keskiviikko 24. tammikuun 2018

Ristiriitaisia mielipiteitä säästämisestä

MOIMOI!

Nonni, siinä missä lupailin postausta arjen säästövinkeistä, aloinkin pohtimaan että vaikka säästäminen on hyvä asia, niin miten kävisi talouden, jos me kaikki säästäisimme. Kaikesta. Tiedän, että meillä menee tällä hetkellä taloudellisesti hyvin, kiitos molempien työllisyystilanteen ja pitkien työpäivien, joten säästää ei tarvitse niin että se olisi kieli vyön alla touhua. On varaa niihin pieniin luksustekoihin kuten kampaajaan tai matkustamiseen. Itsestäni olen vain huomannut, että mitä enemmän paiskii töitä ja mitä enemmän tienaa, niin sitä pihimmäksi tulen. Tiettyjen asioiden suhteen. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen jopa haaveillut sijoittavani tietyn summan palkasta johonkin. Mihin, se on vielä hakusessa. Ehkä rahastoihin. Minkä takia? Pahan päivän varalle ja matkustamiseen.

Mutta jos alan laittamaan osan tuloistani esimerkiksi rahastoihin, niin jostain tulisi sitten karsia tai säästää. Tehdä konkreettisia valintoja esimerkiksi ruokakaupassa ja suosia kauppojen omia brändejä. Mutta jos kaikki alkaisimme säästämään niistä pienistä elämän kultakimpaleista ja arjen luksuksesta, niin miten kävisi talouden? Ellen kävisi moikkaamassa kampaaja-Kristaa säännöllisesti, niin miten kävisi kampaamoyrittäjän, jos me kaikki alettaisiin säästämään kampaamopalveluista. Ellen ostaisi viikonlopun leikkokukkia tuolta Lamminpään ihastuttavimmasta kukkakaupasta ja kaikki muutkin lopettaisivat kukkien ostamisen, niin eipä tuo kauppa valitettavasti kauaa kannattaisi. Ellei kukaan meistä kävisi tuolla sisustusliikkeen taivaassa eli Moodfactoryssa, eikä kukaan liiemmin ostaisi sisustustuotteita, niin miten kävisi ihanan ystävän Jossun liiketoiminnan. Jos meistä kukaan ei kävisi koskaan ulkona syömässä, niin miten kävisi ravintolabusineksen? Ellei kukaan maalaisi ja freesaisi seinien myötä sisustustaan, niin eihän meillä olisi tuota pientä maalitehdastamme.

Kokeeko kukaan muu tätä säästämisen ristiriitaa näin? Vai onko tämä taas niitä ”älä ajattele Maria liikaa” -juttuja :D Säästämisen suhteen minusta on tullut vielä enemmän yrittäjähenkinen. Halu auttaa pienyrittäjiä on nostanut päätään tässä ihan tämän vuoden puolella. Ehkä osaltaan sen takia, että yhdessä isossa rautakaupassa käydessäni jäin tuijottamaan erään maalin 18 litran purkin hintaa; miten se voi olla liki sama kuin meidän tuotantokustannukset vastaavalle maalipurkille? Tuontitavaraa. Halvalla saa, mutta mitäs laatu? Tämän kaiken pohdinnan jälkeen minussa on ehkä herännyt myös se laatutietoisempi kuluttaja. Ei siihen mennytkään kuin 42-vuotta. Aloin myös miettimään omakohtaisesti sitä, että sehän on ihan selvä, että isot toimijat ostavat esimerkiksi tuotteita bulkkitavarana halvemmalla ja saavat täten myytyä tuotteensa edukkaammin. Mutta olisinko valmis maksamaan tuotteesta enemmän, jos tiedän, että tuotevalinnastani olisi jonkun toisen elanto kiinni? Ihan varmasti.

Osaltaan aloin miettimään asiaa tältä kantilta, kun eräänä aamuna töihin ajaessani huomasin saman kadun varrella olevan Palmuston tuotantotilojen olevan pimeinä. Vaikka joka ikinen viikko olin hamstrannut niitä maistuvia kikhernenuudeleita niska väärällä kotiin. Olin halunnut auttaa toisia, sillä tekivät arvokasta työtä. Tänään huomasin tiedon, että Palmusto on lopettanut liiketoimintansa. Syytä tähän en tiedä, mutta jos se on se, että eivät pysty kilpailemaan isoja toimijoita vastaan, niin käy surku. Voi olla, että liiketoiminta ei vain osoittautunut kannattavaksi.

Toki kultainen keskitie takaraivossa kolkuttaen tajuan, että jo pienillä teoilla saan hyvää aikaan. Ei mun tarvitse kerrasta kaikkia tuotteita pyrkiä ostamaan pienyrittäjiltä tai suosia ihan kaikessa kotimaisuutta. On vain olemassa tiettyjä, esimerkiksi ruokatarvikkeita, joista ei ole kotimaista korvaajaa vielä löytynyt. Sitten aloin miettimään, että jos en säästäisi ihan kaikesta, niin mistä voisin säästää ilman, että talous kärsii? Vaikeaa se on, sillä ekana mieleeni tuli lehdet. Miksi minun täytyy lukea joka torstai Me Naiset tai joka kuukausi Glorian Ruoka & Viini? No ihan sen takia, että kaipaan lukemisen tuomaa omaa aikaa ja rentoutta, mutta kyllähän noidenkin tilausten lopettaminen vaikuttaisi ihmisten työllisyyteen. Mä taidan ajatella asioita ihan liikaa muiden ihmisten työllisyyden kannalta ja aivan liian analyyttisesti. Huh, ken haluaa vaihtaa joskus aivoja kanssani edes päiväksi, niin käsi ylös :D

Tällaisin (sekavin) aatoksin keskiviikkoiltaa kohden! Nyt lohta ja riisiä kohti ääntä.
Niistä kumpikaan ei valitettavasti ole suomalaista perää, mutta valmistajansa on 100%:sesti :)

KESKIVIIKKOTERKUIN,


10 Responses to “Ristiriitaisia mielipiteitä säästämisestä”

  1. Avatar Hanna sanoo:

    No ainakaan mun kanssa ei kannata ruveta päätä vaihtamaan, niin paljon samantyyppisiä ajatuksia :D Tai sitten se tosiaan liittyy tähän neljänkympin ylitykseen?

    Jos itsellä jäisi ylimääräistä niin, että se ei olisi pois mistään päivittäisestä tai edes säännöllisestä toiminnasta niin sijoittaisin varmaan asuntoon vuokrausmielessä. Mutta niin kauan kun se olisi pois puhtaasta ruuasta, uudenkarheasta (osittain lainarahalla) vähäpäästöisestä autosta tai lasten harrastuksista…kyllä joutuu vielä odottamaan :)

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Hanna,

      ok, ei vaihdeta me aivoja keskenään, sillä lopputulema olis varmaan ihan sama :D :D :D Se on tää neljänkympin ylitys tehnyt ihmeitä ajattelumalleille. Onkohan sitä nyt vihdosta viimein aikuistunut?;)

      Asuntosijoittamiseen pitäisi paneutua. Mulla on yksi mummulta aikoinaan peritty asunto sijoituskohteena, mutta kun hoito- ja rahoitusvastike ovat suuremmat kuin siitä saatava vuokra, niin hommahan tuottaa persnettoa ;D

      Ihanaa viikonloppua sinne ♥

  2. Avatar Anu sanoo:

    No sä varmaan tiedät mun mielipiteen sanomattakin:)
    Musta se on ihan loogista,että pienyrittäjänä ajattelee näin,kun minäkin jo ex-sellainen oon edelleen kotimaisuuden ja pienyrittäjän puolella.
    Toki säästämään oon joutunut tässä opiskeluaikana tai ei mulla mitään säästöjä ole:D mutta olen joutunut elää säästeliäästi ja karsia kaikki turha kulu,koska raha on tiukilla.
    Mutta hyvin on pärjätty eikä kukaan ole nälässä/vilussa.
    Oikeastaan se on vain kasvattanut meitä.
    Arvostaa kaikkea muuta vielä enemmän.
    Kaikkien elämään se kotimaisuuden kannattaminen vaikuttaa loppupeleissä välillisesti,jos ei suoraan.
    Toki mä ymmärrän senkin,jos rahaa ei yksinkertaisesti ole niin ei siinä paljon luomua ostella tai kotimaisia vaatteita.
    Mutta kaikki me töitä tarvitaan joten näitä on ihan hyvä pohtia ja herätellä ihmisiä!

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Anu

      ja mä tiedän ♥

      Sitä mielellään ostaisi just kotimaisia vaatteitakin, sillä on olemassa tosin ihania brandeja, mutta miksi sitä aina suuntaa edullisuus edellä ruotsalaiseen nimeltämainitsemattomaan ketjuliikkeeseen, jossa saa yhden suomalaisen tunikan hinnalla seitsemän paitaa. Sellaista paitaa, jotka vielä hyvällä säkällä eivät kestä käyttöä. Siinä missä se suomalainen tunika olisi ikuisuusvaate :)

      On ollut aikoja, että itsekin on ollut tiukilla rahan suhteen ja se jos mikä on opettavaista. Sitä haluamme lapsillekin opettaa, että vaikka taloudellisesti nyt on asiat hyvin, niin ei voi ostaa vain ostamisen vuoksi. Rakastan tehdä pihistelviä viikkomaitokauppalistoja. Siitä tulee hyvälle mielelle, kun saa pitäytyä budjetissa!

      Kyllä, ihana pohtia asioita teidän kanssa :)
      Ihanaa alkavaa viikonloppua ♥
      PS. pian alkaa mökkikausi :D

  3. Samaisesta aiheesta oli tänän puhetta facebookin Vauras Nainen-ryhmässä.

    Säästän/sijoitan kuukausittain ihan hyvän prosentin nettotuloista, mutta käyn myös ulkona silloin tällöin syömässä hyvin, leikkautan ja värjäytän kampaajalla säännöllisesti jne. ja rahaa menee myös matkustamiseen. Kahvilla ja syömässä käyn mieluummin pienrittäjän kahvilassa/ravintolassa kuin ketjupaikassa.

    Olen perinyt joitain vuosia sitten hieman muutamaa rahastoa, nyt olen itse innostunut säästämään pikällä tähtäimellä indeksirahastoihin tilillä makuuttamisen sijaan.

    Säästäväisyys on hyve, saituus synti – ja vaikka tavoitteena on olla hyvän kokoinen potti eläkepäivien ja/tai vastoinkäymisten varalle, ei ole tarkoitus, että kuolinpäivän aamuna tilillä on enemmän rahaa kuin koskaan. Elämästä pitää ja saa nauttia myös rahan avulla.

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Tuuli

      ja hei eikä? Pitää käydä katsomassa, toi on niin mielenkiintoinen ryhmä :) Itse asiassa tämä postaus sai alkujaan idean sieltä, kun eräs kampaaja oli johonkin säästämisviestiketjuun kirjoittanut, että ajatelkaa meitä yrittäjiäkin.

      Oih, mun pitäisi tulla sun oppiin, sillä haluaisin niin säästää ja just rahastoihin. Mutta kun en edes tiedä mistä aloittaisin. Nordnetin sijoittamiskursille ilmoittauduin, mutta pari kertaa on jäänyt välistä…

      Erittäin, erittäin fiksuja ajatuksia sulla – kiitos niistä ♥

      Ihanaa viikonloppua, nautitaan ♥

  4. Avatar Riikka sanoo:

    Aikoinaan ostin osakkeita tietyllä summalla ja siellähän sitten potti kasvoi hissukseen. Tämä oli minun tapani säästää, eli ihan hyvä tapa sekin. Tai rahastot. Tai tietty summa sellaiselle tilille, mihin ei ole mitään korttia tmv. Sitten kun aika oli kypsä (eli kurssit huipussaan), koko hoito otettiin haltuun ja siitä sitten eteenpäin.

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Riikka!

      Just sellaisen tavan haluaisin löytää, jossa ei olisi mahdollisuutta helposti nostaa rahaa pois. Juuri noin kuin kuvailit, että potti saa kasvaa hissukseen. Tosin mun luonteella (nopeat voitot kamalalla riskillä ;D) tuo olisi ehkä vaikeaa.

      Ihanaa alkanutta viikkoa ♥

  5. Avatar Leena Marin sanoo:

    Hyviä ajatuksia, samaa mieltä! Palmuston tyhjistä tiloista huolestuin. Harvoin hamstraan mitään, mutta eilen ostin Prismasta kikhernetuotteita varastoonkin. Googlasin tänään ja löysin artikkelin, jonka mukaan Palmusto jatkaa Turussa. Toivottavasti on näin, sillä ne ovat superruokaa!

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Leena!

      Ja kiitos ♥ Oih, löysitkö sä Prismasta vielä Palmustoa? Mä en nimittäin löytänyt. Täytyy mennä toiseen Prismaan katsomaan :)
      Kiitos tiedosta, toivottavasti Palmusto jatkaa toimintaans – se on todellakin superruokaa!

Kommentoi