ja terkkuja Pyhältä! Happy place. Holy place. Sielu lepää. Kun tuon mökin ulko-oven avaa ja tuoksuttaa mökin tuoksun, niin kaikki arkiset murheet katoaa. Vähän jänskätin, että mitenköhän tulvii muistot mieleen; äitihän oli meidän kanssa täällä vielä viime pääsiäisenä. Koko mökki on äidin sisustama ja se tuntuu vallan lohduttavalta tällä hetkellä. Ei ole tarvetta muuttaa mitään. Muutenkin aloin jossain välissä jännittämään, että mitenkähän meidän ensimmäinen joulu ilman äitiä menee, mutta me selvisimme. Toki ikävä on suuri ja suru valtaa välillä mielen, mutta yllättävän hyvin tämä eka joulu meni.
Aattopäivänä kävimme anoppilassa herkkupatojen äärellä ja illalla kokoonnuimme meillä isommalla porukalla. Joulupukki sai ihanan tanssilauluesityksen ja lapset mieluisat lahjat. Vieraiden lähdettyä pakkasimme auton valmiiksi ja joulupäivänä ajettiin kohti pohjoista. Meidän autoilusta aiemmin pitänyt karvakorvamme ei nukkunut silmäystäkään tuon liki 11 tunnin aikana. Läähätti ja oli sylivauvana. Pitää hakea vähän jotain rauhoittavaa Kemijärven apteekista kotimatkan varalle. Tai oikeastaan jo ennen uudenvuodenaattoa. Meillä ei ole kokemusta, miten suhtautuu raketteihin ,joten varmuuden varalta on hyvä olla jotain lääkettä saatavilla. Tosin kotiinpaluupäivää emme ole vielä päättäneet, joten voihan olla, että uudenvuodenyö kuluu autossa. Ei olisi ensimmäinen kerta. Pohjanmaan lakeuksilla näkyy huikean hienosti raketit.
Tänään vietimme päivän mäessä ja sieltä tultuamme kävimme miehen kanssa liki tunnin hiihtolenkillä. Mä olen aiemmin rakastanut hiihtämistä, mutta onko se huono kunto vai mikä, niin nyt on aivan kanttuvei. Veren maku suussa mentiin, keskisyykkeellä 161 😀 Veikkaan, ettei tarvitse nukkumattia hirmuisesti houkutella kylään tuossa parin tunnin päästä. Varsinkin, kun meille saapuu pian pitsalähetys. Pitsasta täällä pohjoisessa löytyy poroa ja karpaloita. Namskis!
Toivottavasti siellä on joulunvietot sujunut mukavasti. Mä täällä jo salaa haaveilen siitä, että kun pääsen kotiin heivaan kaikki tontut sun muuta muuttolaatikkoihin ja otan vastaan kevään. Ai miten niin katalogi-ihminen 😉
IHANAA TAPANINPÄIVÄN ILTAA,
PS. huomaatteko, kuka löytyy kirjapinosta? Jep, se Mari, jota tässä taannoin peräänkuulutin ;D
”Vem har tänt den stjärnan som speglas i ditt öga? Vem tog mörket bort i herdars blick din första natt? Vem har flätat kronan, av strå omkring din panna Vem har fört tre vise till vårt stall min kära skatt?
Är du en av tusen små? Är du han dom väntar på? Du mitt lilla barn, en ängel givit namn.
Är du jordens dolda skatt? Jag fått skydda denna natt. Är det själva himlen som jag gungar i min famn.
Vem har väckt den rädslan, som lät ditt hjärta gråta? Varför tar din hand så hårt ett grepp om mammas hår? Runt oss dansar skuggor, nu är ängeln borta han sa så mycket vackert, mycket mer än jag förstår.
Är du en av tusen små? Är du han dom väntar på? Du mitt lilla barn, en ängel givit namn.
Är du jordens dolda skatt? Jag fått skydda denna natt. Är det själva himlen som jag gungar i min famn.
Giv att dina dagar får bli till andras glädje giv att alla möter dig med kärlek mild och god Aldrig ska jag glömma, de ord som jag fick höra vad som än oss händer vill de ge oss kraft och mod
Är du en av tusen små? Är du han dom väntar på? Du mitt lilla barn, en ängel givit namn.
Är du jordens dolda skatt? Jag fått skydda denna natt. Är det själva himlen som jag gungar i min famn.
Vem har tänt den stjärnan som speglas i ditt öga Himmeldiamanten, över staden betlehem”
(Himlen i min Famn)
ILTAA IHANAT!
Koti on koristeltu, kinkun sisälämpötila näyttäisi olevan 67 astetta, peruna- ja lanttulaatikko onnistuivat yli odotusten ja on jotenkin niin kovin rauhallinen ja hyvä olla. Näiden kuvien ja yhden lempijoululauluni sanojen myötä tulin toivottelemaan teille Hyvää ja rauhallista joulua! Tässä kohtaa vuotta olen yleensä myös kiittänyt teitä. Joten kiitos kaunis ihan jok’ikiselle siellä ruudun toisella puolella ♥ Kiitos myös rakkaille blogikollegoille ja taustatiimille. Meillä on ollut huikea blogivuosi yhdessä; on ollut kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kepeää ja raskasta. Iloa ja surua. Päällimmäisenä kuitenkin se, että musta tuntuu, että olen taas tämän vuoden aikana saanut taas monta uutta ystävää. On rikkaus omistaa näin iso ystäväpiiri. Vaikka suurimman osan kanssa ei olla tavattu, niin meitä yhdistää kuitenkin se sielujen sanaton sympatia. Samat arvot ja vaikkei elämäntilanteetkaan ole aina samanlaiset, niin silti yhtymäkohtia on hirmuisen paljon. Olen saanut teiltä tukea ja lohdutusta vaikeina aikoina. Parhaani mukaan olen yrittänyt sitä myös teille antaa. Antaa välähdyksen elämästäni ja toivottavasti myös hyviä lukuhetkiä ja iloa silmälle. Välillä olen kikattanut täällä lirit liki housussa (eih, ei liity ikään ;D) kommentteja lukiessani. Ja mikä tärkeintä, edelleen huomaan hymyileväni kommentteja lukiessani ja niihin vastatessani.
Joulun kruunasi se, että allekirjoitimme tänään kauppakirjat kodistamme. Senkin osalta homma on paketoitu. Mitään sen kummempaa blogitaukoa en ole suunnitellut joulun aikaan pitäväni, mutta postaustahti voi olla hieman harvempi. Muistakaahan, että Instagramin ja Snapchatin puolelle varmasti päivitän välipäivinäkin kuulumisia 🙂 Pidemmittä puheitta, nyt kone kiinni ja joulun viettoon. Jouluruoka ja lasi punaviiniä odottaa. Illalla joululeffa ja maailman parhaimman aviomiehen vieruspaikka sohvalla. Tunnen suuren suurta onnea ja kiitollisuutta ♥
ja supersuloista aatonaattoa! Se on täällä ihan just, jouluaatto. Kutkuttava tunne vatsanpohjassa on saapunut ja se lämmin mieli on hiipinyt kuin varkain tuonne vasemmalle puolen rintaa. Enpä olisi ikinä uskonut, että näin vähällä valmistelulla tulee joulu. Toisaalta, hyvä niin. Oli ihana lukea eilisen postauksen kommenteista, että en ole ainoa, joka on päättänyt ottaa tämän stressittömän lähestymisen jouluun 🙂 Tuossa taannoin jaoin teille viisi talvista juomareseptiä Arlan Luomu täysmaito -kampanjan myötä. Samalla kampanjalla jatketaan. Olen nimittäin niin rakastunut tuohon homogenoimattomaan täyteläisen makuiseen maitoon, että päätin tehdä teille vielä yhden postauksen siihen liittyen. Niin kuin viimeksi puhuttiin, niin maidossa on jotain kovin lohdullista. Lämpimät maitopohjaiset juomat rauhoittavat ja lämmittävät talvi-iltoina. Saman asian ajaa maitopohjaiset, samettiset keitot.
Äidin puolelta meidän sukujuuret ovat häjyjen mailla, Etelä-Pohjanmaalla. Mummulassa pikkutyttönä käydessämme on yksi tuoksu jäänyt mieleen ylitse muiden. Juu, se tuore pullan tuoksu, mutta myös ennen joulua kellarista tullut hieman pistävä lipeäkalan tuoksu. Mummulla oli tapana liottaa turskat ja tehdä lipeäkala itse. Silloin en lipeäkalakeittoa suostunut edes maistamaankaan. Käännekohta tässä lipeäkala-asiassa, niin kuin monessa muussakin ruokaan liittyvässä jutussa, tapahtui vaihto-oppilasvuoteni jälkeen. Liekö makuhermot tuolla muuttuneet, mutta uskalsin ensimmäisen kerran maistaa lipeäkalakeittoa. Ja jäin koukkuun kerrasta. Siitä lähtien koko pieni sukumme odotti aina jouluaattoa ja äidin tarjoilemaa alkukeittoa. Livekalakeittoa, niin kuin meillä oli tapana sanoa 🙂 Vastoin ennakko-odotuksia tässä lohtukeitossa kala maistuu erittäin hennolla tavalla. Ellette ole vielä rohkaistuneet lipeäkalan suhteen, niin nyt on korkea aika!
Pari kertaa aiemmin olen valmistanut livekalakeittoa Lapissa ollessamme itse kaupan valmiista lipeäkalasta. Olen miettinyt, miten saisin siihen sen saman maun kuin äidillä. Ottanut välipuhelun tänne etelään ja saanut ohjeet; litra maitoa, lipeäkalaa, suolaa, voita. Hämmästellyt, että eikö muuta. Ollut vähän sitä mieltä, että ei se keitto nyt ihan ole maistunut samalle kuin kotona joulupöydässä. Tänä vuonna keitto kuulkaas onnistui täydellisesti. Tuo liki raakamaitoa muistuttava Arla Luomu täysmaito taisi olla se salainen aseeni. Keitosta tuli ihan taivaallisen täyteläistä. Niin täyteläistä, että en lähtenyt sitä edes suurustamaan vehnäjauholla. Joskus näin olen tehnyt. Päälle runsaasti vastarouhittua maustepippuria ja avot! Meidän tämän vuoden livekalakeittopöydästä puuttui joululimppu. Se on yleensä ollut oiva kaveri voin kanssa tämän livekalakeiton seuralaisena.
-huuhtaise kalat nopeasti kylmässä vedessä
-laita kalat kattilaan, lisää vettä niin, että ne peittyvät
-kiehauta ja anna porista miedolla lämmöllä noin puoli tuntia
-kaada vesi pois ja lisää Arla Luomu täysmaito
-kiehauta, lisää voi ja suola
-tarjoile maustepippurin kanssa
Tämä on sellainen joulun ruokaperinne, jonka haluan pitää matkassa. Opettaa valmistuksen myös meidän tytöille. Joulu on perinteitä täynnä. Yksi niistä on haudoilla käynti. Sitä luvassa seuraavaksi. Sitten taidamme laittaa kinkun uuniin. Illalla istumme jälleen pitkän kaavan mukaan syömään ja nauttimaan. Huomenna päivällä pääsemme anoppilaan jouluruokailemaan. Siellä lipeäkala syödään hieman eri muodossa; valkokastikkeen ja perunoiden kera. Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta ketään, kuka jakaa tämän rakkauteni lipeäkalakeittoon? 🙂 Palaan vielä myöhemmin toivottelemaan teille hyvänjouluntoivotukset. Sekä vilauttamaan meidän joulukotia. Josta löytyy kuin löytyykin jotain punaista.
onkohan siellä ruudun toisella puolella enää ketään vai onko kaikki jo kaikonneet joulukiireiden myötä joulunviettoon? 🙂 Täällä on otettu kerrankin lungisti. Eilen päätin oikaista hieman olohuoneen sohvalle lukemaan ja ihastelemaan joulukuusta. Kului tunti, kului toinen. Jossain vaiheessa mies tuli toiselle sohvalle päikkäreille. Me ei ikinä olla olkkarissa, vaan takkahuoneessa, joten tämä oli erittäin harvinaislaatuista. Toby vaelsi sohvalta toiselle ja nukkui myös päiväunia. Parin tunnin lukemisen jälkeen mietin, että josko sitä pitäisi sitten ryhdistäytyä ja alkaa tekemään jouluvalmisteluja. Huomasin miehen olevan niin sikeässä unessa, että päätin itsekin vielä lepuuttaa. Reilun kolmen tunnin jälkeen olin saanut kirjan luettua ja hyvä niin; aattoiltana ei voi aloittaa uutta kirjaa, jos on edellinen kirja kesken.
Siitä sitten joskus illan suussa nousimme sohvilta ja täytyy myöntää, että en muista koska olisin ollut niin rentoutunut. Joulumieli valtasi mielen, vaikkei mitään sen kummempaa oltu tehtykään. Keittiössäkin oli (on edelleen…) hävityksen kauhistus enkä edes hyperventiloinut. Tämä joulu on todellakin aivan poikkeus jouluvalmistelujen suhteen 😀 Siinä missä aiemmin ollaan äidin kanssa tilattu hallista kinkut vaihtui nyt ex tempore maitokauppakinkkuun. Eilen illalla tuo iso ruokakauppa oli täynnä ihmisiä. Kertaakaan ei kuitenkaan tullut sellainen ihistys kuin yleensä. Löydettiin tosi nätti reilun kilon painava kinkkurulla. Mitä sitä suotta paistaa kuuden kilon kinkkua, jos yli puolet siitä jää syömättä. Itsehän syön kinkusta vain sen verran, mitä irtoaa tuon verkon poisottamisen yhteydessä.
Erikoislaatuisen tämän vuoden jouluvalmisteluista tekee sekin, että kaikki lahjat on nyt pakattu. Ne vähät. Tänä vuonna keskitytään laatuun. Laatu oli vahvasti läsnä myös joulukorttitehtaalla, mutta arvatkaas miten kävi. Kortit jäi tänä vuonna postittamatta. Sen sijaan panostin eilen omaan itseeni tuossa sohvalla. Mielessä kyllä kävi, että pitäisikö kortit askarrella loppuun ja sujauttaa (vielä kaupassaoleviin) kirjekuoriin, mutta tulee se joulu ilman joulukorttien lähetystäkin. Se tulee myös ilman suureellisia leipomuksia. Se alun perin aattoillalle suunnittelemani karkkibuffa on kutistunut muutamaan itsetehtyyn joulumakeiseen sekä vihreisiin kuuliin. Starbucksin piparkakkukakun (piparkakkukakku…onpas hassu nimi) ja jouluisen nakukakun leivon kyllä. Ehkä myös torttuja. Piparia ja homejuustoa, lohileipiä. That’s it.
Mä en kyllä tajua, että piti elää 41-vuotiaaksi 25-vuotiaaksi ymmärtääkseen tämän joulun ajan merkityksen. Sen, että ei tarvitse stressata, hösätä ja puunata. Ellei halua. Voi tehdä vaan niitä kivoja ja mieluisia juttuja. Voih, toivottavasti olen samaa mieltä vielä huomennakin, ettei tule viime hetken paniikkia 😀
IHANAA TORSTAITA,
PS. Mä kävin taas juomassa sieltä isosta vesiastiasta kuusen alta ja joudun kuulemma nyt pesulle; parta on aivan pihkassa <*> t. Toby
Tunne, kun sielu hymyilee. Kun se hymy ylettyy sielun sopukoista hymynkareeksi huulille ja aina silmiin asti. Lämmin tunne tuolla jossain. Euforia. Tunne, kun on hyvä ja rauhallinen olla. Balanssi kehon ja mielen välillä. Sisäinen aurinkosi paistaa ja haluat ottaa siitä kaikki irti. Levittää hyvää oloa ympärillesi. Käyttää hetkeä täysin brutaalisti hyväksesi. Just because you can. Tehdä asioita, joita et uskaltanut edes haaveilla tekeväsi. Itsetunnolla, joka kumpuaa jostain kuin tilauksesta. Tässä hetkessä kaikki on mahdollista. Arki soljuu eteenpäin tanssiaskelin. Mieli ja keho ovat kietoutuneena tanssiin, jossa ei tunneta mollisointuja. Maailma on kevyt kantaa ja turhat huolet jäävät taakse. Pystyt keskittymään olennaiseen ja olemaan läsnä. Antamaan itsestäsi 100%. Itsellesi, mutta myös muille. Maailma haluaa lisää ja olet sitä valmis antamaan. Mitä enemmän annat muille, sitä enemmän saat takaisin. Jatkat hymyilemistä, venyttelet raukeasti ja huomaat, että lintulaudalle ikkunan eteen istui juuri tilhi. Näet sen värit kirkkaammin kuin ennen. Kuulet sen laulun mielessäsi ja mietit, tuoko se viestin jostain kaukaa? Lähetät äänettömän viestin tilhin mukana matkaan. Elämässä on kaikki niin kovin hyvin. Juuri tässä hetkessä ♥
Olen jo muutaman vuoden ajan ollut erittäin kiinnostunut sellaisesta tilasta, jossa pystyn olemaan sinut itseni kanssa. Harmoniasta ja tasapainosta. Sisältä kumpuavasta voimasta. Sen takia koen saaneeni lottovoiton päästessäni mukaan Danone Activian kampanjaan, jossa saan mahdollisuuden tutkia harmonian ja tasapainon saavuttamista vielä vähän syvemmältä. Jäsentelemään ajatuksiani vuorovaikutuksessa teidän kanssanne. Danone Activia on käynnistänyt kansainvälisen mediakampanjan ”Live InSync”, jossa naiset kertovat mitä merkitsee saavuttaa tasapainoinen ja harmoninen tila. Activia uskoo, että kun ihmiset ovat ”InSync” he ovat parhaimmillaan ja voivat saavuttaa haluamansa asiat. ”InSync” on hetki, kun mieli ja keho ovat yhtä. Hetki, kun olet 100%:sti läsnä. Tunnet tuolla hetkellä itsevarmuutta ja olet valmis uusiin haasteisiin.
Nyky-yhteiskunnassa elämä on täynnä ulkoisia haasteita, kalenterit täyttyvät huimaa vauhtia ja kilpailu elämän valttikorteista on kova. Kuinka helposti sitä ajautuu tähän elämän vuoristorataan mukaan ilman, että pysähtyy kuuntelemaan itseään. Miettimään, mikä on itseni kannalta paras tapa elää elämää. Kolmisen vuotta sitten elämän risteyskohdassa ollessani kysyin itseltäni, miten saavutan elämässä tilan, jossa minun on hyvä olla. Tilan, jossa tiedän, että tulen selviytymään, tapahtui mitä tapahtui. Nykyisellään elämä heittelee haasteita eteen, mutta olen huomannut, että aika useasti ihmiset luovuttavat kovin helposti ongelmien edessä. Heittävät pyyhkeen kehään ja vaihtavat kurssia. Sekin on täysin hyväksyttävää, sillä jotkut esteet eivät ole tehty ylitettäviksi. Niitä tupsahtelee eteemme, jotta osaamme ottaa elämäämme uuden suunnan. Saavuttaaksemme harmonian ja tasapainon. Tietyt elämässä tapahtuvat asiat on helpompi hyväksyä ja kääntää voimavaroiksi, kun on opetellut sisäisen mielenrauhan hallinnan. Kun on tasapainossa sisäisesti, se jostain sisältä kumpuava voima auttaa selviytymään tilanteesta kuin tilanteesta.
Tehän tiedätte, että minulla on kokemusta tästä roppakaupalla. Liian monta taakkaa on annettu kannettavaksi viime vuosien aikana, mutta ylpeänä seison tässä ja sanon, että hei, mä selvisin. Seison tässä vahvempana kuin mitä silloin kolmisen vuotta sitten. Moni on kysynyt viime vuosien aikana, että miten olen pysynyt näinkin selväjärkisenä. Ilman sisäistä tasapainoa ja mielenrauhaa se ei suinkaan olisi ollut mahdollista. Sen tiedostaminen, että asioita tapahtuu, on ollut ratkaisevinta omassa prosessissani. Voit joko käyttää sisäistä voimaasi hyväksesi ja hyväksyä asiat. Jatkaa elämääsi hurjan paljon viisaampana tai vahvempana eteenpäin. Tai sitten voit taistella tapahtunutta vastaan, katkeroitua ja jäädä jumittamaan paikallesi.
Kun mielesi on tietoinen siitä, mitä kehollesi tapahtuu, voit muokata käyttäytymistäsi ja tapojasi heijastamaan kehon tarpeita. Kun on saavuttanut tilan, jossa olet ”InSync”, kaikki lähtee omista tuntemuksista ja omista valinnoista. Selvennettynä; olet itse vastuussa omista tekemisistä ja teet juuri niin kuin haluat. Tiedät, että tasapainon myötä sinulla on mahdollisuus elää elämäsi parhaimmalla mahdollisella tavalla. ”InSync” -tilan saavutettuasi olet valmis henkisesti että fyysisesti elämään elämäsi upeimpia hetkiä. Sinun on helppo hymyillä ja nauttia elämästä.
Sisäinen tasapaino ja sen tavoitteleminen näyttelee suurta osaa omassa elämässäni. Se on minulle keino selviytyä niin niistä elämän hyvistä päivistä kuin vaikeistakin ajoista. Sen avulla olen oppinut näkemään, että kaikesta selviää. Sisäisessä tasapainossa ja harmoniassa suurta roolia näyttelee otteeni elämään ja muihin ihmisiin. Käytän kannustavaa ja positiivista otetta. Olen lojaali lähipiirille ja haluan auttaa heitä. Tarjoan apuani todella helposti ja välillä pyytämättäkin 🙂 Positiivisesta ja kannustavasta otteestani saan kiitosta muun muassa ystäviltäni ja työkavereiltani. Luen aika paljon alan kirjallisuutta ja etsin aktiivisesti tietoa elämänhallinnasta. Olen avoin uusille ajattelumalleille.
Sisäisen tasapainon ansiosta myös bloggaaminen sujuu jouheasti. Sen avulla saavutan kirjoittamisen flow:n, tilan jossa sormet näppäilevät tietokoneen näppäimistöä ja suoltavat ajatuksiani julkiseksi. Toisaalta sisäinen harmonia antaa myös uskoa ja itsevarmuutta siihen, että uskallan painaa julkaise -näppäintä. Uskallan seisoa sanojeni takana ja ottaa vastuun sanoistani. Harmonia tarkoittaa minulle sitä, että en murehdi turhista. Tiedän, että on asioita, jotka eivät ole omassa vaikutuspiirissäni. Asioita, joille en voi mitään. Jotka kuitenkin ovat tavalla tai toiselle kytköksissä elämääni. Enemmän kuin niihin keskityn asioihin, joihin voin vaikuttaa. Omaan itseeni. Asioihin, joiden myötä voin olla paras versio itsestäni.
Olen siis tietoisesti pyrkinyt tietyin tavoin saavuttamaan henkisen tasapainon, tilan jossa keho ja mieli ovat yhtä ja on hyvä olla. Suurin saavutukseni elämän esteiden ja vaikeiden aikojen ylitsepääsemisen lisäksi on itsevarmuuden ja itseluottamuksen huima lisääntyminen. Miten olen päässyt tähän ihanaan olotilaan? Miten olen löytänyt tasapainon ja mitä siihen vaadittiin? Ajattelin palata tähän aiheeseen tuonnempana ja kertoa konkreettisesti, miten minusta tuli tämän hetkinen minäni. Joka on kaunistelematta paras versio itsestäni 🙂 Mistä lähdettiin ja miten tänne päästiin. Mutta sitä ennen voitte käydä Danone Activiankotisivuillaja Facebook-sivuilla lukemassa, mitä Live InSync -tarkoitaa ja lisäksi lukemassa muiden naisten InSync -tarinoita.
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Erikoislaatuisen tämän vuoden jouluvalmisteluista tekee sekin, että kaikki lahjat on nyt pakattu. Ne vähät. Tänä vuonna keskitytään laatuun. Laatu oli vahvasti läsnä myös joulukorttitehtaalla, mutta arvatkaas miten kävi. Kortit jäi tänä vuonna postittamatta. Sen sijaan panostin eilen omaan itseeni tuossa sohvalla. Mielessä kyllä kävi, että pitäisikö kortit askarrella loppuun ja sujauttaa (vielä kaupassaoleviin) kirjekuoriin, mutta tulee se joulu ilman joulukorttien lähetystäkin. Se tulee myös ilman suureellisia leipomuksia. Se alun perin aattoillalle suunnittelemani karkkibuffa on kutistunut muutamaan itsetehtyyn joulumakeiseen sekä vihreisiin kuuliin. Starbucksin piparkakkukakun (piparkakkukakku…onpas hassu nimi) ja jouluisen nakukakun leivon kyllä. Ehkä myös torttuja. Piparia ja homejuustoa, lohileipiä. That’s it. 
