tiistai 18. elokuun 2015

Helppo & herkullinen arkiruoka

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA…vähän jo kohti syksyisempää arkiruokaa 🙂

HEISSAN!

Tiedättekös mikä kiireessä on parasta? No se, kun tajuaa priorisoinnin tärkeyden ja osaa käyttää pienetkin hetket hyödyksi. Kuten lounastauot. Jos on päivät töissä, illat menossa ja yöt nukkuu, niin blogille jää lounas- ja kahvitauot sekä aamut ennen töihin lähtöä 🙂 Onneksi tässä vuosien mittaan on tullut tehokkaaksi tämänkin homman suhteen; tekstiä syntyy suht’ vaivattomasti ja kuviakaan ei tarvitse enää räpsiä tsiljoonia. On myös antanut itselleen pitää välipäiviä tästä rakkaasta hommasta. Aina ei ehdi. Mutta silti toisaalta jo salaa odotan syyskuuta ja osittaista työaikaa. Tähän bloggaamistouhuun kun on jäänyt pahasti koukkuun.

Kiireinen arki on tuonut mukanaan viikkoruokalistat ja viikkoruokamaitokaupat. Hyvä niin, säästyy myös rahaa. Hermojen lisäksi. ”Mitä tänään syötäisiin?” on mun vakkarikysymys miehelle tuossa iltapäivästä, kun soitellaan. ”Ihan sama, tehdään jotain.” Ai että, pahin mahdollinen vastaus. Sanois vaikka että lämmitetään hernesoppaa 😀 Välillä ei vain yksinkertaisesti ehdi ajattelemaan ruokailuja päivittäin. Sen takia pitäydyn taas viikkoruokalistoissa. Sekä siinä Prisman kauppakassipalvelussa. Josta bongasin myös eilisen illan ruoan reseptin. Miettikääs kuinka helppoa on klikata resepti kokonaisuudessaan tuonne ostoskoriin, ei tarvitse erikseen mennä poimimaan tuotteita. Me likey! Mä olen aivan tyystin unohtanut risotot; maailman helpoimmat, herkullisimmat ja nopeimmat arkiruoat. Lasten ollessa pieniä teimme risottoja harva se viikko. Lähinnä broileriristottoa. Eilen illalla kiljuvaan nälkään tuli tehtyä lohirisottoa ja voi jestas, että maistui hyvälle. Ollakin, että risotto meni vähän liian kypsäksi.

NOPEA LOHIRISOTTO
(4:lle)

1 pieni sipuli pilkottuna
1 rkl oliiviöljyä
2 dl risottoriisiä
(0,5 dl valkoviiniä)
7 dl vettä
2 kalaliemikuutiota
100 g pakasteherneitä
300 g kirjolohisuikaleita
parmesania

-kuullota sipulia oliiviöljyssä, kunnes pehmenee
-lisää risottoriisit ja kuullota, kunnes ”lasimaisia”
(-lisää valkoviini ja anna viinin vähän haihtua)
-lisää kalaliemikuutiot murusteltuna ja pikkuhiljaa vettä
-lisää herneet
-anna porista noin 15 minuuttia
-lisää kirjolohisuikaileet ja anna porista vielä viisi minuuttia
(vaihtoehtoisesti voit paistaa kalan pannulla ja lisätä valmiiseen risottoon)
-raasta päälle parmesanlastuja

**********************************************

En olekaan muuten koskaan aiemmin ostanut kirjolohisuikaleita. Mulla oli pieniä ennakkoluuloja niitä kohtaan, mutta yllättävän hyviä olivat. Meillä ei myöskään juuri koskaan osteta mitään valmiiksi marinoituna. Näissä suikaleissa tosin taisi olla hunajamarinadi. Ihmiselle, joka nakertaa parmesania suoraan paketista, on nämä risotot kyllä ihan ylivetoja. Mulla on parmesan ruokapöydässä mukana ja siitä veistän koko ajan lisää juustoa risottoon vanhan huvetessa 😉

Hei oletteko muuten huomannut tuon älyttömän upean muodonmuutoksen, jonka Indiedays koki tänä aamuna? Mä ainakin olen tästä muutoksesta ihan täpinöissäni. Blogit on jaettu kahteen eri portaaliin, Living & Lifestyle:n ja Styles & Trends:iin. Blogini kuuluu luonnollisesti tuohon ensimmäiseen. Indiedaysin toimituksen ”5 vinkkiä uudistuneen Indiedaysin käyttöön” kannattaa muuten käydä lukaisemassa myös. Uskon, että tämä uudistus palvelee niin teitä lukijoita kuin meitä bloggareitakin! Itse ajattelin heti tänä iltana tutustua uusiin sivuihin vähän tarkemmin.

ILOISIN TIISTAITERKUIN,

alle

PS. tuli muuten tässä mieleeni, että tähän risottoonhan voisi käyttää ihan valmista savulohtakin 🙂


maanantai 17. elokuun 2015

Kiireeseen koukuttunut

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
MOIKKAMOI

ja ihanaa alkanutta viikkoa! Kiitos osanotoistanne rakkaat lukijat, niin tuolla fb:n puolella kuin täällä blogissakin. Isomummun on nyt hyvä olla ja kyllä me täällä pärjätään. Elämä jatkuu. Ja hei, mikäs sen mukavampaa kuin kiire tähän väliin 🙂 Töissä on positiivista kiirettä ja saadaan loppuviikosta vieraita ulkomailta asti. Meillä on vientiä, mutta haetaan laajennusta uusilta markkinoilta. Ja jos toiset varta vasten ottavat meihin yhteyttä ja ovat valmiita matkustamaan tänne (perähikiälle 😉 asti, niin mikäs siinä. Kaikkemme teemme, jotta saadaan yhteistyö käyntiin. Vientihommat on mun mielestä ehkä tässä laajassa toimenkuvassani kaikista mukavimpia. Mukavia on myös sävyneuvonnat ja sävyvalinnat. Ihana ystäväni K pyysi mua mukaansa heidän uuteen kotiinsa konsultoimaan.

Niinpä mä tänään otin pitkästä aikaa tuon ”sistustajan salkkuni” eli Harrodsin kassin värikarttoineen mukaan ja matkasin töiden jälkeen tapaamaan ihanaa ystävääni. Sekä heidän aivan tajuttoman kaunista ja valoisaa uutta kotiansa. Nyt olen ihan fiiliksissä, sillä niin mustaharmaavalkoiselta kuin meillä näyttääkin, niin rakastan värejä. Marjapuuronpunaisen eri vivahteita ja ah niin trendikästä harmaaseen hieman taittavaa vaaleaa oliivinvihreää. Niitä suunnittelin tänään töissä. Illalla mentiin vähän maanläheisempien sävyjen mukaan 🙂

Olen ollut maalien ja sävyjen kanssa tekemisissä aina vuodesta 1989, kun ekaa kertaa pääsin isän maalitehtaaseen töihin. Maalaamaan mallilautoja. Niitä tuntui olevan kilometrikaupalla. Silloin ei tajunnut, että nuo sävyt ovat tulleet elämääni pidemmäksi aikaa. Jäädäkseen. Tämän päivän jälkeen pieni kipinä iski jälleen suunnitteluhommiin…jotkut teistä taitavat muistaakin mun aikoinaan perustamani sisustussuunnitteluyrityksen? Jonka sitten lopetin, kun aika ei yksinkertaisesti riittänyt päivätyön ohella sisustuskonsultointiin. Mutta tänä päivänä, kun mulla on mahdollisuus olla osa-aikaisena tuolla päätyössäni, niin näkisin taas tietynlaisen sauman sisustusjutuille…

Tiedättekö, kun mä olen viime aikoina haaveillut sen mun tällä hetkellä pöytälaatikkoyrityksenä toimivan sivutyöni herättämisestä henkiin. Saisi auttaa taas ihmisiä sisustusjutuissa ja mikä ihaninta, piirtää 3D-mallinnuksia. Taidan olla vähän vinksahtanut, kiireeseen koukuttunut 😀 Ihan jo realistisesti ajateltuna, missä välissä mä sen työn tekisin? Menisikö se helposti taas siihen, että kun muu perhe nukkuu, niin mä valvon silmät ristissä yön tunteina hioen juuri oikeaa kalustesuunnitelmaa tai väripalettia? Ja pahimmassa tapauksessa olisin taas liian kiltti laskuttamaan tehdyistä tunneista :p Kai sitä silti haaveilla saa. Sisustuskonsultointi yhdistettynä kotien stailaukseen juhlia varten ja koko paletti aina juhlakoristeluista kukkineen päivineen tarjoiluihin asti. Mietintämyssyyn menee tämä idea!

Mutta sitä lähinnä tulin teille huikkasemaan, että tämä elokuun loppu on poikkeuksellisen kiireinen töiden suhteen. Hih, ihan ilman mitään uusia sivubisneksiäkin! Jollain kierolla tavalla olen kiireeseen koukuttunut. Paha tapani, josta pitäisi päästä pois. Täällä silti ollaan vaikkei ihan joka päivä postausta tulisikaan 🙂

MAANANTAITERKKUSIN,

alle


sunnuntai 16. elokuun 2015

Viikonloppu, iloineen ja suruineen

P8153195 (2)OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

HEIPPAHEI VAAN IHANAISET!

Ihan ekaksi täytyy sanoa, että ei vitsit, mitkä kesäkelit meillä on! Enpä muista toista tällaista elokuuta – aivan mahtavaa 🙂 Instan puolella seuraavat tietävätkin, että niin ihana kuin meidän viikonloppu olikin, niin siihen mahtui paljon suruakin. Eilen saatoimme isomummun (mun mummuni) viimeiselle matkalle. Silloin taannoin, hieman epäonnisen lentomatkan jälkeen, saimme suru-uutisen Helsinki-Vantaalle. Olihan sitä jo osannut odottaa, mutta silti läheisen kuolema pysäyttää. Saa ajattelemaan sitä, kuinka onnekas sitä onkaan ympärillä olevista ihmisistä. Kuinka onnekas on omien lapsiensakin puolesta, että he saivat isomummuun tutustua. Perinteiseen isomummuun, jonka luona herkuteltiin jätskillä. Toisaalta, he näkivät myös sen, mitä käy joskus kun ihminen vanhenee. Kun toinen ei enää tunne ja lipuu hiljalleen pois. Arvokkaita hetkiä kuitenkin kaikki, iloineen ja suruineen. Vaikka meillä kaikilla on kova ikävä, niin silti muistot elää. 90-vuotta on kunnioitettava ikä. Siihen tähdätään!

Viikonloppu aloitettiin ja lopetettiin mökillä. Paljon tuli miehen kanssa puhuttua maailmanmenosta, syvällisiäkin. Siitä, kuinka oikeasti olisi tärkeää, että kuljettu tie ei olisi vain pitkä, mutta myös leveä. Ja jos jostain syystä tie olisi lyhyt, niin voisi olla ainakin onnellinen siitä, että tuli tehtyä ja nähtyä paljon. Hyvänä esimerkkinä tästä on edesmennyt isäni. Vaikka elämä yllättäen loppui 65-vuotiaana (klik), niin jaksoi usein mainita siitä, että onneksi on tullut reissattua, nähtyä maailmaa ja tutustuttua ihmisiin. Mitään hetkeä pois jättämättä, mitään katumatta. Nämä tällaiset tapahtumat muistuttavat aina siitä, kuinka tärkeää se hetkessä eläminen on. Jokaisesta hetkestä nauttiminen. Se, ettei anna vastoinkäymisten katkeroittaa tai jäädä suruun rypemään. Päästä yli vaikeuksista ja elää astetta vahvempana.

Vaikka viikonloppu oli haikea, niin se oli omalla tavallaan ilon pilkahduksia täynnä. Mökillä pysähdyttiin tuijottelemaan muurinpohjalettujen paiston aikana nousevaa savua. Maistelemaan savulta maistuvia lettuja. Vähän irvistellen 😉 Kuuntelemaan lokkien kirkunaa. Lasten kikatusta. Välillä oli ihan hyvä olla hiljaa. Tuijotella järven pintaa ja miettiä, kuinka onnellinen sitä on. Onni voi piillä esimerkiksi siinä, kun näkee raskaan päivän jälkeen lapsen nukahtavan nojatuoliin pieni hymyn kare huulillaan. Unilelu kainalossa. Tai siinä, että ehkä ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen päästiin miehen kanssa kaksin iltasaunaan. Sai heittää löylyä juuri niin paljon kuin sielu sieti. Ei ollut kiire minnekään.

Taas jaksaa uuden viikon! Ja vielä paremmin kuulkaas sen jaksaisi jos saisi alkuunlaitetun vaatehuoneen siivouksen päätökseen…miten se voikaan olla niin vaikeaa? Helppohan ne vaatteet on sieltä pois levitellä, mutta että niiden takaisin laitto. Huh 😀 Hautajaisvaatteita etsiessäni totesin omistavani vaatteita, joita en edes muistanut. Totesin myös sen, että mulla on totaalinen vaatteiden ostokielto. Pitäisi varmaan viedä taas kirpparille kuorma. Kunhan saa siivottua nuo takaisin tuonne vaatehuoneeseen siististi, niin aamuisin töihin lähteminenkin on astetta helpompaa. Joten ei muuta kuin tuumasta toimeen!

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,
NAUTITAAN 

alle


perjantai 14. elokuun 2015

Prinsessojen valtakuntaa

HEIPPAHEI,

perjantai ja aurinkoinen viikonloppu edessä! 🙂 Toivoitte kuvia tyttöjen huoneista, joten nyt niitä. Aloitellaan tuon pikkuisemman huoneesta. Vaaleanpunainen hattarahuone ripauksella blingblingiä. Huone on erittäin vaikea sisustaa, sillä siellä on kolme ovea (pääovi, ovi veskiin ja ovi vaatehuoneeseen). Lisäksi yhdeltä seinämykseltä aimo tilan vie seinän sisään upotettujen vaatekaappien ovi. Vaikka onkin jo tokaluokkalainen, niin kovin tykkää vaaleanpunaisesta prinsessameiningistä. Jossain vaiheessa täytyy uusia tuo sänky…ehkä runkopatja jaloilla. Kuopus haluaisi 120 cm leveän sängyn, mutta täytyy vielä mittailla, että mahtuuko sellainen tuohon. Expedit hylly kätkee sisäänsä koreja sekä laatikoita, joista löytyy jos jonkinlaista roinaa aina legoista mäkkärin leluihin 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuopuksen huoneesta on kulku esikoisen huoneeseen kylpyhuoneen kautta. Tuo kylppäri on ihan alkuperäiskunnossaan, joten sitä en nyt lähtenyt kuvailemaan. Siellä on vessanpönttö ja suihkukaappi sekä pitkä taso altaineen. Voin kuvitella tyttöjen nauttivan tästä yhteisestä veskistä teini-iässä…tai sitten tappelevan suihkuvuoroista 🙂 Esikoisen huoneeseen on toki myös käynti eteisestä. Lisäksi täälläkin on rikkonaisia seiniä, sillä vaatehuoneeseen on ovi tuolta samalta seinältä kuin veskiinkin. Maalasin taustaseinän silloin harmaaksi, kun meidän makkari oli täällä. Se sopii ihan kivasti neljäsluokkalaisen huoneeseen. Syksyn pimeillä ajattelin laittaa vähän ”kausivaloja” tuota harmaata seinää valaisemaan 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Esikoisella on käytössään ihana & upottava isomummun vanha sänky. Kovin haaveilee parvisängystä, mutta huone taitaa olla aika ahdas sellaiselle. Koulupöytänä on mun vanha työpisteeni pöytä. Olen vannottanut tyttären pitämään siitä hyvän huolen. Ties, koska tuollaista taas tarvitsee 🙂

Yllättävän siisteinä huoneet olivat kuvaushetkellä. Todellisuus on usein jotain ihan muuta…niin että on meilläkin usein niitä leluja ja vaatteita hujan hajan tyttöjen huoneiden lattioita. Molemmilla on koulupöytien vieressä isot rottinkikorit, jotka kätkevät sisäänsä kaikenmaailman pehmoleluja ja barbeja. Kätevät lelujen säilytykseen. Tosin isompi pikkuinen alkaa olla jo siinä iässä, ettei juuri leluista perusta.

Nyt vielä muutama työjuttu pois alta ja sitten saaren suuntaan! Täytyy kyllä sanoa, että näin arjen alettua viikonloput ovat nousseet arvoon mittaamattomaan 😀 Ja pitkät aamu-unet. Toivottavasti heti huomenna saadaan nauttia sellaisista.

OIKEIN IHANAA VIIKONLOPPUA 

alle


torstai 13. elokuun 2015

Terveellinen suklaamousse

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
HEIPPATIRALLAA!

Suklaamousse. Ah. Avokadosta sellaista joskus tein ja ihan hyvä siitäkin tuli. Nyt tuli vietyä koko suklaamousse tosin uusiin sfääreihin. Uskotteko, että kukkakaalista saa aikaan loistavan pohjan terveelliselle mousselle? En minäkään. Senpä takia oli pakko tehdä itse ja kokeilla reseptiä, johon törmäsin muistaakseni Instagramissa. Alkuperäinen ohje saattoi olla erilainen, mutta ai vitsit, että tästä tuli hyvää näinkin. Lapsilla koemaistatin, eivätkä uskoneet, että herkussa on kukkakaalia. Vähän tosin nyrpistivät nenäänsä koulusta kotiin tulessaan, kun täällä haisi höyrytetty kukkakaali 🙂

TERVEELLINEN SUKLAAMOUSSE

1 kukkakaalin kukinto
1 dl raakakaakaojauhetta
1 rkl liivatejauhetta
hunajaa tai muuta makeutusta maun mukaan

-höyrytä kukkakaali pehmeäksi
-surauta se tehosekottimessa samettiseksi sileäksi
-lisää muut ainekset ja sekoita hyvin
-annostele tarjoiluastioihin ja laita jääkaappiin reiluksi pariksi tunniksi
*******************************************

Mulle raakakaakaojauhe uppoaa ihan sellaisenaankin, joten paljoa makeutusta en laittanut. Jos ette ole tottuneet raakasuklaan makuun, niin suosittelen paria ruokalusikallista hunajaa. Lasten suuhun oli kuulemma vähän liian suklaista. Mustikat ja suklaa sopii loistavasti yhteen, joten kannattaa kokeilla mustikoita tämän kanssa. Ja mikä ettei, että tuohon vielä lurauttaisi hunajaa päälle 🙂 Ei sillä, kyllä vannon silti ihan aidon ravintolassa jälkkäriksi saadun tuhdin suklaamoussen nimeen. Mutta tässä oikein oiva hätävara arkeen. Niille päiville, kun sokeriherkut ovat pannassa.

Eipä muuten ihan heti uskoisi, että lapset koulupäivän jälkeen jaksaisivat leikkiä koululeikkejä. Niin vain tuolta esikoisen huoneesta kuuluu opettajan korotettua ääntä ja villien oppaiden kikatusta 😀

TORSTAITERKKUJA SINNE,
se olis huomenna taas perjantai!

alle