tiistai 30. toukokuun 2017

New York on my mind

8

HEIPPAHEI VAAN!

Tällä hetkellä ei voisi uskoa, että iltapäivälle ja illalle on luvattu sellaisia rankkasateita. Jos jotain positiivista, niin tekee tulevat sateet ainakin luonnolle hyvää! Tässä istuessani autossa Helsinki-Vantaan parkkipaikalla ajauduin jälleen leikkimään tuttua mielikuvitusleikkiä. Minne lähtisin, jos saisin valita ihan minkä kohteen vaan?

Täytyy myöntää, että viime viikkoina olen ajatellut paljon New Yorkia. Jos mielikuvaleikkini kävisi toteen, niin hyppäisin 14.10 lähtevään New Yorkin koneeseen. Ai että, ottaisin taksin keskustaan, jotta pääsisin fiilistelemään lähestyvää kaupunkia taksista käsin. Ollakin, että matka ruuhkista johtuen kestää ja kestää…siinä samalla on hyvä vaihtaa kuulumisia taksikuskin kanssa. Hyppäisin pois taksista hotellini edessä. Koska tällä mielikuvitusreissulla luottokortin raja on loputon (ja siis sitähän ei tarvitsisi itse kuitata nollille ;), niin majoittuisin sympaattiseen ja kauniseen The Nomad hotelliin. Keskellä alkuillan ruuhkaisuuttakin kaupunki näyttäisi parhaimmat puolensa. Veisin laukkuni huoneeseen, vaihtaisin kengät mukavimpiin ja lähtisin kulkemaan kohti Nolitaa. Sinne emme viime lokakuisella reissulla ehtineet.

Etsisin hyvän ruokapaikan, joka toimisi samalla ihmisten katselupaikkana. Illalla kävisin tuon elämäni rakkauden kanssa Broadwaylla katsomassa jonkun hyvän musikaalin. Ai niin, unohdinko muuten mainita, etteivät lapset halunneet tälle reissulle mukaan? Bummer 😀
Kaipaan kaupungin energisyyttä, ruokapaikkoja, ihmisiä. Kiireen tuntua ja kuhinaa. Sohon Dean & DeLucaa. Kiireettömiä iltapäiviä Central Parkissa, kun saa istahtaa alas. Brooklynin teollisuusrakennuksia ja Harlemin katuja. Syyslomalle oli suunnitteilla reissua länsirannikolle, mutta niin kauan kuin lentolippuja ei ole tilattu, niin on vielä mahdollisuus vaihtaa matkakohdetta.

Hei, onko teillä muuten kokemuksia Washingtonista? Jotenkin houkuttelisi käydä paikan päällä katsomaan, missä se Rouva Ministeri oikein telkkarissa kulkeekaan. Koska se lapseton loma oli vain toiveajattelua (en itse asiassa sellaiseen tällä hetkellä edes suostuisikaan…napanuora on liian tiukalla), niin onkohan Washingtonin nähtävyydet lasten mieleen…? Toisaalta, pystyyhän sielläkin viettämään lomaa lasten ehdoilla. Mikä tarkoittaa tasaisin väliajoin piipahdusta Disney-kauppaan, Victoria’s Secretiin, Starbucksiin tai Hollisterille.

Mä jatkan nyt mielikuvamatkailua ja ihmisten bongausta. Ehkä pian päästään takaisin kohti Tamperetta. Mutta ihan virkistävä tällainen mini ”etelänlomakin” oli. Taas jaksaa! 🙂

TIISTAITERKUIN,

PS. vinkkinä teille, jos olette suuntaamassa itärannikolle; Boston. En ole vieläkään ihan varma, kumpi kaupunki vei sydämeni; sympaattinen Boston vai energinen New York. Tai ehkä se oli ne molemmat yhteensä. Tiedä häntä, mutta onneksi niiden ei tarvitse kilpailla keskenään.


maanantai 29. toukokuun 2017

Kesäisen illan kepeys / Måndagsmys

0

…sorry taas pionikuvista, mutta kun nuo pionit on niin kauniit!

MOIMOI IHANAT!

Hitsi vie (kas kun ei hitsipimpula :D), että elämä on taas ihanaa. Kesällä on jotenkin helpompi hengittää. Kesäillat ovat niin sairaan siistejä, että ei edes haittaa se yhtäkkinen kylmyys, joka ruokatilan avoimesta ikkunasta puskee sisään. Hymy ulottuu väkisinkin korviin ja se kumpuaa tuolta jostain syvältä. Tänään on helppo hengittää senkin takia, että sain paljon rästihommia pois alta. Sähköposteja sinne tänne, verottajalle tietoja ja tulipa siinä aamulla töissä muutama työjuttukin tehtyä pois alta 🙂

Yhtäkkiä ollaan miehen kanssa havahduttu siihen, että meillä on kaksinkeskistä aikaa. Lapset kun ovat sen verran isoja, että usein kaverit vievät voiton äitistä ja iskästä, niin huomaamme olevamme kotona kaksistaan. Ei siinä kauaa aikailla, kun ollaan jo autossa istumassa ja ajamassa kohti keskustaa. Tänään lähdettiin ex tempore illalla etsimään mulle juhlamekkoa häihin. Löysinkin yhden ihanan, mutta sitten piheys iski. Päätin ensin katsoa tuon oman mekkovalikoimani läpi, josko sieltä löytyisi sopiva. Muistelisin, että siellä ainakin muutama on, jotka odottavat ulkoilutusta vielä laput kiinni 😉

Parin viikon päästä pääsemme ihanien ystävien häihin kaksistaan. Aiemmin meillä lapset yökyläilivät usein tien toisella puolen mummulassa. Molempien tahdosta. Mummun sairastumisen jälkeen lapset ovat yökyläilleet pääosin ystävillään sen mitä ovat yökyläilleet. Tai sitten mummo ja taata ovat olleet meillä yökylässä sen muutaman kerran, kun miehen kanssa ollaan jossain käyty. Nyt saamme jälleen maailman parhaimmat appivanhemmat meille lastenvahdiksi häiden ajaksi ja saattaapi jopa olla, että repäisemme ja menemme itse hotelliin yöksi.

Elämässä on tällä hetkellä jälleen niin paljon hyvää, että ei oikein osaa päättää, mihin suuntaan kiitollisuutta osoittaisi. Mutta pääasia, että osaa olla kiitollinen, eikö niin? Se ilo on ollut läsnä elämässä viime aikoina kyllä, mutta välillä tuntuu että se on jäänyt kiireen ja tietynlaisen haikeuden taakse. Tänään se on pulpunnut taas jostain. Tuonut mukanaan sen ruoanlaittamisen ilon. Sen, mistä nautin niin suunnattoman paljon. Tässä kepeässä kesäillassa meillä syötiin helppoja herkkuja; tomaattipiirakkaa ja persikkasalaattia. Juteltiin niitä näitä maan ja taivaan välillä.

TOMAATTIPIIRAKKA

1 suolainen piirakkapohja
puoli purkkia Crème Bonjour Valkosipuli & yrtit
3 tomaattia
mustapippuria
basilikaa

-painele sulanut piirakkapohja piirakkavuoan pohjalle ja vähän reunoille
-lisää Crème Bonjour sekä viipaloidut tomaatit
-kierrä päälle muutama kierros mustapippurimyllystä
-paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia
-tarjoile tuoreen basilikan kanssa

Persikkasalaattiin tuli salaattisekoitus, grillattuja persikkalohkoja, parmankinkkua, parmesanlastuja sekä tuollaista taivaallisen hyvää vadelmavinaigretteä. Jos viikko on mukava lopettaa perjantaimyyssitunnelmiin on se vähintäänkin yhtä ihana aloittaa maanantaimyyssitunnelmissa. Arki on ihmisen parasta aikaa. Kesän, talven, syksyn, kevään ja lomien lisäksi 😉

MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. te House of Cards -fanit…jostain luin, että huomenna tulee 5. kausi eetteriin. Ihanaa, on jotain kesäkatseltavaa!


sunnuntai 28. toukokuun 2017

Muistojen mummula ♥

16

”Otan tutun avaimen esiin ja väännän sitä lukossa. Ulko-oven kahva tuntuu käteen samalta vanhalta. Ovi narisee tavalla, jolla se on narissut jo viimeiset parikymmentä vuotta. Eteisessä tuoksutan tuoksun, joka tuo edelleen paljon lohtua ja joka tulvii muistoja.”

 

HEI HELLUREI IHANAT!

Juuri eilen taas puhuttiin miehen kanssa siitä, että mitä ihmettä tässä on viime vuosien aikana tapahtunut. Ei sitä oikein ymmärrä vieläkään. Se oli ihan just, kun päätettiin käydä tien toisella puolella moikkaamassa mummua ja vaaria. Huudettiin moi ovelta ja saatiin pirteä ”moi” huuto takaisin. Yleensä keittiöstä. Iskä löydettiin usein istumassa lukunurkkauksestaan uppoutuneena sotakirjoihinsa. Lukulasien toinen sanka suussa roikkuen. Äiti kurvasi paikalle essu päällä köökin puolelta. Istukaa nyt kiireemmikseks, keitetäänkö kahvit? No tottahan toki meillä oli aikaa istua. Lapset istuivat yleensä suoraan keittiön pöydän ääreen ja alta aikayksikön siellä oli kaksi jätskipartaista kullannuppua 🙂 Me miehen kanssa parkkeerasimme olohuoneen upottaville sohville. Sohvapöydältä löytyi uusimmat Avotakat sun muut sisustuslehdet.

Nyt siellä olohuoneessa ei ole enää upottavia sohvia, lukunurkkauksen lukijakin on jättänyt sotakirjat jälkeensä. Keittiöstä ei tulvahda enää hirvipaistin tuoksu eikä liiemmin ole essullekaan ollut viimeisen vuoden aikana käyttöä. Välillä sitä on tämän lapsuudenkodin remontoinnin yhteydessä hieman hirvittänyt; muutetaanko me tuota talovanhusta liikaa? Katoaako muistot muutosten mukana? Ihana on ollut huomata, että vaikka seinät ovat saaneet uusia pintoja, niin silti tuoksu on sama. Kodin tuoksu. Tuttu ja turvallinen.

Yleensä lohduttautun sillä, että vaikka aika iso remontti tehdäänkin, niin mielestäni meillä on oikeus tehdä kodista meidän näköinen. Sellaisen, jossa jatkaa kodin tarinaa. Joku päivä se on tuo mieheni, joka uppoutuu lukunurkkauksessa kirjoihinsa. Minä, joka pyyhällän essu päällä keittiöstä vastaanottamaan vieraita. Vieraita, jotka ovat tulleet siitä ovesta, joka narisee tuttua narinaansa. Onneksi on asioita, jotka eivät muutu. Toivottavasti meidänkin tytöt jäävät yöjalasta kotiin tullessaan kiinni tuon oven narinan takia ;D

Vaikka karsiminen on näinä päivinä pop, niin tuo lapsuudenkotini ei ole konmarittamisen piirissä. Siellä saa valokuvat olla muistoina seinillä ja perheraamatut aitiopaikalla antiikkipöydän päällä. Siellä saa näkyä eletty elämä ja muistot. Samalla, kun tehdään uusia muistoja. Me ollaan koko perhe niin onnellisia tulevasta muutosta, että ei malteta odottaa muuttoa 🙂 Sydän sanoo, että tämä oli ainoa oikea ratkaisu. Onneksi meillä oli siihen mahdollisuus ♥ Joka ilta käydään haahuilemassa tuolla ja mallaamassa huonekalujen paikkoja. Fiilistelemässä.

Tuo valokuva, joka kuvissa vilahtelee on otettu meidän häistämme reilu 10 vuotta sitten. Siinä on äiskä ja esikoinen. Ihan hetki kuvan ottamisen jälkeen, mumtsi joutui juoksemaan kirkosta ulos reilu 1-vuotias sylissään pakoon urkujen ääntä, joita pikkuinen niin kovin pelkäsi 🙂 Tuo kuva pääsee kyllä paraatipaikalle uudessa kodissa. Eiks ole ihanaa, että on olemassa valokuvia? Harmillisen usein tänä päivänä valokuvat ovat tallessa koneella tai kännykässä. Pitäisi ryhtyä vanhan ajan malliin ja teettää niitä kansioihin!

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


lauantai 27. toukokuun 2017

Stressitöntä mökkeilyä

9

HEIPPAHEI IHANAT!

Ja terkkuja kaupungista 🙂 Eilen iltapäivästä kurvailtiin mökille ja vietettiin ihanan rentouttava päivä ja ilta. Tuuli tuiversi pohjoisesta hiukka viileästi, mutta se ei haitannut. Mökin eteläpuolella kelpasi paistatella auringossa. Tein vähän työhommia (mukavia ja makoisia sellaisia ;), lueskeltiin, saunottiin ja syötiin. Kesän ekat grillihampparit maistuivat taivaalliselle; varsinkin tuon miesmahataudin viikolla sairastaneelle. Lapset uiskentelivat vaikka kuinka kauan ja vaikka kovin uumoilin, niin eipäs onneksi vilustuttaneet itseään. Auringon laskiessa taivaanrannan taa lähdimme ajelemaan kohti kaupunkia. Ei sitä tarvita kuin pikkuinen pyrähdys tuonne happy placeen ja taas jaksaa.

Muutenkin ollaan yritetty tehdä mökkeilystä mahdollisimman stressitöntä. Mökki ei ole työmaa. Monet kysyvätkin, että kuinka jaksatte; omakotitalo (pian) ja mökki. Kaksi paikkaa, jota pitää kunnossa. Elämä on valintoja ja tämä on yksi niistä 🙂 Mökillä ei ole ensimmäisenä vastassa leikattava nurmikko. Ei ole marjapuskia, joissa kykkiä ennen räkättirastaita. Ei ole niitä arkisia juttuja toisin kuin täällä kaupungissa. Toki mökilläkin tekemistä piisaa, mikäli haluaa niitä tehdä. Puusavottaa riittää vaikka muille jakaa ja terassi pitkospuineen kaipaisi öljyämistä. Mutta kun ottaa sen asenteen, että ne on kaikki omaan hyvään, niin hommista tulee mukavia. Suu irveessä klapikoneen äärellä ei ole kivaa. Senpä takia meillä hurtti huumori lentää ja nauru raikaa, kun teemme askareita.  ID

Ruoan suhteenkin mökkeily on aika stressitöntä. Ruokaa tehdään varsin lyhyen kaavan mukaan (niin kuin kyllä kotonakin). Jos ei jaksa tehdä edes sitäkään, niin aina mökin pakkasesta löytyy grillimakkarapaketti 🙂 Kaupungissa tulee oltua ylitarkka siitä, että lapset vaihtavat ruokalistan kertovan paidan samantien puhtaaseen, mutta sekään ei ole mökillä mikään pakko. Itsekin haahuilen siellä niissä samoissa kauhtuneissa vaatteissa. Joissa saattaa löytyä rinnukselta ketsuppitahra. Hiuksetkin saavat saunan jälkeen kuivua niille sijoilleen ja meikkipussia ei juuri mökillä avata. Paitsi, jos tulee vieraita. Mun mielestä mökkeilyn perusidea on, että siitä ei oteta stressiä. Että se on paikka, jossa ne pakolliset puhteetkin sujuvat omalla painollaan ja jossa ei äksyillä väsymystä. Onko sielläkin omaksuttu sama stressitömän mökkeilyn ihanuus? ♥

Jos joku pikkuisen mökkeilyssä ihistää on se, että sinne ei pääse tarpeeksi usein 😀 Pari viikonloppua tässä on täynnä ohjelmaa, mutta sitten kyllä on jo kokonaisen mökkiviikonlopun aika. Ja voipi olla, että kun lasten kesälomat alkavat, niin muutamme hetkeksi taas saareen. Aika näyttää. Vissiin pitäisi pakatakin jossain välissä muuttokuormaa. Nyt lapset kohti Särkänniemeä ja itse lenkille. Miehen tullessa golfkisoista suuntaamme pitkästä aikaa kaksin syömään. Katsotaan, josko sitä illalla Särkänniemen sulkeutumisen jälkeen kurvailtaisiin mökille yöksi…

LEPPOISAA LAUANTAITA,


perjantai 26. toukokuun 2017

Kesäisestä illasta & elämästä nauttien

4

HEI HELLUREI IHANAT!

Se olisi perjantai, joka tosin tuntuu eilisen vapaan jäljiltä maanantailta, mutta en laita siltikään pahakseni. Viikonloppu on edessä. Ennen kuin nämä kesäiset kelit saapuivat sitä ei muistanutkaan, mikä kesässä on parasta; lämpimät ja leppoisat kesäillat, kun ei ole kiire minnekään. Kun saa nauttia elämästä tärkeiden ihmisten kanssa. Hyvä ruoka ja viisasti nautittu lasillinen hyvää juomaa. Lintujen laulu ja mökkirannan ohi lentävät viisi joutsenta. Kaupallisen yhteistyön merkeissä Solera tarjosi meille tilaisuuden maistella laadukasta Hardys Crest -viinisarjaa. Lämmin ja leuto kesäilta kutsui istumaan iltaa mökin terassille. Syömään pientä hiukopalaa ja nauttimaan.

Elämä kun on muuten näin ruuhkavuosien aikaan niin hektistä, tulee tarpeen ihan tietoisesti välillä himmata tahtia. Istua alas ilman kiirettä nousta ylös. Katsella luontoa ja olla ihan hiljaa. Olen kertonutkin, että siinä missä aiemmin tykkäsin olla äänessä on vaihtunut kuuntelemiseen. Ympäristön havainnoimiseen ja elämän yhden ison osa-alueen haltuunottamiseen; kykyyn nauttia hiljaisuudesta. Tuossa eräänä kauniina lauantai-iltana teimme miehen kanssa mökillä pientä iltaruokaa ja istuimme terassisohvalle. Mansikkavuohenjuustosalaatti, siemennäkkärit ja juustot maistuivat taivaalliselle. Niitä täydensi laadukas australialainen kuohuviini Hardys Crest Sparkling Chardonnay Pinot Noir Brut.

Joka ei muuten turhaan ole saanut kunniamainintaa Vuoden Viinit 2017 -kisassa. Hardys Crest -kuohuviini on tehty ensiluokkaisista Chardonnay ja Pinot Noir -rypäleistä, jotka liitetään usein myös samppanjaan. Itse en rehellisyyden nimissä olisi tämän kuohuviinin kohdalla pystynyt sanomaan onko kyse kuohuviinistä vai samppanjasta. Kippistimme alkaneelle kesälle ja elämälle. Välillä elämän ihanuuden ymmärtäminen vaatii sen täydellisen pysähdyksen hetkeen. Ja se tunne tuolla jossain syvällä sisimmässä, kun tajuaa että elämässä on kaikki niin kovin hyvin – se tunne on sanoinkuvaamattoman ihana. Muistakaa siis pysähtyä hetkeen ja nauttia. Kesä on tähän mitä otollisinta aikaa. Jos olen viimeisen parin vuoden aikaan oppinut ottamaan haltuun tuon mahtavan kyvyn nauttia hiljaisuudesta, niin olen opetellut myös toisen elämän isoista osa-alueista; yksinolemisen jalon taidon. Aiemmin olen ollut jossain määrin läheisriippuvainen. Ollut kotona yksin nauttimatta siitä. Odottanut muuta perhettä kotiin, jotta voin jatkaa normaalia elämää. Hengittää normaalisti ja nauttia elämästä. Tänä päivänä nuo ihan pienetkin hetket omassa seurassa ovat sangen rentouttavia. Yleensä noina hetkinä pyrin nollaamaan ajatukseni. Tuijotan usein jotain kiintopistettä ja yritän olla ajattelematta mitään. Mikäli ajatusten nollaaminen ei jostain syystä onnistu, niin silti koen näiden hetkien olevan varsin hedelmällisiä.

Itse pakenin eräänä kauniina kesäiltana mökillä miehen katsoessa jääkiekko-ottelua terassille. Aurinko alkoi painumaan mailleen ja järven pinta tyyntymään yötä vasten. Kaadoin lasiin Hardys Crest Cabernet Shiraz Merlot 2016 -punaviiniä ja yritin löytää sen kaikki vivahteet. Runsaan hedelmäisen punaviinin nuorekkuuden, paahteisuuden, vaniljaisuuden ja tammisen makean mausteisuuden. Rakastan täyteläisiä punaviinejä. Vaikka tämäkin laadukas punaviini soveltuu parhaiten paistettujen tai grillattujen tummien liharuokien kanssa, niin se sopi myös tuohon hetkeen täydellisesti. Joskus olin ehdottomasti sitä mieltä, että punaviini kuuluu vain syksyyn ja talveen. Kesät mennään valko- tai kuohuviinillä. Iän karttuessa olen löytänyt viineistä sen monipuolisuuden, joka mahdollistaa niiden nauttimisen ympäri vuoden.

Pala laadukasta suklaata, lasi punaviiniä ja viltti hartioille. Edes viilenevä alkukesän ilta ei tuntunut liian kylmältä. Meillä odottaa maistamista vielä tuo Hardys Crest Chardonnay Sauvignon Blanc 2016 -valkoviini, mutta uskoisin, että tänä lauantaina pääsemme sitä maistelemaan. Tarkoituksena on savustaa kesän ensimmäiset kalat ja mikäs sen parempaa ruokajuomaa tuohon tarkoitukseen kuin laadukas ja elegantti valkoviini. ”Tuoksu on sitruksinen, ja siitä voi aistia mehevää hedelmäisyyttä, hentoa paahteisuutta ja herkkää mausteisuutta. Maku on puolestaan kuiva, raikkaan persikkainen ja veriappelsiininen. Hento mausteisuus toistuu myös maussa, tuoden viiniin mukavasti rakennetta ja ryhtiä.” Näitä Viinilinnan sivuilta kopioituja lauseita lukiessani alkaa jo tuntumaan siltä, että pitäisiköhän meidän savustaa se kala jo tänään, perjantainta? 😀

Yhtä paljon kuin rakastan hyvää ruokajuomaa, kesää ja elämää, rakastan tarinoita. Historiaa asioiden takana. Näissä Hardys Crestin etiketeissä tuo vaakuna edustaa viininteon laatua. Hardys Crest -tuoteperhe on luotu Hardyn suvun neljännen sukupolven jäsenen, Sir James Hardyn kunniaksi, joka on saanut ritarin arvon saavutuksistaan purjehduksessa. Suvussa on tapana, että kullekin perheen viinitraditioihin merkittävästi vaikuttaneelle henkilölle on luotu oma nimikkotuote kunnianosoitukseksi Hardyn suvun viinihistorian eteenpäinviemisestä. Aika ihanaa!

Ihanaa on myös se, että reilun parin tunnin päästä suuntaamme saareen kuvien maisemiin. Tosin vain täksi päiväksi. Huomenna on jos jonkilaista ohjelmaa kaupungissa, mutta ainakin saamme nauttia mökillä viikonlopun aloituksesta ♥

PERJANTAITERKUIN,

Huom. Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi alkoholia koskevia kommentteja ei voida julkaista!

YHTEISTYÖSSÄ SOLERA


« Vanhemmat
Uudemmat »