HEI HUOMENTA IHANAT!
Onpas hassua laittaa näin heti aamusta iltahämärässä otettuja kuvia. Mutta koska ajattelin, että siellä on muitakin kesälomalaisia, joille tulee välipalavinkki tarpeeseen tänä (toivottavasti) helteisenä torstaina, niin sellaista tulin nyt tarjoamaan.
Kesän ehdottomasti coolein, herkullisin ja terveellisin pizza valmistuu käden käänteessä. Se virkistää kesken auringonoton ja se on helppo koota myös kesäisellä picnicillä. Nauttia iltapalaksi takapihalla samalla lintujen iltakonserttia kuunnellen. Täytteitä voi vaihdella mielensä mukaan eikä tämän pizzan paistamiseen tarvitse uunia.
Kyseessä on nimittäin vesimelonipizza. Mä bongailen aina tarjouksista kokonaisia vesimeloneja. Ollaan koko perhe aivan vesimelonifriikkejä ja palasteltu vesimeloni katoaa jääkaappikylmänä varsinkin näinä hellepäivinä alta aika yksikön.
Vesimelonipizza
vesimelonia kolmioiksi leikattuna
Päälle
islantilaista tai turkkilaista jugurttia
mustikoita ja vadelmia
kookoshiutaleita
loraus hunajaa
tuoretta minttua
– kokoa täytteet vesimelonin palojen päälle
Syödään sormilla ja sotketaan. Kesällä sekin on sallittua 😉
Pari vikaa kesälomapäivää ovat käsillä ja mun täytyy kyllä myöntää, että olen nauttinut kesälomasta täysillä. Malttanut olla katsomatta tämän tästä myynti- ja ostoreskontraa, reaaliaikaista tuloslaskelmaa tai sähköpostia. Kerran päivässä on riittänyt. Huomaan, että jälleen käy se sama kuin aiempinakin vuosina. Kun aivot menemät lomamoodiin, niin luovuus iskee. Mä voisin näin kesälomalla kirjoittaa päivät pitkät postauksia. Tekstejä varastoon.
Mutta koska tekstini elävät niin hetkessä, niin en näe oikein järkeä kirjoitella syksyn postauksia varastoon. Nuo hyvinvoinnin vuosikellon postaukset tosin ovat sellaisia, että niitä voisi työstää jo nyt ja kirjoitella valmiiksi. Kirjoitushimotuksissani olen taas miettinyt kirjan kirjoittamista. Joku sellainen ällösöpö romanttinen tarina tai sitten ruokakirja, jossa eletään kansien välissä koko ruokavuosi. Tunteella ja tarinoiden. Väliin pieniä hyvinvoinnin vinkkejä jakaen.
Loma on siis tehnyt tehtävänsä. Ihan jo kolmessa päivässä. Ehkä se auttaa, että on pitänyt huolta palautumisesta myös arjessa. Ei ole ollut niin loman tarpeessa, vaikka kieltämättä tämän kevään jälkeen olin pitkästä aikaa vähän loman tarpeessa. Jo ihan henkiselläkin tasolla tuo koronakevät oli meille kaikille raskas. Kesä, ja hei mikä ihana ja aurinkoinen kesä, tuli ihan varmasti jokaiselle suomalaiselle tarpeeseen. Jotenkin tuntuu, että tämä on lahja jostain korkeammalta meille, kun tsempattiin niin hyvin kevät ja mökkihöperöidyttiin omissa oloissamme ♥ Ajatus tuosta poikkeuksellisesta keväästä saa mut muuten vieläkin pikkuisen herkistelemään. Tai lähinnä se, kuinka monen elämä muuttui kertaheitolla (varsinkin etulinjassa olleiden). Niin, että ei siinä oikein pieni ihminen voinut kuin mukana räpistellä mukana ja totella ohjeita. Toivoa parasta.
Herkistelyyn on kyllä toinenkin syy. Mun pikkuinen vauva, se joka vasta syntyi 44 cm pitkänä, lähtee huomenna rippileirille. Tänään mennään hakemaan rippijuhlamekko korjauksesta ja ostamaan kengät. Katsotaan, että matkalaukkuun on pakattu kaikki tarpeellinen. Uskon, että viikon päästä haetaan riparilta tyttö, jonka elämä on muuttunut kertaheitolla. Jonka matkalaukussa on jotain elämän varalle, mitä siellä ei ollut riparille lähteissä ♥
Herkisteleekö muuten kukaan muu elämän edessä vai olenko se vain mä?
IHANAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,
Sinun ruokaohjeesi ovat ihania, kauniita ja jättisimppeleitä. Kekselijäitä. Innostavat tällaista joka ei niin tykkää laittaa ruokaa. Ostaisin kyllä ruokakirjasi.
Hei Annele
ja voi kiitos, niin ihana kuulla ❤️
Mä itse tykkään konstailemattomasta ruoanlaitosta. Sellaisesta, jossa saa soveltaa ja päästää luovuuden valloilleen. Mutta myös sellaisesta, jonka reseptin lukemiseen ei mene kauaa aikaa 🙂
Kivaa alkavaa viikonloppua ❤️
Ai että mikä ohje! Menee kyllä reseptivarastoon tämä samantien, tosi herkun näköistä <3
Ja ei, et ole ainut joka herkistelee, eilen katselin kun äitin pieni vauva istui reippaasti ekaa kertaa itse kampaajan tuoliin... Vasta taapero, silti niin omatoiminen että välillä huimaa.
Moikkis Satu
ja hei kiitti, toivottasti tämä herkkupizza maistuu teillekin 🙂
Oi, nuo on suuria hetkiä! Ja ne pienet on niin liikkiksiä isossa kampaajan tuolissa ❤️❤️❤️
Aurinkoista viikonloppua ❤️