lauantai 10. kesäkuun 2017

Lauantai-illan semisyvälliset

”Enjoy the little things in life because one day
you`ll look back and realize they were the big things.”

”Great things are done by a series of small things brought together.”

”Joy comes in sips. Not gulps.”

…pieni muistutus taas siitä, että ei siihen iloon ja onneen paljoa tarvita. Yksi mato-onki ja ilta-auringossa hymyilevä pikkuinen. Lasi kuplivaa auringonlaskussa. Vapaudesta nauttiva karvakorva. Vähän sisältä lötköksi jäänyt marenkipohja. Suussasulava mansikka. Astiapesukoneen hurina. Ystävät. Sukulaiset. Perhe. Varvikkoon puhjenneet lehdet. Mustikan kukat. Täydellinen hiillos iltanuotiolla. Villasukat ja mökkisänky. Iltakahvit silläkin uhalla, että menettää yöunet. Päiväunet. Iltauinti. Märät jalanjäljet laiturilla.

Olen tänään miettinyt paljon sitä, että osaako elämästä nauttia täysin, jos katkeroituu? Näkeekö silloin niitä pieniä juttuja ympärillä? Miksi jotkut katkeroituvat ja toiset eivät? Miksei meillä kaikilla ole kykyä unohtaa ja jatkaa eteenpäin? Kuinka helpompi silloin olisi hengittää. Ajatella, että tietyt tapahtumat ovat tapahtuneet, eikä niille mitään voi. Miksei ihmiset vaan uskoisi siihen, että elämä kantaa? Uskoisi hyvään?

Luottaisi elämään, vaikka se välillä vetää maton alta. Olisi onnellisia siitä, mitä on. Ilman kateellisuutta. Joskus saavuttaakseen jotain joutuu maksamaan kovan hinnan. Sitä välillä ulkopuoliset eivät tiedä. Tai näe. Tai halua nähdä. Eletään kaikki omaa täydellistä elämäämme niillä kriteereillä, jotka itse määrittelemme. Ilman huolta siitä, että joku tuomitsee sinut niiden takia.

En tiedä mistä nämä tällaiset ajatukset ovat tänään kummunneet, mutta oli pakko jäsentää ajatuksiani hieman alas. Ja hei, kiitos teille  – heti helpotti 🙂

NAUTITAAN 


perjantai 09. kesäkuun 2017

20 x ennen/nyt

Mitä pidempi lentomatka niin sen ihanampaa.
Kun ei siellä koneessa jaksaisi istua pätkänkään vertaa. 

Ruskeaa puuta olevat vanhat huonekalut ovat jotenkin tunkkasia.
Eikä ole vaan just ihania ja sopii yhdistellen vähän modernimpaan lookkiin.

Yölennot on ihan must.
Ei todellakaan, päivälennot rules – jaksaa katsoa leffoja paremmin.

Kalalle valkoviini, lihalle punaviini.
Höpsis, menee myös ristiin. Riippuen viinistä.

Mitä pidempään saan olla lentokentällä fiilistelemässä ennen lentoa sen parempi.
Tää vaihtelee, kotiin päin tullessa haluan kävellä suoraan koneeseen.

En voi mennä nukkumaan ellei keittiö ole tiptop.
Noooo, kunhan sen kahvinkeittimen sieltä löytää 😀

Herätessäni petaan eka sängyn, muuten ihistää (ahistaa).
Ei se nyt ole niin justiinsa. Laittaa vaan makkarin oven kiinni.

Lomamatka ei ole lomamatka ellei saa löhötä auringossa.
Kaupunkilomat on antoisia!

Ellei siellä lomakohteessa ole mittarissa vähintään +35, niin en ala.
Nääh, tuskaisen kuumia vaan tollaiset lämpötilat.

Paras auringonottoaika on puolenpäivän tietämillä.
Se on paras aika vetäytyä päikkäreille viileiden lakanoiden väliin.

En ole sitten lainkaan mekkoihmisiä.
Voisin kulkea mekossa läpi vuoden.

Aamulla pitää syödä kaurapuuroa.
Niin, jos haluaa, mutta voi syödä myös vaikka paahtoleipää hunajalla.

Mun on pakko päästä urheilemaan vähintään kolme kertaa viikossa, muuten hajoo pää.
Ei hajoo, nimimerkillä kokemusta on 😉

Parrakkaat miehet on jotenkin epäsiistejä.
Siis whaaat, nehän on hottiksia!

Puku miehen tekee.
No revityt farkut ja kesäsänki miehen tekee.

Kirja ei ole kirja, jos ei se ole paperia kansien välissä.
FYI: e-kirjat rules.

Lapset pitää saada nukkumaan viimeistään puoli ysi, että saa pari tuntia omaa aikaa.
No eipä noista nyt hereilläkään haittaa ole…illan tunnit on parhaita esim. koko perheen yatzy-turnaukselle

En katso ruotsalaisia sarjoja, koska…en tiedä, miksi.
Vad? Ruotsalaiset telkkarisarjat on ihan parhaita!

Olen armoton illan torkku, aamun virkku.
Höpöhöpö, lähellä puolta yötä on päivän tehokkaimmat tunnit.

Jos meille joskus tulee koira, niin se ei sitten todellakaan hypi sohvalle eikä nuku sängyssä.
Onko mitään ihanampaa kuin pieni tuhiseva karvainen kaveri sohvalla sylissä tai sängyssä jalkopäässä?

Hei, niin ne mielipiteet muuttuvat. Ja sehän on vain ihana juttu, eikö? Huomaa olevansa kehityskykyinen ja -kelpoinen 😀 Meillä herättiin tänään kukonlaulun aikaan pikkuisemman hammaslääkärikäynnin takia. Just kun pääsin sanomasta, että meillä hampaidenhoito on prioriteetti nro 1, niin eikö siellä vikassa poskihampaassa ollut kipuileva reikä. No enää ei kipuile. Mutta harmittaa. Niin kyllä pikkuistakin. Veikkaanpa, että tästä lähtien meillä otetaan karkkipäivä käyttöön ja äiskä saa tarkistaa hampaidenpesun lopputuleman.

Me odotellaan täällä, että josko keittiön työtaso saapuisi. Ellei sitä ala näkymään, niin iltapäivästä suunnataan viimeistään mökille tyttöjen kanssa. Onkin ollut hirrrrmuinen ikävä mökille. Mies tulee sitten illalla perässä. Huomenna saadaan saareen vieraita ja sitä varten ajattelin leipoa sillä keittiön pikkujättiläisellä taas jotain. Onneksi vieraat ovat sellaisia, ettei turhaa tarvitse säätää. Nimittäin maailman parhain anoppi ja appiukko 🙂

IHANAA PERJANTAITA,
NAUTITAAN (ei ole Suomen kesän voittanutta) 


torstai 08. kesäkuun 2017

Onnellisena alla omenapuun

”Elettiin pimeää ja sateista lokakuun loppua vuonna 2005. Kaarsimme vanhempieni pihaan autolla, kun huomasin tien toisella puolella olevan asuntoesittelykyltin. Pienen suostuttelun jälkeen sain miehen ”ihan vain katsomaan” asuntoa. Sillä eihän meillä ollut uudelle kodille tarvetta. Silloinen kotimme riitti vallan hyvin meille ja pienelle puolivuotiaalle prinsessallemme. Jos nopeasti mennään, kun F1-lähtökin on viiden minuutin päästä – sanoi mieheni. Astuimme sisään asuntoesittelyn kohteeseen tietämättä, että pari kuukautta myöhemmin olisimme tuon valoisan ja ihanan kodin uudet asukkaat. Kodin, jonka takapihalle paistaa aina aurinko. Jonka seinien sisällä asuu rakkaus. ”

Tuo liki 12 vuotta sitten missattu F1-osakilpailulähtö oli yksi elämämme parhaimmista tapahtumista. Silloin emme vielä tienneet, että nuo seuraavat vuodet tässä tien toisella puolella tulevat olemaan kultaakin kalliimpia. Laatuaikaa puolin ja toisin. Lastenhuoneiden ikkunoista näkyy lapsuudenkotini. Joka yhtäkkiä onkin tyhjillään. Innolla odottamassa seuraavia asukkaita. Meitä. Tuo rakas aviomieheni on ollut sekä minun että lasten tuki ja turva. Niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Kivimuuri, joka ei ole horjunut niinäkään päivinä, kun on hetken tuntunut siltä, että paletti on hajoamassa. Kaupallisen yhteistyön myötä Rollingin kanssa pääsin yllättämään mieheni iloisesti.

Näiden 12 vuoden aikana emme ole tainneet kertaakaan olla piknikillä omalla takapihalla, joten vihdosta viimein oli korkea aika 🙂 Oikeastaan nyt oli viimeisiä hetkiä toteuttaa tämä piknik, sillä muuttoon on ihan vain pari viikkoa jäljellä. Maailman parasta seuraa, lasilliset laadukasta punaviiniä ja vähän naposteltavaa. Kesäinen iltapäivä ja linnunlaulu taustalla. Täydellinen piknik. Tiedän, että niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, niin kyllä tie miehen sydämeen vie vatsan kautta. Levittelin viltin omenapuun alle. Puun, jonka mies ja lapset kävivät ostamassa reilut seitsemän vuotta sitten. Ensimmäisellä kerralla palasivat puutarhaliikkeestä päärynäpuun kanssa, mutta toisella reissulla toivat sitten toiveideni mukaisen eli omenapuun. Omenapuu on kukkinut joka vuosi niin kauniisti. Antanut satoa riittämiin piirakoihin ja hilloihin. Liekö sekin haikein mielin meidän muutostamme, mutta tämä vuosi on ensimmäinen vuosi, kun siitä ei löydy kukan kukkaa. Ei edes nuppuakaan. Yhtäkaikki, rakas puu se silti on. Rakkaalla takapihalla.

Tuossa takapihalla istuessamme mieli vaelsi väistämättäkin muistoihin. Tässä kodissa elettyihin vuosiin. Muistoihin ensimmäisistä kesistä, kun helteisistä päivistä nautittiin polttavan kuumalla takapihalla kasvavan ison tammen varjossa. Siitä surusta, kun tammi jouduttiin kaatamaan siinä olleen taudin takia. Muistoissa vaelsin sinne toukokuun puolenvälin iltaan vuonna 2008, kun mies rakensi terassia ja levitti siirtonurmikkoa. Välillä tuli katsomaan telkkarista Suomi-Ruotsi -jääkiekko-ottelua ja sitten taas jatkoi. Sinä yönä heräsin klo 02.37 ja pelästyin, kun mies ei ollut vieläkään tullut nukkumaan. Löysin toisen leikkimökin vierestä kontillaan otsalamppu päässä levittämässä viimeisiä nurmikkokaistaleita. Vain jotta lapset pääsisivät seuraavana päivänä takapihan nurmikolle kirmailemaan.

Kuten olen niin monet kerrat todennut, niin olen onnekas, että olen löytänyt rinnalleni sen minulle maailman parhaimman aviomiehen. Sattuman kautta tapasimme eräänä huhtikuisena lauantaina reilut viisitoista vuotta sitten. Sinä keväänä, kun edessä oli molempien suunnittelema sinkkukesä. Kertaakaan ei kyllä ole tullut harmiteltua tuota elämätöntä sinkkukesää jälkikäteen 😉 Istuessamme auringon paisteessa takapihallamme nautimme jälleen siitä tunteesta, että toisen seurassa voi olla hiljaa. Ei tule vaivaantunutta hiljaisuutta tai tarvetta sanoa mitään. Katselimme sitä paikkaa, jossa aikoinaan kasvoi se iso tammi. Leikkimökkiä, jonka siirsimme hieman syrjemmälle terassin edestä pois. Terassia, jonka mies rakensi ja tuijia, jotka istutimme terassin pieleen. Jotka ovat jo siinä mitassa, että vihdosta viimein antavat näkösuojaa. 

Muistelun lomassa maistelimme täyteläistä ja runsaan hedelmäistä australialaista Rolling Shiraz Viognier-viiniä. Jonka etiketti kuvaa juuri sitä huoletonta kesämenoa, johon itsekin pyrimme. Ex tempore -kesäelämää piknikkeineen ja pyöräretkineen. Rolling-viinit tulevat ns. viileän ilmaston alueelta Australiasta. Rolling Shiraz Viognerin punaisen Shiraz-rypäleen lisäksi siihen on lisätty hiukan myös valkoista Viognier -rypälettä antamaan lisää aromaattisuutta. Tätä viiniä täytyy seuraavaksi testata myös grilliruoan kanssa. Punaisten marjojen ja luumujen täyttämä maku kun kuulostaa aivan täydelliseltä liitolta lempeästi paistetun possunfileen kanssa.

Hienosti se kyllä sopi meidän piknik-herkkujenkin kanssa. Näihin ex tempore -juttuihin sopii parhaiten nopeasti mukaan otettavat herkut. Toki välillä on kiva pitkän kaavan mukaan valmistaa pikkusuolaisia piknikille, mutta tällä kertaa mentiin muutamalla juustolla, valkosipulilla maustetuilla crackereillä, viinirypäleillä, makeilla mansikoilla, pensasmustikoilla ja leipätikuilla. Olimme nähkääs lähdössä liki suoraan piknikiltä kylään naapuriin, jossa tiesin ruokapöydän notkuvan taas tarjottavia.

”Keräsimme piknik-herkkujen loput takaisin koriin, taittelimme viltin ja tuumasimme yhteen ääneen, kuinka kivaa meillä oli. Ei vain piknikillä vaan asua tässä kodissamme. Hyvillä mielin totesimme kuitenkin, että olemme valmiit antamaan tämän rakkaan takapihan ja kodin eteenpäin. Ihmisille, jotka varmasti tekevät täällä myös yhtä ihania muistoja kuin mekin. Uusille asukkaille, jotka toivottavasti myös huomaavat, että se onni asuu ihan lähellä. Omassa kodissa.”

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,

Huom! Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi alkoholia koskevia kommentteja ei voida julkaista!


keskiviikko 07. kesäkuun 2017

Sneak peek / uusi koti

HEIPSULIHEI!

Aah, mitkä kesäkelit! Juuri nyt tuntuu siltä, että kesäloma kesäkuussa ei olisi lainkaan hassumpi idea 😉 Kesässä on ehkä parasta tyynet illat. Kun käy koiran kanssa kävelyllä ja on niin lämmin ettei tarvitse juuri takkia päällensä. Kun ne kaikki naapureilta karanneet kolibrit ja muut kaunisääniset linnut sirkuttaa iltalaulujansa.

Kesässä ja nimenomaan tässä kesässä on parasta myös se, että pikkuhiljaa uusi kotimme on siinä kunnossa, että sinne saa vietyä tavaraa. Yöksi emme vielä voi mennä, sillä juoksevaa vettä ei ole ja lisäksi se lasikaide puuttuu rappukäytävästä. Odottavan aika on pitkä, mutta toisaalta kun tietää, että se odotus palkitaan pian, niin jaksaa odottaa. Juhannuspyhät kuluvat tänä vuonna muuttotalkoissa. Kesäkuun vika viikko on aikataulutettu minuutilleen (minun osaltani, mies on töissä). Toka vikalle päivälle tätä kuuta pitää tilata loppusiivous tähän kotiin. On sitten uusien omistajien kivempi muuttaa sisään 🙂 Kuten kuvista huomasitte, niin keittiöön päätyi ne Bazar Minit ikkunaseinälle ja se nivel Bazar hyllyn päälle. Sen saa siitä siirrettyä mihin tahansa paikkaan, kun tuo varsi on niin pitkä. Tykkään, että meni valinta oikeaan, eikö? 🙂 Keittiön tason pitäisi saapua ihan just, kuten myös yläkerran lasikaiteenkin. Mancave-kerros on kovasti työn alla ja laattoja odottelemme.

Täytyy kyllä sanoa, että meidän remppamiehet tekevät maailman parasta jälkeä. Ehkä jossain vaiheessa voisin tehdä teille suosittelupostauksenkin, vaikkei mistään yhteistyökuvioista olekaan puhuttu. Vaan ihan silkasta ilosta, että voin jakaa teille hyvien remppamiesten tiedot. Remppamiehet, hyvä sellaiset, kun ovat olleet vähän kiven alla. Ainakin täällä meidän suunnalla.

Siinä, missä eilen vähän ihistelin tätä kaoottista tilannetta, on tänään otettu taas järki käteen. Tehty töitä hymyssä suin ja päätetty, että kyllä se siitä. Karattu tyttöjen kanssa kesken iltapäiväkiireiden Ikeaan syömään (onko annokset pienentyneet?…maku ei onneksi ole kärsinyt). Katseltu ja suunniteltu. Kävelty kassan kautta tyhjin käsin. Vielä pitää malttaa. Ennen kuin ollaan muutettu, niin mitään ei osteta. Tuumataan ja katsellaan rauhassa.  Seuraavaksi ajattelin jatkaa tätä ihanaa päivää kahvikupillisen kanssa takapihalla. Auton mittari näytti parhaimmillaan Pispalan valtatiellä 28.5 astetta. Gotta love it!

Jatketaan taas ja nautitaan tästä helteestä (ja illemmalla kun takapiha ei enää houkuttele puoleensa, palataan kommenttiboksissa…olette parhaita ♥)!

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. nuo yöpöytien valaisimien jalat ajattelin sprayata mustaksi ja ostaa hivenen isommat varjostimet niihin!


tiistai 06. kesäkuun 2017

D e s p a c i t o

ILTAA IHANAT!

Huhhuh, niin kiva olla taas täällä; tämä blogi toimii sellaisena pään tuuletuspaikkana 🙂 Koko päivän olen odottanut, että pääsen tänne ja vihdosta viimein – täällä ollaan. Arvatkaa mihin tekstiini jouduin tänään palaamaan? No siihen, missä kerroin miten hidastaa elämää. Miten pysähtyä hetkeen. Nämä vikat muutamat viikot ennen muuttoa ovat kyllä aika kaoottiset. Eikä vain tuon rempan ja muuton takia vaan elämässä on vielä vähän muutakin. Töitä, töitätöitä ja yhtä toistakin kuolinpesää, jota yritetään parhaan mukaan sovinnolla selvittää. Tieto, että tämä on väliaikaista helpottaa ihan suunnattomasti.

Vaikka muu koti on jälleen kuin hävityksen kauhistus (jep, juuri perjantaina siivottiin), niin paikka jonka haluan pysyvän siistinä on makuuhuone. Kävin poimimassa mummulan omenapuista pari oksaa ja hei, ne ovat vihdosta viimein kukassa. Ainakin pari viikkoa normaalia myöhemmin. En ole aiemmin tiedostanutkaan, että ne tuoksuvat noin hyville. Vaikkei oman pihan omppupuu kukikaan tänä vuonna, niin toivottavasti mummulan pihasta saadaan omppusatoa hilloiksi asti.

Onneksi kiireen keskellä on sellaisia arjen ihania kompastuskiviä, jotka saavat nauramaan pissat housussa. Koska olette viimeksi koonneet teltan? Meillä lapset ystävänsä kanssa saivat päähänsä nukkua ensi yön teltassa. Suoriutuivat muuten teltan kokoamisesta keskenään. Siinä missä itse pähkäilin, että mikä tukipuu tulee minnekin, olivat muut jo koonneet teltan. Myönnettäköön, omasta partiostani on jokunen vuosi aikaa. Mielenkiinnolla odotan, mihin aikaan nuo pikkuiset rymistelevät sisään nukkumaan…

Niin, että nyt koiran kanssa iltalenkki,  iltasuihku ja sitten rentoutusappi päälle. Yritän taas palautella mieleen tuon hidastamisen jalon taidon (mahkut hei tämän härdellin keskellä…ainakin yritys hyvä kymmenen ;). Despacito. Vaikka täällä ja muissa somekanavissani olisi totuttua hiljaisempaa, niin hengissä ollaan ♥ 

MIKÄ PÄIVÄ TÄNÄÄN ON -TERKUIN,