HEIPSULUHEI

te ihanat lukijani sekä rakas matkapäiväkirjani! Terkkuja lentokentältä; kotiinpäin ollaan tulossa. Hitaasti, mutta varmasti. Auto piti palauttaa kympiltä ja kone Chicagoon lähtee vasta 14.30. Hengailua, hengailua. Tässä hengailun ohessa ollaan puhuttu reissun kohokohdista. Jollekin meistä se on ollut Disneyland, toiselle NHL-peli. Itselläni niitä kohokohtia on monta. Ei voi laittaa järjestykseen kokemiaan asioita. Voi vain olla nöyrin mielin kiitollinen siitä, että meillä on mahdollisuus matkustella. Näyttää lapsille maailmaa.

Kuten tuossa kerroin niin reissun ehdotonta eliittiä on ollut se, että ollaan saatu olla 24/7 perheen kanssa. Ilman niitä arkisia rutiineja ja työpäiviä. Kokeisiin lukemista ja limittäin meneviä aikatauluja. Silti, tällaisen reissun jälkeen odottaa jo sitä arkeakin. Ihanaa sunnuntai-iltaa ja maanantaiaamua, kun kello herättää töihin 06.00. Aamulenkkiä koiran kanssa ja sitä, kun maanantaina töistä kotiin tullessaan kaatuu jet lagin riivaamana sänkyyn 😀

Jos jotain reissun kohokohtia mainitsisin niin ehdottomasti se, että rakas ystäväni Anu lensi alas Kaliforniaan Portlandista miehensä kanssa meitä treffaamaan. Meillä on Anun kanssa piiiitkä historia (klik) ja osaltaan saan ”syyttää” itseäni siitä, että Anu on asunut täällä rapakon takana jo parikymmentä vuotta. Mutta nyt taas treffattiin ja voi sitä onnen päivää. Juttu jatkui siitä, mihin se viimeksi jäi. ”Äiti, se Anu puhuu paljon. Melkein yhtä paljon kuin sä.” Totesi taannoin toinen tytöistämme. Tämä pitää paikkansa. Hiljaista hetkeä ei tullut. Syötiin hyvin (kuten tapanamme on), kippisteltiin ja käytiin NHL-pelissä. Haikein mielin hyvästeltiin.

Vaikkei Mikki Hiiren tapaaminen nyt niin iso asia enää tällä iällä ole, niin silti Disneyland jaksaa ihastuttaa kerta toisena jälkeen. Satumaailma, johon aikuisenakin uppoutuu. Lasten ilon ja riemun todistaminen vierestä on myös erittäin palkitsevaa. Onneksi kuitenkin nuo kullannuppuset osaavat iloita myös niistä arkisista, pienistäkin jutuista.

Hyvin syöminen on reissun kohokohtia, oli kohde sitten mikä tahansa. Tällä kertaa söin kertaheittämällä elämäni parhaimman pihvin (so sorry, lihaton lokakuu, että koit kolauksen). Selanne Steak Tavernaan Laguna beachille olimme varanneet etukäteen pöydän. Mutta emme tienneet, että pääsemme Teemun omaan privaattihuoneeseen. Harmi, että en kehdannut kameran kanssa juurikaan hösäillä tuolla ravintolassa.

Reissun kohokohtia oli myös kruisailu ympäriinsä ja paikallisten kanssa jutteleminen. Pienten kaupunkien esikaupunkialueilla ajelu taloja ihastellen. Tiedän, että me ihmistet arvostamme eri asioita ja niistä ei sovi kiistellä. Me kuitenkin ollaan miehen kanssa painotettu lapsille sitä, että jos yhtään isona meinaa nähdä maailmaa, niin kielten opiskeleminen olisi kannattavaa. Ja se, että uskaltaa avata suunsa, vaikkei välttämättä olisi varma tuleeko kieliopillisesti oikeita lauseita. Oppi on mennyt kyllä hyvin perille, sillä tuo meidän isompi pikkuinen osasi asioida itsenäisesti ja tilata itselleen ruokaa ja juomaa. Ilo oli myös kuulla lasten suunnasta anteeksipyynnöt ja kiitokset niin, että paikallisetkin ymmärtävät.

♥ Travel is the only thing you buy, that makes you richer ♥

Edelleen allekirjoitan tuon yllä olevan väitteen. Muistatteko, kun kerroin, että materian sijaan olen viime vuodet yrittänyt panostaa henkiseen pääomaan? Matkustelu on pieni osa sitä henkisen pääoman kartuttamista. Kokemuksien kautta oppimista ja sen tajuamista, että elämää on muuallakin kuin Suomessa. Suomessa on hyvä asua, mutta se ei poissulje sitä, etteikö sitä aina välillä edelleen haaveilisi ulkomaille muutosta.

Kiitos, kun olette olleet mukana Marian matkoilla. Toivottavasti olette saaneet jotain irti näistä matkakertomuksista ja hei pahoitteluni Insta storyn järjettömästä tykityksestä. Nuo videot olen tallentanut itselleni muistiin. Ne toimivat eräänlaisena matkapäiväkirjana myös. Juttua olisi jatkunut vielä vaikka kuinka, mutta kentällä on rajallinen ilmainen wifi. Sorry siis jo nyt kirjoitusvirheistä sun muista, jos sellaisia on. Perinteiselle oikoluvulle ei liene aikaa 😉 Kommentit otan haltuun myös kotona. Kiitos niistä ihanat ♥

LAUANTAISUNNUNTAITERKUIN,

MOIKKA!

Joko alkaa reissupostaukset riittämään? 🙂 Jos juu, niin lohdutuksen sanana se, että ensi viikon alusta palataan tuttuun ja turvalliseen. Arkeen nakkikastikkeineen päivineen. Ja tottahan toki se tulee näkymään myös täällä blogissakin. Huomenna suunnataan kotia kohti ja hyvillä mielin mennään. Reissu on ollut yksi parhaista ikinä, mutta kyllä koti on silti koti. Tobyakin alkaa olemaan jo niin kova ikävä, että vähäsen ihistää.

Viimeisiä hetkiä siis Atlantin tällä puolella viedään. Ihan kohta lähdetään kohti Hollywoodia. Sinne minne piti jo eilen suunnata. Päätettiin kuitenkin eilen aamulla suunnata toiseen suuntaan; Ranchos Palos Verdes:iin. Huhheijjakkaa, jos olisin kehdannut ottaa kameran esiin tuolla paikallisten asuinalueilla kruisaillessamme. Aivan mielettömiä taloja. Ei sellaisia kuin Beverly Hillsissä, vaan astetta enemmän ihanampia. Espanjalaistyylisiä. Tykättiin kovasti. Iltapäivästä otettiin pyörät hotellilta alle ja kruisailtiin Redondolta Hermosa Beachille. Chillailtiin ja otettiin lungisti.

Muutama kuva tähän väliin kuuluisalta Venice Beachiltä. Itse henkilökohtaisesti tykkään hurjan paljon enemmän rannoista kauempana ”downtown LA:ta”; Malibusta, Redondo Beachista ja Hermosa Beachista. Joista jälkimmäinen on vienyt sydämeni aivan totaalisesti. Leppoisaa menoa ja ah, mitä taloja. Skeittareita ja ruokapaikkoja. Surffikamamyymälöitä ja tyylikkäitä tavernoja. Saako muuttaa vuodeksi tuonne? 

Mutta tuo Venice Beach, se on myös kokemisen arvoinen. Tavallisena keskiviikkoiltapäivänä ruuhkaa ei juurikaan ollut. Muistan taannoin siellä ollessamme ihmisiä olleen niin paljon, että eteenpäin ei päässyt. Nyt ihmisiä oli sopivasti. Sillain, että tunnelman pystyi kokemaan.

Eniten ehkä muhun teki vaikutuksen eräs pikkupoika skeittirampeilla. Huikean lahjakas. Tuli mieleeni omat nuoruusmuistot. Veljeltä saatu Santa Cruzin skeittilauta puolipehmeillä renkailla. Mitään kikkailuja en tuolla osannut, sillä jo se oli tarpeeksi, että pystyssä pysyin ja eteenpäin pääsin 😉 Tuo pikkupoika skeittirampin reunalla taisi heittää muutaman frontsiden ollien, flippien ja spinnien lisäksi.

Haluaisitteko muuten jossain vaiheessa lukea vinkkipostausta Los Angelesin reissuun, jossa jakaisin ihan käytännön vinkkejä aina lennoista autonvuokraukseen, näkemiseen&kokemiseen ja hotelleihin? Lapsinäkökulmalla?

Toivottavasti teillä on siellä tunnelmalliset perjantaimyyssit menossa ♥ Kuten aina reissusta, niin myös tältä reissulta olen napannut mukaani muutaman myyssiruokaidean mukaani. Niistä ensimmäinen vuorossa viikon päästä perjantaina!

IHANAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,

PS. muistakaahan osallistua Santa Marian -tuotepaketin arvontaan! Vielä muutama päivä aikaa osallistua 🙂