maanantai 04. joulukuun 2017

Brunssiherkusta lounasherkuksi

11

MOIKKAMOI IHANAT!

Pikkupakkanen ja maanantai. Uusi viikko ja hiljalleen taivaalta tippuvat lumihiutaleet. Tykkään ♥ Juuri passeli ilma niille talvisille hieman potkua antaville lämpimille pataruoille ja pitkään haudutetuille tomaattisooseille. Ai vitsit, ootteko koskaan syöneet shakshukaa? No en ollut minäkään ennen viime viikkoa. Instagramissa aina kuolailen seuraamieni ruokaihmisten ruokakuvia ja jo kesästä asti on tehnyt mieleni tehdä shakshukaa. Mutta aina se on tyssännyt siihen, että ei jaksa mitään brunsseja alkaa sen ihmeemmin kehittelemään. Kunnes shakshukakuvia alkoi taas vilisemään siellä instassa. Mietin, että mitäs helkuttia, kuka sen on määrännyt että tuota vain brunssilla voi syödä. Niinpä eräänä päivänä kotitoimistolla syötiin shakshukaa lounaana. Ja pojat, että toimi hyvin! Niin hyvin oli valkosipulilla jälleen höystetty tämä ruoka, että eipä olisi ollut asiaa ihmisten ilmoille heti lounaan jälkeen…ainakaan valkosipulikammoisten sellaisten ilmoille 😀

Shakshukasta on reseptiä moneen lähtöön. Meillä syötiin sellaista versiota, johon heiteltiin niitä aineksia, mitä kotoa löytyi. Koska ruoka on lähtöisin Lähi-Idän suunnalta, niin siinä maistui tulinen, makea, suolainen ja lisäksi vivahteena suloinen kaneli. Meillä kotona leijaili sama mausteinen tuoksu. Juustokuminan puutteessa lisäsimme ruokaan tavallista kuminaa. Harmillisen vähän tulee kokattua ruokia tuolta suunnalta. Vuodenvaihteen jälkeen pitää kunnostautua asian suhteen!

HELPPO SHAKSHUKA

loraus öljyä pannulle
1 solo valkosipuli
1 punasipuli
2 suippopaprikaa
400 gr laadukasta tomaattimurskaa
1 makea chili, pilkottuna ja siemenet poistettuna
1 tl kuminaa
1 tl sokeria
1 tl suolaa
2 tl kanelia
2 dl vettä
(kirsikkatomaatteja tertussa)
fetajuustoa
4 kananmunaa
tuoretta korianteria

1. Kuullota pienisteltyjä sipuleita öljytyllä (uuniin sopivalla) valurautapannulla hetki
2. Lisää sekaan pienistellyt paprikat, tomaattimurska, chili ja mausteet
3. Anna porista hetken ajan ja lisää vesi
4. Anna tekeytyä miedolla lämmöllä noin 40 minuuttia
5. Lämmitä uuni 200 asteeseen
6. Riko kananmunat pannulle pieniin kuoppiin, lisää fetaa murusteltuna (sekä kirsikkatomaatteja)
7. Paista uunin keskitasolla noin viitisen minuuttia tai kunnes kananmunat ovat kypsyneet tarpeeksi
8. Silppua päälle tuoretta korianteria ja tarjoa tuoreen leivän kanssa.

Oli kyllä niin ihanaa vaihtelua meidän perheen lounasruokiin. Tosin eipäs tämä nyt niin nopea ja helppo lounas ole, mutta on kaiken sen odottelun väärti 🙂 Hei, muistatteko kun taannoin keskusteltiin täällä blogissa kananmunan keltuaisista? Pitkän aikaa meni, että keltuaiset olivat ns. normaali keltaisia. Shakshukaan valikoitui taas luomumunia, joiden keltuaiset olivat aivan hailakkaan keltaiset. Ei se makua kuitenkaan pahentanut. Päinvastoin. Jännä miten nuo vaihtelee…

Nyt vielä muutama tunti töitä. Vaikkei lauantain pikkujoulut venyneetkään kovin myöhäiselle, niin silti tänään on väsyttänyt jokseenkin paljon. Jälleen kerran olen onnellinen siitä, että harvoin tulee missään käytyä. Töiden jälkeen olisi suunnitelmissa esikoisen kanssa lukea matikan kokeisiin rymsteerata. Tarkoitus on heittää olkkarin sohviin uudet päälliset ja pyöräyttää toinen sohva vastakkaiselle seinälle. Ilman tuhahteluja, sillä mies on työreissussa ♥

IHANAA ALKANUTTA JUHLAVIIKKOA,

PS. tuleeko liikaa ruokapostauksia, jos huomisellekin on sellainen? 😀
Olisi tarjolla ihan älyttömän hyvä herkku Itsenäisyyspäivän iltaan, esimerkiksi!

 

 


sunnuntai 03. joulukuun 2017

Suussa sulava mokkapalakakku (sis. arvonnan)

75

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lejos Van Houtenin kanssa.

SULOISTA SUNNUNTAIHUOMENTA

ja ihanaa ensimmäistä adventtisunnuntaita! ♥ Muistan ne talviset pakkaspäivät, kun äiti keitti meille kuumaa kaakaota ulkoleikkejen jälkeen. Kaakaojauheeseen, jota ei ollut makeutettu. Joukkoon lisättiin ripaus sokeria. Äiti sekoitti punaisessa emalikattilassa kaakaon vispilällä, joten kun kaakaon kaatoi oranssiin kirahvimukiin se vaahtosi ihanasti. Muistan suloiset sunnuntai-illat, kun äiti keitti meille suklaamannapuuroa. Mannapuuron sekaan annosteli kaakaojauhetta saaden mannapuurosta täydellisen herkun.

Muistan myös ne keskiviikkopäivät, kun juoksin kiireen vilkkaa koulusta kotiin. Keskiviikkoisin mummu oli meitä hoitamassa ja tiesin, että kotona odottaa suklaapelti (myös nykyään mokkapalana tunnettu herkku), lasi kylmää maitoa sekä uunituore Aku Ankka. Yhteistä näille kaikille herkuille on Van Houtenin laadukas ja perinteinen kaakaojauhe. Pääsin fiilistelemään lapsuusmuistoja ja herkuttelemaan kaupallisen yhteistyön myötä Lejos Van Houtenin kanssa. Suklaapelti tai usemmille teille tutummin mokkapalat, on minulle se mieluisin suklaaherkku. Klassikko, kuten Van Houten -kaakaojauhokin. Vaikken fanaattinen suklaan suhteen olekaan, niin suklaapelti katoaa parempiin suihin alta aikayksikön. Täyteläinen, suklainen eikä liian makea. Kampanjan tiimoilta kehittelin mokkapalamakumaisen suklaakakun. Herkun joka taipuu jälkiruokapöydästä aina juhlapöytään asti.

Alkuperäinen resepti on mummultani kulkeutunut äidilleni. Ruutupaperilla, joka on jo kellastunut ja jota koristaa pienet suklaatahrat. Hieman muokkasin alkuperäistä reseptiä muun muassa modernisoiden, sillä siinä mittoina käytettiin kahvikupillisia.

SUUSSA SULAVA MOKKAPALAKAKKU

Pohja
2 munaa
3 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 rkl Van Houten -kaakaojauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
150 g sulatettua margariinia
1,5 dl maitoa

-vaahdota munat ja sokeri
-lisää joukkoon nostellen varovasti yhteen sekoitetut kuivat aineet, maito ja sulatettu voi
-kaada irtopohjavuokaan ja paista 180 asteisessa uunissa noin 35-40 minuuttia. Tarkista tikulla kypsyys vielä ennen uunista pois ottamista.
-annan pohjan jäähtyä hyvin ennen sen puoliksi leikkaamista ja täyttämistä
-leikkaa kakkupohja puoliksi ja levitä alapohjalle reilu kerros kuorrutetta
-laita kansiosa kuorrutteen päälle ja levitä kuorrutetta kakun päälle reilusti
-koristele halutessasi suklaarouheella ja kaakaojauheella

Kuorrute
300 g tomusokeria
6 rkl voita
4 rkl Van Houten -kaakaojauhoja
7 rkl vahvaa & kylmää kahvia

-sulata voi kattilassa, lisää muut aineet
-sekoita niin kauan miedolla lämmöllä, että tomusokeri liukenee
-anna kuorrutteen jähmettyä hieman, jotta se pysyy nätisti kakun välissä ja päällä

Kakusta tuli ihanan täyteläinen, olematta kuitenkaan sellainen äkkimakea. Ja vaikka tähän mokkapalakakkuun tujua kahvia lorautettiinkin, niin silti ei ollut liian kahvimainen eli maistui lapsillekin. Jos joillekin spaghetti tai lasagne on lohturuokaa, niin minulle sitä on suklaapelti sekä tämä siitä jalostettu mehukkaan täyteläinen kakku ♥

Vaikka tämä kakku onnistuikin loistavasti, niin ei ne leipomukset Marian keittiössäkään aina onnistu 🙂 Olisi kiva kuulla sinun leivontamokasi tuolla kommenttiboksin puolella, sillä kaikkien vastanneiden kesken sain arvottavaksi Van Houten -tuotepaketin, jonka mukana toimitetaan Prisca Leclercin signeerattu Mokkapalat-kirja. Lisäksi kommentin jättäessäsi olet mukana KitchenAid sähkövatkaimen arvonnassa! Aivan huikea arvonta siis 🙂 Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy 10.12. klo 10.00. Arvonnan säännöt löytyvät täältä.

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


lauantai 02. joulukuun 2017

Pikkujoulutunnelmissa

0

HEIPSUN!

Juuri syötiin vasta aamupala ja nyt pitäisi olla jo pian suihkussa ja fiksailemassa; meidän työpaikan tämän vuoden pikkujoulut eli pikkarit alkaa tänä vuonna jo verrattain aikaisin. Kiitos ensimmäisen ohjelmanumeron, joka liittyy vahvasti tamperelaiseen kansallisurheiluun eli jääkiakkoon, nääs 🙂

Pukeutuminen on vielä suuren suuri kysymysmerkki. Ehkä laitan tuon kuvissa näkyvän haalarin, jonka taannoin sain Bubbleroomilta IG-kampanjaan. Mutta ehkä noin prameita koruja en laita kuin kuvissa. Jääkiekkopelin jälkeen olisi tarkoitus käydä tänään avatulla joulutorilla ja sitten ruokailla. Meillä on kabinetti varattuna eräästä ravintolasta. Hyvää ruokaa ja seuraa siis tarjolla. Kun aikaisin aloittaa niin haaveissa on päästä myös aikaisin kotiin. Huomenna kun juhlitaan taas, erään pienen söpöliinin synttäreitä.

Mirva kirjoitti tuossa pari päivää sitten postauksen, joka oli kuin omasta kynästäni kirjoitettu. Oman blogini luonnoksissa on roikkunut postaus otsikolla ”Pikkujoulujen viettelykset”. Mikä ihme siinä on, että firman pikkujoulut tuhoaa niin monta perhettä? Tai vaikkei tuhoaisi, niin nakertaa ainakin sitä luottamusta ja kunnioitusta, jotka parisuhteessa on avaintekijöitä. Lööpit tiesivät kertoa, että joka 3. pettää pikkujouluissa. Joka 3… Miettikää! Miksi juuri pikkujouluissa?

Jos on taipumusta pettää, niin onhan vuodessa 364 muutakin päivää aikaa tehdä se. Toisaalta, kuten Mirvakin kirjoitti, niin sillä, että kahlitsisi sen toisen kotiin ei ole suotuisia vaikutuksia. Tiedän olevani (tämänkin) asian suhteen aivan kukkahattutäti. Moraalitantta, joka pyörittelee silmiään. Miettii, että miksi ihmeessä. Tietäen kuitenkin, että se mitä muut tekee ei minulle kuuluu. Tuntuu vain niiden petettyjen puolesta hurjan pahalta. Meidän parisuhteessa ei toimisi se, ettei antaisi toisen mennä omille menoilleen. Molemmat käydään sen verran erikseen harvoin missään, että silloin kun käydään niin onneksi saa lähteä hyvillä mielin ♥

Siinä missä joissain perheissä firman pikkujoulut ovat kuin kirosana, on se itselleni ja työkavereilleni mukava illanviettotapahtuma. Tietäen, että kukaan ei meidän firmassa sekoile ja kenenkään ei tarvitse maanantaina aamukahvipöydässä punastella ja vältellä katsekontaktia.

Nyt sinne suihkuun ja sitten miettimään, että mitä tuon haalarin kanssa pukisi päälle. Punaista ja pitsiä, kerrottiin jonkin lehden sivuilla pikkujoulupukeutumisvinkkinä, mutta ehkä sitten niihin pikkujouluihin, mihin tuo raksu tulee mukaan. Nyt mennään jonkun mielestä tylsänä eli täysmustana. Se, yrittääkö tänään väkertää smoky eyet on vielä vähän hakusessa. Ehkä mennään tutulla ja turvallisella eli ripsivärillä 😀 Kengistä jalkaan valikoituu tänään mukavimmat. Sellaiset, joilla ei liukastele tuolla ulkona. Ainakin meillä oli aamulenkin aikaan tiet jäässä. Te, ketkä suuntaatte tänään vuoden vilkkaimpana pikkujoulupäivänä juhlimaan, niin erittäin ihania ja hauskoja juhlia ♥ Järki päässä ja housut jalassa, eiks niin? 😉

LAUANTAITERKUIN,

*kuvissa näkyvä asu ja korut saatu Bubbleroomilta


perjantai 01. joulukuun 2017

Erilainen joulukalenteri

6

HEIPPATIRALLAA IHANAT

ja juhuu, heippatirallaa joulukuu! Naapurin naisen kanssa tänä aamuna juteltiinkin, että joulukuu tuo tullessaan monta uutta mahdollisuutta; lumisateen mahdollisuus on suurempi kuin marraskuussa (sillä tilastollisesti joulukuu on kylmempi kuin marraskuu 😉  ja ellei sitä lunta tule, niin silti joulukuussa tapahtuu merkittäviä. On suuren suuri mahdollisuus siihen, että pimeä ja synkkä kausi alkaa olemaan voiton puolella. Nimittäin päivä alkaa pitenemään. Rakastan hyggeilyä, fiilistelyä ja kaikkia niitä pimeän vuodenajan juttuja. Mutta rakastan myös alkuvuoden aurinkoisia pakkaspäiviä, kun aurinko paistaa just oikean sävyistä valoa ikkunoista sisään. Rakastan uuden vuoden loppua ja itse tutkiskelua. Oman elämäni tilinpäätöksen kasaan kyhäämistä ja uuden avaavan taseen luomista alkuvuonna.

Näitä kohden mennään vähän erilaisen aamukamman kanssa. Olen muutamien vuosien ajan lukenut hyvän mielen joulukalentereista. Miettinyt, että niissä on ideaa. Ideana se, että tekee itselleen hyvää esimerkiksi suorittamalla jonkun liikuntatoimenpiteen päivittäin on ihan mahtava. Tai että ilostuttaa lähipiiriään pienesti päivittäin. Tai ilostuttaa niitä, keillä elämässä ei juuri iloa näy. En toki vie lapsilta pois sitä iloa, että saavat aukaista joka aamu suklaakalenteristaan luukun, mutta tänään laitoin jääkaapin oveen magneetilla kiinni hyvän mielen joulukalenterin, jossa panostetaan nimensä mukaisesti hyvään mieleen.

Ei sen tarvitse olla suurikaan ele, millä saa luotua hyvää mieltä. Ottamalla arjessa aikaa ja pitämällä lasten kanssa Uno-turnausillan tai pelikorttiturnajaiset. Inventoimalla yhdessä ne joulukoristeet ja koristelemalla kotia. Paistamalla torttuja ja joulupipareita. Muistamalla myös sen oman hyvän mielen vaalimisen. Ottamalla lämpimän kylvyn tai kävelylenkin talvista maisemaa (vaihtoehtoisesti syksyistä ;)) ihastellen. Viemällä työkavereille aamukahvipöytään konvehtirasian. Aika yksinkertaista, eikö? Eikä siitäkään tarvitse stressata, jos ei joku päivä ehdikään tekemään sille päivälle suunnittelemaansa juttua; korvaa sen jollain muulla jutulla.

Nyt pikkuhiljaa työkone kiinni ja aikaistettu lähtö kohti viikonloppua. Tänä iltana myysseillään herkuista isoimmalla herkulla. Tai noh, toteutus on vielä arvoitus, kuten myös lopputulemakin, mutta illemmallahan se selviää 😉 Katsotaan, jos tämä kokki kolmonen onnistuu, niin sitten reseptiä kehiin tässä viikonlopun aikana. Huomiselle luvassa työpaikan pikkujoulut ja sunnuntaina juhlitaan erään pikkuisen söpöliinin syntsiä. Eiköhän sitä kuitenkin jossain vaiheessa blogin pariinkin ehdi!

PERJANTAITERKKUJA ♥

 


torstai 30. marraskuun 2017

Keittiössä tuoksuu joulu & muita joulunalusmuistoja

29

MOIKKAMOI IHANAT! ♥

En ole yleensä se näpertelijätyyppi tai se, joka sommittelee asetelmia sivutasoille ja pöydille. Aikalailla samat kynttilänjalat ja sisustusesineet koristavat kotiamme ympäri vuoden. Paitsi näin joulun lähestyessä. Silloin huomaan tekeväni silmälle kauniita sommitelmia. Yleensä tuon sommitelmiin myös ripauksen vihreää, mutta eilen kun tuo pipertelyvaihe iski en enää jaksanut lähteä metsään. Ehkä tänään päivännäöllä pitää käydä tuossa työpaikan takana havumetsällä 🙂

Elviksen ja Carolan joululaulut soivat taustalla ja laitoin riisipuuron hautumaan. Palasin hetkeksi miettimään, että millaisia nämä joulunalusajat olivat täällä lapsuudenkodissani aikoinaan. Silloin kun itselläni se tärkein jouluun valmisteleva tehtävä oli kirjoittaa kilometrin pituinen joululahjatoivelista ja nuuskia kaikki nurkat pakettien löytymisen toivossa.

Meillä äiti ja isä molemmat tekivät pitkiä päiviä töissä, myös joulunalusaikana. Yleensä meillä jouluvalmistelut aloitettiin tästä syystä vasta 23.12. äidin tullessa iltapäivällä kotiin töistä. Silloin vietiin matot hangille tuulettumaan ja pian koko koti tuoksui Ajaxille. Tuotiin kuusi sisään sulamaan illan koristelua varten ja en tiedä miten tuo äiti sai kaiken tehtyä, mutta yllättäen jouluaattoaamuna, kun hipsin hiljaa alakertaan olisi kuin joulun ihmemaahan olisi saapunut. Kauniit joulukukka-asetelmat tuoksuivat siellä täällä ohi kävellessäni ja kuusen valot välkehtivät. Eteisen lipaston päälle oli kaadettu uusi pussillinen pähkinöitä ja pähkinänsärkijän metalliosat oli kiillotettu. Kuusen alle oli paketoitu jossain ihmeen välissä kauniita paketteja.ID

Vaikka koti koristeltiin jouluun vasta h-hetkellä, niin silti muistan, että lähestyvästä joulusta oli viitteitä jo aiemminkin. Tuoksujen muodossa. Ensimmäisenä adventtina paistettiin ekat piparkakut Paula Mamsellin ohjeella. Ja siitä tasaisin väliajoin meillä tuoksui joulu. Vaikka meillä riisipuuroa tätä nykyä syödäänkin ympäri vuoden, niin minulle se tuoksu, joka puuron keittämisestä tulee liittyy vahvasti jouluun. Lapsuudenkodissa kun riisipuuroa oli tarjolla vain jouluaattoaamuna. Eilen illalla koiran kanssa lenkiltä tullessani ja oven avattuani tulvahti eteeni joulun tuoksu. Se kertoi siitä, että riisipuuro oli hautunut tarpeeksi kauan.Ripsottelimme päälle kanelia ja itse lorautin sekaan kaupan valmista luumukiisseliä. Jouluaattoaamun puurolle valmistan  sekametelisopan (kutsuuko kukaan muu sekahedelmäsoppaa sekametelisopaksi kuin mä…? :D) itse. 
Ai että, ei haittaa vaikka ulkona vähän mustaa ja synkkää onkin; kyllä se joulumieli tulee, kun antaa sille mahdollisuuden tulla ♥

TORSTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »