torstai 24. heinäkuun 2014

Butterfly on my wall

Moikkamoi!

ja huomenta 🙂 Eilinen Helsingin päivä meni loistavasti; pikkaisen palaveria, pikkaisen kauppoja ja suuresti ihanaa ystävää (tosin tässä vaiheessa olin jo siirtynyt Järvenpäähän onnistuneesti lähijunalla :). Voi kunpa voisin sanoa, että myös pikkaisen ostoksia, mutta valitettavasti en voi. Kolme kauppaa, kolme kassia. Materiaähky, joka on vaivannut koko kesän väistyi hetkeksi näemmä sivuun. Mutta jos jotain hyvää näissä ostoksissa, niin mikään niistä ei ollut ns. heräteostos vaan kaikki tuli tarpeeseen. 
Lähdin Nougatista ostamaan sitä sudenkorentotaulua, josta olen haaveillut jo pari vuotta. Palasin kotiin perhosen kanssa. Ja onhan tuo nyt älyttömän kaunis! Mulle perhonen on aina merkinnyt jonkunlaista merkkiä vapaudesta. Perhoset ovat erityisen kauniita liihotellessaan. Yleisestiottaen perhosen sanotaan symboloivan muutosta ja iloa. Ehkä mun elämä on kaikessa tasaisuudessaan jatkuvaa muutosta, kuten myös iloakin. Varhaisen kristinuskon mukaan perhonen symboloi sielua. Mutta joissain uskonnoissa perhonen nähdään kuoleman lähettinä ja esimerkiksi merimiesten keskuudessa oli ennen vanhaan uskomus, että jos näki perhosen ennen laivaan nousua, tulee myrsky ja kuolee. Tämä meidän perhonen on sellainen hyvä perhonen, joka tuo sitä iloa. Ja kieltämättä ihan konkreettisella tasolla täytettä olkkariin 😀
Meitä hellitään kyllä nyt niin ihanilla helteillä, että illalla töiden jälkeen suunnataan taas mökille. Ruokiksella otan vastaamattomat kommentit haltuun; sorry että niissä taas kestää. Ei iltaisin raaski olla koneen äärellä. Huomenna onkin sitten luvassa Fredagsmys-postaus pitkästä aikaa 🙂 Ja hei muistakaahan käydä osallistumassa tuohon eiliseen arvontaan!
Torstaiterkuin,
nautitaanhan näistä kesäkeleistä, jookos?!

keskiviikko 23. heinäkuun 2014

Kesäinen Koiramäki & arvonta

Hei huomenta!

Meidän perhe sai blogiyhteistyön merkeissä tutustua Särkänniemen Elämyspuiston huvituksiin; niin huvilaitteisiin kuin ihastuttavaan Koiramäkeenkin. Ennen jouluahan tutustuimme Koiramäen Jouluun ja se jäi kyllä tunnelmallisena kokemuksena mieleen, eikä vähiten sen takia, että vierailumme aikana taivaalta tuprutteli isoja lumihiutaleita. Täältä (klik) löytyy tuo jouluinen postaus Koiramäestä. 
Joten innolla suuntasimme katsomaan kesäistä Koiramäkeä, joka ei suinkaan jäänyt jouluisen tunnelmallisen Koiramäen varjoon vaan päinvastoin; helteinen heinäkuun päivä 1800-luvun maalaismiljöössä Mauri Kunnaksen satuhahmojen, heinäseipäiden ja eläimien keskellä toi elävästi mieleen lapsuuteni kesät maalla mummulassa. Tuolla muistelin lapsille sitä, kun veimme mummuni kanssa heinätöissä olleille isälleni ja papalleni iltapäiväkahvit termarissa pellolle. Tai kun yritin leikkiä, että pihassa ollut lammas olisi hevoseni ja kerta kerran jälkeen tipuin sen selästä. Hetken aikaa saatoin jopa kuulla puukenkien kopinan, joka kuului veljeni ja minun puukengistä, kun kopistelimme mummulan naapuriin lypsylle. 

Koiramäki on jaettu Maatilaan, Käpälämäkeen ja Kaupunkiin. Kiersimme alueen myös tässä järjestyksessä ja matkan varrella löytyi lapsille paljon mielekästä tekemistä ja katselemista. Myös me aikuiset jäimme ihastelemaan kauniita yksityiskohtia ja satuhahmoja. Aktiviteetteja löytyi sekä ilmaisia että maksullisia. Heti alueelle saapuessamme lapset halusivat lossin kyytiin ja olivatkin hetken aikaa sitä mieltä, että ottavat siitä oikoreitin Mummula-rakennukseen. Maatilan puolella oli tarjolla myös poniratsastusta ja kärryajelua pientä maksua vastaan ja ainakaan meidän aikana jonoja ei juurikaan ollut.

Ruukin Patruuna von Töttermanin tallissa oli helteisenä päivänä kovin hiljaista, eläimetkin taisivat nauttia kesäpäivistä ulkosalla. Tallia vastapäätä olevan navetan takana oli mahdollista ottaa kisa keppihevosilla esteradalla. Huh, kuumaa touhua oli helteellä. Sisällä navetassa sai kokeilla lehmän lypsämistä. Maatilan pihapiiristä navetan lisäksi löytyi Mummula, jossa kokeilimme valmistaa juustoa taikahiekasta oikein aidolla juustomuotilla.

Vanhan ajan pihapiiristä löytyi myös pöytiä ja tuoleja, jossa voi nauttia kahvila Prännäristä ostamiaan herkkuja ja viilentäviä juomia. Koiramäen talossa ihastelimme entisajan ruokia (tytöt tosin hieman varauksella :), laskimme liukumäkeä ja leikimme. Kokeilimme myös onneamme pallon heittämisessä maitotonkkaan, mutta olimme kaikki sitä mieltä, että se oli varmastikin tuo helle joka vaikutti osumistarkkuuteen; viidestä pallosta yksikään ei mennyt tonkkaan.

Käpälämäessä ihastelimme monenlaisia kotielämiä ja monipuolista yrttitarhaa. Käpälämäestä löytyy myös Tassuteatteri ja Matu-rengin maalitaulut, Drakkulan linnaa unohtamatta. Tassuteatterissa voit ihastella näytöksiä useamman kerran päivässä. Matu-rengin maalitaulu taas sai lasten luovuuden ja värittämisinnostuksen uusiin ulottuvuuksiin. Drakkula-linnaan ei meidän tytöt uskaltautuneet, mutta kuulopuheiden mukaan tuolla puuhalinnassa voi jopa törmätä oikeaan kreivi Drakkulaan. Hui!

Lapset taisivat ihastua eniten tuohon Maatilaan, mutta itse himoshoppajana tykästyin Kaupunkiin. Ihanan idyllinen minikaupunki, jossa sijaitsi vanhan ajan puoteja, mm. M Gunnaksen kirjakauppa ja Tropin ja Nekun Apteekki. Raatihuoneella sai ihastella M. Gunnaksen taidetta. Mikäli nälkä tai jano yllättää, niin suosittelen tuota kahvila von Guggelböötä. Aivan mieletön sisustus! Silmänruokaa siis myös saatavilla 🙂 Kahvilan yhteydessä sijaitsi myös kauppa ja perällä Kimnaasi, luokkahuone, jossa oli ihanat vanhat pulpetit ja jossa oli mahdollisuus kirjoitella liitutauluihin.

Olipahan kuvapläjäys! Toivottavasti viihdyitte kuvien välityksellä yhtä hyvin kuin me. Kaikista parastahan taas tässäkin blogiyhteistyössä on se, että saan arpoa teidän ihanien lukijoiden kesken yhdelle perheelle, koosta riippumatta, sisäänpääsyliput suloiseen ja mukaansatempaavaan Koiramäkeen. Huisia, eikö?!
Arvontaan osallistuminen on taas äärimmäisen helppoa:
Jättämällä kommentin tähän postaukseen olet mukana arvonnassa. Anonyymit, jätättehän nimimerkin kommentoidessanne.
Arvonta-aika loppuu sunnuntaina 27.7.2014 klo 23.59.
Onnea arvontaan kaikille tasapuolisesti! 
Nyt kiireen vilkkaa kohti rautatieasemaa ja helteistä Helsinkiä. Kesälomapäivä, here I come 🙂 Kiitos kaunis kommenteistanne edelliseen postaukseen, vastailen niistä junasta tai yhteyden tökkiessä viimeistään illalla kotikoneelta.
Aurinkoisin keskiviikkoterkuin,
*postaus on tehty yhteistyössä Särkänniemen Elämyspuiston kanssa ja sisältää mainoslinkkejä

tiistai 22. heinäkuun 2014

Minä rakastan sua…

…yhä totta on tänään, vaan enemmän enemmän se tarkoittaa.
Minä rakastan sua, sulle kaikkeni annan ja elämä vie meitä päin parempaa.

Huomenta rakkaat lukijat!

…ja Hyvää hääpäivää kulta  Tasan kahdeksan vuotta sitten tuo Minä rakastan sua soi häävalssinamme. Sanat pitävät paikkansa. Rakkaus senkus vain kasvaa vuosien saatossa. Sanonta ”minä rakastan sua” ei ole meidän perheessä kulunut fraasi. Se tarkoittaa ihan hirmuisen paljon ja sen merkitys kasvaa vuosi vuodelta. Rakkaus kasvaa vuosi vuodelta. Päivä päivältä. Hetki hetkeltä. Ollakin, että elämän ruuhkavuodet ovat niin kiireiset juuri nyt, että ne meinaavat välillä imaista mukanaan. Uskallan tosin väittää, että meidän perhe selviää näistä vuosista loistavasti. Ehkä syynä on se, että siellä pohjalla on vain se tajuttoman suuri rakkaus ja kunniotus toista kohtaan, joka pitää vaikeinakin aikoina paletin kasassa. Tietoisuus siitä, että mikään pikkuinen myrsky ei tätä paattia kaada. Onneksi isommilta myrskyiltä on vältytty, niin suhteessa kuin muutenkin. Viime talvena tapahtuvat surulliset asiat (rakkaan isäni poismeno) vain vahvistavat tätä liittoa. Toisesta löytyy surun hetkelläkin se tuki ja turva.
Mä olen vanhanaikainen, sillä olen sitä mieltä, että papin aamen pitää loppuun saakka. Alttarilla olen tuota parasta ystävääni luvannut loppuelämäni rakastaa ja näin tulen tekemään. Kunnes kuolema meidät erottaa. Saatan sohaista ampiaispesään, kun sanon, että mielestäni tuo Jumalan kasvojen edessä tehty lupaus otetaan nykyaikana liian kevyesti. Ehkä annetaan periksi liian helposti. Ei kestetä ristiriitoja eikä olla välttämättä halukkaita ratkaisemaan erimielisyyksiä. Tulemaan vastaan puoliväliin. Meillä tehdään kompromissejä ja välillä luovitaan kiireessä. Otetaan yhteistä aikaa ja vastaavasti annetaan toisille omaa aikaa. Nauretaan yhdessä ja nautitaan niistä hetkistä, kun on koko perhe koolla. Osataan antaa tarvittaessa myös anteeksi. Älkää unohtako sitä! Välillä niellään ne pahat sanat, joita ehkä pyrkii lipsahtamaan ulos suusta. Mietitään hetki, ennen kuin sanotaan. Taidan olla jotensakin vähän liian pehmo, mutta mähän vältän sanomasta pahasti. Niin tuolle rakkaalle kuin muillekin ihmisille. Tekishän se kieltämättä aika gutaa välillä ladella kaikki maailman kirosanat pihalle 😀
Onnellinen olen myös siitä, että meillä lapset eivät ole joutuneet kärsimään äidin ja isin tappeluista. Meillä ei huudeta tai tiuskita. Lapset näkevät paljon  haleja ja toivottavasti myös sitä rakkautta ja keskinäistä yhteyttä. Toivoa sopii, että nuo pikkuiset prinsessat löytävät joskus aviomiehikseen yhtä mahtavan ja kiltin ihmisen kuin mä olen löytänyt. 
No mutta, siirappiset ja hunajaiset jaarittelut on syytä päättää ja suunnata pyörännokka kohti töitä.
Eilen pyöräilin innolla töihin ja totesin, että kellohelmainen kesämekko ei ole paras vaihtoehto 😉 Töiden pihassa napsautin pyörän kiinni ja huomasin, että lukossa ei ole avainta! Siis kysyn vain, että millaisen pyörän saa lukkoon ilman avainta? Tiirikoimistaidot olivat ruosteessa, joten ei auttanut kuin lähteä äidin kyydillä töistä kotiin jo kahden jälkeen. Ja kas, kotona se avain oli paikassa nimeltä jemma. Sitten taas veljen kauppareissukyydillä takaisin töihin ja pyöräillen kotiin. Josko tänään selviäisi ilman sen suurempaa draamaa? 😉
Ihanaa tiistaita
vaaleanpunaisten lasien läpi maailmaa tänään katsova,
PS. huomen aamulla juttua suloisesta Koiramäestä ja arvonta! Stay tuned 🙂

sunnuntai 20. heinäkuun 2014

Kotoisia kuvakulmia & peilin paikka

 

…täällä taas. Kotona 

Heippahei!

Viimeiset neljä viikkoa olen nauttinut uskomattoman upeista auringonlaskuista järven rannalla, ollut eristyksissä saaressa, maistanut kesän mansikassa, syönyt litratolkulla jäätelöä, istunut myöhään yöhön ja parantanut maailmaa, pelannut lautapelejä enemmän kuin lapsuudessani, nauranut vedet silmissä ja iloinnut muiden naurusta, pelännyt hauen hampaita, nauttinut jokaisesta sateenropinasta mökin kattoon, tiiraillut taivaalle lähestyvää ukkosta, saunonut itseni rusinaksi, matkannut kirjojen kautta Afganistanin ja Pakistanin kautta Roomaan, nähnyt ystäviä, iloinnut rakkaasta perheestämme ja miettinyt sitä, miten nopeasti aika rientää. Mutta ehkä eniten viimeisen neljän viikon aikana olen oppinut taas elämään hetkessä. Vaikkakin syksyä jo odotan, niin pienistä asioista nauttiminen ja pysähtyminen hetkeen on ollut se, joka on vahvimpana jäänyt mieleeni. Ne kiireettömät aamut mökin kesähuoneessa, kun aamupalatuokiot venähtivät parituntisiksi, ne ihanat illat hyvän ruoan äärellä, kun tuli syötyä enemmän kuin nälkäänsä, ne valoisat kesäyöt rakkaiden tuhistessa vieressä. Aivan mielettömän ihania muistoja. Näillä jaksaa taas pitkään.
Nyt sitä alkaa taas arki. Kotona on hyvä olla  Loppukesä tulee olemaan erilainen jo senkin takia, että ikinä ennen en ole lopetellut kesälomaani näin aikaisin. Ihana on palata töihin! Hieman ehkä perhosiakin on vatsanpohjassa näin ekan työpäivän aattona 🙂  Meillä myös jännitetään jo nyt tulevan ekaluokkalaisen koulun alkua. Lähinnä itse tuleva ekaluokkalainen sitä jänskättää. Ihana työystäväni Jenni, veljeni vaimon äitiysloman sijainen, mahdollistaa sen, että kun pikkuinen aloittaa koulun, pystyn minä tekemään lyhennettyä työaikaa. Viemään ja tuomaan toista koulusta. Olemaan kotona, kun toinen kävelee ekoja kertoja koulusta kotiin. Suunnaton tuki ja turva, jonka aikoinaan pystyin antamaan myös esikoiselle, kun hän aloitti koulun.
Loman aikana yhtenä päivänä kotona käydessämme vähän rymsteerasin. Pienellä saa aikaan muutosta eikä aina tarvitse suunnata ekaksi kaupoille. Tuo musta peili, joka on ollut makuuhuoneessamme sai siirtyä olohuoneeseen ja tiedättekös, mä tykkään tästä muutoksesta ihan sikana. Pienellä vaivalla (ähelsin tuon portaita alas ja olkkarin perimmäiseen nurkkaan yksinäni 😉 olohuoneesta tuli yhtenäisempi ja nyt tuo seinä ikäänkuin tuli lähemmäksi. Taulu peilin vierellä on väliaikaisratkaisu. Ensi viikolla vietän päivän Helsingissä, joten eiköhän sieltä löydy sopiva juliste kehystettäväksi. Lisäksi treffaan ihanan pitkäaikaisen ystäväni, jonka kanssa juttu alkaa aina siitä, mihin se on viimeksi jäänytkin. Olkoon välissä vuosi tai viisi 🙂 Reilu viikko sitten ostamani valkoiset liljat ovat puhjenneet viikon aikana kukkaloistoon. Liljat on vaan mun all time favorite kukkia, ei siitä mihinkään pääse. 
Saas nähdä, miten käy tänä iltana, kun unilla pitäisi olla hyvissä ajoin ennen puolta yötä. Rytmi toivottavasti tasaantuu, kun aamut alkavat aikaisin. Mies huolsi mun pyörän, joten ensi viikon kuljen pyörällä töissä. Liikunnat ja ruokailutkin ne tästä toivottavasti taas palaavat ruotuunsa 🙂 Ihanaa, tervetuloa arki!
Suloista sunnuntaita
ja ihanaa helleviikon aloitusta,



perjantai 18. heinäkuun 2014

Kerta kiellon päälle -pavlova

Moiksis!

Vikaa lomapäivää viedään – jaiks! Toisaalta niin ihana palata arkeen. Muistan kouluaikoinakin olleeni jo valmista kauraa kouluun näin heinäkuun puolessa välissä. Kumma tyyppi 😀 Vika lomapäivä kuluu Särkänniemen Elämyspuistossa, siitä juttua myöhemmin myös täällä blogissa. Ja illalla sitten suunnataan vielä viikonlopuksi mökille. Mähän olen jo pari kesää kyllästyttänyt meidän vieraan pavlovalla. Mutta tänä kesänä on tullut tehtyä alle viisi pavlovaa. Mä oon kaavoihin kangistunut ja teen tämän aina samalla reseptillä. Siis tuon marenkipohjan. Ilman mitään maissitärkkelyksiä tai etikoita. Mitä eroa näillä pohjilla on? Millainen pohja tulee maissitärkkelyksen ja etikan kera? Mulla tulee pelkällä valkuaisella ja sokerilla välillä ihanan rapea ja välillä keskeltä hieman sitkeä pohja. Riippuen paistoajasta tietenkin 🙂
Mansikkamustikkapavlova
pohja:
3 kananmunan valkuaista
2 dl sokeria

täyte:
1 Flora Vanilla
tuoreita mansikoita ja mustikoita
sulatettua valkosuklaata
1. vatkaa mielellään huoneenlämpöiset valkuaiset vaahdoksi. Lisää sokeri ja vatkaa vielä noin 2-3 minuuttia, kunnes vaahto on kiiltävää ja kovaa. Levitä ohueksi pyöreäksi levyksi leivinpaperin päälle. Paista 100 asteessa noin  1,5 tuntia. Anna jäähtyä
2. Sitten kun pohja on jäähtynyt niin levitä sille vatkattu Flora vanilla. Paloittele päälle mansikoita ja mustikoita ja lurauta päälle sulatettua valkosuklaata.
**********************************************

 Nyt aurinkorasvapurkki esille ja kohti pyörityksiä laitteissa. Itse odotan eniten Koiramäkeä – joulun aikaan se oli niin tunnelmallinen, että uskoisin sen olevan sitä samaa myös kesäasussaan.

Aurinkoista viikonloppua murut