tiistai 11. heinäkuun 2017

Onko ihan ookoo vaan olla?

HEIPPAHEI!

Tänään tuossa aamukahvilla istuessani ja maailmaa ihmetellessäni tajusin, että meidän kesälomat ovat muuttuneet aikalailla. Lasten kasvamisen myötä. Siinä missä taannoin kierrettiin kesälomalla Muumimaailmat, Junibackenit sun muut, ei meillä enää kuuluu aamupalapöydässä vinkunaa siitä, että minne voitaisiin lähteä. Kun kaikki muutkin menee. Ihan parasta lomatekemistä on kuulemma se, kun vaan ollaan. Tuo viime postauksessani kirjoittama lista lomapuuhasteluista on myös lapsille se mieluinen lista. Tämä lämmittää mun mieltäni kovin. Olen sitä mieltä, että koska arki on kaikessa kiireessään aika hektistä, myös noilla koululaisilla, niin pitkä kesäloma saa olla vaikka kokonaan vailla ohjelmaa. Jos niin haluaa. On suorastaan fantastista, että osaa vaan olla. Vaikka mahdollisuus olisi tehdä paljonkin, niin silti on kullanarvoista tietää, että ne elämän parhaimmat hetket ovat ilmaisia.

Päivän tähtihetki on usein auringonlaskun ihmettely yhdessä. Se voi olla metsässä vaeltelu ja luonnon ihmetteleminen. Tunne, kun sulkee karvaisen kaverin syliinsä ja nuuskuttaa turkin tuoksua. Voitettu korttipeliturnaus tai se euforia, jonka kokee löylyjen osuessa juuri nappiin. Ihan vain se, kun saadaan aamulla istua samaan aamupalapöytään.

Meillä lapset ovat saaneet kokea paljon ja nähneet jos jonkinlaisia sirkushuveja ympäri maailman, mutta silti arvostan suuresti sitä, että eivät niitä kaipaamalla kaipaa. Tietävät, että on mahdollisuus tehdä asioita, mutta tietävät myös sen, että onni ei löydy sieltä vuoristoradan äkkijyrkän alamäen vauhdista. Toiselta puolen maailmaa. Vaan onni on tässä ja nyt.

Äitinä koen onnistumisen tunnetta sen suhteen, että olen saanut lapset arvostamaan niitä ihan tavallisia juttuja elämässä. Sen, että on ihan ookoo rauhoittua oman perheen kesken ja osata nauttia siitä. Vailla ohjelmaa ja vailla jatkuvia whatsup-keskusteluita siitä, että mitä tehtäisiin. Musta tuntuu, että lapsetkin nauttivat näistä päivistä. Vaikka ne kaverit niin tuikitärkeitä ovatkin. Mutta vielä tulee aika (nopeammin kuin tiedämmekään!), kun ne kaverit on taas arjen ykkösjuttu ja rumba siitä, mitä tehdään ja kenen kanssa ollaan voi alkaa. Tavallaan joku pieni osa minusta kapinoi kaikenmaailman kesäisiä rahareikiä vastaan. Joissa jonotetaan satojen muiden ihmisten kanssa ja saadaan yhteen luokattoman huonoon lounashetkeen kulumaan helpostikin yli viisikymmentä euroa. En ole koskaan ollut se äiti, joka nauttii massatapahtumiin osallistumisesta. Joskus tunsin syyllisyyttä siitä, että en ole sellainen äiti kuin monet äidit ovat. Joka ottaisi kuvia possujunan kyydissä matkaavista pikkuisista ja jaksaisi olla huvipuistossa aukeamishetkestä viimeisen härvelin sammumiseen saakka. Eikä mun onneksi tarvitse sellainen äiti ollakaan 🙂

Postauksen kuvat ovat eiliseltä, kun teimme pienen retken tuohon kivenheiton päähän Seitsemiseen. Edelleen iso suositus. Kävelimme jälleen sen suosikkireittimme, Haukilammelle ja takaisin. Tällä kertaa emme grillanneet makkaraa vaan palasimme mökille syömään.

Ehkä se kesäloman syvin olemus ja ilo lapsille loppuviimein on se, että me vanhemmat osaamme olla läsnä. Irti työkuvioista. Silloin lapsetkin ehkä rauhoittuvat paremmin hetkeen ja osaavat nauttia niistä pienistä jutuista 

Onko ihan ookoo vaan olla vai pitääkö kesälomalla olla jotain erikoista tekemistä?

IHANAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,

PS. etupihan terassilta kuului just iloinen huuto ”Äiti, olisit nähnyt kuinka ison kalan lokki just nappas tuosta meidän edestä!”. Tää on just tiivistettynä se, jota yritin koko postauksen ajan teille kirjoittaa 🙂


sunnuntai 09. heinäkuun 2017

Lomapuuhasteluja

HEIPPAHEI!

Joku viisas on sanonut, että loma on ihmisen parasta aikaa. Yhdyn tähän täysin. Tosin olen kyllä vakaasti sitäkin mieltä, että arki on ihmisen parasta aikaa. Näin lomalla toki tuntuu, että just nyt on se paras aika. Kuuluun siihen koulukuntaan, joka ei juuri välitä mitä keliä kesälomalla on. Se kun on niitä juttuja, joihin emme pysty vaikuttaa. Sen takia olemme kehitelleet tässä vuosien varrella mieluista lomatekemistä, jota tehdä myös sadekelillä. Mistä tuli muuten mieleeni, että niin aurinkoisena kuin tämä sunnuntai valkenikin, niin tuossa oli juuri parin tunnin pätkä, kun sataa ripsotteli ja oli kylmä. Niin kylmä, että kaivoin villasukat jalkaan 😀 

Päikkärit. Tämä on oman lomapuuhastelulistani top 1. Ollut jo monet vuodet. Harvoin sitä arjessa tulee annettua itselleen lupaa päikkäreille, mutta lomalla – hei jos siltä tuntuu, niin peitto korviin 🙂

Palapelit. Eikä mitkään heittämällä tehtävät palapelit vaan sellaiset vähän haastavammat. Palapeli, jonka voi levittää huolella olkkarin pöydälle ja jatkaa sitä aina kun siltä tuntuu. Note to self: liika taivas palapeleissä on hieman liian haastava. Kuten myös valkoinen Taj Mahal.

Korttipelimatsit. Aivan parhaita. Me ollaan parin vuoden ajan läiskitty porukalla räväytystä. Joka myös vissiin shanghaina tunnetaan. Pitäisi muistuttaa mieleen taas ristiseiska ja muut klassikot.

Lukeminen. Aijettä. Olen täysin nyt hurahtanut tuohon Letto-lukulaitteeseen, mutta yhden kirjan jouduin ostamaan pokkarina, kun sitä ei Lettoon saanut. Edelleen jatkan Fjällbacka -sarjan lukemista. Aloitin sen silloin maaliskuussa Thaimaassa ja veikkaan, että saan ko. sarjan loppuun syksyllä.

Saunominen. Aamusauna, päiväsauna ja iltasauna. Puusaunan lempeitä lämpöjä ei voita mikään. En tykkää olla kovin kovissa löylyissä tai saunassa kerrallaan kovin pitkään, joten vilvoittelutauot saunan terassilla kuuluu omaan saunomisrituaaliini. Jääkylmän vissylasin kanssa.

Syöminen. Syöminenhän on aina hyvä vaihtoehto eikö? 🙂 Lomalla ruoanlaitto mennään joko sieltä missä aita on matalin (makkarat avotulelle) tai sitten nysvätään ruokaa vähän pidempään. Tälle ekalle lomaviikolle meillä on ruokalistalla savustettua kalaa, pulled porkia, sitruunaista broileria, hampurilaisia ja kyllä, yhdelle päivälle myös grillattuja makkaroita.

Kaikenlainen nysvääminen. Tiedättekö, kukkien laittaminen, kakun koristeleminen, paikkojen kunnostaminen. Sellainen mukava puuhastelu ilman kiristävää vannetta otsalla. Omaan ja muiden viihtyvyyteen panostaminen.

Leipominen. Mun ja tyttöjen yhteinen harrastus. Meillä esikoinen leipoi tänään mutakakun sillä aikaa, kun itse olin suorittamassa tuota lomatekemisten kunkkua (ks. kohta yksi). Mutakakun kuuluu olla sisältä juuri tuollainen valuva. Vain vaniljajäde puuttui, muuten makuelämys hipoi täydellisyyttä 

Nyt pilvet onneksi kaikkosivat, joten takaisin ulos kirjan kanssa. Ehkä se on kuulkaas taas se kultainen keskitie, ei aurinkoa ilman sadetta. Ei nautintoa ilman hieman kärsimistä. Elämä ottaa ja antaa, mutta pääasia, että balanssi säilyy ja osaa joka hetkestä nauttia 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


lauantai 08. heinäkuun 2017

Huolta ja helpotuksen huokaisuja

HEI HELLUREI IHANAT!

Luontokuvaaja Nurmi on ollut taas vähän vauhdissa, pahoitteluni kukkakuvatulvasta 🙂 Terkkuja möksältä. Onneksi pääsimme lähtemään, sillä eilen aamulla näytti vielä siltä, ettei välttämättä uskalla lähteä. Ihmettelin koiraa, joka herätti jo anivarhain. Oli levoton. Ihan kuin jotain vailla. Söi aamuruokansa ja käytiin pariin otteeseen ulkona. Punki ja tunki ihan iholle. Vinkui. Sitten alkoi oksentamaan. En edes tiedä, miten niin pienestä voi tulla niin paljon ulos. En edes ehtinyt hätiin ajoissa vaan nyt taitaa kaksi mattoa ja yksi sohva mennä kaatikselle…

Tuon jälkeen käveli hoippuvin jaloin keittiön pöydän alle. Ei ottanut kontaktia, läähätti vain ja tuijotti eteensä. Tässä vaiheessa mietin, että nappaan koiran kainaloon ja hurautan eläinlääkäriin. Päätin kuitenkin soittaa sinne ensin. Pyysivät tarkkailemaan, mutta jos vointi ei ala paranemaan tai jos se huononee niin ei muuta kuin sinne. Tunnin verran majaili istualteen siellä pöydän alla. Vähitellen lopetti läähättämisen, mutta silti oli kuin muissa maailmoissa. Lopulta lähti hitaasti, mutta varmasti kohti vesikippoansa ja joi. Meinasin purskahtaa itkuun pelkästä helpotuksesta.

Sain kuin sainkin houkuteltua toisen pienelle lenkille, sillä piti varmistaa, että ne taannoiset struviittikiteet olleet palanneet pahempina takaisin. Eivät onneksi olleet, vaan hienosti nosti jalkaa. Kovin voipunut toinen oli koko päivän ja vain nukkui. Kuitenkin ”äidin vaisto” sanoi, että kyseessä oli onneksi vain vatsatauti. Iltapäivästä otin puheeksi mökillelähdön ja tsudum, toinen singahti pystyyn ja tuulikaappiin valmiiksi odottamaan.

Ihmeparantuminen ja kenellä nyt ei näin tapahtuisi, kun ottaa puheeksi mökin 😀 Nyt siis kaikki hyvin, mutta on se huoli toisista ihan hirmuinen. Sitä mieltä olen, että lasten ja koiran kanssa ei voi olla liian varovainen ja kun vaisto sanoo, että kantsii lähteä lääkäriin niin silloin on syytä lähteä.

Tämä lauantai on mennyt jotensakin eilisestä toipuessa. Se huoli tai lähinnä helpotuksesta huokaiseminen sai kovin voipuneen olon. Mutta mikäs tässä lomalla ollessa, näitä tällaisiakin päiviä toki saa olla. Kiitos jälleen ihanat kommenteistanne edellisiin postauksiin ja pahoitteluni, että niihin vastaaminen kestää. Huomenna, kun häädämme miehen sunnuntaigolfille, niin otan kommentit työn alle 🙂

IHANAA LAUANTAI-ILTAA,


torstai 06. heinäkuun 2017

Pidä itsestäsi huolta

HEI MARIA,

täällä huhuilee sinun kroppasi. Se yksi ja ainoa, joka sinulla on. Juuri se kotisi, jossa sinun on hyvä olla ja jota rakkaudella vaalit. Yleensä. En tiedä, miksi olet mennyt viime aikoina sieltä, missä aita on matalin, mutta oletko huomannut, että minä en ole kunnossa? Mmm, taidat tuntea sen vielä pahemmin kuin minä. Kipupisteen oikean kankkusi päällä. Siinä kohtaa, missä tällä hetkellä on kirkuvan pinkkiä kinesioteippiä. Jos se sinusta tuntuu vähän ikävältä, niin mietipä miltä se minusta tuntuu. Mietipä, miltä minusta tuntui, kun lasersäteet tänään tunkeutuivat sisälleni. Suoraan viimeisen selkärangan nikaman kohdalta. Kun se liki -90 asteinen jääsuihku yhtäkkiä lävisti minut, tuntui etten saa happea. Mutta näin iltaa kohden kieltämättä koen voivani paremmin kuin aamulla. Toivottavasti sinäkin huomaat sen.

Olen hienovaraisesti yrittänyt lähettää sinulle signaaleja kevään ja alkukesän kuluessa. Signaaleja siitä, että tarvitsen hellää huolenpitoa. Ei, enkä nyt puhu siitä ihanan täyteläisestä voiteesta, jota minuun lutraat aina suihkun jälkeen vaan siitä, että minä kaipaan liikuntaa. Minä kaipaan rakennusaineita, joiden avulla voin hyvin. Vihreää ja rouskuvaa. Pirteän punaista ja hapokasta. Tiedän, että sinulla on hylly pullollaan vitamiineja. Sen kuukauden, kun niitä muistit syödä minä myhäilin tyytyväisenä. Minun oli niin kovin hyvä olla. Mutta mitä tapahtui? Äläkä vain syytä kiirettä. Olen huomannut, että se aina niin tehokas ajankäyttösi on alkanut rakoilemaan. Oletkohan haalinut itsellesi hieman liian monta projektia päällekkäin?

Tiedätkö, minä rakastan sinua. Ja tiedän, että sinäkin rakastat minua. Me olemme tiimi. Voidaanko siis sopia, että vastedes pidät itsestäsi parempaa huolta? Osoitat minulle sen, että välität? Meillä on monta yhteistä vuotta vielä edessä. Annan sinulle aikaa elokuun puoleen väliin. Viimeistään silloin edellytän, että ryhdyt toimenpiteisiin meidän suhteen hyvinvoinnin eteen. Haluan, että nautimme jälleen juoksulenkeistä järven rannassa. Että kyllästät minut niillä niin hyvää tekevillä vitamiineilla ja lisäravinteilla. Kasviksilla ja marjoilla. Sen sijaan, että mottosi olisi aamulla ”kahvia koneistoon” olkoon se vastedes ”puurolla puhtaaksi”. Tiedän, että sinulla on tietoa ja taitoa meidän suhteen parantamiseen ja mikäli epäilet omia kykyjäsi, niin voit aina hakea apua.

Kirjahyllyn Pilates-kirjasta ja kuntosalilta. Oletko muuten huomannut kuinka pölyttyneessä tilassa tuo salikassisi on? Jep, toivoisin kantavani sitä siitä elokuun puolesta välistä eteenpäin useammin sinne salille. Miksi annan sinulle siihen asti aikaa? Koska en voi vaatia sinua muuttamaan elintapojasi kerrasta. Koska on niin monta muuttuvaa tekijää ennen sitä. Tiedän, että sinä jos kuka siihen pystyt. Tiedän, että kun yhdessä päätämme, että elokuussa alkaa, niin näin se on. Minä tuen sinua, kun tiedän, että sinä hoidat minua.

Ehkä sinäkin teit tänään jo ennen tätä avautumistani päätöksen voida hyvin. Ethän sinä turhaa olisi vienyt uuteen kotiimme ”karkkilaatikon” täytettä. Toivon, että tuosta yhdestä laatikosta ammennat pian meille uutta voimaa. Koet jälleen sen, miltä tuntuu kun me kaksi ollaan yhtä. Ilman kipuja ja kremppoja. Pidä itsestäsi huolta 

KUNNIOITTAVASTI SINUN,

KROPPASI


keskiviikko 05. heinäkuun 2017

Kesäillassa kerran ♥

”Kesäillassa kerran, päätti hän yllättää illan golfkierrokselta kotiin palaavan miehen. Salaatilla, joka ei jätä ketään kylmäksi. Joka on rakkaudella tehty ja jossa maistuu etelän lämpö. Salaatin lisäksi hän tarjoili huolella vaivaamastaan taikinastaan tehtyjä pieniä timjamileipiä. Reunoilta rapeita, sisältä pehmeitä. Oliiviöljyllä ja merisuolalla kullattuja.”

ILTAA IHANAT!

Rakastan yllättää kotiin palaavan miehen. Vastassa oleva hymy ei enää ole niin yllätyksellistä, mutta ruoka on. Sillä tykkään yllättää. Hyvällä ruoalla 🙂 Eilen miehen palatessa työreissusta vastassa oli spaghetti bolognesea. Tänään mennään vähän enemmän myyssiteemalla. Keskiviikkomyyssiteemalla. Olen aiemmin vuosia sitten jakanut tämän älyttömän hyvän pastasalaattiohjeen täällä. Sekä pienten mausteisten leipien ohjeen. Koska vuosia on kulunut ja uusia lukijoita tullut mukaan, niin on syytä laittaa reseptit tänne uudelleen.

Pastasalaatti á la Gina ja pienet mausteiset leivät ovat Anna Bergenströmin kirjasta Makuja ja tuoksuja Pähkinäpuun alla, joka muuten on yksi suosikkikeittokirjoistani. Jos etsitte sellaista hyvää myyssiruokakirjaa, niin tässä yksi suosituts. Siihen asti kunnes allekirjoittaneelta ilmestyy Fredagsmys á la Maria -kirja ;D

Pastasalaatti à la Gina

250 g pennepastaa
12 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
1 dl mustia oliiveja 
timjamia
merisuolaa
mustapippuria
200 gr mozzarellaa
150 gr jamòn serranoa
1 runsas nippu rucolaa
ja kastike, katso alla

KASTIKE: Pane kuppiin 2 veitsen lappeella murskattua valkosipulinkynttä, vajaa teelusikallinen suolaa, 3 rkl viinietikkaa ja 1 tl juoksevaa hunajaa. Anna seistä noin 30 minuuttia. Ota tämän jälkeen pois valkosipuli ja sekoita joukkoon 6-7 rkl oliiviöljyä.

SALAATTI: Keitä pasta napakaksi miedosti suolatussa vedessä ja huuhtele se nopeasti lävikössä kylmällä vedellä. Valuta hyvin. Pane pasta salaattikulhoon ja kaada päälle kastike. Lisää suikaloidut aurinkokuivatut tomaatit, oliivit ja timjami. Hienonna päälle hiutalesuola ja mustapippuria.
(tässä vaiheessa laitoin salaattikulhon jääkaappiin….)
Juuri ennen tarjoilua sekoita joukkoon mozzarellajuusto revittynä, kinkku ja rucola.

Ohuet mausteiset leivät

12 gr hiivaa (eli nirhaus kulmasta)
1 tl hunajaa
1/2 tl suolaa
2 dl haaleaa vettä
3 rkl maitoa
3 rkl oliiviöljyä
5 dl vehnäjauhoa

Sekoita kuivahiiva ja muut kuivat aineet. Lämmitä maito, hunaja ja vesi kädenlämpöiseksi. Sekoita kuiviin aineisiin puuhaarukalla. Lisää oliiviöljy ja vaivaa. Anna kohota vähintään 40 minuuttia. Kumoa taikina jauhotetulle leivinpöydälle ja vaivaa kevyesti Jaa taikina neljään osaan ja leikkaa jokainen vielä 4 palaan. Kuumenna uuni 250 asteeseen. Päällystä kaksi peltiä leivinpaperilla. Pyöritä taikinapalat palloiksi ja kaulitse pitkiksi ”kieliksi”. Pane palat pellille. Alkuperäisessä ohjeessa päälle lisättiin kesäkurpitsa- ja tomaattiviipaleita, mutta mä voitelin leivät ensin oliiviöljyllä, ripottelin niille merisuolaa ja osaan leikkasin tuoretta timjamia. Paistoin uunin keskitasolla noin 8-9 minuuttia.

”Kesäillassa kerran, istui hän alas ja mietti maailmaa. Sitä kuinka elää elämää, josta ei vielä parikymmentä vuotta sitten osannut edes haaveilla. Elämää, jonka jokaisesta päivästä löytyy jotain, josta olla kiitollinen. Jonka joka hetkestä on oppinut nauttimaan. Siinä miettiessään kuuli oven käyvän ja alkoi hymyilemään.”

Muutto lähestyy ja pikkuisen sitä alkaa jo panikoimaankin asian tiimoilta. Eikä vähiten sen takia, että tällä hetkellä en itse pysty kantamaan kevyttä maitokauppakassia painavampaa. Jo reilun viikon vaivannut alaselkä (si-nivel) saa olon aika tuskaiseksi. Huomen aamulle sain ajan hierojalle. Josko se tästä. Pakkauspuuhiakin se sen verran häiritsee, että ei pysty kumartelemaan juurikaan. Onneksi miehellä alkaa tämän viikon jälkeen loma, niin sitten laitetaan hihat heilumaan. Sen jälkeen kun ollaan nollattu (lue: nukuttu univelat pois) muutama päivä mökillä 🙂

KESÄISIN KESKIVIIKKOILTATERKUIN,