MISTÄ TUNNET SÄ YSTÄVÄN?
Onko oikea sulle hän? Heippa ihanat ystävät siellä ruutujen toisella puolella ja Oikein ihanaa ystävänpäivää ♥ Mistä tietää onko ystävä oikea vai väärä? Ei sitä tiedäkään, ellei ole avoin ja ota riskiä. Onnekseni matkani varrella kaikki ystävät ovat olleet oikeita. Mikäli ystävyyttä tuolla kriteerillä voidaan edes määrittää. Olen avoin ystävyyssuhteissa. Välillä ehkä liiankin auki. Mutta se ei ole missään vaiheessa kääntynyt minua vastaan.
Haluan uskoa hyvään, myös ystävyyssuhteissa. Sinisilmäisyyttä, joku voisi ajatella. Mutta niin kauan, kun tekee niin kuin sydän sanoo, ei voi mennä väärään. Tähän luotan.
Vaikka ystävyydelle ja rakkaudelle on kalenterista ruksattu päivä, niin itse tykkään ajatella, että vuodessa on 365 ystävänpäivää. Päivää, jolloin olla kiitollisia ystävistä. Jolloin rakastaa. Olla ystävällinen. Vaikka ystävyyden vaaliminen voi välillä jäädä kiireen jalkoihin, niin tiedän että ne tosiystävät sen tietävät. Ei se ystävyys sieltä mihinkään katoa.

Mua on siunattu monella ihanalla ystävällä. Joiden kanssa ollaan itketty ja naurettu. Kuljettu syvissä vesissä, mutta myös annettu elämän virran viedä ja nautittu joka hetkestä. Saan olla kiitollinen jokaisesta elämäni varrelle tupsahtaneesta tuttavuudesta. Joista moni on jatkanut kanssani matkaa ystävänä.
Joka aamu herään parhaan ystäväni vierestä. Se on elämän suurin onni. Siinä missä suuri onni on sekin, että vaikka näemme ystävieni kanssa tätä nykyä melko harvoin, niin silloin kun näemme, otamme ajasta kaiken irti. Mulla on maailman parhaimmat ystävät. Koska ne ymmärtää. Suurin osa on samassa elämäntilanteessa. Siinä, kun oikeasti töiden jälkeen on ihan kiva pötköttää sohvalla ilman, että tarvitsee olla koko ajan treffaamassa 🙂 Olen saanut myös aikuisiällä ystäviä, joidenka kaltaisista helmistä en olisi ikinä uskaltanut edes haaveilla.
Ja tiedättekö, että niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin pidän teitäkin siellä ruutujen toisella puolella ystävinäni. Vaikkemme ole edes suurimman osan kanssa koskaan tavanneet. Mutta kuten muidenkin ystävieni, niin myös teidän kanssanne ollaan kahlattu aikamoiset kivikot läpi. Teidän ansiosta pääni on välillä pysynyt pinnan yläpuolella. Ja jalat maassa, silloin kun pää on ollut pilvissä. Blogi on ollut paikka, johon olen paennut, silloin kun on ollut paha olla. Mutta myös silloin rynnännyt tänne ilomielin, kun elämä on tasaisen ihanan tylsää.

Vaikka olen avoimesti antanut itsestäni suuren palan teille, niin ette ole tuominneet. Ainakaan ilman perusteluja. Ilman syytä. Vaan olette tukeneet ja kannustaneet jatkamaan. En tiedä miten pukea sanoiksi sen, mutta olen aivan älyttömän kiitollinen meidän ystävyydestä. Siitä dialogista, jota kommenttiboksin puolella käymme. Olette olleet ystäviä, jotka ovat opettaneet mulle elämästä. Antaneet näkökulmia asioihin ja laajentaneet maailmankatsomustani.
Sellaisia tärkeitä ystäviä niin kuin ystävät ympärilläni muutenkin. Kiitos, kun olette ♥
”Pyysin kukkasta, sain puutarhan.
Pyysin jokea, sain meren.
Pyysin ystävää, sain sinut.”
YSTÄVÄLLISESTI,
![]()




























