HEIPPAHEI!
Voi vitsit, miten kiva työpäivä sitä onkaan tänään ollut; puoli päivää töissä töissä ja nyt perjantai-iltapäivän kotitoimistolla. Tänään vietetään kansallista Lapsi mukaan töihin -päivää, jota fanitan ihan täysillä. Meillä oli töissä tänään meidän esikoisen lisäksi veljen kuopus (EDIT: keskimmäinen :D). Tutustumaan työelämään, mutta myös vastavuoroisesti tuomaan meille marraskuun harmaille kaivattua piristystä. Tytsyt olivat aivan täpinöissään aamulla. Esikoinen pyysi mua ”stailaamaan” hänet töihin sopivalla tavalla 😀 Tosin äipän stailauksesta päälle jäi vain farkut…
Kaikki nämä meidän tytöt ja se yksi hurmurikummipoika ovat kyllä eläneet vahvasti maalitehtaan menossa mukana syntymästään asti ja käyneet kyllä töissä piipahtamassa tämän tästä. Mutta koskaan aiemmin he eivät ole saaneet osallistua päivän askareisiin töissä ollessaan. Tänään aloittivat aamun joulutorttuja paistamalla. Koska se on se, mitä me näin joulun alla tuolla töissä maalin valmistamisen lisäksi teemme 😉 Toimivat sisäisenä lähettinä vieden rahtikirjoja lähettämöön ja avustivat ean-kooditarrojen liimaamisessa. Saivat kattavan tehdaskierroksen ja pikaisen oppitunnin maalin valmistuksesta. Innostuivat myös nostelemaan pikkuisia maalipurkkeja lavalle.
Lapsista oli meille todella paljon iloa. Ja uskonpa, että myös tytöille oli hyvä nähdä, miten esimerkiksi koko prosessi tilauksen vastaanotosta maalilavan kelmuttamiseen ja lähettämiseen toimii. En muista että itselläni olisi ollut vastaavaa mahdollisuutta koulun puolesta ollessani tuon ikäinen. Ylipäätään silloin työelämä vaikutti jotenkin tosi etäiseltä. Siinä missä meidän kutosluokkalainen pääsi tutustumaan taannoin yrityselämään yrityskylässä Saarioisten logistiikkapäällikkönä, on itselleni jäänyt kutosluokalta mieleen ne perjantain vikat tunnit, kun ope kertoi meille itse keksimäänsä satua.
Tuossa yrityskylätenttiin esikoisen kanssa lukiessamme (jep, yhdessä luimme ;)) mietin, että olisiko se kutosluokkalainen Maria osannut selittää mitä on ansiotulo- tai yhteisöverotus, miten yritys perustetaan tai mikä on liiketoimintasuunnitelma. Ei todennäköisesti, mutta olisiko sen kutosluokkalaisen permanenttipään pitänyt nämä asiat tietää? En tiedä olisinko ollut kuitenkaan yhtään sen valmiimpi työntekoon näiden tietojen kanssa.
Mutta se, mikä on kallisarvoista näille pikkuisille tietää on se, että mitä eläminen maksaa ja miten eläminen maksetaan? Ei ole ilmaisia lounaita ja vaikka vielä pääsevätkin meidän vanhempien kustantamana esim. reissaamaan, niin vielä joskus tulee se päivä, että on opiskeltava hurjan paljon ja tehtävä töitä vielä enemmän, jos haluaa jatkaa tuota reissaamista.
Onko siellä nautittu työpäivästä lapsen/lasten kanssa? Ainoa mikä tässä päivässä hieman särähti omaan korvaani oli se, että kotitoimistoa ei kelpuutettu työpaikaksi. Yhtä arvokasta työtä ihmiset tekevät kotitoimistolla. Tosin ymmärrän kyllä sen, että päivän pointti ”Lasten on tärkeää päästä näkemään ja kokemaan, missä heille tärkeät aikuiset tekevät työtä ja mitä työn teko on. Myös työpaikkojen on hyvä nähdä työntekijöidensä lapsia.” kyllä viittaa työntekemiseen kodin ulkopuolella.
Nyt pyöräytän täällä kotitoimistolla mulle ja raksulle matcha-latet ja sitä siemaillessani vastailen teidän edellisien postausten ihaniin kommenttehinne. Kiitos niistä ♥ Hei, toivottavasti sielläkin on kiva viikonloppu tiedossa. Meillä viikonloppu starttaa tänään myöhemmin (vesi)hiihdon merkeissä. Huomenna saadaankin ihania vieraita kylään ja sunnuntaina on kaikkea kivaa tiedossa koulun marrasmarkkinoista jouluparaatiin.
PERJANTAITERKUIN,
Nirheä aina ohi mennessäsi palanen banaanileipää ja nauti elämästä! Huomaan, että mieltymykseni tummanpuhuviin kuviin pääsee oikeuksiin näin marraskuussa. Valoa kun ei kertakaikkiaan pilvisinä päivinä ole, niin täytyy ottaa kaikki ilo irti tästä synkästä ajanjaksosta. Korostaa kuvissa tummanpuhuvaa tunnelmaa ja huokaista helpotuksesta, että ainakaan vaaraa kuvien ylivalottumiseen ei ole 😉 Näin positiivisesti ajateltuna. Toivottavasti sielläkin hei marraskuu sujuu mukavissa merkeissä 
