HEI HUOMENTA!

Nyt seuraa viimeinen postaus osana Terveystalon kaupallista yhteistyötä. Toivon, että näistä on ollut hyötyä teillekin. Yhtä paljon kuin tästä kampanjaan lähdöstä on ollut itsellenikin. Viimeisen vuoden ajan olen käynyt työterveyslääkärissä Terveystalolla aika tiuhaan. Milloin yleislääkärillä, milloin korvalääkärillä. Selittämättömien aamupäänsärkyjen ja toispuoleisten korvakipujen takia. Korvan huminan ja kuulon alenemisen takia. Nuo oireet eivät ole saaneet yksiselitteistä vastausta. Siinä vaiheessa, kun laitoin oireet googlen hakuun olin jo varma, että minulla on vähintäänkin joku parantumaton sairaus.

Mikä tietysti lisäsi stressiä ja sitä myöden kiusallisia korvaoireitani vielä enemmän. Välillä talvella oli päiviä, että väsyin päivän aikana ihan hirmuisesti, mikäli olin hälinässä. Äänet kuuluivat ikään kuin stereona ja joskus se sai olon erittäin tuskaiseksi. Syytä ei löytynyt. Kuulotestissä todettiin kuulon alenema vasemmassa korvassa. Kuulohermon kasvaimen mahdollisuus poissuljettiin ja epätietoisuus oireiden jatkuessa paheni.

Elettiin perjantaita ennen hiihtolomareissua, kun oloni oli erittäin kamala. Työtaakka oli melkoinen ja oli pakko saada työt tehtyä ennen lomaa. Oksetti, väsytti, korvassa soitti viuluorkesteri epävireistä sävelmäänsä ja saman puolen poskea pisteli. Jälleen kerran varasin ajan Terveystalon työterveyslääkärille, sillä ajattelin, etten voi nousta lentokoneeseen korvatulehduksen kanssa. ”Ei täällä mitään tulehdusta ole, mutta kannattaisi käydä hammaslääkärillä.” Leukaniveleni oli niin tulehtuneessa tilassa, että melkein itkin lääkärin tutkiessa korvaani ja pyytäessä samaan aikaan minua avaamaan suuni. Lääkäri kysyi narskuttelenko yöllä hampaitani. Itse en siihen herää, mutta mieheni on siitä jo parin vuoden välein aina välillä huomauttanut.

Pariin viikkoon Thaimaassa en huomannut korvassani tai olossani mitään outoa. Aloin itsekin uskomaan, että oireeni saattavat olla stressiperäisiä. Kuten olen kertonutkin, niin en juuri tiedosta stressiä. Hampaiden narskuttelu, bruksismi voi olla myös stressiperäistä. Sitä käy yöllä läpi päivän asioita. Ja aamulla herää koko pää jumissa ja korva suhisten. Eräänä päivänä uima-altaalla maatessani sain puhelimeen viestin, jossa kysyttiin kiinnostaisiko minua lähteä mukaan Terveystalon yhteistyökampanjaan hampaiden hyvinvointiteemalla. Mietin itsekseni, että eihän tämä voi olla todellista. Jollain oli ollut telepaattisia kykyjä. Juuri kun olin saanut passituksen hammaslääkärille ennen tuota lomaani.

Tämä kampanja mullisti elämäni monella tavalla. Ensinnäkin se sai minut ensimmäistä kertaa moneen vuoteen hammaslääkärille. Ensimmäistä kertaa ikinä koin miellyttävän hammaslääkärikäynnin. Olin ehdottomasti sitä mieltä, että jatkan yhteistyötä omakustanteisesti. Nyt olen käynyt kerran suuhygienistillä puhdistamassa alahampaani hammaskivestä. Tämän kuun lopulla on toinen käynti. Tuo maailman sympaattisin hammaslääkäri Tampereen Hammaslääkäriasemalla Anna-Maaria Lehtonen totesi heti, että hänen tuoliinsa istui narskuttelijapotilas ja teki lähetteen alan ammattilaiselle Hanna Mustanojalle. Paikkasi myös muutaman reiän ja korjasi yhden repsottavan reiän.

Kävin Hannan vastaanotolla ensimmäisen kerran reilu pari viikkoa sitten. Ennen kuin edes istuin hänen tuoliinsa hän totesi, että vasemman puolen poskilihakseni on narskuttelun johdosta paljon isompi kuin oikean puolimmainen. Itsekin olin sen jo peilin kautta todennut. Tietämättä tosin, mistä se johtuu. Röntgenkuvista onneksi näkyi, että mitään rakenteellista vikaa ei leukanivelissäni ole.

Perusteellisen tutkimuksen jälkeen Hanna totesi, että purentakisko voisi helpottaa ainakin hampaisiin aiheutuvaa rasitusta, mutta myös leukanivelen ja -lihasten kireyttä. Vasemman puolen lihaksisto suun ympäriltä oli melkoisen jumissa ja jopa rintarangan lihakset olivat saaneet osansa tuosta narskuttelustani. Vasemman puolen kaulan lihaksista puhumattakaan. Hampaissa näkyi jo nyt kulumaa ja esimerkiksi kulmahampaani olivat niin kuluneet, että niihin rakennettiin uudet kulmat. Lisäksi päivittäiset leukanivelien jumppatuokiot tulevat tarpeeseen. Tarpeen mukaan myös tulehduskipulääkekuuri ja fysioterapiakäynnit.

Olen tyypillinen narskuttelijapotilas; noin 40-vuotias nainen, jolla on monta rautaa tulessa. Purentaelimistön toimintahäiriö, TMD, on kuulemma yksi eniten sairauspoissaoloja aiheuttava vaiva. Se on niin moninainen ja elämänlaatua häiritsevä vaiva. Itselleni kuitenkin tämä diagnoosi oli helpotus. Kyse kun on vaivasta, johon ei tarvitse syödä lääkkeitä lopun elämää. Taudista, joka ei koidu kohtalokseni.

Viime viikolla kävin Hannan luona hakemassa tuon purentakiskon, joka tehtiin omaan suuhuni sopivaksi muottien avulla. Pikkuhiljaa siihen olen öisin totutellut. Jos jotain huonoa puolta siitä yritän keksiä niin se, että sen kanssa puhuttaessa s-kirjain suhahtaa inhottavasti. Sen takia tykkään laittaa kiskon tai lähinnä tuota voisi muotiksi kutsua, suuhuni vasta juuri ennen nukkumaanmenoa. Mieshän tosin olisi sitä mieltä, että mitä aiemmin kiskon suuhuni laitan niin sen parempi 😉 Hiljaisuus on kuulemma iltaisin välillä ihan tervetullutta. Lisäksi sain määräyksen olla syömättä purukumia, mikä on tuntunut erittäin haastavalta. Huomaan pitkin päivää jännittäväni suutani ja purevani hampaita yhteen. Yritän tietoisesti rentouttaa suun alueen lihaksiani. Hampaiden kun kuulemma pitäisi koskettaa toisiaan vain syödessä.

Minä olen aiemmin ollut yksi niistä suomalaisista, jotka pihistävät hammasterveydestä. Mikäli olisin käynyt hammaslääkärillä tässä kahdeksan vuoden aikana, niin tämä narskutteluni olisi saatu kiinni jo ennen kuin se on tässä pisteessä. Ennen kuin se alkaa aiheuttamaan näin paljon inhottavia oireita. Leukanivel sijaitsee ihan korvakäytävän vieressä ja kun itselläni on paha vaihe, niin tuo koko nivel on turvoksissa ja tulehtunut. Se vaikuttaa suoraan korvaan ja sitä myötä kuulooni. Tekee olon hassuksi, huteraksi ja välillä jopa ärtyneeksi.

Olen niin onnellinen saatuani vihdoin vaivoihini selityksen. Elämänlaatuni on näiden parin viikon aikana parantunut huimasti. Tieto siitä, että kyse ei ole mistään vakavasta on erittäin helpottavaa. Jatkossa pitää muistaa välttää stressiä, joka itselläni aiheuttaa bruksismia. Ulkoilla, vähentää kahvin määrää, pitää taukojumppatuokiota ja ylipäätään hidastaa elämää. Se elämän hidastaminen kun on ollut tapetilla tämän kevään ja kesän aikana niin paljon. Tämän kampanjan myötä olen saanut arvokasta tietoa siitä, kuinka koko suun hyvinvointi vaikuttaa kokonaisterveyteen. Ihminen kun on kokonaisuus, niin on hienoa nähdä, että Terveystalon palveluista löytyy myös hampaiden ja suun terveyteen liittyvät palvelut. Kyllä kuulkaa on helppo hymyillä, kun ei satu minnekään. Kun ei korva humise. Kun kuulee. Isoja pieniä asioita elämässä, joita oppii arvostamaan välillä kantapään kautta.

HYMYJÄ SUNNUNTAIHINNE,