perjantai 21. heinäkuun 2017

Valo ikkunassa

18

MOIKKAMOI IHANAT!

Hei, se olisi perjantai. Viikonloppu edessä ja miehellä vielä viikko lomaa jäljellä. Aika menee taas ihan hirmuista vauhtia. Koululaistenkin kanssa pitäisi pikkuhiljaa alkaa muuttamaan rytmiä kohti kouluystävällisempää 🙂 Tänä iltana luovutetaan vanhan kodin avaimet ja laitetaan sen osalta muutto pakettiin.

Illat alkavat pimenemään, mutta onneksi kesää on kuitenkin vielä jäljellä. Toissa iltana koiran kanssa iltalenkiltä kotiinpäin kävellessäni pysähdyin äkisti kun näin naapurin orapihlaja-aidan läpi näyn, jota ei ole reiluun vuoteen näkynyt; mummulan ikkunoista kajasti pehmeä illan valo. Ihana valo, joka kertoo siitä, että talossa on elämää. Naapurin Annekin viestitti eilen, että ihanaa, kun naapurissa palaa pitkästä aikaa valot. Mä olen niin samaa mieltä!

Muistan silloin viime kesänä äidin kuoleman jälkeen juurikin näiden pimenevien iltojen aikoihin, kun menin laittamaan lasten huoneista sälekaihtimia kiinni, pysähtyneeni siihen kamalaan tunteeseen joka tuli, kun näin tien toisella puolella pimeän talon. Ison talon, jonka ikkunat olivat sysimustat. Se kouraisi jostain syvältä. Tapahtunut konkretisoitui ja tiesi, että paluuta entiseen ei ole.

Musta tuntuu, että tämä mun lapsuudenkotini nauttii siitä, että siellä on pitkästä aikaa elämää. Kiljuvia kakaroita ja räksyttäviä koiria. Kaksi muutosta väsähtänyttä vanhempaa ;D On ollut sen verran raskas viikko, että joka ilta olen joutunut puolen yön aikaan toteamaan, että anteeksi lapset, äiti ei ehtinyt tänäänkään paistaa iltapalaksi niitä lättyjä (jep, lapset ovat olleet silloin vielä hereillä). Tänä aamuna repäisin ja laitoin lättytaikinan tekeytymään ennen aamulenkkiä koiran kanssa.

Pikkuisempi tuli avuksi paistotalkoisiin ja plätyt onnistuivat ihan yli odotusten. Jostain kumman syystä lättyjen lisäksi myös nakkisoosi maistui täällä pitkästä aikaa paremmalle. Ihan kuin mummun tekemää, totesi esikoinen. Ehkä valurautapannulla oli osuutta asiaan 😉

Mutta hei, saatiin tänään pyykinpesukone toimimaan, joten tuumasta toimeen. Ei ne arkiset askareet muutu vaikka koti muuttuukin ja hyvä niin ♥

IHANAA PERJANTAITA,


keskiviikko 19. heinäkuun 2017

Kotona ♡

56

HEIPPATIRALLAA IHANAT!

Ja terkkuja uudesta kodista! Saas nähdä, miten blogipostauksen tekeminen onnistuu ilman langatonta. Täällä meillä ei ole tuota 4G:täkään näkyvissä, mutta yritetään 🙂 Kiitollinen. Siinä sana, joka kuvaa tämän hetkistä olotilaani hyvin. Ensimmäinen yö nukuttu uudessa kodissa ja vaikka aamulla alakertaan hipsiessäni vastassa oli punainen lainalaatikkomeri, niin silti askel oli kevyt. Väsymyksestä huolimatta. Takan edessä lattia narisi juurikin niin kotoisasti kuin muistin. Näkymä oli tämä kuin ylimmässä kuvassa.

Kuvia keskikerroksesta. Josta uusimme vain keittiön ja työhuoneeseen laitoimme säilytystilaa. Muuten mennään niillä pintamateriaaleilla, jotka täällä on viime vuodet ollutkin. Olohu0neen puolikas on nyt laitettu, samoin lukunurkkaus keittiön vieressä. Keittiökin on suht koht’ siisti. Olohuoneen toinen puolikas taas on täynnä niitä punaisia laatikoita, jotka ovat menossa mancaveen. Ensi viikon keskiviikkona, kun sinne saa viedä tavaraa. Olkkarin vieressä oleva huone piti oleman meidän ruokahuone, mutta niin ihanasti tuo lokoisa sohva ja senkki sinne sopivat, että se jää telkkarihuoneeksi. Tällä hetkellä päänvaivaa tuottaa ruokapöydän paikka. Sitä siis ei vielä ole. Tuohon keittiön viereen lukunurkkaukseen se menisi luonnostaan, mutta tila on vain 2 metriä leveä ja 180 cm pitkä. Olohuoneeseessa taas olisi leveyttä tilassa 2,5 metriä ja pituutta hur så mycket. Vanha pöytä jäi vanhaan kotiin, joten uusi pöytä täytyy hankkia. Te, keillä on 80-90 cm leveitä pöytiä, niin olisi kiva kuulla, onko helppo kattaa. Kiitos jo etukäteen 🙂

Olohuoneessa vie yhden seinän tuo piano, jolla olen Aaronit soittanut kannesta kanteen. Mummun ja papan (siis mun isovanhempien) istuessa sohvalla ja antamassa tuomionsa. Aika monet pianoläksyt tuli soitettua moneen kertaan, ennen kuin meni arvovaltaiselta raadilta läpi 😉

Mutta hei, nyt taas purkamaan laatikkomerta. Huomenna vanhan kodin vaatehuoneet ja varasto tyhjäykseen. Perjantaille sain onneksi siistijän avuksi tuon keittiön kanssa. Näin nopealla aikataululla, joten superonnellinen olen. Perjantai-iltana luovutetaan avaimet ja kurvataan kohti mökkiä muutamaksi päiväksi pakoon laatikkomerta (why do it today, there’s always tomorrow ;D).

IHANAA KESKIVIIKKOILTAA,


sunnuntai 16. heinäkuun 2017

Syömään! (& karamellisoitu nyhtöpossu)

1

MOIMOI

ja terkkuja täältä punaisten muuttolaatikoiden keskeltä. Muistuttakaa mua seuraavan kerran, että vannoin kautta kiven ja kannon etten enää ikinä muuta. En ymmärrä ihmisiä, jotka muuttavat usein; miten te sen teette? 😀 Ei vaiskaan, kyllä tämä tästä. 26 muuttolaatikkoa on nyt täynnä, sohvat purettu atomeiksi, päällyset pesty (kukahan ne silittäisi…), lasten huoneet paketoitu. Meillä esikoinen tokaisi tänään, että inhoaa asua muuton keskellä. Niin mäkin. Onneksi kyse on vain väliaikaisesta järjestelystä. En tosin malta odottaa, että pääsemme muuttamaan. Mummulasta tuli niin ihana ♥ Odotan sitä, että saan ekan kerran makaronilaatikon ulos uunista ja pääsen huutamaan tuon niin lohdullisen ja turvaa tuovan ”syömään” muulle perheelle. Meillä on viime viikko menty kokolailla ulkoruokinnassa, joten ruokaremppaa luvassa heti, kun on asetuttu aloillemme. Eilen mökillä kuitenkin tehtiin kyllä oikein pitkän kaavan mukaan ruokaa. Tosin helposti eli uunissa. Karamellisoitu pulled pork on täällä vilahtanut aiemminkin, mutta koska se on niin järkyn hyvää, niin laitetaanpas resepti uudestaan tulemaan.

KARAMELLISOITU PULLED PORK

800g kassleria
Marinadi
1 solo valkosipuli pilkottuna
1 tuore chili pilkottuna
1 tl paprikajauhetta
1 dl + 1 dl bbq-kastiketta (mä käytin Huntsia)
1 tl suolaa
2 tl mustapippuria
– laita liha pakastepussiin ja lisää marinadiaineet pussiin (huom! vain 1 dl bbq-kastiketta)
– anna tekeytyä yön yli jääkaapissa
– ota liha huoneenlämpöön noin tunti ennen paistamista
– laita uunipellille ja paista uunissa 225 asteessa puolisen tuntia (kunnes saanut väriä)
– kiedo liha folioon ja jatka paistamista 125 asteessa 4-5 tuntia
– revi haarukalla säikeitä uunivuokaan ja lisää folion sisältä marinadiainekset + 1 dl bbq-kastiketta
– paista 225 asteessa noin vartti, kunnes liha rapsakoituu

Syötiin nyhtöpossua uusien perunoiden ja ciabattan kanssa. Mukana oli myös marinoituja punasipuleita sekä chilimajoneesia. Ja hei ihan älyttömän hyvää tyttöjen valmistamaa salaattia.

VIINIRYPÄLESALAATTI

1 rasia vihreitä siemenettömiä viinirypäleitä
1 parsakaali
1 prk kermaviiliä
2 valkosipulin kynttä pienisteltynä
homejuustomurua maun mukaan

-pese ja halkaise viinirypäleet
-pese ja pilko parsakaali (kukinnot)
-sekoita kermaviili, valkosipulin kynnet ja homejuustomuru
-sekoita ainekset keskenään ja anna tekeytyä jääkaapissa (mitä pidempään sen parempi)

Sitten vielä muutama laatikko täyteen rojua (kuka ihme sitä on hamstrannut), loppuihin kommentteihinne vastaukset ja suihkun kautta unille. Hassua ajatella, että viiden päivän päästä me jo asutaan tuolla uudessa kodissa. Toki sitä on joutunut tämän unelman toteutumisen edessä luopumaan paljosta. Rakkaista ihmisistä. Kaikista ihanin tilannehan olisi, että äiskä ja iskä olisivat täällä paikan päällä näkemässä, kuinka pieteetillä olemme heidän kotiaan, lapsuudenkotiani laittaneet. Jossain sisimmässäni kuitenkin uskon, että he näkevät sen kyllä. Ja ovat mahdottoman onnellisia ja ylpeitä ♥

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,


perjantai 14. heinäkuun 2017

First things first ♥

4

HEIPSULI!

Long time no see, joten piti tulla pikaisesti huikkaamaan, että hengissä ollaan. Vaikka ihanat kommenttinnekin odottavat vielä osaltaan vastauksia (viikonloppuna otan ne haltuun!). Meinasin otsikoida tämän postauksen ”Kahden kodin kaaos”, mutta koska olen kaaoksesta huolimatta positiivisin mielin, niin en halunnut antaa otsikon myötä negatiivista kuvaa 😉 Tuo kahden kodin kaaos kyllä kuvaa tämän hetkistä tilaa vallan mainiosti. Koska meillä ei ole kellarikerros vielä muuttovalmis, niin uuden kodin olkkari ja ruokahuone on vieläkin täynnä tavaraa. Alkuviikosta saadaan alkaa niitä kantelemaan onneksi pois tieltä kellariin. Sitten pikainen siivousoperaatio ja aivan viimeistään keskiviikkona toivottavasti saamme kannettua muuttolaatikot ja huonekalut.

Kellari (lue: mancave) valmistuu kyllä hurjaa vauhtia, mutta bistron kalusteita joudumme odottamaan elokuun puolen välin tuolle puolen. Mustana kun ne haluamme, niin eikös mustien kalusteiden kone kalustetehtaalla sitten juuri päättänyt rikkoutua. Odotus kyllä sitten palkitaan. Mutta hei, yksi paikka on jo melkein valmis uudessa kodissa; keittiön laatikot ovat täynnä astioita ja kaapit täynnä ruokaa. Kuivamuonista muuttivat mukana vain ne, joissa oli vielä päivämäärää jäljellä. Myös puolityhjät jauhopussien pohjat jäivät matkan varrelle. Ensimmäiset astiat on jo pesty uudella tiskarilla ja uunista poltettu rasvat pois. First things first. Kodin sydämestä lähdettiin liikkeelle ja kyllä nyt kelpaa.

Eilen intouduin kesken talkoiden paistamaan esipaistettuja pulliakin. Syötiin niitä remppamiesten kanssa kylmän maidon kanssa. Ah autuus! Pieniä iloja ja lepotaukoja kiireen keskellä. Koska tällä haavaa emme pysty taas tekemään enempää muuton suhteen, niin otamme pian suunnaksi mökkeröisen. Pari hyvin nukuttua yötä ja sitten jaksaa ensi viikon taas painaa. Tarkoitus on, että tämä nykyinen koti on loppusiivottu perjantai-iltaan mennessä. Jaiks! 😀

IHANAA VIIKONLOPPUA,
NÄHDÄÄN TAAS PIAN ♥

PS. en tiedä miksi, mutta rakastuin tuohon kuvissa näkyvään tarjottimeen. Se löytyi äiskän kaappien kätköistä. En muista nähneeni sitä koskaan käytössä. Siinä on halkeama, mutta se tekee tarjottimesta vain ihanamman. Ei kaikki pidä olla niin justiinsa. Tuohon ajattelin kattaa uuden kodin ensimmäisen fredagsmys-illan tarjottavat. Juustoja ja muita herkkuja 🙂


keskiviikko 12. heinäkuun 2017

Kesä ja rakkaus

9

HEIPPAHEI IHANAT!

Vaikka sitä rakastaa vuoden jokaisena päivänä, niin näin kesällä on jotenkin helpompi rakastaa. Rakastaa ehkä kenties vielä syvemmin, jos mahdollista. Kerroinkin taannoin, että rakastan hemmotella tuota miestäni. Teen sen silkasta kiitollisuudesta ja syvästä rakkaudesta. Ihan siitä syystä, että minulla on mahdollisuus niin tehdä. Viime perjantai-iltana mökillä iltaruoan jälkeen mies meni laittamaan saunaa lämpiämään. Itse suuntasin kalliorannalle valmistelemaan yllätystä. Jälkkäriä, johon sain apuja kaupallisen yhteistyön myötä Black Tower Icen kanssa.

Suomen kesä näytti parastaan. Ilta-aurinko alkoi pikkuhiljaa vaipua vastarannan puiden taakse. Tuuli oli tyyntynyt ja tuntui, että aikaisemmin pukemani villatakkikin oli liikaa. Saunan piipusta alkoi hiljalleen tupruttamaan savua ja näinkin miehen kulkevan päämökkiä kohden. Hihkaisin tulemaan kalliorannalle. Yllätys sai suun kääntymään hymyyn. Juuri tuota hetkeä yllätyksissä rakastan; kun näkee toisen aidosti yllättyneen ilmeen.

Black Tower Ice -kuohuviini on tämän kesän ehdoton hittijuoma, joka muuten sopii myös vegaaneille. Miehen avattua pullon tulvahti pullosta ihanan aromaattinen tuoksu, jossa oli erotettavissa ainakin persikkaa ja omenaa. Makumaailma jatkoi raikkaudellaan tuoksusta tuttua maailmaa; päärynää, omenaa ja sitrusta – sulassa sovussa keskenään. Juomalaseina toimivat isot viinilasit, joissa oli runsaasti jäitä. Kesän viilein drinkki oli kaatamista vaille valmis. Alunperin tarkoitukseni oli tarjota tuota raikasta luomukuohuviiniä, Black Tower Icea kesäisenä drinkkinä mansikoiden ja mintun kanssa, mutta koska mökkipitäjän kaupasta olivat mansikat loppuneet, niin pelkällä mintulla mentiin.

En tiedä, mistä tuo tapamme juontaa juurensa, mutta meillä se on aina mies, joka aukaisee pullon. Kuohuviinipullon. Niin tuonakin iltana, vaikka yllätyksestä olikin kyse. Luomukuohuviinin raikkaus, laskeva aurinko ja vierellä se kaikista rakkain. Vanha lankusta tehty penkki natisi allamme ja juuri alkanut kesäloma ilostutti läsnäolollaan. Siinä hetkessä konkretisoitui sanonta, että elämä on yhtä juhlaa. Ei siihen juhlaan tarvita kummoisiakaan karnevaaleja. Black Tower Ice sulostutti meidän kahdenkeskisen juhlahetken, mutta sopii loistavasti myös isompiinkin juhliin. Mieltä lämmittää se, että tuote on 100% luomuviini ja että sen tuotantomenetelmätkin saavat hyvän mielen.

Tällä kertaa meillä ei ollut tarjolla mitään syötävää kuplivan juoman kanssa, sillä olimme juuri syöneet. Mutta voisin kuvitella tämän raikkaan kesäpäivien ja -iltojen ihanuuden sopivan hienosti niihin kesäpiknikkeihin, jossa levitetään ruutuliina kalliolle. Jossa ruutuliinan täyttää mitä ihanammat tarjoilut. Sitruunainen lohipiirakka, marenkinen kesältä maistuva kakku ja kotimaiset marjat.

Tuossa istuessamme mietin itsekseni sitä, kuinka etuoikeutettu sitä on. On joku jota rakastaa ja on joku joka rakastaa. Jos minulla olisi taikasauva, niin taikoisin kaikille maailman ihmisille rakkautta. Kesä ja rakkaus – aivan lyömätön yhdistelmä ♥ 

KESÄISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

HUOM! Suomen alkoholilainsäädännön mukaan alkoholia koskevia kommentteja ei voida julkaista. Kaikki muut kommentit otetaan ilolla vastaan 🙂

 


« Vanhemmat
Uudemmat »