sunnuntai 04. kesäkuun 2017

Viikonlopun sekalaiset

MOIKKAMOI IHANAT!

Ja hupsis, eilen tuli suunnittelematon välipäivä postauksiin. Sen verran riitti touhua, että ei ehtinyt istahtaa koneen äärelle. Toivottavasti siellä on nautittu täysillä kesäkuun ekan viikonlopun tunnelmista. Viikonloppu on ollut ihana; just sellainen kuin koulujen kesälomanaloitusviikonlopun kuuluukin olla. Hieman haikeana luin eilen sosiaalisesta mediasta kouluista, joissa ei järjestetä kevätjuhlaa. Toki ymmärrän, että tähän on omat syynsä eikä siinä mitään, mutta niin vain se on tärkeä ainakin minulle tuo suvivirsi. Ei ole kesäloman aloittamista ilman sitä. Meillähän kevätjuhla järjestettiin jo totuttuun tapaan torstai-iltana. Ja kuten aina ennenkin, niin aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Kylmä oli, mutta ei haitannut. 

Eilen pääsimme vielä pikkuisemman todistustenjakoa seuraamaan ja meinasi kyllä iskeä paniikki, sillä unohdin nessupaketin kotiin. Ärsyttää välillä itseänikin tämä herkkyys, mutta minkäs sille mahtaa 🙂 Meillä on ollut ihan mahdottoman hyvä mäihä, sillä molemmilla tytöillä on ollut maailman parhaimmat opet. Molemmilla myös opettajat vaihtuvat ensi vuodelle. Joten siitäkin syystä olo oli hiukkasen normaalia haikeampi. Todistukset olivat taas meidän mittapuulla erittäin hyvät ja tytökin olivat tyytyväisiä koulumenestykseensä.

Keskusteltiin eilen siitä, että mikä on todistuksessa tärkein osuus. Mitä numeroa painottaisit eniten? Onko se matikka, jolla pääsee pitkälle vai äidinkieli? Uskonto vai historia? Vaikea veikata, mikä tämän kukkahattutädin mielestä on tärkein numero…no käyttäytyminen tietysti. Sillä että oppii toimimaan ryhmässä ja taitaa kultaisen käytöksen säännöt. Hyvänä kakkosena tulee kielet. Vaikka muutamat opiskelemani kielet olen jo käytön puutteen takia liki unohtanut, on silti kielitaito sellainen, joka ei mene koskaan hukkaan. Meillä tuolla pikkuisemmalla tulee alakoulussa kolme vierasta kieltä opittavaksi ja täytyy sanoa, että ainakin tuo ensimmäinen vieras kieli, espanja taittuu näin yhden vuoden jälkeen jo sen verran hienosti, että tämä äippä omien Este Pais -opintojensa kanssa ei pysy perässä 😀 Hienoa huomata, kuinka nuoret aivot omaksuvat ja oppivat niin nopeasti!

Ja miten nämä kuvat liittyvät aiheeseen? Ei sitten mitenkään. Piti vielä vain sanomani, että muistatteko kun julistin olevani täynnä grilliruokaa pari viikkoa sitten? Jouduin hieman kritisoimaan itseäni, sillä enhän mä ollut edes antanut grilliruoalle tänä vuonna mahdollisuutta. Kuka tahansa tylsistyy, jos se grilliruoka koostuu pelkästään broilerista eri muodoissaan sekä satunnaisista chilimakkaroista. Eilen haettiin kauppahallista lohiperhosia sekä kalavartaita. Voin sanoa, että niitä tänään syödessäni jouduin pyörtämään ajatukseni grilliruoasta. Grilliruoka ja koko grillaustouhuhan on kesän liki parasta antia.

Vaikkei itselläni lomaa vielä olekaan, niin onhan tämä tavallaan jo lomaa, kun lapsilla alkoi loma.
Ei tarvitse aamulla herätellä toisia ja patistaa pukemaan päällensä. Kym-me-neen viikkoon! Aika luksusta 🙂  Ihanaa kesälomaa teille, kenellä loma alkoi 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

PS. palaan kommentteihin vielä myöhemmin tänään, tähän väliin erään karvaisen kaverin pesuproggista!


perjantai 02. kesäkuun 2017

Perjantaina meillä kotona

”It takes hands to build a house,
but only hearts can build a home.”

ILTAA IHANAT!

Se olis viikonloppu jälleen kerran edessä ja näin perjantai-iltana kotikoneella istuessani sydän tuntuu olevan siellä mökillä, saaressa. Viikonloppuun mahtuu koulua, todistusten jakoa, kaveriyökyläsynttäreitä (ei meillä, onneksi ;), valmistujaiset, synttärit  ja sen sellaista mukavaa, että mökkeily jää tältä viikonlopulta väliin. Lasten loma kun alkaa, niin itse ajattelin muuttaa lasten kanssa mökille. Tosin tänä kesänä on ensimmäinen kerta, että lapset ääneen protestoivat mökille menoa. Koska Särkänniemi ja kaverit.

Tänään ehdin pitkästä aikaa siivoilla kotonakin, täällä onkin ollut hävityksen kauhistus viimeiset pari viikkoa. Tuskin enää muuten olisin ennen muuttoa sen kummemmin siivonnut, mutta saimme vieraita. Tai vieraan eikä nyt ihan niin vieraan kuitenkaan. Jännä juttu, miten elämä vie. Miehen uuden työpaikan myötä treffasin ala-asteen ekalta lähtien tuntemani ihmisen, jota en kuitenkaan ole nähnyt viimeiseen reiluun 20 vuoteen. Paljon on vettä virrannut Tammerkoskessa, mutta kokolailla jutut jatkuivat siitä mihin ne aikoinaan jäivät. Eikä muuten oltu vanhennuttu yhtään, jännä juttu 😉

Siivoamisen ohessa koin jälleen hieman haikeutta. Tykkään tästä meidän kodista niin paljon. Täällä on vietetty viimeiset reilut 11 vuotta. Toiselle pikkuisista tämä on ollut ainoa koti. Molemmat ovat ottaneet ensiaskeleensa täällä ja sotanneet syömisharjoituksillaan ruokahuoneen lattian. Keittiön katossa muistuttaa vieläkin huikean hauskoista tupareista tacokastiketahra (älkää kysykö…) ja takapihalla nököttää päärynäpuu. Se, jonka mies ja esikoinen kiikutti kotiin, kun lähetin omenapuuta ostamaan.

Elämä on aikamoisessa turbulenssissa, kuten olen kertonutkin. Monta muutosta lyhyen ajan sisään. Uskon uusiin alkuihin ja uskon muutoksen voimaan. Vaikka kaikki on hyvin tässä ja nyt eikä tarvetta muutokselle olisi, niin se pieni muutosagentti minussa rakastaa tunnetta, jossa vierivä kivi ei ehdi sammaloitumaan. Ehkä se osaltaan juontaa juurensa siihen, että haluan elää jokaisen päivän kuin se olisi viimeinen. Nähdä ja kokea. Onneksi muu perhe jakaa saman ajatusmaailman 

“And suddenly you know:
It’s time to start something new and trust the magic of beginnings.”

AURINKOISTA PERJANTAI-ILTAA,


perjantai 02. kesäkuun 2017

Mökkikeittiön pikkujättiläinen; KitchenAid Mini -yleiskone & helppo mansikkakakku

HEIPPAHEI IHANAT!

Viime aikoina se on ollut tuo mökkikeittiö, jossa leivonta- ja ruoanlaittoinspiraatio on ollut huipussaan. Ollakin, että mökkikeittiö on niin kovin pieni. Kyllä sinne kuitenkin pari innokasta kokkia mahtuu kokkailemaan. Pieneen keittiöön saimme leivontaa ja ruoanlaittoa helpottamaan pienen ja pippurisen KitchenAid Mini –yleiskoneen osana KitchenAidin kaupallista yhteistyötä.

Hetkinen, saattaa joku teistä tuumata muistaessaan kertomukseni leivontahetkistä maalla mummun kanssa. Niistä hetkistä, kun mummun yleiskone sai pölyttyä rauhassa keittiön kaapissa. Hartiat kipeänä ja sormet krampaten se alakouluikäinen Maria vaivasi pullataikinaa. Kerta toisensa jälkeen. Tietämättä, että on helpompikin vaihtoehto. Siinä missä olen aiemmin rakastanut tunnetta, kun saan upottaa sormet taikinaan, on vaihtunut ihan parin viime viikon aikana siihen onnentunteeseen, kun saan hörpätä vaikka muutaman kulauksen kahvia sillä aikaa, kun tuo uusi keittiöapulaiseni on vaivannut taikinan. Mukisematta ja huikean tehokkaasti. KitchenAid Mini

Vaikka tuo uusi KitchenAid Mini –yleiskone on kooltaan 25% kevyempi ja 20% pienempi kuin muut nostopäämalliset KitchenAidin yleiskoneet, on se silti tehokkuudeltaan samaa luokkaa (250 W). Ulkonäkö iskee allekirjoittaneeseen ajattomalla tyylikkyydellään. Tuo meidän kaunokainen on väriltään hunajameloni, mutta konetta on saatavilla myös viidessä muussa värissä; matta musta, matta harmaa, twilight blue, hot sauce ja roosa.

Eräänä kesäisen kauniina perjantai-iltana päätin tutustua tuohon hunajameloniseen ystävääni paremmin. Päätin tarjota muulle perheelle mansikkakakkua alkaneen kesän ja mökkikauden kunniaksi. Enkä mitään perinteistä mansikkakakkua vaan trendin aallonharjalla olevaa nakumansikkakakkua. Nämä nakukakut vetoavat ulkonäöllään. Sopivan rustiikkisia ja puolivalmiin näköisiä. Maultaan kuitenkin tuttuja ja turvallisia. Tein mansikkakakun pohjan reseptillä, joka on ihan älyttömän helppo. Jonka oma äitini on perinyt hänen äidiltään. Tämä tulee kulkemaan suvussa jatkossakin. Kakkupohjan kolmea ainesosaa laitetaan kaikkia sama määrä. Oli mittavälineenä kyse siis kahvikupillisesta, mukillisesta tai lasista.

HELPPO MANSIKKAKAKKU

Pohja

1 mukillinen kananmunia
(minulla tuli pohjaan 6 munaa)
1 mukillinen vehnäjauhoja
1 mukillinen sokeria
-vaahdota sokeri ja kananmunat kuohkeaksi vaahdoksi
-lisää vehnäjauhot ja sekoita pienellä teholla
-kaada voideltuun ja korppujauhotettuun irtopohjavuokaan
-paista uunin alatasolla 175 asteessa 35-40 minuuttia
-anna jäähtyä
-halkaise kakku kolmeen osaan
-täytä kakku mansikkahillolla ja tuorejuustokermavaahdolla (ks. ohje alla)
-kuorruta kakku kermavaahdolla ja koristele tuoreilla mansikoilla

Täyte

1 dl mansikkahilloa
(pakastemansikoita ja sokeria survottuna)
2 dl kuohukermaa
ripaus sokeria
1 prk mascarponejuustoa
1 prk kuningatartuorejuustoa
-vaahdota kuohukerma, lisää sokeria maun mukaan
-lisää mascarponejuusto
-ota em. seoksesta talteen noin pari desiä
-lisää loppuun seokseen kuningatartuorejuusto

ID

En ollut varma, kuinka yleiskone suoriutuu kerman vaahdottamisesta, mutta yllätyin kyllä täysin. Kermavaahto tuli silmänräpäyksessä ihanan kuohkeaksi. Myönnettäköön, että en edes uskaltanut toivoa, että se valmistuu niin nopeasti. Meinasin näet hörppiä kahvia siinä määrin, että leivontakulhossa oleva kermavaahto alkoi olemaan jo aika paksua 🙂 Mikä toki oli kakun täyttämisen kannalta ihan hyvä!

Vaikka KitchenAid Mini onkin niin näyttävä, että sitä kelpaa esitellä keittiön työtasolla on se myös kokonsa puolesta helposti kaapissa helposti säilytettävissä. Tätä pientä tehopakkausta on saatavilla mm. Kokkipuodista, Hobby Hallista, Verkkokaupasta, Mokosta ja Carlsonilta. Varaosia koneeseen on saatavilla siinä, missä isompikokoiseenkin KitchenAid yleiskoneeseen. Kulhon tilavuus on 3,3 litraa, jossa valmistat esimerkiksi 60 kappaletta keksejä tai 2 kilogrammaa perunamuusia.

KILPAILU: tilaamalla Kitchen Aidin uutiskirjeen täältä ja tykkäämällä KitchenAid Suomen Facebook -sivusta olet mukana kilpailussa, jossa voittaja saa KitchenAid Mini -yleiskoneen.
Voittaja ilmoitetaan KitchenAidin FB-sivulla.

IHANAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,


torstai 01. kesäkuun 2017

Must’ on tullu, astiahullu!

HELLOU!

Ihan alkuun pieni tietoisku pilke silmäkulmassa; se että vaikka kuinka valittaisi Suomen säästä ei auta. Joten nautitaan tästäkin päivästä räntäsateineen kaikkineen, eikö? Poltellaan vaikka kynttilöitä ja fiilistellään. Suomen kesä  Meillä on illalla koulun kevätjuhla, joka perinteisesti pidetään ulkona. Tähän asti ollaan menty kesäkeleissä nuo juhlat, mutta voipi olla, että illalla saa ottaa sateensuojan mukaan.

Kuten Insta Storiesissa minua seuraavat tietävät, niin haipakkaa pitää tuon mummulan kanssa. Vaikka muuten saatiin talven aikana hienosti nurkat tyhjiksi, niin nyt ollaan pari päivää käyty läpi olohuoneeseen ja ruokahuoneeseen talvella kannettuja tavaroita veljen vaimon kanssa. Pääosin astioita. Kuinka monta kymmentä vaasia tai maljakkoa sitä ihminen tarvitseekaan?

Nyt on astiat sortattu ja vaikkei se Myrna tällä hetkellä olekaan suosikkiastiastoni, niin se saattaa sitä hyvin pian olla. Ei raaski myydä eteenpäin, varsinkin kun tuo Myrna on mun mummuni vanha. Muutenkin musta on kuoriutunut sellainen astiahullu. Miehelle tiedoksi, että se ei ole ollut hulluutta tähän mennessä, vaikka keittiön kaappien sisällön puitteissa niin voisi helposti kuvitella 😀 Se on jännä, miten tällainen ruokabloggaaja-wannabe katsoo astioita ja aterimiakin ”sillä silmällä”…kuvaussilmällä, tiedättekö? Kuvissa näkyvä sininen kahviastiasto isän aikoinaan hiihtokilpailuista voittamien lusikoiden kanssa tulee näkymään jatkossa leivontakuvissa. Tuohon siniselle lautaselle sisältä valuva mutakakku, vähän tomusokeria päälle ja koristeeksi jotain vihreää, ehkä sitruunamelissaa. Pöytään katan myös vanhat hopeiset kermakon ja sokerikon. Jonkun verran tuolta mummulasta löytyi vanhoja Arabian astioita, joista osan jaoimme ja osan myymme. Pitäisi vain tietää oikea kanava, missä myydä. Onko vinkkejä? Lisäksi sitä ruskeaa Tauno Wirkkalan suunnittelemaa Humppilan lasia löytyy parin kulhon verran. Sarpanevan boolimalja ja neljä boolilasia odottaa myös myyntiä. ID

Kaikkea uutta sitä on astioista myös parin päivän aikana oppinut. En malta odottaa, että saan tarjota ruskeista Grapponia-kulhoista kesähelteillä vaniljajädeä mansikoiden kera. Grapponia-kulhot? Jep, me luulimme niitä aluksi Kastehelmi-kulhoiksi, mutta käytiin aamulla alan asiantuntijalla ja saatiin tietää, että ne ovat Grapponiaa. Lisäksi pari ”varmaan tuotu Virosta” -kristalliastiaa osoittautuivat loppujen lopuksi suomalaisen lasimuotoilun helmiksi. Ongelma on vain siinä, että eihän noille kaikille riitä tilaa. Ellen sitten satu löytämään ruokahuoneeseen unelmien astiakaappia; sellaista valkoista, jossa on ylhäällä lasiovet ja joka on alaosastaan umpinainen. Ei mitään uutta tuotantoa vaan vanhaa sellaista. Muutenkin tuon mummulan sisustus tulee olemaan oldies goldies yhdistettynä meidän näihin tämän vuosikymmenen huonekaluihin.

Ensi viikolla saamme mummulaan yläkerran rappusten lasikaiteen ja sitä ennen olisi fiksuinta kantaa sängyt makuuhuoneisiin. Näinköhän on, että heräämme ensi viikolla joku aamu jo uudesta kodista? 

TORSTAITERKUIN,


keskiviikko 31. toukokuun 2017

Elämästä ja ikääntymisestä nauttien

MOIKKAMOI!

Olenkin kertonut teille, että vastoin kaikkia ennakko-odotuksiani, elän nyt 41-vuotiaana elämäni parasta aikaa. Elämäni parasta aikaa naisena. Se, missä kolmekymppisenä stressasin ensimmäisiä uurteita otsassa on vaihtunut tietynlaiseen ylpeyteen. Ylpeyteen siitä, että on vanhentunut arvokkaasti. Ylpeyteen siitä, että osaa rakastaa itseään ja hyväksyy itsensä. Juuri tällaisena kuin olen. Toki eletyt vuodet näkyvät peilistä katsottaessa, mutta ajattelen asian niin, että ilman juonteita silmäkulmissa, en olisi todennäköisesti nauranut niin paljon. Ilman juonteita otsassa en olisi todennäköisesti nähnyt koko elämän skaalaa. Pääsin kaupallisen yhteistyön myötä ranskalaisen apteekkikosmetiikkamerkin, Vichyn kanssa kertomaan teille oman tarinani. Tarinani siitä, kuinka tärkeää on pysähtyä kiireen keskellä ja nauttia arjen pienistä kultareunoista. Sen sijaan, että kuluttaisi energiaa iän tuomista ulkonäkömuutoksista huolehtimiseen. Hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on.

Ikääntyminen antaa ja ottaa. Olen päättänyt ottaa kaiken irti vuosien tuomista positiivisista puolista. Olen päättänyt myös käydä käsi kädessä vanhenemisen kanssa, ilman että rimpuilisin vastaan. Kaunis iho on yksi naiseuden valttikorteista. Osa ulkonäköasioista on annettu meille perintönä. Niille emme mahda mitään. Mutta sille mahdamme, miten elämme elämämme ja pidämme itsestämme huolta. Miten osaamme kiireisen arjen keskellä hengähtää ja rentoutua. Rentoutua niin, että kasvojen ilme pehmenee. Huolirypyt silmien välissä oikenee ja kevyt mieli hehkuu ulospäin.

Vichyn visio on ”Kauneus alkaa hyvinvoinnista.”. Hyvinvointihan on tämän vuoden kantava teemani. Olen huomannut, että kun on sisäisesti hyvä olla, niin se heijastuu myös ulkonäköön. Kun elämä on kaikilta osin balanssissa, kun on helpompi hengittää. Omasta itsestäni huolehtiminen on viime vuosina noussut arvoon mittaamattomaan. Ne varastetut hetket arjen keskellä, kun tuntee rentoutuvansa. Osaltaan olen myös oppinut opettelemaan rentoutumista. Pikkulapsivuosien jälkeen se tietynlainen superäitinä olo oli jäänyt päälle. Kunnes huomasin eräänä päivänä olevani yksin kotona, lapsien ollessa ulkona ystäviensä kanssa ja miettiväni, että tästä ajasta täytyy ottaa kaikki irti. Noina hetkinä on hyvä pysähtyä ja kuulostella. Käydä dialogia itsensä kanssa ja kysyä, että mitä mulle oikein kuuluu.Siinä missä aiemmin en osannut rentoutua hiljaisuudessa on muuttunut hiljaisuuden kaipuuseen. Kun viimeinenkin kikattava koululainen laittaa ulko-oven kiinni aamulla perässään ja saan olla ihan hiljaa sen 10 minuuttia. Santsikahvikupillisen kanssa. Joskus, jos koen hengittäväni pintahengitystä ja miettiväni päivän askareita keskityn hengittämiseen. Yleensä se jo auttaa rentoutumaan. Toisinaan tarvitsen puhelinapplikaation rentoutusohjelmaa. Tavoitteenani kuitenkin olisi, että oman hengityksen ja ajatusten nollauksen kautta pääsisi sellaiseen zen-tilaan, jossa olisi hetken pakopaikka arjen kiireiden keskellä.

Vichyn Slow Âge -filosofia tarkoittaa sitä, että hyväksymme ikääntymisen. Olemme itseemme tyytyväisempiä kuin koskaan ja kannamme ikämme ylpeydellä. Ikääntyminen on luonnollista ja otamme sen avosylin vastaan. Ikääntyminen ei kuitenkaan tarkoita, että kauneudenhoitorutiineista ja ihonhoidosta voisi sen varjolla laistaa; päinvastoin haluamme ihomme kuitenkin näyttävän kauniilta niin pitkään kuin mahdollista. Koska aikaa ei voi pysäyttää emmekä voi poistaa eletyn elämän jälkiä, niin oikeastaan ainoa, mitä voimme tehdä on pitää huolta ihon tulevaisuudesta. Minua lohduttaa se, että minun ei tarvitse näyttää ikäistäni nuoremmalta. Vaan voin rinta rottingilla todeta, että otan ikääntymisen arvokkaasti vastaan samalla pitäen ihostani huolen parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Se tarkoittaa jokapäiväisessä elämässä sitä, että nautin terveellistä ruokaa. Juon riittävästi vettä. Huolehdin ihon aamu- ja iltapuhdistuksesta, kosteutuksesta ja käytän kasvonaamiota ja -kuorintaa tarpeen mukaan. Pyrin nukkumaan vähintään kahdeksan tuntia yössä ja liikun riittävästi. Käyn happirikkaassa ilmassa rauhallisilla kävelylenkeillä ja nautin elämän joka osa-alueesta. Hidastan tahtia, kun on sen aika. Hymyilen ja rakastan. On olemassa tekijöitä, jotka vaikuttavat meidän ihoomme koko elämän ajan. Ravinto on yksi tällainen tekijä, mutta myös ympäristö- ja elämäntapatekijät, UV-säteily ja saasteet ovat merkittäviä tekijöitä. Iho on suurin elin, jonka tehtävä on suojella kehoa.

Nuo edellä mainitut tekijät vaikuttavat suoraan ihon kuntoon ja sitä myötä ikääntymiseen. Ihon suojaaminen ja vahvistaminen hidastavat ikääntymisen merkkien esiintulemista. Ikääntyminen ei täten ole mikään hallitsematon prosessi, joka kiitää hallitsematonta vauhtia eteenpäin. Ikääntymisen merkkien esiintuloa voidaan hidastaa.

Vichyn Slow Âge -tuoteperheeseen kuuluu kolme tuotetta, jotka eivät ole niin sanottuja anti ageing -tuotteita vaan pro ageing -tuotteita; ne hidastavat juurikin näiden ikääntymisen merkkien esiin tulemista. Sen lisäksi ne vähentävät jo esiin tulleiden ikääntymisen merkkien näkyvyyttä. Sarjaan kuuluu kaksi eri ihotyypeille soveltuvaa päivävoidetta sekä silmänympärysvoide. Vaikuttavina avainainesosina tuotteista löytyy antioksidanttisen vaikutuksen omaava baïcalinjuuriuute, ihoa vahvistava probiottinen bifilus sekä mineraalipitoinen Vichy Thermal Spa -lähdevesi.

Tuotteet vahvistavat ihoa ravitsemalla ja suojaamalla sitä ympäristön rasituksia vastaan. Ne suojaavat ihoa UV-säteilyltä, saasteilta ja stressin aiheuttamilta vanhentavilta vaikutuksilta. Mutta silti meidän itse pitää huolehtia elämän tasapainosta. Siitä, että hidastamme tarpeen mukaan. Pysähdymme hetkeen ja kuulostelemme kehoamme ja mieltämme. Nautimme elämästä ja teemme ihonhoidostakin ylellisyyden, joka kuuluu jokaiseen päiväämme. Slow Âge -tuoteperheen tuotteet ovat varsin laadukkaita ja hinnaltaan monien kukkarolle sopivia. Tuotteiden hinnat ovat noin 30 euron tietämillä. Tuotteet sopivat myös herkällekin iholle.

Omaksi suosikikseni nousi tuo täyteläisempi päivävoide normaalille ja kuivalle iholle. Vaikka se onkin täyteläinen, imeytyy se ihooni nopeasti jättäen ihon pinnan silkkiseksi. Siinä on suojakerroin 30, kun taas kevyemmässäkin päivävoiteessa (joka on muuten kätevässä pumppupullossa) on suojakerroin 25.

Elämän jokaisesta osa-alueesta nauttiminen tekee hyvää niin keholle, mielelle kuin ihollekin. Mikä onkaan otollisempaa aikaa elämästä nauttimiseen kuin kesä? Tuoreet marjat ja kasvikset, ihoa hellivä lämpö ja suomalaisen järven hellä syleily. Pysähtyminen auringonlaskun aikaan ja luonnon äänien kuunteleminen. Emme voi pysäyttää aikaa, mutta voimme hidastaa elämää 

Mikäli sinäkin innostuit Vichyn Slow Âge -tuotteista, niin saat tilattua kätevästi näytepakkauksen tuosta kevyemmästä, Slow Âge Light Day Cream –voiteesta täältä.

Mitkä hetket arjessa pitävät teidän elämän tasapainossa? Osataanko siellä ruudun toisella puolella nauttia elämästä ja hidastaa tarpeen tullen?

ELÄMÄNILOA KESKIVIIKKOONNE TOIVOTELLEN,