torstai 19. marraskuun 2020

Flunssakauden taklausvinkkini


Kaupallinen yhteistyö: Marli Vital


 

HEIPPA TORSTAIHIN IHANAT!

Eletään sitä kuuluisaa pimeää flunssavuodenaikaa, jolloin ammennetaan kesällä mielikuviin varastoidusta auringosta lämmittäviä säteitä. Ja hei jos oikein hyvin tähän pimeään kauteen on asennoitunut, niin kenties siellä on voimavarana sisäinen aurinko, jonka loistoa ei marraskuukaan himmennä. Ollakin, että tänä vuonna koko syksy ja tämä marraskuu on tuntuneet jotenkin ilmojen puolesta siedettävimmiltä kuin aiemmin, eikö?

Kaupallisen yhteistyön myötä Marli Vitalin kanssa tulin kertomaan teille mun vinkkini pimeän kauden taklaamiseen ja vastustuskyvyn buustaamiseen. Suurta osaa vastustuskyvyn ylläpitämisessä mulla näyttelee henkinen hyvinvointi. Otollisin aika flunssapöpölle on tulla vierailulle silloin, kun stressi laukeaa. Muistan tämän jo ihan lapsuudesta, sillä sairastin yleensä joulu- ja kesäloman alut. Siinä yksi syy, minkä takia pyrin tekemään kaikkeni, ettei olotila lipsahda stressin puolelle. Miten vaalin henkistä hyvinvointiani ja vastustuskykyäni pimeään aikaan?

☀️ Ihan ensimmäinen keinoni on luopua taistelusta pimeää aikaa vastaan ja kohdistaa energiansa siihen, mitä kivoja juttuja elämässä on meneillään. Uskon siihen, että saamme sitä, mihin keskitämme energiamme. Sen sijaan, että murehtisin ja märehtisin marraskuun pimeyttä, hekumoin ajatuksella siitä, kuinka sielu ja mieli rentoutuu kynttilänvalossa fiilistellessä. Käännyn ehkä vähän sisäänpäin ja nautin siitä, että mulle on annettu tämä kausi, kun luvan kanssa saa hidastaa ja kuulostella omia tuntemuksia.

☀️ Mun kroppani reagoi herkästi siihen, miten ja millä sitä ruokin. Ravinnolla on aikamoinen vaikutus henkiseen hyvinvointiini. Ikään kuin keho viestisi pimeänä flunssa-aikana siitä, että se tarvitsee rakennus- ja suoja-aineita flunssapöpöjä vastaan. Terveellinen, monipuolinen ruokavalio tukee vastustuskykyä muun muassa sen takia, että monipuolisen ruokavalion avulla jaksan paremmin enkä ole niin altis flunssapöpöjen invaasiolle.

☀️ Siinä missä kroppa huutaa näin pimeään aikaan terveellisen ruokavalion perään, huutaa se myös välillä sallittuja herkkuja. Jos pieni pala suklaata tai joulutorttu on se, mitä tekee mieleni, niin sen itselleni sallin. Elämä ei voi olla liian kurinalaista, varsinkaan näinä pimeinä aikoina. Tee asioita, joista nautit. Se on mun mottoni elämässä ylipäätään ja sen merkitys korostuu silloin, kun ulkopuoliset olosuhteet eivät välttämättä ole optimaalisimmat jaksamisen kannalta.

☀️ Henkisen hyvinvointini, jaksamisen ja sitä kautta vastutuskyvyn ylläpitämisen kannalta myös liikunta näyttelee merkittävää osaa. Mulla on jo vuosikausia marraskuu toiminut parhaimpana juoksukautena. Iltaisin töiden jälkeen lähden välillä pienelle viiden kilometrin hölkälle. Lätäköitä vältellen ja ihmiskatoa ihmetellen. Kun on tuon puolisen tuntia juossut pimeässä, on ihana tulla kotiin. Sisältä katsottuna pimeys ei näytä niin pimeältä lenkkien jälkeen. Liikunnan vastavoimana toimii riittävä lepo, josta tulee pidettyä myös syksyisin enemmän huolta.

☀️ Keho-mielilajit kuten pilates ja jooga auttavat itselläni keskittämään ajatukset pois muusta kuin pimeydestä. Pimeys ei tunnu joogatunnin jälkeen enää yhtään hassummalta. Sitä tulee jotenkin hyväksyvämmäksi ja sallivammaksi. Tietää, että marraskuu nyt on yleensä pimeä kuukausi ja sekin on ohimenevää. Pyrin nauttimaan myös marraskuun pimeydessäkin hetkessä elämisestä ja toisaalta siitä, että onhan tämä nyt aika ainutlaatuista, että meillä on marraskuu, joka jakaa mielipiteet. Välillä teen pilatesta ja joogaa kotona, mutta tuolla pilatesstudiolla hellin hyvinvointia myös ihmisillä ympärilläni. Syksyllä tulee muutenkin pidettyä enemmän huolta ihmissuhteista. Eikä suotta, ovathan ne hyvinvoinnin kannalta merkittävässä asemassa.

☀️ Suurimpana ilostuttajana ja merkittävimpänä hyvinvoinnin lähteenä mulle toimii ympäri vuoden luonto ja metsä. On todettu, että luonnon mikrobit vahvistavat vastustuskykyämme. Luonnossa mieli lepää ja stressihormonit vähenevät. Sitä tulee imettyä luonnon ihanuutta jokaisella aistilla. Tuoksutettua syksyisen metsän tuoksut silmän levätessä kaikessa kauniissa. Vaikkei puissa olisi edes lehtiä ja ilma olisi muutenkin harmaa, näyttäytyy metsä silti kauniina. Puun halaaminen tuo jotain tuttua ja turvallista tunnetta. Juurruttaa. Metsän keskellä sitä tuntee olevansa osa tätä kaikkea. Metsä on kasvanut siellä jo ennen minua, joten tunnen suurta kunnioitusta tuota vihreää kultaa kohtaan.

Metsän antimet näin syksyisin osallistuvat myös vastustuskyvyn parantamiseen ja suojaamiseen. Rakastan marjastaa ja sienestämisestä haaveilen. Vastustuskykyä buustaa myös omaan makuuni varsin syksyinen Marli Vital Puolukka-Karpalo-Rosmariini + E&C -vitamiini. Juon lasillisen yleensä aamupalan yhteydessä ja se yksi lasillinen sisältää jo 60% päivän C&E -vitamiinitarpeesta. Tämä juoma on mun mielestä sen suojaavan vaikutuksen lisäksi aivan älyttömän hyvää. Sellaista aikuiseen makuun sopivaa. Ei lainkaan liian makeaa, vaan ihanan hapokasta. Ja aidon makuista. Juomassa maistuu rosmariini, puolukka ja karpalo oikein sopivassa suhteessa.

♥ mehujuoman sisältämät E&C -vitamiinit suojaavat soluja hapettumisstressiltä
♥ C-vitamiini vahvistaa vastustuskykyä
♥ rosmariini sisältää luontaisesti antioksidantteja

Tuotteen kartonkipakkauksen alkuperä on vastuullisesti hoidetuissa metsissä, sillä pakkauksessa käytetään FSC-sertifioitua kartonkia ♥ Olen muuten ottanut tavaksi ottaa mun aamun kollageenijauheenkin tämän Marli Vital -uutuusmehujuoman kanssa, sillä tuo C-vitamiini tehostaa kollageenisynteesiä.

Miten te taklaatte pimeää flunssakautta? Vai elättekö sen läpi sen kummemmin taklailematta?

ILOA JA ENERGIAA VIIKKOON TOIVOTELLEN,

 


tiistai 17. marraskuun 2020

(pikku)joulukauden jälkkäriherkku

VOI MAHOTON,

miten sitä ei ole vielä tähänkään ikään mennessä oppinut, että nälkäisenä ei kantsi alkaa kokkailemaan mitään herkkuja? No alkupalaksi tuli syötyä uunissa paistettua hunajakaneliviikunaa, ricottaa ja suklaata. Pääruoaksi sitten kasviskeittoa. Oikein hyvä balanssi, eikö? ;D

Yhtenä iltana lueskelin mun joulukirjoja sohvalla ja ihastelin Leila Leipoo -kirjan kauniita kuvia. Reseptejä, jotka saivat liki kuolan valumaan. Viinirypäleitä olen paahtanut uunissa, mutta ei ole koskaan tullut mieleeni, että viikunoitakin voi siellä paistaa. Mä rakastan viikunoita ja jos löytyy kauniin värisiä sellaisia, niin ne ovat kyllä ilo silmällekin. Leila oli tehnyt viikunoihin täytteen ricotasta, mantelimassasta ja suklaasta. Mulla ei löytynyt mantelimassaa ja suklaakin oli 86%, joten sovelsin reseptin omiin tarpeisiini sopivaksi.

Näin jälkikäteen ajateltuna tähän ehkä sopisi makeampi suklaa kuin tuo käyttämäni 86% suklaa, joten jos teillä on tavan maitosuklaata, niin käyttäkäähän sitä 🙂

Hunajakaneliviikunat uunissa
3:lle

3 kypsää viikunaa
3 kukkurallista rkl ricottajuustoa
rouhittua suklaata
kanelia
hunajaa
pannulla paahdettuja mantelilastuja

-leikkaa viikunat vaakaan ja pystysuoraan, mutta älä pohjaan asti
-aseta kukkurallinen ruokalusikallinen ricottajuustoa viikunan päälle
-ripsota päälle kanelia ja rouhittua suklaata
-paista kiertoilmassa 200 asteessa vartti
-lorauta viikunoiden päälle hunajaa, rouhittua suklaata ja mantelilastuja

Aikas hyviä olivat hei, ainakin sen yhden puolikkaan osalta, minkä söin. Leila tarjoili kirjassaan viikunat lämpiminä vaniljajäden kanssa. Se voisi toimia myös loistavasti.

Nyt kohti vertaiscoahcingia ja illalla kohti rautakauppoja. Se Pyhän mökin remppa alkaa jo ensi viikolla. Ihanaa! 🙂

KIVAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,

PS. ja juuh, paidan kokolappu näkyy tuossa yhdessä kuvassa ”ihanasti” mut ei anneta sen häiritä 😉

 


sunnuntai 15. marraskuun 2020

Joulun ajan suosikkikakku: Kuorrutettu maustekakku

HEIPPA SUNNUNTAIHIN IHANAT!

Jos aamupalan nauttii vasta yhdentoista jälkeen, tuntuu päivä hurahtavan hirmuista vauhtia eteenpäin 😉 Kunnon yöunet tekivät kyllä hyvää ja akut on ladattu tulevaa viikkoa varten. Hyvä niin.

Hei, kerroinkin taannoin että voisin asua tästä jouluun keittiössä. Se ei ollut huijausta, vaan ihan oikeasti. Mikään ei ole ihanampaa kuin uunista kantautuva joulun mausteinen tuoksu, kynttilänvalo ja joululaulut. Sellaiset ”ei vielä liian jouluiset” joululaulut.

ID

Meillä miehen suosikkikakku on lapsesta lähtien ollut haalarinvärinen kakku. Kertoo jotain meidän 70-luvulla syntyneiden vaatetustrendeistä, eikö? 😀 No oli aika, että mietin mitä tuo tarkoittaa, kunnes anoppi selvitti, että se tarkoittaa joulun ajan maustekakkua. Sehän on haalarinvärinen. Siis sellaisten haalareiden värinen, joita tuo mies pienenä piti.

Haalarinvärinen kakku on tätä nykyä yksi meidän perheen suosikkikakuista ja katoaa kyllä aika nopsaa keittiön pöydältä parempiin suihin ellei sitä sitten pakasta.

Haalarinvärinen kakku sai tällä kertaa kuorruteen, mikä vei sen seuraavalle levelille. Kostutti mukavasti ja toi kirpsakkaa makeutta. Kuitenkaan peittämättä maustekakun ihanaa mausteisuutta.

Maustekakku kuorrutuksella

2,5 dl fariinisokeria
200 g voita
3 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
2 tl kanelia
2 tl neilikkaa
2 dl maitoa tai kermaa

-vaahdota fariinisokeri ja pehmeä voi
-lisää kananmunat
-sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seokseen varovasti sekoittaen
-lisää maito tai kerma
-kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan
-paista 180 asteessa noin 50-55 minuuttia (uunin tehokkuudesta riippuen)
-anna jäähtyä hyvin ennen kuorrutusta

Kuorrutus
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1 rkl sitruunamehua
tomusokeria

-vatkaa haarukalla tuorejuusto ja sitruunamehu tasaiseksi massaksi
-lisää tomusokeria niin, että saat kuorrutteesta tarpeeksi jämäkän
-kuorruta kakku ja laita tekeytymään hetkeksi jääkaappiin

Yleensä olen korvannut osan fariinisokerista tavan sokerilla, mutta nyt sellaista ei ollut. Kaiken lisäksi fariinisokeri oli jämähtänyt kovaksi, joten sulatin sen vedellä. Myöskään korppujauhoja meiltä ei löytynyt, joten korppujauhojen sijaan käytin vuokaan mannaryynejä. Kakun päälle oli myös koristeita vähän hintsusti, mutta pellavansiemenet ja mantelilastut ajoivat asiansa. Ensi kerralla pitää koklata paahtaa mantelilastuja pannulla ennen koristeeksi laittamista.

Toivottavasti siellä on ollut mukavan rentouttava viikonloppu

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


perjantai 13. marraskuun 2020

Pizzaperjantai!

MOIKKA!

Perjantai alkoi itse itseni coachaamisella. Välillä kun tuntuu, että on niin paljon tekemistä (2 ja pian 3 työtä), niin kaikki on toisinaan levällään kuin ne kuuluisat jokisen eväät. Kotitoimistopäivinä tulee tehtyä montaa asiaa samanaikaisesti eikä keskityttyä yhteen kerrallaan. Se, missä aiemmin ajattelin multitaskingin olevan mun vahvuus, ajattelen tällä hetkellä että yksi asia kerrallaan kunnolla maaliin ja sitten seuraavaan.

Tästä coachingsessiosta inspiroituneena seuraava parituntinen kului kalenteria kirjoitellen, kuukausikalenterinäkymiä tulostellen ja aikataulutellen. Ja voi jumpe kuinka paljon energiaa saa jo siitä, että tästä lähtien on selvät sävelet. Kuinka paljon työn tuottavuus ja tehokkuus nousee, kun arki on organisoitu.

Organisoitua arkea seuraa vääjäämättä vähemmän organisoitu viikonloppu. Just sellainen kuin sen kuuluu ollakin. Selkeät rajat työnteon ja vapaa-ajan välillä ei aina ole itsestäänselvyyksiä, varsinkaan meille yrittäjille. Mutta nyt on sekin homma selvitetty ja kalenteriin laitettu myös prioriteettiykköseksi punakynällä merkaten vapaa-aika.

Lyhyen intron jälkeen (heh) ajattelin esitellä teille meidän pizzaperjantain tuotoksia. Vaivasin aamupalan jälkeen pizzataikinan tekeytymään ja se sai olla päivän huoneenlämmössä. Nyt kun on tottunut niihin pizzauunilla paistettuihin pizzoihin, niin odotukset pizzan suhteen eivät olleet korkealla. Koska eihän sitä samaa makua ja rapeutta saa tavan uunilla. Mutta pöh, niin vain yllätti pizzat maullaan.

Meillä on tänään tyttöjen ilta ja tytöt valitsivat omiin pizzoihinsa kinkkua ja ananasta. Mä tein itselleni muutamia erilaisia pizzoja. Pohja meni tämän vanhan ohjeeni mukaan:

Pizzan pohjataikina

750 g 00-jauhoja
n. 3 dl kädenlämpöistä vettä
5-8 gr hiivaa (juu, eli sellainen pikkuinen nirhama kulmasta 🙂
loraus oliiviöljyä
2 tl suolaa

Sekoita pienessä kupissa suolasta, öljystä, hiivasta ja parista ruokalusikallisesta lämmintä vettä juokseva seos. Kaada seos ja loput vedet venhäjauhojen sekaan ja sekoita ensin puuhaarukalla ja sitten käsin, kunnes taikina ei enää tartu sormiin. Kaada taikina sitten leivinpöydälle ja vaivaa siitä joustava. Anna taikinan kehkeytyä jääkaapissa 8-9 tuntia (tai huoneenlämmössä vähintään pari tuntia). Kaulitse pallerot ohuiksi ympyröiksi  (joko pikkuisempia pitsoja tai isompia) ja (tässä välissä niitä voi heitellä ilmaan niin kuin elokuvissa…onnistui hyvin tällä reseptillä) laita mieleisesi täytteet. Paista uunissa 250 asteessa tai pizzatoiminnolla 230 asteessa (kiertoilma). Laitoin pizzat noin viideksi minuutiksi uunin alatasolle ja sitten nostin keskitasolle vajaaksi viideksi minuutiksi. Pohjaan tuli just niitä sellaisia rapsakoita ilmakuplia, joita toivoinkin.
Mä himoitsen aina näin joulun alla juustoa + jotain makeaa. Tämän himon pohjalta rakensin mun pizzat seuraavista täytteistä:
Pizzatäyte nro 1
Rummo basilikapastakastiketta
vuohenjuustoa
ilmakuivattua kinkkua
persimonia (ja halutessaan balsamicoa paiston jälkeen)

Pizzatäyte nro 2
Rummo basilikapastakastiketta
sinihomejuustoa
viikunaa
rucolaa
balsamicoa
-viikunan, rucolan ja balsamicon laitoin vasta paiston jälkeen

Sen verran reilu tuosta taikinasta tuli, että pizzaa jäi huomisellekin. Meillä on tarkoitus mennä miehen kanssa 10 kilometrin metsävaellukselle, joten pizzaeväs kuulostaa ihan hyvältä 🙂

Jälkkäriksi muutama pala appelsiinisuklaata. Siinä toinen mun joulun alusajan herkku. Lindtin appelsiini -tumma suklaa on aivan parasta! Mutta myös Puhdistamon appelsiiniraakasuklaa menee loistavasti. Nyt vielä pienelle happihyppelylle ja sitten sohvalle telkkarin ääreen loppuillaksi.

IHANAA PERJANTAI-ILTAA,


torstai 12. marraskuun 2020

Uuh, arkiruokailu ei voisi olla helpompaa ja herkullisempaa

 

ID

MOIKKAMOI

ja hei juu, mä tiedän että ei kaikki arkiruoka voi olla helppoa ja herkullista, mutta suurin osa on – ainakin tämä 😀 Muistatteko, kun puhuttiin teidän kanssa meal preppauksesta? Noh…en ole sitä vieläkään aloittanut, mutta mietin juurikin tämän kyseisen ruoan kohdalla, kuinka se voisi toimia myös niin, että olisi sunnuntaina pilkkonut parsakaalit ja valmistanut kanat uunissa. Sitten viikolla heittänyt jääkaapista kyseiset aineet pannulle. Mutta oli tämä nopea valmistaa ilman preppailujakin. Valkosipulivoikana ja -parsakaali sitruunalla maustettuna on mun tämän hetken yksi ylivoimaisista herkuista. Syystä, että rakastan parsakaalia, rakastan valkosipulia ja rakastan sitruunaa.

Kanana käytin tässä valmiita murea & nopea -kananpaloja, mutta esimerkiksi eilisen päivän kanapihveistä saisi tähän hienosti nyhdettyä haarukalla pulled chicken -tyylisiä palasia. Tai sitten voisi käyttää kaupan valmisgrillibroileria.

Parsakaalia ja kanaa valkosipulisitruunavoissa

1 parsakaali
200 g kypsää kanaa
2 rkl voita
2 valkosipulin kynttä
1 pieni sitruuna
suolaa
tuoretta timjamia

-kuori ja viipaloi valkosipuli
-sulata voi paistinpannulla ja lisää pienistellyt valkosipulit ja pari sitruunan viipaletta
-lisää pilkotut parsakaalin kukinnot sekä pienistelty kana
-paista, kunnes parsakaalit alkavat olla miedosti pehmenneet (saa jäädä purutuntumaa)
-purista jäljellä olevasta sitruunasta mehu pannulle ja mausta suolalla
-tarjoile tuoreiden yrttien kanssa (mä käytin timjamia)

Palatakseni tuohon meal preppaukseen; olen ottanut sen tammikuun agendalle. Jooooten Marian Bistron puolella juttua myös sitten siitäkin. Muutamia lasiastioita on jo tullut ostettua tuota meal preppausta ajatellen. Ja tosiasiassa en malta odottaa, että pääsen jynssäämään jääkaapin puhtaaksi niin, että nuo lasiset säilytysastiat näyttävät kivoilta siellä. Mä olen visuaalinen ihminen ja syön silmilläni, sen takia kaikki ruokaankin liittyvä houkuttelee enemmän, jos se hivelee silmää.

Iskeekö teille valkosipulin, sitruunan ja voin liitto yhtä paljon kuin allekirjoittaneeseen? Tuohan on sellainen kombo, joka toimii ihan keitetyn pastan tai perunoiden kanssa 🙂 Mutta kuivakakun kanssa ne ei toimi, joten tänään Marian keittiössä ei tuoksutella valkosipulia, vaan kaikkia ihania (jouluisia!) mausteita

KIVAA TORSTAITA,