon. Voin sanoa, että ei ole tuollaiselle vanhukselle helpoimmasta päästä luovuttaa ja antaa periksi sille, että omassa kodissa ei enää pärjää. Varsinkin, kun päätöksen takana olemme me muut. Sukulaiset, jotka sivusta olemme seuranneet kunnon huononemista. Mutta eiköhän mummu tuonne uuteen ihanaan palvelutaloon tai oikeastaan ryhmäkotiinkin sopeudu. Liki kaikki omat huonekalutkin saimme kannettua (miehet kantoi) mukanamme ja ikkunasta näkyy pala Tampereen historiaa ♥ 
Eilen paistoin pois loput jouluisista torttutaikinalevyistä. Pinnasin Pinterestissä kuvan, joka sai tälläisen ei-suklaafanaatikonkin lipomaan suupieliään 🙂 Ohjeissa puhuttiin jotain jostain viinikivestä, joten skippasin sen kohdan ja loin oman ohjeen 😀
S U K L A A R U U D U T

torttutaikinalevyjä
Sulata levyt, leikkaa kahtia ja ohenna reunoja hieman sormilla. 
Voitele munalla ja paista 200 asteessa 10 minuuttia.
150 gr maitosuklaata 
2 valkuaista
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
Sulata suklaa pieninä paloina mikrossa. Vaahdota valkuaiset kovaksi ja kiiltäväksi vaahdoksi. 
Lisää sokeri, vaniljasokeri ja suola. Kääntele varovasti joukkoon sulatettu suklaa. 
Nostele lusikalla torttutaikinalevyjen päälle ja paista 180 asteisessa uunissa vielä noin 
10 minuuttia tai kunnes reunat kauniin ruskeat
****************************************************
Näissä oli mun makuuni ihan sopivasti suklaata. Ei liikaa, kuten useimmissa täälläkin esittelemässäni ohjeissa. Ja maistuivat muuten tänäänkin vielä hyviltä kahvin kanssa Bondin loppua katsellessa. Aloitettiin leffa jo eilen illalla Putouksen jälkeen, mutta molemmat joutuivat antamaan unelle periksi.
Nyt pikaiselle lenkille sulattelemaan tuota leivosta 
(kehtaanko edes mainita lounaaksi nauttimaani Big Mac- ateriaa ;D) 
ja sen jälkeen uusi 8 kilon kahvakuula tosi toimiin.
Kiitos jälleen kivoista kommenteistanne ed. postauksiin. Illalla vastailen ajan kanssa. Ja hei, mä olen niin otettu, että oikeesti olette kokeilleet tuota makkararespetiä ja vielä tykänneet siitä. I’m so happy! 🙂
Suloista sunnuntain jatkoa ♥
PS. tänään avattiin joulukalenterista eka luukku, nro 24. 
Enää 23 yötä ”Biksukuntoon 212 päivässä” -projektia jäljellä 🙂

lauantai 23. helmikuun 2013

Pitkästä aikaa

6

Myöhäishuomenta vaan teillekin ihanat!

Lasten talviloman alkamisen kunniaksi teimme tänään aamupalalle uunissa muffinivuokapannulla munakasmuffineita. Pitkästä aikaa. Täällä viimeisin versioni ko.muffineista. Silloin ympärille pääsi pekoni. Nyt rikoin kuusi kananmunaa, lisäsin kinkkua, suolaa, pippuria, paprikamaustetta, juustoraastetta ja tuoretta timjamia. Tästä riitti viiteen muffiniin. Muista rasvata tuo muffinivuoka hyvin, muuten nämä eivät siitä irtoa. Paistoin 200 asteessa noin 20-25 minuuttia. Lisäksi paahdoimme ruisleipää, jonka päälle laitoimme aitoa ja ehtaa voita sulamaan. Onneksi appelsiinit ja kurkut hieman kevensivät aamupalaa 🙂
Jokseenkin tuntuu, että kevätväsymys alkaa ottamaan otettaan. Pitäis varmaan tehdä asialle jotain 🙂 Syöttekö te vitamiineja? Mä olen nyt pari viikkoa popsinut Gerimaxeja, välillä tuntuu että niistä olisi apua ja taas välillä siltä, että unentarve on mahdoton. 
Mä lähden nyt metsästämään pikkuiselle 1-vuotiaalle kummitytöllemme ihania pikkuisia prinsessan vaatteita synttärilahjaksi. Ihanaa, kun saa taas hipelöidä vauvan vaatteita kaupassa. Luvan kanssa ja tarkoituksella 🙂
Leppoisin lauantaiterkuin,

perjantai 22. helmikuun 2013

Aamusta iltaan Marian kanssa

8
Moiks,
nyt sitä toivepostausta päivästä mun kanssa. Faceböökin puolella jo varoittelin, että koska työ on niin suuri ja ihana osa elämääni niin tähän postaukseen sisältyy tuotesijoittelukuvia. Ken haluaa ne skipata, niin help yourself 🙂
Ihan tavallinen torstai kuvina 

…aamusta ei kovin paljon kuvia; tilanne kaoottinen ennen päiväkotia ja töitä. Aamulypsy pelasti.
…työpäivä haukkaa ison osan ajastani ja elämästäni. Yrittäjyyden etuja ♥
…juoksentelua sinne tänne, tehtäviä laidasta laitaan, kuvaamista kotisivuja varten, ihanan kiireinen päivä!
…heti neljän jälkeen kotiin kiireellä. Huomaan, että sohvalla on kasa viikkaamatonta puhdasta pyykkiä. Nice.
…pikkuinen balettiin ja itse siksi aikaa lenkille (vitsit, että oli taas kiva juosta!).
…saunomista, syömistä, telkkariohjelmia, Uno-turnausta, pyykkien viikkausta, keittiön siivoamista.
…illalla hetki omaa aikaa uusimman ruokalehden parissa.
…hyvillä mielin nukkumaan 🙂

Viikonloppu tulee olemaan kiireinen, joten katsotaan ehtiikö postailemaan. 
Toivottavasti sunnuntaina illasta viimeistään 🙂 
Ja hei, kommentit tulevat vastatuksi tänä iltana. Kiitos kaunis niistä murut ♥

Ihanaa perjantaita ♥

torstai 21. helmikuun 2013

Tone it up Thursday (& lepopäivistä)

16

Hellurei!

Palataan taas ”Biksukuntoon 212 päivässä”- projektiin ja toivepostaukseen siitä, miten ja millä välineillä kuntoilen kotosalla. Kuten todettua niin näinä viikkoina, kun mies reissaa niin mahkut juoksulenkille tai salille ovat minimaaliset. Ellei slim to none 🙂 Joten onneksi meillä on kotona vanha, mutta toimiva kuntopyörä. Sillä saa ihan mukavan alkulämmön päälle. Ainoa vika on se, että harvoin jaksan sillä tuolla kodarissa polkea. Ja sekään ei siis ole tuon pyörän vika 🙂 Joten kotikuntoiluksi lasketaan nyt esimerkiksi se, mitä teen välillä juoksulenkkien jälkeen tai jopa ilman juoksulenkkiä. Kotonakin pystyy tekemään yllättävän paljon ja jopa ilman välineitä. Mutta mun tämän hetken luottovälineet on kahvakuula ja pilatesrulla. Sekä oman kehon paino. Jossa on tietyissä liikkeissä ihan jo liki liikaakin 😀
Kahvakuula on armottoman kevyt. Vain 4 kg. Nyt kun olen syksyn käynyt salilla niin pitäisi investoida painavampaan kahvakuulaan. Noin 8 kiloiseen. En tee aina kahvakuulalla kaikkia alla olevia harjoitteita, vaan saatan tehdä vaan esimerkiksi vatsat yhtenä iltana ja kädet seuraavana. Toistoja teen enemmän kuin ohjeissa; niin kauan teen, että alkaa tuntumaan jossain. Näiden parin linkin kautta löytyy hyviä ja tehokkaita kahvakuulatreenejä:
Pilatesrullaan suhtauduin aluksi todella skeptisesti. Mutta mies yhtenä pimeänä iltana raahasi mut Stockalle ostamaan pilatesrullaa kanssaan, joten en vastustellut. Mies käyttää sitä lähinnä venyttelyyn, mutta mä teen sen avulla vatsat (tosi hyvä ja tehokas liike on tuo tuossa kuvassa yllä; pienikin liike ottaa jo vatsalihaksiin tuntuvasti) ja lisäksi venyttelen. Sillä pystyy myös tehokkaasti hieromaan eri lihaksia. Alla olevissa linkeissä joitain vinkkejä harjotteista:

Klik (linkit youtube-videoihin)
Klik (kuvia harjotteista)
Sitten toki välillä kotioloissa teen punnerrukset, selkälihasliikkeet, jalka/askelkyykyt sun muut ihan perus jumppatuntien ohjeiden mukaan. Ja joskus tulee käytettyä käsipainoja käsien ja olkapäiden tekemiseen. Mutta tuo pilatesrulla on se, jonka päällä on tullut iltaisin maattua telkkarin äärellä. Tokaylimmän kuvan mukaisesti voisi makoilla tuossa rullan päällä koko ilta. Rentouttaa selän ja rintalihakset totally.
Syksyn mittaanhan tuli liikuttua noin 6 kertaa viikossa. Nyt töiden alkamisen jälkeen määrä on puolittunut ja kyllä ne lepopäivät on sitten vaan tarpeen. Tuntuu, että kroppa on solakoitunut ja jaksaa paljon paremmin urheilusuoritusten aikana, kun ei kroppaa rääkkää ihan joka päivä. Joten muistakaa lepo!
Huomiselle lupailin FB:n puolella (klik) ”Päivä Marian kanssa”-toivepostausta. Katsotaan miten käy; jaksanko illalla enää huidella Lilian balettiin kameran kanssa tai saatikka kuvailla pyykkikasoja. Mutta toisaalta, saahan tuossa postauksessa näkyä elämän realiteetit, eikös!? Olis kiva kuulla miten sä urheilet kotona ja varsinkin olis kiva kuulla kokemuksia kotiin myytävistä crosstrainereista, onko niistä mihinkään?
Torstaiterkuin,

« Vanhemmat
Uudemmat »