lauantai 15. lokakuun 2016

”Homecoming”

11

HEIPPAHEI IHANAT!

Ja lämpimät terkut Burlingtonista, Massachusettssistä. Tulikohan nyt oikea määrä ässiä tuohon osavaltioon? 🙂 Mistähän sitä aloittaisi…ehkä siitä, että jos aiemmin olemme olleet tuon komistuksen, jota myös aviomiehekseni saan kutsua, kanssa symbioosissa, niin eilisen jälkeen hengitämme aivan täysin samaa ilmaa. Samaan tahtiin. Niin imelältä kuin se saattaa kuulostaakin.gloucester-1-of-24 gloucester-2-of-24gloucester-23-of-24 gloucester-3-of-24 gloucester-5-of-24gloucester-24-of-24gloucester-1-of-1

Eilen aamulla ajettiin ihan ensiksi pari minuuttia Burlingtonin viereiseen kaupunkiin Stonehamiin. Parkkeerattiin jäähallin pihaan ja sivusta seurasin, kun yksi meistä silmät kiiluen asteli määrätietoisesti koittamaan onko jäähallin ovet auki. Eivät olleet, mutta yritetään tänään uudelleen. Ajeltiin naapurustoja läpi ja nähtiin kaksi taloa, joita joskus kodiksi kutsuttiin. Käytiin myös lukion pihalla ja poseerattiin kameralle kera valkorivisen hymyn.

Kaksi vuotta on pitkä aika tuolloin lukioiässä. Siinä ajassa kasvaa jo juuret maahan, vaikkakin se oikea koti on toisella puolella maapalloa. Ilman tukiverkostoa. Sitä kiintyy paikkoihin ja ihmisiin. Muistoja, muistoja. Niitä nuo kadunkulmat henkivät. Pääkadun pitsapaikka ja pieni ostari. Se paikka, missä kokeiltiin paljonko kaverin valkoisesta Camarosta lähtee.

Stonehamista jatkettiin kohti rannikkoa ja Salemia, noitakaupunkia. Rakastuin tuohon kaupunkiin samantien. Jenkkineighborhoodit olivat kuin elokuvista konsanaan ja ihmiset olivat ystävällisiä. Yliopistocampus oli kokenut ehkä eniten muutoksia ja vanhojen rakennusten viereen oli rakennettu kovasti uutta. Määrätietoisin askelin kuitenkin suunnistimme kohti yliopiston sports centerin kansliaan katsomaan vieläkö valmentaja O’Neill valmentaa. Sinne kuljimme jääkiekkokatsomon kautta. Home sweet home, totesi hän. Hetken aikaa kuulin luistimien äänen ja huudot yleisöstä. Näin valotaululla vilkkuvat numerot ja maskin takaa keskittyneen katseen.

gloucester-6-of-24 gloucester-7-of-24 gloucester-8-of-24 gloucester-9-of-24 gloucester-10-of-24 gloucester-1-of-1 gloucester-11-of-24

Kanslian rouva Julie, ei ollut muuttunut lainkaan. Ehkä 20 vuotta näkyi hieman silmäkulmassa, mutta ihanan räiskyvä persoona oli. Valmentaja O’Neill oli juuri pohjoisemmassa kaupungissa värväämässä joukkueeseensa pelaajia. Nykyinen korisvalmentaja hänelle soitti, saamatta vastausta. Mutta jätti viestin vastaajaan. Campuksen kirjakaupassa ollessamme saimme soiton ja renkaat kirskuen ajoimme takaisinpäin. Valmentaja O’Neill oli palannut ja voitte vain kuvitella miehen ilmeen, kun näkee yhden pelaajistaan näin monen vuoden jälkeen. Ei saattanut kuvitella, että me ollaan tultu ihan Suomesta asti tänne. Kaivoi esiin mapin ja hehkutti tilastoja. Look at that! Pari ekaa vuotta mieheni nimi keikkui tilastojen häntäpäässä ja siitä lähti nousemaan…ollen vikana vuonna ylimpänä. C -kirjain paidan rinnusta komistamassa. MVP, most valuable player. Kaksi jääkiekolle omistautunutta kun kohtaa, niin aika kului nopsaa. See you soon again, ok? Vielä ajelua ympäriinsä ja vanhan opiskelijakämpän etsimistä. Sen, mikä jaettiin kahden muun jääkiekkoilijan kanssa ja jossa pidettiin bileitä. Oh boy, niistä en halunnut tietää enemmän 😀

Yhteisenä haaveenamme on ollut se, että pääsemme syömään hummeria kalastajakylään. Meren Raivo elokuvasta tuttu Gloucester oli sopivan ajomatkan päässä, joten suuntasimme sinne. Tuonnekin olisin voinut muuttaa, ihanan symppis paikka. New England clam chowderia ja lobsteria, lasi valkoviiniä ja small talkia tarjoilijoiden kanssa. Elämä oli taas astetta parempi paikka. Meri ei raivonnut, vaan kimmelsi sinisenä auringossa. Ruskan väriset puut kielivät lähestyvästä talvesta.

Neljä tuntia tuohon perään ostoskeskuksessa eikä vieläkään oikein tajunnut, että missä sitä ollaan ja mitä oli tullut nähtyä. Vasta tuossa pari tuntia sitten, neljän aikaan aamuyöllä, aloin prosessoimaan eilistä. Ei vitsit. Nyt ymmärrän tuota miestänikin paremmin. Ymmärrän tiettyjä tapoja ja ymmärrän, että ne juuret ovat osaltaan muualla.

gloucester-12-of-24 gloucester-13-of-24 gloucester-15-of-24 gloucester-16-of-24 gloucester-17-of-24 gloucester-18-of-24 gloucester-19-of-24 gloucester-20-of-24 gloucester-21-of-24 gloucester-22-of-24 

Tänään suunnataan Harvardin campusta ihmettelemään sekä Bostonin keskustaan. Illalla tullaan vielä Burlington Mallille tekemään viimeiset ostokset ja huomen aamulla kukonlaulun aikaan palautamme vuokra-automme lentokentälle. New York odottaa. Tosin eilisen kokemuksen jälkeen olo on vähän numb ja musta tuntuu, ettei mikään enää voi sykähdyttää. Ehkä se on se New York, jos jokin, mikä tuohon sykähdyttämistehtävään tällä hetkellä kykenee.

Palataanhan asialle taas jossain vaiheessa; blogi- ja somepäivitykset (kommenttien hyväksymisiin sun muineen) ovat vain vähän sattuman kauppaa, sillä kummassakaan hotellissamme ei ole huoneessa wifiä! Takapajulameinikiä? Ei vaan sitä ihanaa elämää, jossa ei tarvitse olla koko ajan online <3

SULOISTA VIIKONLOPPUA,

alle


torstai 13. lokakuun 2016

Koti kuntoon jouluksi -arvonta

230

MOIMOI,

täällä ollaan lähtökuopissa, joten pikaisesti tulin laittamaan teille ajankulua siksi aikaa, kun me lentelemme pilvien yläpuolella. Pidempään mukana olleet lukijat jo muistavatkin Koti kuntoon jouluksi -arvonnan. Tämä on jälleen toteutettu yhteistyönä tuon perheyrityksemme, Coloria Oy:n kanssa. Eli on kaupallinen yhteistyö. Mikäli siellä kotona halutaan uutta ilmettä helposti, niin maalaaminen on suht helppo ja edullinen vaihtoehto. Ihan ensinnäkin suosittelisin pesemään ne pinttyneet maaliseinät. Voipi olla, että silläkin jo ilme raikastuu. Puolihimmeät remonttimaalit ovat usein pesunkestäviä ja tätä nykyä myös himmeät ja täyshimmeätkin kestävät puhdistusta kostealla liinalla. Suutarin lapsella ei ole kenkiä, joten itse bruukkaan pyyhkäistä tarpeen niin vaatiessa maalipinnan kyllä ihan jytkyllä pesuaineellakin. greenline_pohja_ja_kattomaali

Tapanani on ollut kertoa suosikkituotteistamme, joten teen sen nytkin. Hyvänä ykkösenä on on tuo rakas lemmikkilapsemme, Coloria Greenline. Coloria Greenline on vesiohenteinen, uuden sukupolven hajuton, muoviton, hengittävä ja ympäristöystävällinen sisämaali, joka omaa lisäksi antimikrobisen vaikutuksen. Uutena tuohon sarjaan lanseerasimme tänä syksynä Coloria Greenline Katto- ja Pohjamaalin. Sitä en ole itse vielä kokeillut, mutta hyviä tuloksia markkinoilta on tullut. Toinen suosikkini on edelleen PaneeliPro -sarja. Suomi on kellastuneiden mäntypaneleiden luvattu maa, joten työnsarkaa riittää. PaneeliPro Kattomaali sopii myös niille kiiltäville, alkydilakalla käsitellyille pinnoille. Ilman hiomisia tai pohjamaaleja. Kolmantena suosikkina toinen uutuutemme Akva Deco -sarja, josta löytyy hyytelömäinen Deco Akva 20 puolihimmeä ja Deco Akva 40 puolikiiltävä kalustemaali. Molemmat sopivat sekä ulos että sisälle.

Colorialla on ilo jakaa jälleen kolmelle onnekkaalle maalia. Jaossa on siis kolme 20 litran maalivoittoa. Tuttuun tapaan tuohon 20 litraan saa sekoittaa eri maalilaatuja (valitsemissanne sävyissä) ja ne toimitetaan kotiovelle rahtivapaasti 🙂 Arvontaan osallistuminen on tapansa mukaan helppoa, kertomalla kommenttiboksin puolella, millaisia maalaustarpeita sinulla on olet mukana arvonnassa. Arvonta-aika alkaa nyt ja loppuu 31.10.2016 klo 23.59. Onnea tasapuolisesti arvontaan!

Mutta nyt kohti lentokenttää! Nähdään pian ♥

alle

PS. yritän ehtiä ottaa kommentit haltuun ajomatkan aikana, kiitos niistä ihanat 🙂


keskiviikko 12. lokakuun 2016

Viime hetken vinkkejä?

11

nyc-2-of-9nyc-1-of-1nyc-4-of-9 nyc-1-of-9nyc-5-of-9 nyc-3-of-9 nyc-8-of-9…ja viime hetken paniikki! Kääk!

MOIKKAMOI,

voi miksi sitä jättää aina kaikki viime tinkaan. Aina, korostan sanaa aina, on tilanne että lomalle ei lähdetä leppoisasti lasketellen vaan niin, että aina viime tinkaan asti posotetaan tuhat lasissa. Parin päivän aikana olen tehnyt pari laajaa kuvausproggista. Jotka ei suinkaan ole vain sitä, että räpsitään. Vaan valmistelut näihin on ollut sitä luokkaa, että oksat pois 😀 Mutta jotenkin ajattelen asian niin, että sinne lomallekin on kivempi lähteä, kun on työpöytä puhdas.

Vaikka shoppailijaluonne en olekaan, niin nyt kaipailisin teiltä vinkkejä. Mitä kannattaa ostaa Jenkeistä? Siitä on niin monta vuotta, kun olen siellä viimeksi ollut, että muistelisin vain että kosmetiikka on edullista. Mitäs vaatteet? Lapsilla keikkuu listassa Hollisteria sun muuta. Itselleni ajattelin ostaa yhdet uudet tennarit. Joku talvitakkikin olisi kiva löytää. Pari tyhjää matkalaukkua lähtee varmuuden varalta mukaan. Vaikka tilannehan on se, että mitään ei välttis tarvitsisi. Paitsi niitä kuivariin laitettavia Bounce Sheetsejä. Ja hei, onko teillä kokemusta Frownieseista? Niistä iholaastareista ryppyihin? Sellaisia ajattelin koklata myös, mikäli niitä ihan kaupasta saa.

Juu, mutta nyt kuulkas täytyy jatkaa. Meillä on vielä vaatteet katsomatta ja pakkaamatta. Yksi peräkärryllinen pitäisi vielä heittää kaatopaikallekin. Mutta nou stress, onhan tässä vielä monen monta tuntia aikaa ennen lähtöä 🙂 Yritän muuten laittaa teille sen perinteisen Koti kuntoon jouluksi -maaliarvonnan vielä huomiselle. Muuten sitten päivitystä rapakon toiselta puolen!

IHANIA SYYSPÄIVIÄ,

alle

PS. täällä on muuten yksi karvaturri, joka on ihan ihmeissään tästä säädöstä. Seuraa kuin hai laivaa ja kallistelee päätä kuin kysyäkseen, että mikä on homman nimi. Kova ikävä tulee ♥


tiistai 11. lokakuun 2016

Paahdettu myskikurpitsakakku

9

HEIHEIHEIIII!

Tänään tekisi taas mieli halata koko maailmaa. Veikkaan, että eilen illan semisynkistely johtui vaan siitä, että asiat ovat kasaantuneet. Mä olen ihan mestari multitaskingissä, mutta silloin kun on liian monta kysymystä ilman vastausta tai liian monta tulipaloa sammutettavana niin jossain vaiheessa tulee stoppi. Ei ne asiat siitä yön tai tämän päivän aikana ole minnekään kadonneet, otin vain uuden suhtautumistavan. Ja tällä suhtautumistavalla muutto tien toiselle puolellekin saattaa olla vasta ensi kesänä. No stress, katsokaas! Sitä on jotenkin kuitenkin sellainen perfektionisti/suorittajaluonne, että pitäisi saada koko ajan niin mahdottomasti aikaan ja pitäisi sitä sun tätä. Ja tuota. Mutta hei, vaikken leikkokukkia ehtinytkään tänään hakemaan, niin keittiötä koristaa ”kukat”. Suvin blogissa ihastelin näitä kuivahtaneita koiranputkia ja nappasin koiranulkoitusmatkalla muutaman mukaan.pumpkin-pie-1-of-9 pumpkin-pie-6-of-9 pumpkin-pie-4-of-9
Kuppi kahvia ja pala kurpitsakakkua auttaa aina. Kanadassa asuessani lemppariherkkuni oli juurikin Thanksgiving-kauden aikaan nautittu pumpkin pie. Tosin nyt tein kurpitsapiirakan tuosta myskikurpitsasta. Ostin taannoin kaksi myskikurpitsaa ja toinen pääsi siihen suloisen samettiseen keittoon ja nyt toinen tähän piirakkaan. Voihan nam! Vaniljajäde olisi toiminut tämän kanssa loistavasti. Tai kermavaahto. Mutta meni se näinkin. Mies soitti pienellä varoitusajalla, että keittäisinkö kahvit. Tuli kotona käymään kesken työpäivän. Yllätys oli, että pöydässä oli myös kakkua 🙂 Tämä kaakku oli tekeytymässä pakkasessa puoli tuntia, mutta tehkää te tämä ajan kanssa. Kunnon jäähdytys ja pari tuntia jääkaapissa. Seuraavana päivänä kaikista parasta!

PAAHDETTU MYSKIKURPITSAKAKKU

pohja
kaupan valmis murotaikina

täyte
1 myskikurpitsa
3 munaa
50 gr voita
2 dl intiaanisokeria
2 tl kanelia
2 tl neilikkaa
1 tl muskottipähkinää
1 tl inkivääriä
ripaus suolaa

-halkaise myskikurpitsa neljään osaan pituussuunnassa ja paahda uunissa 225 asteessa noin 40 minuuttia
-kaavi lusikalla kurpitsa ulos kuorestaan (ei siemeniä mukaan 😉
-soseuta myskikurpitsa ja anna hieman jäähtyä
-vatkaa munat kuohkeaksi, lisää intiaanisokeri ja pehmennyt voi
-sekoita mausteet kurpitsasoseeseen ja lisää munasokerivoivaahtoon
-painele murotaikina piirakkavuoan (tai irtopohjavuoan) reunoille ja pohjalle
-lisää täyte
-paista 200 asteessa uunin alatasolla noin tunti
-anna jäähtyä huoneenlämmössä ja siirrä pariksi tunniksi jääkaappiin tekeytymäänpumpkin-pie-7-of-9pumpkin-pie-5-of-9pumpkin-pie-9-of-9

Meillä onkin ollut tänään sairastupapäivä; esikoinen herätti viime yönä kurkku- ja pääkivuissaan. Tänä aamuna heräsi tukkoisena ja lämpöisenä. Nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin, että tauti menee levolla ohi. Parin yön päästä kun pitäisi lentää ja se ei ole mukavaa puuhaa flunssaisena. Onneksi toinen on nyt malttanut levätä koko päivän ja lämpökin on pois. Tarvittaessa lepäillään vielä huominen päivä. Pikkuinen karvakaveri sai tänään tehosterokotuksen ja rabiesrokotuksen ja voi, kun pikkuisen pisti itkettämään tuo rabies. Väsyttää myös siinä määrin, että on nukkunut aina leikkien välissä. Sylivauvana on myös ollut ja paljon rapsutuksia on saanut. Reppis! ♥ Meillä muuten on nyt tullut uutena tuo, että Toby kerjää syliin. Pitäiskös sitä vaan ignoorata? Sillä en mä ainakaan pysty. Jos istun jossain (esim. työpöydän äärellä) niin nousee takajaloilleen ja alkaa kapuamaan syliä kohti. Katsoo nappisilmillään ja ehkä päästää pienen ujelluksen ”huomaa mut”. Muuten ei kyllä hypi tms. Ja rauhoittuu samantien syliin päästessään. 

Onko meillä Suomessa muuten saatavilla kurpitsasosetta säilykepurkissa? Kovin olen etsinyt ja nettaillut sellaisen perään, mutta en ole löytänyt. Sellaisestahan kurpitsapiirakka/kakku valmistuisi kädenkäänteessä. Muistaakseni Kanadassa tuossa valmissoseessa oli jo tarvittavat mausteetkin. Mikä helpointa, niin sillä mennään 😉

TIISTAITERKKUSIN,

alle


maanantai 10. lokakuun 2016

Haikeutta ilmassa

9

sunday-6-of-15sunday-5-of-15sunday-7-of-15 sunday-8-of-15 sunday-4-of-15 sunday-3-of-15

ILTAA IHANAT!

Sarjassamme niitä päiviä, kun herätään aamulla kuuden jälkeen ja posotetaan aivan täysillä tähän asti. Siinä määrin, että ihan koko somekin on jäänyt päivittämättä ja olen autuaan tietämätön mitä blogistaniassa on tänään tapahtunut. Mutta sen tiedän, että sain töissä hurjan paljon tehtyä. Veljen vaimon jättämä things to do -lista tuli tehtyä yhtä kohtaa lukuunottamatta. Mummulan suhteen eivät asiat ole juurikaan edenneet, mutta onhan tässä näitä päiviä.

Jo neljänä vuonna näihin aikoihin se iskee. Haikeus. Mökkikauden lopettamishaikeus. Tänä vuonna tosin tuntuu, että on vähän haikeutta muutenkin ilmassa. Kiitos tuon tyhjennysprojektin. Kesä meni vielä tosi kivasti aurinkoisine päivineen, mutta nämä päivä päivältä aiemmin pimenevät illat syövät pikkuisen naista. Sitä ei ole kieltäminen. Lisäksi siihen yhdistettynä tuo mökkikauden lopetus. Mökki kun toimi ihan henkireikänä vaikeina aikoina viime keväänä ja kesänä. Mutta hei, en ole synkistelyyn taipuvainen ihminen, joten kyllä täältä vielä noustaan 🙂 Usan reissu tulee hyvään saumaan! Vaikka olenkin sitä mieltä, että pakeneminen ei ole ikinä hyvä vaihtoehto.

Aiemmin en ole ymmärtänyt kaamosmasennukseen taipuvaisia ihmisiä. Tai ylipäätään syitä syksyyn liittyvää alakuloa. Nyt ymmärrän. Vaikka syksy on tänä syksynä näyttänyt kauneutensa ja olen nauttinut täysin rinnoin aurinkoisista päivistä ja värikkäästä luonnosta. Tiedättekö mikä on kaiken melankolisuuden keskellä parasta? Mä olen ihan suunnattoman ylpeä siitä, että meillä täällä Suomessa on tällainenkin vuodenaika, joka saa ihmiset kääntymään ehkä himpun verran enemmän sisäänpäin. Pohdiskelemaan elämää ja tuntemaan tunteiden koko skaalan. Sen toisenkin pään. Ei kaikki voi aina olla kivaa ja ihanaa. Jo sen tajuaminen saa aikaan voimaannuttavan tunteen. Sen tajuaminen, että tässä elämässä on kaikki tunteet sallittuja, on ihan euforista.

Arvaatteko miten ajattelin tämän haikeuden selättää? Jep, juoksulenkeillä. Muistan silloin iskän kuoleman jälkeen urheilun, sopivassa suhteessa, olleen ihan henkireikä. Tunnin juoksulenkin jälkeen pää tuntui kevyemmältä ja sydän tsiljoona kertaa kevyemmältä. Ainoa ongelma nyt vain on se, että veikkaan tuon juoksukunnon olevan pohjamudissa 😛 Pitänee aloittaa hitaasti, mutta varmasti. Onko siellä ruudun toisella puolella syksyn synkistämiä? Mikä on teidän salainen lääke sykskyn selättämiseen?

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle


« Vanhemmat
Uudemmat »