Sade piiskaa kesähuoneen ikkunoihin. Kello on vasta viisi ja tuntuu, että päivä alkaa jo hämärtää. Kiedon kylpytakin tiukemmalle ja avaan oven ulos. Juoksen läpsyttimillä varovasti pitkospuita pitkin saunalle. Saunan lämpö tuntuu taivaalliselta. Huopakattoon rummuttava sade yhdistyy musiikiksi kiukaalle heitetyn veden sihahtelun kanssa. Nenän päätä ja varpaita kipristää. Imen itseeni puusaunan lempeän löylyn tuntua.

Mennäänkö käymään vielä uimassa, ennen kuin otan portaat pois laiturista? Päätän olla menemättä, mutta sen sijaan vilvoittelen saunan terassilla. Tuuli piiskaa etelästä ja vilvoittelu jää kovin lyhyeksi. Viimeisiä kertoja tänä vuonna tuoksutan tuttua suomalaista shampoota, kun vaahdotan sen hiuksiini. Shampoota, jota tulee käytettyä vain mökillä.

Kuinka paljon onkaan sellaisia asioita, jotka ovat mökkiasioita. Joita ei sovi kaupunkiin viedä, ettei mökkiharmonia häiriinny. Mökkipyyhkeet, mökkilakanat. Mökkishampoo ja ihon pehmeäksi jättävä mökkisaippua. Mökkikylpytakki ja se nojatuolin selkänojalla makaava mökkiviltti, jonka levittää jalkojen päälle saunan jälkeen tuoliin istuessaan.

Viimeisiä kertoja tänä vuonna vaivaan pizzataikinan ja pyöritän siitä neljä palloa. En ole vieläkään oppinut tekemään ruokaa tarvittaessa vain kahdelle. Nautin taikinan tunnusta käsissäni venytellessäni sitä muotoonsa. Levitän lusikalla tomaattisoosin ja ja mietin, kuinka pienestä sitä voi nauttia.

Kun viimeinen pizza on tullut uunista ulos istumme syömään. Päätös jäädä ensi viikonloppuna kotiin lasten kanssa tuntuu tällä hetkellä äärimmäisen hyvältä ajatukselta. Joku viisas on joskus sanonut ”Aika aikaansa kutakin.” Se on tänä viikonloppuna merkinnyt monia asioita. Päällimmäisenä sitä, että edessä on hiljalleen luopuminen siitä, mikä on viimeisten viiden kuukauden aikana merkinnyt niin kovin paljon. Luopuminen tuo eteen uusia mahdollisuuksia. Tänä syksynä niitä tuntuu olevan hurjan paljon enemmän kuin aiemmin. Luopumisen tuska ei ole läsnä. Sen sijaan ilo uudesta on vallannut mielen ♥

IHANAA SYYSLAUANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,