perjantai 07. huhtikuun 2017

Pienesti jo pääsiäistä & perjantaiset

17

HEISSULIVEI,

ja jippii, perjantai on täällä! Aamu alkoi keittiösuunnittelijan käynnillä ja nyt on keittiö mitattu ammattilaisen toimesta. Kalusteet on tilattu ja toimitus sovittu alustavasti viikolle 20. Kodinkoneethan ostimme taannoin jo Asta-messuilta. Viime tipassa eli eilen teimme vielä muutoksen ja vaihdoimme alunperin rosterisen värisen Festivon valkoiseen. Koska sydän sanoi niin. Päädyimme ostamaan keittiön ensimmäisestä paikasta, mistä kysyimme tarjouksen. Tiedän, että pitäisi kilpailuttaa, mutta jos keittiö menee kertalaakista ihan omannäköisekseen ja budjetin rajojen sisäpuolelle, niin mitä sitä turhaa. Ostimme keittiön kalusteet Keittiömaailmasta (kyseessä ei ole kaupallinen yhteistyö :). Sain luvan esitellä keittiösuunnitelmat teille täällä blogissa, jahka piirrustukset sähköisenä saan. ID

Tänäkin vuonna vietämme pääsiäisen pohjoisessa, joten laittelin tänään jo pienesti pääsiäistä esille kotiin. Tytsyt serkkuineen koristelevat vitsoja keittiössä, joista tuleekin mukavasti väriä. Väliaikaisesti ja rajatulle alueelle 😀 Muuten olohuoneen sisustuksessa pääsiäinen näyttäytyy luonnonläheisissä sävyissä. Vuodesta toiseen. Tämä on ensimmäinen vuosi pitkään aikaan, kun laitan oikeita pajunoksia sisälle. Aiemminhan niistä on alkanut nenät vuotamaan ja pärskityttämään. Teiltä lukijoilta sain taannoin vinkin, että jos ei maljakkoon laita vettä, niin sitten allergisia oireita ei pitäisi tulla. Koklataan tätä siis tänä vuonna!

Ihan huikeaa ajatella, että viikon päästä ollaan Pyhällä hiihtämässä ja siitä viikon päästä kesämökillä aloittelemassa mökkikautta. Mikäli nuo jäät nyt ovat siihen mennessä sulaneet. Tänä vuonna mökki-ikävä on kyllä iskenyt pirskatin kovalla voimalla. Sielu huutaa hiljaisuutta ja sitä, että saa istua kalliorannalla auringon lämmittäessä kasvoja. Liplutella varpaita vedessä ja vaan olla möllöttää. Eilen tuossa karvaturria puunatessani (liki neljän tunnin ajan…) aloin miettimään, että pitäiskö sittenkin leikata sille ”kesätukka”. Kuitenkin mökillä on sen verran tuota varvikkoa, että jää koko ajan inhottavia risuja mahakarvoihin ja tassuihin kiinni. Lisäksi uidessa turkki painaa tsiljoonan. Turkin trimmaus vaan sotii vastaan sitä ajatusta, että haluan pitää turkin rodulle ominaisesti pitkänä. Mutta kukas sitä tietää, mikä koirulille on parasta. Kesähelteillä varmastikin lyhyempi karva. Voisin ainakin näin kuvitella 🙂

Illan perinteinen myyssipostaus jää tänään väliin. Mennään ei niin kuvauksellisella ruoalla. Perjantaimyyssiruokana meillä on tänä iltana kuulkaas grillimakkaraa ja perunasalaattia. Lasten toiveesta. Toivoa sopii, että saan tuon meidän grillin päälle. Mies kun palaa reissusta vasta sunnuntaina. Onneksi on olemassa uunin grillivastus varasuunnitelmana, eiköhän nuo makkarat sielläkin tekeydy 😉

IHANAA PERJANTAITA &
ALKAVAA VIIKONLOPPUA ♥


torstai 06. huhtikuun 2017

Onneksi on muistot ♥

13

HEIPPA MURUPUMPELIT…

…ok, oli se ehkä vähän liian ällösöpösti sanottu munkin mielestä, joten aloitetaanpas uudelleen. Heippahei ihanat! 🙂 Toivottavasti sielläkin on kevättä rinnassa. Tänä aamuna töihin ajellessani ajelin kiertoteitä, sillä en yksinkertaisesti pystynyt lopettamaan musiikin kuuntelua kesken. Latasin kotipihassa puhelimeeni country-soittolistan ja niin sitä mentiin. Tytöt koululle ja itse kohti työpaikkaa. Yhdeksän kilometrin sijaan kilometrejä tuli muutama enemmän. Nopean moottoritiereitin sijaan valitsin reitin, jossa puksutellaan 40 km tunnissa. Vain koska tuo musiikki vei mukanaan. Mukanaan muistoihin reilun parin kymmenen vuoden taakse. Mukanaan muistoihin elämän varrelta.

Tuo musiikki sai myös kirjoittamaan tämän blogipostauksen. Aluksi olin suunnitellut keittiön valaisin -postausta tälle päivälle, mutta näin ne tilanteet elävät. Kuinka usein sitä osaa olla kiitollinen siitä, mitä on tässä ja nyt. Elää hetkessä. Ainakin itse teen tätä usein. Havahdun ja nipistän itseäni. Olen siunattu ihanalla elämällä. Mutta kuinka harvoin sitä tulee katsottua taaksepäin ja oltua kiitollinen kaikista muistoista, joita on elämän varrella kerännyt mukaansa. Itse saan muistoista ihan hurjan paljon energiaa. Uppoudun muistoihin usein. En haikaillakseni vanhaa vaan todetakseni, että olen saanut kokea paljon. 

Ei ole kerta eikä kaksi, kun aloitan keskustelun sanoilla ”Muistatko, kun…”. Me miehen kanssa muistelemme paljon ääneen. Näihin 15 yhteiseen vuoteen on mahtunut paljon. Molemmilla on kertynyt miljoonittain muistoja jo ennen yhteistä taipalettammekin ja itse ainakin tykkään kuulla ajasta ennen meitä. Lapsuusmuistoja mieheni suusta. Niiden avulla voin nähdä sen pienen porkkanapään sininen Tappara-takki päällä ulkohöntsyillä. Elämässä unelmiensa elämää. Viime aikoina olen muistellut ääneen paljon omaa teini-ikääni ja niitä muistoja, joita liittyy tuohon tulevaan kotiimme. Lapsuudenkotiini.

Viime aikoina olen jutellut miehelleni siitä, että vaikka meillä oli tiukka kotikuri, niin kuinka kuitenkin meidän koti oli se, jossa kokoonnuttiin teini-iässä kaveriporukalla. Kuinka eräänä lauantaina aamuyöstä kuulin ääniä palotikkailta huoneeni ulkopuolelta. Huomasin parin ystäväni kiipeävän kohti ikkunaani, kunnes iskä huusi alhaalta naurunsekaisella ja unisella äänellä, että ”Voit pyytää tulemaan ovesta, ettei vaan satu mitään.” Kunpa sitä osaisi itsekin olla tyttöjen tullessa teini-ikään yhtä leppoisa vanhempi. Sallia ne vastakkaisen sukupuolenkin vierailijat keskellä yötä kylään. Meillä oli ovet aina auki kavereille. Silloinkin kun en itse ollut kotona 😀 Musiikkia soitettiin ja välillä väännettiin volyyminappuloita hiljemmalle alakerran pyynnöstä.

Sunnuntaisin räkätettiin Frendeille isolla porukalla. Haaveiltiin muutosta Kaliforniaan Beverly Hills 90210 myötä. Kun ensimmäiset kaveriporukasta sai ajokortin käytiin ajelemassa yötä myöten ja välillä meillä soittamassa musiikkitoiveita lankapuhelimella. Hiivittiin tosi hiljaa eteiseen, ettei äiskä ja iskä heräisi. Mutta jokaikinen kerta olivat kuulemma heränneet 🙂 Juostiin takaisin autoon ja laitettiin 95.7 päälle. Ajeltiin, kunnes ne toivebiisit soitetiiin. Jotenkin mä näen jo tämän saman näyn silmissäni. Talon, joka on täynnä elämää ♥

Eilen illalla tyttöjen kanssa suklaajäätelöä pakkasesta kaivaessamme pikkuinen sanoi yhtäkkiä, että mummulakin oli aina Aino-jäätelöä. Johon isompi vastasi, että niin olikin. Karpalo-kinuski jäätelöä.  Sitten aloimme muistelemaan. Yksi elämämme parhaimmista ratkaisuista oli silloin 11 vuotta sitten muuttaa tähän äiskää ja iskää vastapäätä. Kuinka paljon nuo lapset ovat saaneet yhteisiä muistoja mummulasta. Ne kantavat pitkälle. Vaikka muistoja ei niin monelta vuodelta tullutkaan, kuin mitä olisi suonut, niin silti ne ovat kultaakin kalliimpia.

Tobyn kanssa ulkona ollessani aloin tahtomattani hihittelemään. Kirjoitin mielessäni tätä postausta ja mietin, että mitkä ovat sellaisia muistoja, jotka ovat viime vuosilta jääneet päällimmäisinä mieleen. Istuttiin vuosi takaperin äidin kanssa Tipotien terveysaseman pihassa puheterapian jäljiltä ja äiti oli ihan innoissaan, kun oli oppinut sanomaan sanoja, jotka olivat olleet kateissa. Hetken aikaa mietti ja sanoi, että on kyllä yksi sana, jota hän edelleen pohtii, että onko se oikein sanottu. Sulonsalpaaja. Sanoi sen ääneen ja mä purskahdin aivan täysillä nauramaan. Kikatin pissat housuissa ja äiti oli ihan äimänkäkenä, että mitä touhua. Kerroin, että oikea sana on solunsalpaaja, jonka avulla sitten äippäkin tajusi, että tuo sulonsalpaaja tarkoittaa ihan muuta. Siinä räkätettiin aikamme, ajettiin kotiin Hesen drive thrun kautta ja juhlistettiin elämää. Sulonsalpaaja saa mut vieläkin hihittelemään. On se kumma, jos saisi lääkitystä, joka salpaisi sulon 😀

Se on jännä, että ainakin oma mieleni jotenkin jättää ne ikävimmät muistot taka-alalle. Sydänsurut, joista tuntui ettei ikinä selviä. Läheisten menettämiset ja sairastamiset. Muistot, jotka joskus tuntuivat hieman tuskaisilta saavat ajan myötä kultareunat. Varsinkin näin lasten syntymäkuukautena tulee muisteltua synnytyksiä ja vauva-aikaa. Koliikkia, uhmaa ja hampaattomia hymyjä. Pyyteetöntä rakkautta. Aikoja, kun toivoi ajan seisahtuvan. Niitä koliikkihuutoisia öitä, kun toivoi, että aika kuluisi nopeampaa. Ensiaskeleita ja prinsessaleikkejä. Onneksi meillä on muistot ♥

NOSTALGISIN TORSTAITERKUIN,


keskiviikko 05. huhtikuun 2017

3 x terveellinen aamupala

0

MOIKKAMOI!

Aamupala, päivän tärkein ateria, jakaa mielipiteitä. Muistan vieläkin ne opiskeluajat, kun aamupalani koostui pims-kekseistä (pötköllisestä pimssejä) sekä kolmesta kahvikupista. Ei hyvä. Muistan myös ajat, jolloin aamupalaa ei tullut syötyä lainkaan. Ei ollut aamuisin nälkä. En tiedä onko tämäkin tottumiskysymys, mutta nykyään aamupalahetki on yksi päivän kohokohdista. Ollakin, että nuo kullannuppuset ovat samanlaisia kuin äitinsä tuossa iässä; saiskos pelkkää kaakaota? No juu, eivät saa vaan aina teen myös leivät valmiiksi (palvelupankki on palvelupankki ;). Itselleni leipä ei maistu aamuisin, lukuunottamatta satunnaista paahdettu ruisleipä tomaatilla -himoa. Joten aika usein aamupalaksi tulee syötyä puuroa, chiavanukasta tai kookossoijajugurttia. Turkkilaista jugurttia söin aikoinaan kaksi vuotta putkeen joka aamu aamupalaksi ja veikkaan, että sen elinkaari on omassa aamupalarepertuaarissani nyt ohi. Toki muuhun ruoanlaittoon ja leivontaan sitä mielelläni käytän.

Kuten ruokailumieltymykset yleensä, niin myös aamupala vaihtelee kausittain. Ajattelin vinkata teille kolme kivaa aamupalaa, jotka saavat suuni hymyyn heti aamusta alkaen. Joiden avulla jaksaa hienosti aamupäivän välipalaan asti. Jonka yleensä syön noin kymmenen aikaan. Pikkuisen pähkinöitä tai vaikka banaani. Sillä jaksaa sitten taas jo lounaaseen asti 🙂

MUSTIKKAINEN VANILJACHIAVANUKAS

2 dl vaniljanmakuista soijamaitoa
0,5 dl valkoisia chiasiemeniä
-sekoita ja anna tekeytyä yön yli

mustikoita
-soseuta sauvasekoittimella chivanukas kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää jäisiä mustikoita

HYVÄN MIELEN AAMUPUURO

gluteenittomia kaurahiutaleita
vettä
suolaa
-hauduta em aineksista paksu puuro ja mausta suolalla

mantelimaitoa
1 tl kookosöljyä
-ohenna puuro mantelimaidolla ja lisää kookosöljy

-nauti puuron kanssa:

2 tl luomu maapähkinävoita
mustikoita
banaania
pellavansiemeniä

TAIVAALLINEN KOOKOSJUGURTTI

n 2 dl kookossoijajugurttia
mansikoita
mustikoita
cashewpähkinöitä
kookoslastuja
loraus hunajaa
-sekoita keskenään

Mä olen aivan hurahtanut Alpron kookoksen makuiseen jugurttiin. Ei maistu liikaa kookokselle, vaan just sopivasti. Sen myötä kuin olen oppinut nauttimaan aamupalasta olen oppinut nauttimaan myös aikaisista herätyksistä. Aamulla usein nousen klo 06.30 (välillä jopa viikonloppuisinkin), käyn Tobyn kanssa nopean pisulenkin sillä aikaa kun kahvi tippuu. Juon rauhassa aamun ensimmäisen kahvikupillisen ennen kuin menen herättämään koululaisia. Se on jännä juttu, vaikka muuten sosiaalinen olenkin, niin tarvitsen aamulla aikaa sen vartin verran itselleni. Sille, että olen aivan hiljaa ja luen kirjaa.

Hei, nyt kohti sulka- ja piippurassiostoksia! Huomenna olisi tarkoitus koristella virpomisoksat. Jotka nekin tosin ovat vielä visusti pajupuussa kiinni 😉 Palaan illemmalla kommenttien pariin. Nämä on taas niitä päiviä, kun blogi on iltaisin mun elämäni lasten mentyä nukkumaan. Miehen reissut ovat kyllä blogin kannalta antoisaa aikaa. En vain yksinkertaisesti osaa katsoa yksikseni illalla telkkaria, joten käytän hyödykseni ne illan tunnit blogin parissa. Mitä muutakaan sitä ihminen noina tunteina tekisi? ♥

SUPERIA KESKIVIIKKOILTAA,


tiistai 04. huhtikuun 2017

Kotitoimisto – hot or not?

9

HEIPPAHEI IHANAT

ja aurinkoista tiistaita! Tulihan se aurinko sieltä esiin, vaikka vielä aamusella hieman huonolta näytti. Ihan pakko tähän alkuun kertoa, mitä tapahtui eilen illalla. Olimme jo sängyssä ja mies selasi kännykkäänsä. Tuhahti ja totesi ”Hmph, olipa tylsä postauksen aihe. En edes lukenut. Voisitko kirjoittaa vaikka golfista?” 😀 Se siitä kannustavasta ja rohkaisevasta otteesta. Jep, herjallahan tuo ja ymmärrän, ettei mun kauneusrutiinit nyt hirveästi miehiä kiinnosta. Mutta hassu juttu, että ekaa kertaa kommentoi näin päin. En ajatellut kuitenkaan ottaa itseeni tätä rakentavaa palautetta 😉

Syyskuun alussa tulee vuosi täyteen kotitoimistolla työskentelyä. Välillä on jaksoja, että olen kaivannut töihin. Kaivannut lähinnä sitä verkostoa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sitä, että on ihmisiä kenen kanssa jutella päivän työjutuista. Toisaalta taas kaipaan ihan äärettömän paljon hiljaisuutta ympärilleni, kun teen töitä. Oikein tiukan paikan tullen ja keskittymistä vaativan työn äärellä joudun jopa heivaamaan tikittävän rannekellonkin pois ranteesta. Hiljaisuuden on oltava niin äänetöntä. Tähän ei toimistolla pysty, kun taas kotitoimistolla hiljaisuus on taattu. Ainakin siihen asti, kun lapset tulevat koulusta. Listasin muutamia kotitoimiston plussia ja miinuksia:

– olisi helppo ajautua ns. pyjamamoodiin työpäiviksi
– jääkaappi on liian lähellä
– vertaistuki ja sosiaalinen verkosto puuttuvat (onneksi on internet)
– työajat venyvät, ellei itse pidä huolen siitä, että saa myös vapaa-aikaa
– lasten tultua koulusta työpäivä sekoittuu äitien hommiin 😉
– itsekuria täytyy löytyä riittävästi, jotta työt tulee tehtyä

+ toimistokoira (joka tutkimusten mukaan nostaa työn tuottavuuden sfääreihin)
+ hiljaisuus
+ tarvittaessa ei tarvitse tälläytyä aamuisin, koska ainoa jota varten sen tekisin olisi oma peilikuvani
+ tietynlainen joustavuus (pystyn hakemaan esimerkiksi lapset koulusta, kun huono keli)
+ pystyy työskentelemään myös ”virka-aikojen” ulkopuolella
+ kotitoimistovähennys verotuksessa

Tuo suhde eli saman verran molempia kertoo vain mielestäni siitä, että ei ole oikotietä onneen. Molempi parempi. Kummassakin työtavassa on ne puolensa, mutta jos täytyisi kallistua jompaan kumpaan, niin kyllä tämä kotitoimisto voittaa. Se, tulenko jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa vuokraamaan toimistotilan blogitöitä varten on vielä auki. Uuteen kotiinhan meille tulee oikein työhuone, jonka oven saa säppiin. Tässä olohuoneen nurkkatoimistossa kun on se huono puoli, että iltaisin tai viikonloppuisin ei saa hiljaisuutta. Toisaalta, ne ovatkin niitä hetkiä, kun pitäisi ehkä olla itsekin vapaalla 🙂

Alunperin mietin, että otan tämän nykyisen pöytäni uuteen kotitoimistooni, mutta mummulassa olisi liki käyttämätön Boknäs (tai Billnäs…en ikinä muista kumpi :D) -kirjoituspöytä. Toisaalta sekin houkuttelisi lämmöllään. Siihen vielä sellainen vanhan ajan vihreäkupuinen työvalaisin niin avot. Sikarituoli viereen sekä kirjahyllyyn vaarin Päätalo-kokoelma. Hei, meillä tulee muuten uudesta kodista aika puuvoittoinen. Lämpimän puun väriä kun löytyy keskikerroksen lattiasta, niin sitä tulee löytymään myös osasta huonekaluja. Enpäs olisi vielä vähän aikaa sitten uskonut, että rakastun lämpimän ruskeaan puuhun. Kai se pyökki-innostuskin palaa vielä jostain takavasemmalta 😉 Or maybe not.

Käytiin muuten tänään keittiöasioilla ja saatiin heti ekalla kerralla niin älyttömän kiva keittiösuunnitelma, että sormet syyhyää päästä tekemään ruokaa sinne! Meillähän on remppa aikataulusta jonkin verran myöhässä, mutta eipä tämä nyt enää viikon parin päälle ole 😉 Keittiön suhteen on postauksia luvassa ja varsinkin valaistuksen suhteen kaipailisin teidän arvokkaita neuvoja. Meille kun ei tule yläkaappeja, niin työvalot on sitten jotkut muut kuin kaappien alle laitettavat. Mutta pähkäillään tätä tuonnempana 🙂

ILOISIN TIISTAITERKUIN,


maanantai 03. huhtikuun 2017

Kauneushaaste

10

HEIPPAHEI

ja kaunista alkanutta viikkoa! Mulla oli alunperin teille varattuna tällekin päivälle ruokajuttuja, mutta jottei blogi nyt aivan menisi ruokapainotteiseksi, niin puhutaan välillä kauneudesta. Aina silloin tällöin saan postaustoiveita ja jotkut niistä liittyvät suosikkikauneustuotteisiini. Ehkä tämä postaus voisi vastata joidenkin teistä toiveisiin, sillä suosikkituotteitani tulen kauneuden saralla kertomaan. Olen tykännyt hurjasti lukea muiden bloggaajien kauneushaasteita, sillä niistä saa aina hyviä vinkkejä. Vaikka olen aivan rookie, mitä tulee esimerkiksi meikkeihin, niin silti postauksista olen poiminut hyviä vinkkejä 🙂 Toivottavasti siis pystyn tämän postauksen myötä teillekin niitä antamaan!.

Varhaisin meikkimuistosi?
Taisin olla neljännellä luokalla, kun sain kummitädiltäni kasapäin hänen meikkejään; huulipunia, puutereita sun muita. Tuolloin en vielä käyttänyt meikkejä, mutta olihan se hieno välillä kotioloissa äidin ja iskän kauhuksi ”tälläytyä”. Viidennellä luokalla sain koulupöydän jonka kansi aukesi ja kannen takaa paljastui iso peili. Kannen alla pöydän uumenissa oli jos jonkinlaista lokerikkoa meikeille. Se oli kuulkaas niin hieno pöytä, että sellaisen haluaisin nytkin.

Olin muistaakseni seiskalla, kun aloin käyttämään meikkiä koulussa. Aluksi peitepuikkoa finnien päällä ja sitten ripsaria. Muistan meillä äidin ja iskän olleen tosi tiukkoja meikin käytön suhteen ja alunperin oli puhetta, että riparin jälkeen saisin vasta meikata. Ryhmäpaine ajoi tosin kohti myöntymistä kotonakin.

Mitä meikkejä löytyy käsilaukustasi?
Hävettää ihan myöntää, mutta useimmiten ainoastaan vain huulikiilto. Ja käsirasva, jos se meikiksi luokitellaan. Aina silloin tällöin mukana on myös puuteripaperilappusia. Mitään erillistä meikkipussia en kanna mukanani, ellei sitten ole tärkeä tilaisuus töissä tai töiden jälkeen iltameno. Kätsyin käsilaukussa on Emani Mineralsin aurinkopuuteri, josta saa myös tarvittaessa valoa heijastavaa tai contour-efektiäkin. Riippuen mihin kohtaa siveltimen sujauttaa.

Lempituoksusi?
Olen hajuvesien suurkuluttaja (mutta silti ne harvoin kulutan loppuun), mutta vuodesta 1998 alkaen yksi on ollut yli muiden; Cerruti 1881. Muistan silloisessa työpaikassani, jossa kävin koulun ohella, jakaneeni huoneen meidän vientipäällikön kanssa ja hänellä oli tuota hajuvettä. Silloin ostin ensimmäisen pulloni ja olisikohan nyt viides pullollinen menossa. Näin sanotaan hajuvesi.fi -sivustolla Cerruti 1881:

”Tuoksu joka julistuksensa jälkeen 90-luvulla on saanut hieman klassikkostatuksen parfyymimaailmassa. Sen koostumus on yksinkertainen ja originelli ja sopii sekä vanhemmalle daamille että nuoremmalle naiselle.

Se on rakennettu sekä jasmiinin, orvokin, freesian, liljan ja ruusun kesäisistä sävyistä että appelsiinikukan, bergamotin ja korianterin makeisista väreistä. Sydämessä lepää ambran, santelipuun, myskin sekä ihanan vaniljan kevyt pohja.”

Henkilökohtainen kauneusvinkkisi?
Ihan klassisesti vastaisin, että vedenjuonti. Mutta koska itse sen aina unohdan, niin vastaan klassisesti sitten että syökää terveellisesti, liikkukaa ja pitäkää huolta, että saatte tarpeeksi unta. Olen huomannut, että varsinkin iän myötä tämä pyhä kolminaisuus on se, mikä ratkaisee. Samoin uskon, että se jokaisen illan tärkein rutiini, kasvojen huolellinen puhdistaminen on edellytys hyvinvoivalle iholle.Uusi kosmetiikkalöytösi?
Erilaiset seerumit Ostin viime syksynä Emma S:n ageless serumin ja siitä tykkään ihan valtavasti. Kuten myös Vita Liberatan päivettävästä anti age seerumista. Seerumien joukkoon ripsotan hiukkasen Excuviance C-vitamiinijauhetta, joka saa ihon kimmoisaksi aivan silmissä. Aamulla, kun herää on iho oikeasti paljon freesimmän oloinen. Tuo MAC:n Prep+Prime pohjustusvoide ennen meikkivoiteen levittämistä on myös joka aamu käytössä.

Ikimuistoinen virheostoksesi?
Tämä taitaa aika monella olla sama, nimittäin kiireessä väärän värisen meikkivoiteen ostaminen. Ei ole kerta eikä kaksi, kun olen kaupan hyllyltä napannut meikkivoiteen ja huomannut kotona, että se on joko aivan liian vaalea tai aivan liian tumma. Näistä virheputeleista sitten sekoittelen aina kosteusvoiteen tai normaalin käyttämäni meikkivoiteen kanssa sopivan sävyistä meikkivoidetta 🙂

Meikkivoiteella vai ilman?
Kotona usein ilman, julkisilla paikoilla meikkivoiteella. Talviaikaan meikkivoiteella, keväällä ja kesällä kevyemmällä. Olen ihastunut Lumenen meikkivoiteisiin, varsinkin uusin tuttavuuteni Blur on tullut jäädäkseen. Iltamenoihin tai jos tarvitsen hieman peittävämpää meikkivoidetta käytän Lancomen Teint Idole Ultra 24 h -meikkivoidetta. Päivettyneenä, keväällä ja kesällä suosikkini vuodesta toiseen on Estee Lauderin Day Wear -sävyttävää päivävoidetta, joka antaakin ihanaa hehkua iholle.

Eyeliner vai kynä?
Kynä, ehdottomasti. En ole tähän ikään mennessä oppinut käyttämään eyelineriä suttaamatta silmiäni ihan hirveän näköiseksi 😀 Luottotuotteeni on sellainen jäänsinisenä hohtava kajaalikynä, mutta keväällä ja kesällä väri vaihtuu pronssisen oranssiin.

Tuote, jota ilman et tule toimeen?
Kiitos isojen ihohuokoisten, Cliniquen Pore Refinin solutions instant perfector. Toimii, vuodesta toiseen. Toinen on käsirasva. Sekä huulirasva. Sellaiset pitää aina olla käden lähettyvillä tai alkaa ihistämään.

Tuote, jota haluaisit kokeilla?
Ihailen ihmisiä, jotka osaavat käyttää huulipunia. Niillä kun saisi niin paljon ilmettä. Joten vastataan huulipuna. Vaikka olenhan mä huulipunia kokeillut, mutta sellainen luottohuulipuna uupuu. Sellainen, jolla saisi ilmeen piristymään niinä päivinä, kun ei muuten ehdi panostamaan meikkiin.ID

Sellaisia, löytyikö tuttuja tuotteita? Saa myös vinkata omia suosikkeja kommenttiboksin puolella 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


« Vanhemmat
Uudemmat »