HELLUREI IHANAT!
Monena iltana olen istunut olohuoneen sohvalla ja vain tuijotellut ympäriinsä. Avointa tilaa, joka jatkuu ja jatkuu. Aina ruokailutilan kautta keittiöön. Nostanut katseen kohti kattoa ja huokaillut huonekorkeudelle. Haikeita aikoja elellään. Tämä koti on ollut meille kyllä kovin rakas. Siitä tuli viime perjantaina tasan 11 vuotta, kun kimpsumme ja kampsumme tänne kannettiin. Sekä yksi reilun kahdeksan kuukauden ikäinen pikkuprinsessa. Muistan, että muuttopäiväkin oli 13. perjantai, kuten viime perjantaikin. Tuo muiden epäonnen päivä on meidän onnen päivä. Olenhan kertonut, että kuopus on syntynyt 13. perjantaina? 🙂
Siinä sohvalla iltaisin istuessani olen miettinyt kotiamme vuosien saatossa ja sitä, kuinka paljon se on muuttunut. Mutta kuinka kuitenkin sisustuksen punainen lanka on säilynyt. Sisustuksessa ei ole nähty ääripäitä, ei ole menty liian maalaisromanttiseen eikä liian kliinisen moderniin. Sisustus on ollut asujiensa näköinen ja elänyt kokolailla elämäntilanteiden mukaan. Huonekalutkaan eivät ole muuttuneet, mutta sisustusesineet ovat jonkin verran. Kaiholla muistelin niitä aikoja, kun meillä oli kaksi isoa rottinkilaatikkoa olohuoneessa lasten leluja varten. Niitä hetkiä päivästä, kun koti oli hiljentynyt lasten mentyä päikkäreille ja itselläni oli pakkomielle siivota kaikki lelut pois lattioilta noihin koreihin. Vain jotta pystyin istumaan sohvalle kahvikuppini kera ilman, että kompastun matkalla leluihin. Parin tunnin päästä siivouksen jäljistä ei ollut merkkiäkään, mutta hetkeksi silmä näki seesteisen olohuoneen. Silloin siihen lelurumbaan ja huonosti nukuttuihin öihin oli jopa hieman kyllästynyt. Nyt sitä toivoisi saavansa edes pienen hetken noista päivistä takaisin. Onneksi on muistot ♥
Muistan yhden sisustushaaveen, joka eli todella vahvasti tänne muutettuamme. Joka oikeastaan on tässä vuosien saatossa nostanut päätään ja josta olen viimeisen viikon aikana alkanut haaveilemaan ihan tosissani. Tv-kaappi olohuoneen isolle seinälle, musta ja hieman patinoitunut. Meillä istutaan kaiket illat takkahuoneessa, koska telkkari on siellä. Olen kaikki nämä vuodet haaveillut, että miltä tuntuisi, jos telkkari olisi olohuoneessa. Tässä ei ole enää montaa aikaa toteuttaa tätä haavetta. Alunperin uuteen kotiin ei pitänyt tulla olohuoneeseen televisiota, mutta näen sieluni silmin sinnekin tuon saman tv-kaapin. Sinne pienen television, josta voin katsoa omia ohjelmia sillä aikaa, kun mies katsoo alakerran televisiohuoneessa omia ohjelmiaan 🙂
Enpä olisi ikinä uskonut potevani omassa kodissani koti-ikävää. Hassuintahan on se, että en oikein tiedä mitä ikävöin. Ikävöinkö tätä kotia jo valmiiksi vai ikävöinkö jo tien toiselle puolelle? En malta odottaa sitä päivää, kun kannamme tavaramme uuteen kotiin, joten sinänsä tuntuu hassulta ikävöidä kotia. Ehkä se on kuitenkin se koti-ikävä tähän nykyiseen kotiin liittyvää. Ei niinkään tavaraan vaan niihin muistoihin. Näihin seiniin, jotka ovat kuulleet elämän koko skaalan iloista suruihin. Olin jo tuossa hiukkasen luovuttanut siivouksen ja sisustamisen suhteen. Ajattelin, että mitä sitä turhaa enää täällä kodissa sen kummempia puunauksia tai sisustusmuutoksia tekemään. Kunnes eilen illalla laitoin hösseliksi. Yksi vinkki mulla olisi teille antaa; sisustakaa siivoamalla. Eipä sitä tarvitse muuta kuin vähän vihreää maljakkoon siivottuun kotiin ja koko koti näyttää ihan erilaiselle 🙂
ILOISIN KESKIVIIKKOTERKKUSIN,
Koska kroppa huutaa terveellisempiä vaihtoehtoja evääkseen, niin myös perjantai-illan mättölautanen oli terveellisempi versio perinteisestä nacholautasesta. Tein tämän jo heti neljän jälkeen ja se (ei todellakaan kaikki ;D) korvasi iltaruokani. Mies kotiutuu vasta ennen puolta yötä ja lapsille haettiin noutoruokaa perjantain kunniaksi.
