perjantai 08. maaliskuun 2013

Suunnitelmissa syrjähyppy pizzaperjantain kunniaksi?

Hej! Känner du Leila? 🙂

Sain ihanalta lukijalta vinkin Leilan blogin cupcakeseihin, kun oli puhetta noista Ystävänpäiväjuhlista. Kiitos vinkistä. Sen siliän tien jäin koukkuun koko Leilaan 🙂 Kauppareissulla huomasin, että Leilan keittokirja oli alennuksessa alle kympin. Joten nyt siitä on tullut leivottua vaikka mitä. Lisäksi Leilan FB-sivut tarjoavat vaikka mitä kivoja reseptejä ja vinkkejä. Herkullisista kuvista puhumattakaan!
Viime sunnuntai-iltana tuntui siltä, että koska viikonlopun aamiaiset (jotka yleensä merkitsevät ihan hirmuisesti koko perheelle) oli tullut syötyä milloin missäkin eikä juurikaan yhtenä perheenä, niin iltapala tahdottiin istua pitkän kaavan mukaan. Meille aikuisille tämä oli iltaruoka. Lapset saivat nauttia iltapalaksi, jotain jota ei ihan hirmuisen usein ole iltapala-aikaan tarjolla. Nimittäin pizzaa. Leilan pizzapohjan ohjeella! Niin monta viime kertaa kuin ollaan tehty sillä suosikkipizzapohjaohjeellani, niin tämä tuntui liki syrjähypyltä 😉 Täältä löytyy se aiempi suosikkipizzapohjani. Tämä Leilan pizzapohjan ohje menee näin:

50 g hiivaa (mulla oli vain kuivahiivapussin puolikas)
2 tl sokeria
1 tl sormisuolaa
1/2 dl oliiviöljyä
3 dl haaleaa vettä 
7-9 dl erikoisvehnäjauhoja
1. Sekoita veteen murennettu hiiva, sokeri, suola ja öljy 
(mä sekoitin kuivat aineet keskenään, kun käytin kuivahiivaa ja lisäsin niihin haalean veden ja öljyn)
2. Lisää vähän kerrallaan jauhoja ja sekoita, kunnes saat kimmoisan taikinan. 
Säästä loput jauhoista leipomiseen. 
3. Kohota taikinaa leivinliinan alla 25 minuuttia.
4. Jaa taikina neljäksi palaksi ja kaaviloi ne pizzapohjiksi jauhoitetulla leivinpöydällä.
Me ei tehty neljää pizzaa vaan kaksi isoa: lapsille täytteeksi ananasta ja kinkkua, meille aikuisille tuli vuohenjuustoa, tomaattia, punasipulia ja mustapippuria. Sekä tabascoa ja rucolaa valmiin pizzan päälle. Tämä oli ns. pullamaisen pizzataikinan ja tuon aiemman suosikkini välistä. Kauniisti tuli reunoihin myös ilmakuplia, mutta pohja oli inasen paksumpi. Tykkäsin tästäkin pohjasta. Täyttävämpäähän tämä oli kuin tuo ohut pizzapohjainen pizza. Lisäksi taikinaa oli vaikeampi työstää. Sitä ei pystynyt heittelemään ilmaan niin kuin tuota aiemmin hehkuttamaani 🙂

Mutta jos siis kaipaat vaihtelua tuohon aiemmin mainostamaani pizzapohjaan, niin kannattaa kokeilla syrjähyppyä tähän toiseen pizzapohjareseptiin!

Ai niin, Hyvää Naistenpäivää meille ihanaisille  Oon tosin ollut aamusta alkaen sitä mieltä, että eipäs tämä päivä ole kuin yksi päivä muiden joukossa, sillä en voi käsittää miksei miehille ole erikseen Miestenpäivää? 😉 Onhan nuo miehetkin aika rakkaita kullanmuruja 
Pirtsakkaa perjantaita,
ihanaa kun olette taas olleet niin ahkeria kommentoijia 
Sydämellisesti tervetuloa uusille lukijoille


torstai 07. maaliskuun 2013

Haaveita ja suunnitelmia

 photos via Ekenstam

Hiphei,

pitkään pinnan alla kytenyt keittiöremppahaaveeni nosti taas päättään tämän ihanan asunnon myötä. Nettailu ei kuulkaas ole aina hyvästä 🙂 Meillähän on keittiö rempattu viitisen vuotta takaperin materiaaleilla, jotka silloin tuntuivat parhaimmilta. Mutta nyt nuo alakaappien ja tasojen tummat sävyt kaipaisivat raikastusta. Vuosi takaperin (klik) aloin ensimmäisen kerran haaveilemaan osittain yläkaapittomasta keittiöstä, mutta nyt haaveilen ihan täysin yläkaapittomasta keittiöstä. Enää ei ole kuin pari ongelmaa; minne sijoittaa tavarat yläkaapeista, jotka siis jo tällä hetkelläkin tursuilevat astioita 🙂
Olen jo miettinyt, että jos möisin nuo yläkaapistot Huutiksessa ja sijoittaisin niistä saadut rahat alakaappien ovien valkaisemiseen sekä työtasoon. Haluan juurikin tuollaisen vaalean (harmahtavan) puun värisen tason. Sopisi hyvin yhteen meidän olohuoneen lattian kanssa. Lisäksi tietty peitelistoja ja saarekkeen seinämät pitäisi valkaista. Tilannehan on nyt tämä (ks. kuvat alla) ja niiden alakuvissa vielä ne vuoden takaiset suunnitelmani. Jotka siis ovat laajentuneet nyt kaikkien yläkaappien raivaamiseen 🙂
Ja jos nyt saisin valita uudelleen niin valitsisin rosteristen kodinkoneiden tilalle valkoiset. Mikähän rosterivillitys silloin viisi vuotta takaperin oli? Tuon rosterilevyn voisin kyllä jättää lieden taakse. Kaikessa epäkäytännöllisyydessään tykkään, että tuo kivasti särmää.

Muttamutta, heti kun löydämme ratkaisun minne yläkaappien astiat/kuivamuonat laitetaan niin alan tuumasta toimeen (terkkuja rakas, tämä ei tule maksamaan mitään, kun myyn huutiksessa tarvittavan rahan edestä tavaraa !).

Alle olevien ihanien kuvien myötä vielä ko.asunnosta haluan toivottaa 
Aurinkoa päivääsi!
PS. kiitos ihanat kommenteistanne ed.postauksiin, 
pidän illalla kommentointien vastausproggiksen!

photos via Ekenstam

keskiviikko 06. maaliskuun 2013

Korujen säilytyksestä

Moikkamoi!

Johan tupruttelee taas taivaan täydeltä; neljän maissa toivottavasti paistaa aurinko, sillä ajattelin juosta töistä kotiin. Tosin kyllähän sitä lumisateellakin pystyy juoksemaan, mutta mieluummin tuolla auringonpaisteella.
Huomasin jälleen viime perjantain juhliin valmistuessani, että mulla on koruja siellä sun täällä. Jokaisesta laukusta löytyi varmasti yksi kaulakoru ja samoin vessojen laatikoista ja koukuista niitä löytyy. Viime Ikean reissulta tarttui mukaani tuollainen ”monitoimiripustin”. Aluksi ajattelin sitä niille huiveilleni (joita niitäkin löytyy sieltä sun täältä :), mutta loppujen lopuksi tuo päätyi makkarin seinälle ja nyt siitä roikkuvat kaikki kaula-, ja rannekoruni, kelloni sekä aurinkolasit. Pitkään haaveilin metallisesta korutelineestä, mutta ne tuppaavat olemaan niin matalia, että useimmat korut eivät niihin sovi, vaikka kuinka kieputtelisi ympäri.
Mutta edelleen näen ongelmana korvakorujen säilytyksen. Varsinkin nuo pienet nappikorvakorut tuppaavat aina hukkumaan paristaan. Nyt ne ovat kaikki iloisesti sekaisin pienessä korissa. Missä te säilytätte korviksia?

Ja niin vain on kuin varkain koruvalikoimiini eksynyt kultaisia koruja; vielä ennen joulua sieltä löytyi vain hopeisia ja valkokultaisia koruja. Taidan olla tälläinen hitaasti syttävä hämäläinen 🙂
Nyt lounasporkkanoiden keittoon 
(oli vikatikki käydä juuri tuolla alakerrassa; pojat siellä herkuttelivat pizzalla)!
Keskiviikkoterkuin,
PS. parin viikon päästä luvassa yksi kiva keväinen sisustukseen
 liittyvä arvonta, joten pysyhän linjoilla! 🙂

EDIT:

alla pyytämänne kokonaiskuva korutelineestä:


tiistai 05. maaliskuun 2013

Sisältä pehmeä, päältä rapea

Hyvää tiistaihuomenta rakkaat lukijat!

Vaikkei mulla viikolla olekaan tapana syödä vaaleaa leipää niin tänä aamuna maistuu sunnuntaisen leivän jämät. Kera saunapalvikinkun ja paprikan. Se maailman paras sämpylätaikina soveltuu myös leivän tekoon. Taikinasta riitti yhteen kokonaiseen leipään ja kuuteen isoon sämpylään. Sunnuntaina leivottiin leipä ja maanantaina pyöräytin lopusta taikinasta töissä sämpylät (tai puolikkaat/syöjä) työkavereille. Kera sunnuntaina tekemäni mustikkamarmeladin. Huomaan, että tykkään hemmotella ihmisiä ruoalla. Niin kotona kuin töissäkin 🙂
Namasten leipä
7,5 dl lämmintä vettä
30 g tuorehiivaa (liota veteen)
1,5 rkl suolaa
3 dl ruisjauhoja
n. 10 dl vehnäjauhoja
Sekoita kaikki aineet keskenään (taikina jää löysäksi ja sitkeäksi) anna kohota huoneenlämmössä pari tuntia. Nostele kahdella isolla lusikalla pellille puolet taikinasta. Huiskuta päälle vehnäjauhoa 
ja tee saksilla leipään risti. 
Paista 230 asteessa noin 40-45 minuuttia. 
Anna jäähtyä hieman pellillä. 
Syy, miksi alunperin tein tästä leipää enkä sämpylöitä on se, että nuo meidän harvahampaat eivät saa sämpylän kuorta järsittyä hampaattomina. Noh, esikoisella alkaa jo olemaan nuo etuhampaat kokolailla puhjenneet, mutta kuopukselta puuttuu alhaalta yksi hammas ja ylhäällä heiluu molemmat. Leivästä syövät siis vain tuon sisuksen ja mä järsin kuoret 🙂
Nyt nautin vielä hetken hiljaisesta kodista ja valmistaudun päivän rumbaan.
Ihanaa tiistaita toivottelee,
aamukahvikupin ääreltä

maanantai 04. maaliskuun 2013

Tennarit ♥

Moikka! 🙂

Hitsinvitsit, että aamulla mittari oli painunut pitkälti pakkaselle. Ei ollut nahkatennarikelit, ei. Mun nahkafetissi 😉 alkoi oikeastaan aikoinaan näistä nahkatennareista. Jotka siis nyt lauantaisella shoppailureissulla vihdosta viimein löysin. Nahkaliiviä ei ole vieläkään tullut vastaan. Ehkä vielä tässä joku päivä…
En tiedä onko sitä tullut vanhaksi vai mistä johtuu, että perjantain valvomiset painavat vieläkin; onneksi parin viikon kuluttua saa nollata tilanteen nukkumalla auringossa Thaimaassa. Sitä odotellessa. Parin viikon tehokuuri biksukunnossa alkaa huomenna; tänään väsymykseen tulee vielä syötyä sitä sun tätä. 
Tehtiin eilen illalla muuten syrjähyppy siitä maailman parhaasta pizzapohjasta. 
Siitä juttua vielä tällä viikolla. Tuli liki parempaa pizzaa tuolla uudella pohjalla 🙂
Maanantaiterkuin,
PS. kiitos kaunis jälleen kommenteistanne, parin edellisen postauksen 
kommentit tulevat vastatuksi tänä iltana 🙂