torstai 31. heinäkuun 2014

Summertime and the livin’ is easy…

Moikka taas!

Ja terkkuja kahvitauolta. Mun piti postata jo ruokiksella, mutta täällä oli ihan hirrrrrmuinen ukonilma ja löin varmuuden varalta koneen kiinni. Eilen illalla kotiin mökiltä ajaessamme aloin miettiä, että onhan tämä elämä nyt kesällä ihan autuaallisen ihanaa. Ollakin, että lomat on lusittu jo. Silti voi lähteä ex tempore töiden jälkeen mökille. Ja todeta perille päästessään, että luonto olikin suunnitellut ihan jotain muuta kuin auringonpaistetta meidän varalle. Ihastella luonnonvoimia mökin sisätiloissa (ks. instagram eiliseltä). Saunoa ja käydä uimassa vesisateessa. Odottaa sopivaa hetkeä, koska uskaltaa lähteä veneellä vastarannalle. Istua tunti autossa kotimatkalla litimärkänä sateesta. Kesä kuivaa. Ajaa kohti ukkosrintamaa ja rankkasadetta. Kuunnella, kun sade ropisee auton ikkunoihin. Silittää olkapäähän pienen päänsä painaneen pikkuisen hiuksia ja kantaa kotiin tullessa toinen sänkyyn jatkamaan unia. Herätä aamulla levänneenä, ikään kuin miniloman jälkeen. Ja jättää lapset nukkumaan kotiin, kun lähtee töihin. Hymy huulilla. 
Eilen illalla mökillä makoilin hetkisen sängyssä ja mietin, että lehtiä on taas kertynyt pino tuohon lukukasaan. Ehkä viikonloppuna pidän lehtien lukutalkoot. (Niiden taloyhtiön pihatalkoiden lisäksi :). Taannoisella Helsingin reissulla ostin ihanan Elinan  Instagram-kuvissa vilahdelleen TineK:n seinälle ripustettavan korin. Mulla jäi harmillisesti koukku kotiin, mutta tuo olisi tarkoitus laittaa kyllä seinälle, tuohon mun puolelle makuuhuonetta. Siihen asti se saa toimittaa virkaansa  yöpöydällä. 
Huomenna onkin jo taas perjantai ja tehän tiedätte, mitä se tarkoittaa, eiks niin?
Noh, ehkä jotain ruokapainotteista. Poimin yhden helpon idean toteutettavaksi tälle illalle.
Jos en osaa lukea ohjetta tai jokin muu menee vikaan, niin sitten huomiselle luvassa perjantaikevennys 😉
Nautitaanhan tästä lämmöstä, ukkosineen päivineen!
Torstaiterkuin,

keskiviikko 30. heinäkuun 2014

Työpukeutumisesta

Moimoi!
Täällä ollaan kuulkaas huideltu pitkin Ikeaa eilinen ilta ja loppuilta suunniteltu tyttöjen huoneita. Blogiin tuli hetkellinen tauko 🙂 Tosiaan, eihän siihen koulun alkuun ole enää kuin se reilu viikko ja molemmille on luvattu keväällä synttärilahjaksi parvisängyt. Hyvä idea sinänsä, sillä säästää tilaa huikeasti. Tulevan ekaluokkalaisen huoneeseen kun aukeaa kolme ovea, niin ehjiä seiniä ei juuri ole. No, eilen innostuin pitkästä aikaa piirtelemään koneella suunnitelmia tyttöjen huoneista. Niistä lisää myöhemmin. Mutta siinä sivussa näpyttelin tilausta HM:lle ja tein parit kuvakollaasit (kollaasien vaatteet siis by H&M).
Täytyy myöntää, että tänä kesänä mun työpukeutuminen on lähtenyt aivan laukalle; päältä löytyy jos jonkinlaisia kesämekkoja (jopa vähän rantamekkojakin…auts), printti- ja haaremihousuja ja liki aina varvastossut (siistit sellaiset). Ei hyvä. Tai miten sen nyt ottaa. Meillä on aika kasuaali työympäristö ja sen myötä suht’ kasuaali pukeutuminen. Siisteyden toki huomioon ottaen. Koska meillä ei ole suoramyyntiä kuluttajille, niin meillä ei täällä juuri käy raaka-ainetoimittajien lisäksi ulkopuolisia (pl. toimistotarvikemyyjät sun muut). Eilen yksi ihana vanha herrasmies eräästä etelä-Suomen värikaupasta tuli kuitenkin noutamaan maalitilauksensa ja totesi mulle: ”Mistäs noi tuollaiset housut on oikeen kotoisin?” No mä siinä heti tajusin, että kysyi sen hyvällä ja selitin, että ei ole Intiasta vaan Thaimaasta, kun epäili housujen olevan Intiasta. Silti aloin miettimään, että tämä mun työpukeutuminen täytyy saada taas raiteilleen tulevan syksyn myötä. Koska tällä hetkellä vois tosiaankin kysyä toisenlaisella äänenpainolla, että mistä nää mun housut nyt onkaan kotoisin 😀
Mun vaatekaappi noudattelee yhtä tylsää väriskalaa kuin sisustuskin. Ja kuten sisustuksessa niin myös vaatteissa olen huomannut sen, että hetkittäiset kaipuut väreihin menevät kyllä ohi. Ei kannata satsata rahaa petroolinsiniseen tai turkoosiin, sillä ne vaatteet jäävät käyttämättä. Kuten myös pari syksyä sitten ostamani viininpunaiset neuleet. Oliko niitäkin pakko ostaa jokaiselle päivälle yksi? 🙂
Mustia housuja ei voi koskaan olla liikaa. Mä olen tykästynyt slim fit suoriin housuihin, jotka joustaa ja jotka menevät niin monen yläosan kanssa; lyhyiden paitiksien kuin pitkien tunikoidenkin kera. Toinen vaate, joka on liki yhtä käyttökelpoinen on neuletakit; lyhyinä ja pitkinä, paksuina ja ohuina. Yleisesti ottaen mun työvaatetus on siisti, mutta silti siinä voi olla jotain rentoja piirteitä esim. korujen, huivin tai laukun muodossa.
Muistan, että äitini aikoinaan pukeutui töihin aina jakkupukuun; joko hame-, sortsi- (muistatteko vielä ne sellaiset bermudasortsijakkupuvut?) tai housupukuun. Viitenä päivänä viikossa. Ja aina oli sisäkorkkarit erikseen, jotka vaihtoi töissä. Toki toimenkuvakin oli sellainen, että tällainen pukeutuminen oli tarpeen. Mä vietän yleensä samoissa kengissä koko päivän, mutta olen harkinnut, että ei olis pöllömpää alkaa käyttään sisäkenkiä. Tulis ulkoilutettua niitä korkkareitakin sieltä pölyttymästä. Aina välillä, tärkeisiin palavereihin tulee laitettua jakkupuku päälle. Toisaalta tykkään, että on ihan kiva välillä heittää vähän formaalimpaa päälle. Jakku ylipäätään on sellainen joka paikan vaatekappale, joka menee niin farkkujen kuin suorien housujenkin kanssa. Yks vaate, joka mulla on jäänyt aivan käyttämättä on perus kauluspaita. Siellä niitä roikkuu kaunis rivi vaatehuoneessa, mutta en ole vain viime vuosina käyttänyt niitä. Täytynee silittää nekin käyttövalmiiksi syksyä varten! Kollaaseihin ei nyt sattunut yhtään mekkoa, mutta niitä tykkään pitää töissä, varsinkin neulemekkoja ja tiukan palaverin tullen etsitään vakuuttavuutta kotelomekon kera.
Mustien housujen ja neuletakkien lisäksi vaatekapin must have on siistit siniset farkut (tai paritkin). Ne menevät kaikkien vaatteiden kanssa. Yleensä mulla on niiden kanssa toppi ja neuletakki, mutta myös kauluspaita+jakku+siniset farkut ovat takuuvarma combo. Vähän juhlavampi yläosa ja korkeammat korot farkkujen kanssa ja sillähän vois lähteä suoraan töistä vaikka lasilliselle. 
Voih, mitä olisi työviikot ilman casual Fridayta? Kysyy hän, jolla kesän aikana joka päivä on ollut kasuaaliperjantai 😉 Kyllä mä tykkään aika usein laittaa perjantaina rennommat vaatteet töihin. Farkuissa voi olla vähän kulumaa ja jalassa voi olla biker bootsit. Ylisuuret neuleet ovat syksyn tullen myös taas ihan must. Jalkaan voi ihistyspäivinä vaikka heittää farkkujen sijasta siistit legginsit. Ja huonon hiuspäivän tullen pipon päähän. 

Mitkä on sun luottovaatteet töihin? Vietätkö sä kasuaaliperjantaita?

Jotenkin mä odotan jo sitä, että arki normalisoituu täällä töissäkin; ihmiset palailevat lomilta ja puheensorina täyttää toimiston. Sade ropisee ikkunoihin ja joku ehdottaa pizzaa lounaaksi. Ihanaa! Varma merkki syksystä on se, että lyödään ensi kesän ulkomaalihinnasto tuotteineen kasaan ja muutenkin suunnataan katseet ensi kevään tempauksiin. Katalogi-ihminen minussa on tainnut syntyä näiden töiden myötä 🙂

Nyt pitkääkin pidempi postaus päätökseen; 
aloitin tämän aamukahvitauolla, jatkoin lounastauolla ja lopetan iltapäiväkahvitauolla. Joten jos tekstistä katkeaa välissä se punainen lanka (as if sitä näissä mun jorinoissa koskaan on ollutkaan :D), niin älkäähän ihmetelkö. Vielä pari tuntia tehokasta työaikaa ja sitten mökille laiturinnokkaan!

Keskiviikkoterkuin,

maanantai 28. heinäkuun 2014

Superhyvä, helppo ja terveellisempi mansikkakakku (& arvonnan voittaja)

Mansikat ja kesä. Kesä ja mansikat. Voittamaton yhdistelmä!
Hellureissan!
Kuinka on arki lähtenyt käyntiin? Täällä päässä jotensakin tahmeasti, mutta näin iltaa kohden helpottaa. Tajusin tänään töissä pidentäneeni oma-aloitteisesti eilisessä postauksessa lasteni kesälomaa viikolla 😀 Juu, sama kaksi viikkoa se on jäljellä kuin muillakin tamperelaisilla kirjoittamani kolmen sijaan. Aika rientää, joten syytä nauttia kesästä nyt kun se meillä on. Ihanainen työkaverini Jenni tarjosi nimpparipäivänään kielen mukanaan vievää mansikkakakkua. Aluksi emmin, että en kai mä nyt heti aamukahvilla kakkua voi ottaa, mutta mulle myytiin tämä teemalla ”Ikäänkuin aamukaurapuuroa söis mansikoilla”. No tuplasti parempaahan tuo on, vaikkei puurossakaan mitään vikaa ole. Tämä on sellainen kakku, jota on aivan pakko ottaa lisää. Paranee myös jääkaapissa. Osaltaan siksi, että mulla pohjasta tuli liian paksu, sillä luin ohjetta väärin *kröhm* Laitoin 3 rkl vehnäjauhon sijasta jauhoja 3 dl!!! No mutta, oli silti erittäin hyvää ja syötävää. Hiukkasen mietin, että miksi pohjasta tuli niin erilainen kuin Jenkkulilla. Sattuuhan sitä ja pääasia oli, että kakku upposi silti yhden päivän aikana 😉
Kysäisen Jenniltä, kun palaa viikon päästä töihin, että mistä lehdestä tämä alkuperäinen resepti oli ja tulen lisäämään sen tänne postaukseen sitten. Alkuperäisen kakun nimi oli ”Kaurapuuroa talon tapaan”. Mutta mä otin oikeuden vähän muokata sitä. Ihan alkuperäinen resepti on 1950-luvulta. Olettekos muuten huomanneet, että vanhat reseptit kestävät aikaa loistavasti? Musta tuntuu, että meidän äiti leipoo vieläkin ne parhaimmat lusikkaleivät sun muut jollain 1980-luvun resepteillä. Ja hyvin toimii!
Superhyvä mansikkakakku

1 dl ruokaöljyä
6 dl isoherkku-kaurahiutaleita 
–  sekoitetaan keskenään
3 rkl vehnäjauhoja
2 1/2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
– sekoitetaan keskenään
3 munaa
2 1/2 dl sokeria
– vatkataan keskenään
-yhdistä aineet keskenään ja paista uunipellillä leivinpaperin päällä 225 asteessa kauniin ruskeaksi.
– vaahdota väliin kermaa ja viipaloi väliin ja päälle reilusti mansikoita
– kakusta voi tehdä kaksi tai kolmikerroksisen
********************************************
No siinä mielessä terveellisempi, että voita ei ole ja sokerinakin jos käyttää inkkarisokeria, niin on astetta terveellisempi. Kerman sijaan voi vaahdottaa Flora Vanillaa. En ollut aiemmin huomannut kaupassa tuollaisia isoja kaurahiutaleita. Ne ovat tämän se juju. Joten käyttäkää niitä. Alkuperäisessä ohjeessa sanottiin, että tavalliset kaurahiutaleet eivät toimi ja mun on se helppo uskoa. Nuo isot kaurahiutaleet muuten tuli meille jäädäkseen. Taidan käyttää niitä seuraavan kerran mysliinkin.
Mä ja mun ystävä Random number generaattori arvottiin Koiramäki-arvonnan voittaja ja onni suosi Maiskia kommentilla ”Mukana arvonnassa :)” Onnea Maiski, laitan sinulle ihan just sähköpostia! Kiitos vielä teille kaikille ihanille runsaasta osallistumisesta arvontaan.
Mukavaa maanantaita
ja alkanutta viikkoa,

sunnuntai 27. heinäkuun 2014

Down by the laituri

Moikkamoi murut!

Ja voi, kunpa voisin sanoa, että terkkuja laiturin nokasta! Mutta ei, tyydyn sanomaan, että terkkusia Turkkusesta 🙂 Eihän me missään DBTL:ssä oltu, mutta kovin sopi postauksen teemaan tuo viikonloppuna vietetty musiikkitapahtuma ja se, että juurikin Turusta kotiin saavuttiin. Me käytiin päiväseltään tois pual jokkee Vartiovuoren kesäteatterissa katsomassa Ella ja Presidentti. Ihan ok oli, mutta sekä me aikuiset että lapset olimme sitä mieltä, että pari viimekertaista Risto Räppääjää on sopinut meidän pirtaan paremmin. Nyt siis kotona ja pian on tarkoitus käydä pyykkivuoren kimppuun. Miehelläkin loppuu loma, mutta onneksi tytsyt saavat lomailla mummun kanssa vielä kolme viikkoa.

Vihdosta viimein saatiin mökille uusi laituri. Pitkissä kantimissa se oli, mutta lopputulos kyllä ylitti odotukset! Aiempi oli ponttooneilla oleva, hyvin paljon keikkuva ja jo aikansa nähnyt laituri. Viime syksynä tuli puunkaatajan kanssa puheeksi uusi laituri ja päätimme sellaisen tilata oman suunnitelmamme mukaan paikalliselta yritykseltä (eli tältä monitoimimieheltä, joka kaatoi myös pari puuta talvella). Valmislaiturit ovat ihan sikamaisen kalliita, joten uskon, että tällä säästettiin selvää rahaa (ihan vähän niin kuin alennusmyyntiostoksillakin ;). Laiturista tehtiin t-mallinen ja kiinteä. Kansi makaa kivillä täytettyjen kaivonrenkaiden päällä, joten on jykevä kuin mikä. Alunperin mietimme, että laitamme pari lautaa sivuille ns. peitelaudoiksi, ettei betonit näy, mutta vesi on nyt matalalla ja jäät saattaisivat nuo sitten irroittaa. Uuden pitkän laiturin myötä saatiin myös näkymä ulapalle, joka aiemmin näkyi vain tuolta meidän kalliorannalta. 
Eilen miehen kanssa askartelimme nopean köysikaiteen tuohon. Ei se sitä olisi välttämättä tarvinnut, mutta mun mielestä tuli kivempi näin. Hillitsee vähän lastenkin juoksemista ja pomppimista veteen. Laiturin päähän täytyy ostaa vielä tikkaat,joita myöden pääsee uimaan. Ellei hyppää veteen pääedellä niin kuin lapset ja mies. Eli lähinnä mua varten nuo tikkaat tulevat 🙂 Painekyllästettyä lautaahan ei kannata ekana vuonna käsitellä, sillä on hyvä odottaa kyllästysaineiden haihtumisen puusta. Mutta sanokaa mun sanoneen, että ens kevään projekti on jo tiedossa. Kelonharmaata puuöljyä pintaan ja avot! Tosin aloin jo vähän miettimään mustaakin, mutta taitaa olla järvimaisemaan liian ”raffi”.
No mihinkäs vene sitten kiinnitetään laiturissa? Ylhäältä katsottuna tuohon vasemmalle jää lapsille hiekkaranta ja nyt alustavasti kiinnitettiin veneen kiinnitysrenkaat tuohon vasemmalle t:n sakaraan, mutta kyllähän se vene tuon näkymän rumentaa (ja haittaa lasten uimista), joten sille pitää kehitellä joku systeemi…ehkä sellainen teline järvenpohjaan vähän matkan päähän ja köydellä kiinni puuhun. 
Hei, jos joku teistä pähkäilee samanlaisen köysiaidan kanssa niin hihkaskaa! 
Voin antaa tarkemmat speksit tuon tekemiseen, mikäli haluatte.
Nyt sen pyykkivuoren kimppuun ja sitten ajoissa nukkumaan. Saatiin eilen ex-tempore yökylävieraita möksälle (tai tässä vaiheessa vois jo sanoa, mökin vakikalustoa :D) ja tulipahan taas vähän valvottua. 
Kivaa oli, mutta nyt väskää. Hyvältä pohjalta lähdetään tulevaan työviikkoon 😉
Ai niin, vielä on vähän aikaa osallistua tuohon Koiramäki-arvontaan täällä.
Suloista sunnuntai-iltaa
ja muksaa alkavaa viikkoa!

perjantai 25. heinäkuun 2014

Fredagsmys look-alike

Huhhellettä ja heipat ruokikselta!
Käyköhän kukaan täällä blogistaniassa näillä helteillä…no onpahan jotain syksyn varallekin sitten luettavaa. Joten jatketaan samaan epätasaisen tasaiseen postaustahtiin helteistä huolimatta 🙂 Pitkästä aikaa fredagsmysiä; tosin tämä onkin sellainen perjantaimyyssipostauksen lookalike. Kuvat ovat katsokaas keskiviikkoillalta. Helsingin reissun jälkeen nautin vähän aikaa auringosta takapihalla ja sitten tuli polttava himo päästä keittiöön pois auringosta. Vanhemmat lukijat saattavat muistaa mun himoni parsakaaliin. No se elää edelleen, mutta sen lisäksi on tullut himotus caprese salaattiin eli tomaatti-mozzarella-basilikasalaattiin. Sitä kuluu ihan kiitettävästi. Eikä todellakaan mistään laihismozzarellasta tehtynä vaan sellaisesta ehdasta juustosta ilman mitään rasvaprosenttihärpäkkeitä pakkauksessa 😀
Kuitenkin halusin vähän variaatiota tähän salaattiin ja koska raskaan golfkierroksen raatama mies oli hyvin, hyvin nälissään (tough life, eh? 😉 niin tein salaatista hieman varioudun, ruokaisamman version:
Tomaattimozzarellaleivät 

ruisleipää (mielellään pyöreitä)
mozzarellajuustoa
tomaattia
basilikaa
vihreää pestoa
öljyä
pippuria myllystä
– paahda leivät ja leikkaa ne saksilla vähän pienemmiksi ympyröiksi (säästä reunapalat ja dippaa ne ruokaa tehdessäsi vaikka pestoon, niin kuin mä tein 🙂 tai osta valmiiksi pieniä pyöreitä ruisleipäsiä.
– viipaloi mozzarella ja tomaatit
– levitä paahdetuille ruiskiekoille pestoa (less is more -sääntö ei toimi tässä kohdin)
– lado päälle juusto- ja tomaattiviipaileita sekä basilikan lehtiä ja levitä halutessasi johonkin väliin vielä pestoa.
– lorauta koko komeuden päälle oliiviöljyä ja kierrä pippurimyllystä pippuria.
***************************************
Ja tämän varioidun salaatin lisäksi tarjolla oli, mitäs muutakaan, kuin sitä lempparisalaattiakin. Eli vanhaa tuttua; lehtikaalia, parsakaalia, rucolaa, avokadoa, cashew-pähkinöitä, balsamicoa ja öljyä. Toimii! Eikä tähän edes kyllästy. Jossain vaiheessa kaupoissa ei ollut saatavilla tuota lehtikaalia, mutta nyt sitä löytyi ihan Salestakin. Mökkikaupastakin sitä bongasin 🙂
Ette varmasti voineet välttyä huomaamasta tuota massiivista pippurimyllyä. Se oli alelöytö Granitista. Ja tuli tarpeeseen tämäkin. Sillä monta vuotta hyvin palvelleista Peugeotin pippuri- ja suolamyllyistä toinen (eli se pippuri) sanoi itsensä viime kesänä irti. Tähän iskin silmäni saman tien ja olihan se pakko ostaa. Pilkkahintaan, sillä raasu oli kokenut kovia ja siinä oli naarmuja, joista paistoi valkoinen maali. Tulin kotiin ja töpöttelin vedenkestävällä mustalla tussilla nuo valkoiset naarmut piiloon. Onhan tuo nyt vähän ”machomainen” ja nieli aika paljon pippureita sisäänsä, mutta tuo kivasti särmää keittiöön!
Helteistä nautitaan tulevana viikonloppuna mökillä, tänä iltana sinne suuntaamme ja huomenissa olisi tarkoitus askarrella laiturin toiseen sivuun sellainen köysiaita. Tai mulla on suunnitelmissa olla x-asennossa laiturilla ja katsoa, miten projekti etenee. Jep. Sunnuntaiaamuna suuntaamme sitten mökiltä Turkkuseen kesäteatterinäytökseen lasten kanssa. Joten katsotaan ehdinkö viikonloppuna lainkaan koneen ääreen. Jos en, niin se tietää vain sitä, että ensi  viikolla pukkaa postausta laiturista, vähän golfista (golfiin hurahtaneet miehen pelastus mökillä), sisustusjuttua ja luultavammin myös ruoka-aiheista postausta mahtuu myös johonkin väliin. Päivän asu postauksiakin toivottiin. Ja jahka helteet vähän helppaavat, niin sitä toivomaamme siivouspostausta on tulossa myös. Plus Anulle tarjoiluastiapostausta. Muistakaahan, että Instagram elää omaa elämäänsä ja siellä myös paljon kuvia blogin ulkopuolisesta elämästä. Minut löytää sieltä atmarias -nimellä. Tervetuloa seurailemaan 🙂
Tulipas taas tekstiä paljon. Ehkä se johtuu siitä, että olen tämän päivän yksin toimistolla 
– ei ole juttuseuraa (tuotannon poikien kanssa kyllä treffataan taas iltapäiväkahvitunnilla) ja asiakkaita en viitsi puuduttaa puhelimessa mun jutuilla vaikka ihania ja puheliaita ovatkin. 
Onni on ihanat asiakkaat!
Suloista ja aurinkoista viikonloppua,
muistetaanhan elää hetkessä