HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ IHANAT JA ONNEA RAKAS SUOMI! ♥

Tänään ikkunasta ulos katsoessani ei voi jälleen muuta kuin ihastella. Silmä näkee sinistä ja valkoista. Tosin musta tuntuu, että katson tätä maailmaa sinivalkoisin silmin muutenkin. En vain tänä upeana päivänä, joka muistuttaa siitä, että olemme ihan älyttömän onnekkaita. Toivoa vain voin, että osaan olla tarpeeksi kiitollinen heille, keille suuri kunnia vapaudesta kuuluu. ”Voi Maria…et tiedäkään..” sanoi Oriveden mummu kyynel silmäkulmassa päätään pudistaen, kun erehdyin pikkutyttönä kyselemään sodasta ja Oriveden papan nilkuttavasta jalasta. En kysellyt enempää. Näin, että aihe oli kaikkien niiden vuosien jälkeen edelleen raskas. Tuo maatalon emäntä oli nähnyt paljon muonittaessaan sotaväkeä. Antaessaan katon pään päälle heille, ketkä olivat kodeistaan joutuneet lähtemään. Niin paljon, että jokin oli kovettanut ulkokuoren. Suojelemaan sisäisiä haavoja. 

Kuinka paljon asioita sitä ottaa itsestäänselvyytenä. Toivottavasti kotimaan itsenäisyys on yksi niistä, jota ei ikinä ota itsestäänselvyytenä. Jonka suhteen ei tulisi ikinä enää tilannetta, että joutuisimme taistelemaan tuon itsenäisyyden puolesta. Muistan teini-ikäisenä ajatelleeni, että karistan tämän takapajulan pölyt jaloistani heti, kun siihen tulee mahdollisuus. Siihen tuli mahdollisuus ja mitä pidemmälle aika meni niin sitä enemmän kaipasin takaisin. Kaipasin sinistä ja valkoista. Vehreyttä. Yöttömiä öitä ja niitä Lapin talviöiden paukkupakkasia. Suomalaisia ihmisiä. Ehkä hieman varautuneita ja joskus myös murheellisia. Mutta pirun rehellisiä ja sangen sisukkaita. Suoraselkäisiä.

Joskus muinoin sitä on tullut mollattua tiettyjä ominaispiirteitä meissä suomalaisissa. Juroutta ja negatiivisuutta. Varautuneisuutta ja kivikasvoja. Kun miettii niitä taisteluja, joita monien meidän papat ovat käyneet, jotta me saamme säilyttää tämän rakkaan maamme itsenäisenä, niin en ihmettele yhtään mistä tietyt luonteenpiirteet ovat ajautuneet suomalaisten geeneihin. Ehkä ne ovat niitä luonteenpiirteitä, jotka muistuttavat juuri siitä, että itsenäisyys ei ole ikinä itsestäänselvyys ♥

Itsestäänselvyys ei ole muuten myös tuo meidän ex tempore -päiväruokammekaan, joka muhii uunissa seuraavat kolme tuntia. Eilen töissä kuuntelin veljen hehkutusta poronkäristyksestä, joita heillä on tapana tehdä näin itsenäisyyspäivänä. Illalla kaupasta ostin poronkäristysaineet ja tänä aamuna pienissä erissä valurautapannulla käristin lihat runsaassa voissa. Nyt on vielä liki kolme tuntia aikaa lähteä ihastelemaan tuota tänään juhlapäiväänsä viettävää. Joka antaa parastaan auringon ja pikkupakkasen myötä 🙂

IHANAA ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ TOIVOTTAEN,