ILTAA IHANAT! ♥
Terkkuja saaresta. Sateisesta saaresta. Suloisen sateisesta saaresta. Niin paljon kuin rakastin niitä hellepäiviä, joita meille suotiin isolla kauhalla, rakastan myös näitä kesäisiä sadepäiviä. Näitä sellaisia, kun tarkenee ihan kesähepeneissä.
Sadepäivien lisäksi rakastan paljon muitakin asioita. Elämää. Ihmisiä. Enkä vähiten tuota rakasta aviomiestäni. Vaan juuri eniten. Lasten lisäksi. Näin häävuosipäivän aattona sitä tuntee olonsa taas jotenkin tosi nostalgiseksi. Rakastuneeksi. Tulee katsottua toista uusin silmin. Vaikka se on se sama tuttu ja turvallinen, jonka kanssa tahdottiin kaksitoista vuotta sitten. Helteisenä lauantaipäivänä.
Paljon ollaan näiden yhdeksän blogivuoden aikana puhuttu rakkaudesta täällä blogissakin. Ja hei, voisiko olla ihanampaa puheenaihetta? Ei kai. Meidän rakkaus on ollut hyvin yksinkertaista. On ollut helppo rakastaa. Ei aina, kuten ei varmaan missään rakkaussuhteessa, mutta 100 % ajasta olen ollut silmittömän rakastunut. Yhtä rakastunut kuin silloin kaksitoista vuotta sitten. Tai oikeastaan silloin viisi-kuusitoista vuotta sitten, kun tuo rotjake sai ne mun sukat pyörimään jaloissani.
Ei se rakkaus siitä mihinkään katoa. Kertonee siitä, että sitä on tullut rakastettua kaikki nämä vuodet sitä oikeaa. Aika monesti kuulen kysymyksen, että mihin meidän rakkaus ja helppo yhteisolo perustuu. Se perustuu pitkälti siihen, että annetaan toisen olla myös omia yksilöitä. Vaikka ollaan symbioosissa. Muutenkin kuin vasemman käden nimettömän valkokullan kautta. Annetaan tilaa ja omaa aikaa, mutta myös läheisyyttä. Molemmat olemme tässä suhteessa tasavertaisia.
Rakastan sitä kohteliaisuutta ja niitä herrasmiesmäisiä tapoja, joita miehelläni on. Niitä, jotka saavat mut tuntemaan itseni naiseksi. Mutta rakastan myös antaa hänelle osan itsestäni. Hemmotella ja osoittaa sillä tavalla hänen olevan tärkeä. Tällä tavalla rakkauden saa kuulostamaan helpolta, eikö? Sitähän se onkin. Antaa virran viedä. Tässäkin asiassa. Ei kilpaile toisen kanssa eikä tee asioista liian vaikeita. Vaan nauttii elämästä, eiks niin.
Nyt saunaan ja uimaan. Sadepäivän jälkeen sitä ehkä vähän jo odottaa huomista hellepäivääkin 🙂 Muistakaa rakastaa!
LAUANTAI-ILTATERKUIN,
Ihanaa, onnellista hääpäivää ja vuosia paljon lisää! <3
Oi kuinka houkuttelevalta näyttää tuo juustopöytänne.
Voi kiitos kaunis Ei-Leen ♥
Ja hei kiitos, juustoaddiktina juustopöytä näyttäytyy aika usein meidän ruokapöydässä 😀
Ihanaa alkanutta viikkoa ♥
Ihanaa hääpäivää! ❤️ Meilläkin juhlitaan viikon kuluttua samaista päivää, jo kahdeksattatoista sellaista! Samoilla linjoilla on täälläkin menty nämä yli kaksikymmentä yhteistä vuotta. Ei tehdä asioista liian vaikeita eikä kumpikaan tykkää yhtään riitelemisestä. Lisäksi arvostetaan molemmat sitä ihan tavallista arkista elämää perheen kanssa. Ei kaivata mitään ihmeellistä… joskus ne pienet jutut voi olla niitä kaikkein suurimpia ❤️
Kiitos Susa ja hei, etukäteisonnittelut sinnekin ♥♥♥
Meillä vähän sama juttu; kummatkin inhoaa riidellä, joten riitoja vältellään. Toki on saatava sanottua asiansa, mutta turhasta ei kinastella 🙂
Tavallinen arki, sehän se parasta parisuhteessakin on ♥
Aurinkoisia päiviä sinne! 🙂
Onnellista hääpäivää pulusille!❤
Kiitti JonnaGee ♥♥♥
PS. ja seuraavan kerran kun olet Treella, niin laitahan viestiä 🙂
Ihanaa, että suhteenne voi hyvin ja ennenkaikkea siitä pidetään huolta.
Teen työtä perheiden parissa ja näen, että kaikissa suhteissa rakkaus ei ole helppoa, vaikka sen eteen yritettäisiin tehdä töitä.
Meillä kaikilla on niin erilaiset lähtökohdat,kokemukset, mallit, resurssit, voimavarat ja tukijoukot.
Joskus tulee jollain tapaa paha mielikin hehkutuksestasi. Olen iloinen teidän puolesta, eikä toisen onni ole keneltäkään pois.
Silti tuntuu, hieman samalta, kuin terve ihminen hehkuttaisi, että on niin helppoa pitää huolta terveydestä.
Tätä en halua sanoa millään pahalla.
Mietin vaan joskus.
Kaikilla meillä on omat kipukohtamme, myös parisuhteessa.
Eikä kipukohtia tarvi edes tarvi jakaa kaikkien kanssa. Voi keskittyä hyvään, niin kuin sinä teet. Sinänsä arvostan kyllä sitä.
Ja silti vaan mietin sitä, jos epävakaissa oloissa oman lapsuutensa viettänyt kipuilee ilman tukiverkostoa oman parisuhteensa ja perheensä kanssa, niin voiko hän pelkästään päättää asioita. Ja varsinkin, jos parisuhteessa on kaksi tällaista.
Kyllä rakkaus on tahtotila, mutta silti meille kohtuullisen turvallisen lapsuuden viettäneille siinä voi olla jotain helpompaa.Jos on ollut tilaa olla lapsi ja nuori kehitysvaiheineen, niin voi parisuhteessa olla tasavertaisempi ehkä. Ainakin helpomman kautta.
Mutta joo, ihanaa hääpäivää. Nauttikaa toisistanne 🙂
Heippa H!
Ja kiitos erittäin hyvästä pohdinnastasi ♥
Ymmärrän täysin, mitä tarkoitat. Itse näen asian niin, että koska meilläkin on ollut elämässä paljon kipukohtia, niin niistä asioista, jotka on hyvin saa olla julkisesti onnellinen. Ehkä näyttää myös muille, että ei siihen onneen tarvita paljoa. Toki lähtökohdat ovat meillä eri kuin sellaisilla, ketkä eivät ole saaneet parisuhteen mallia kotona. Mutta on meidänkin suhteen aikana ulkopuoliset paineet olleet välillä melkoiset. Onneksi olemme ottaneet ne suhdetta vahvistavina tekijöitä.
Toisaalta, jälleen peräänkuulutan sitä, että toisten onni ei ole itseltä pois. Itsekin pyrin olemaan onnellinen esimerkiksi heidän puolesta, keillä on vielä molemmat vanhemmat viettämässä aikaa lastenlastensa kanssa. Tiedän, että meillä on suuri rikkaus, kun meillä on vielä toisen vanhemmat. Mutta se olisi asia, joka voisi katkeroittaa. Jos sen antaisi katkeroittaa.
Kiitos ja hei ihania hellepäiviä ♥ 🙂