MOIMOI!

Nonni, siinä missä lupailin postausta arjen säästövinkeistä, aloinkin pohtimaan että vaikka säästäminen on hyvä asia, niin miten kävisi talouden, jos me kaikki säästäisimme. Kaikesta. Tiedän, että meillä menee tällä hetkellä taloudellisesti hyvin, kiitos molempien työllisyystilanteen ja pitkien työpäivien, joten säästää ei tarvitse niin että se olisi kieli vyön alla touhua. On varaa niihin pieniin luksustekoihin kuten kampaajaan tai matkustamiseen. Itsestäni olen vain huomannut, että mitä enemmän paiskii töitä ja mitä enemmän tienaa, niin sitä pihimmäksi tulen. Tiettyjen asioiden suhteen. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen jopa haaveillut sijoittavani tietyn summan palkasta johonkin. Mihin, se on vielä hakusessa. Ehkä rahastoihin. Minkä takia? Pahan päivän varalle ja matkustamiseen.

Mutta jos alan laittamaan osan tuloistani esimerkiksi rahastoihin, niin jostain tulisi sitten karsia tai säästää. Tehdä konkreettisia valintoja esimerkiksi ruokakaupassa ja suosia kauppojen omia brändejä. Mutta jos kaikki alkaisimme säästämään niistä pienistä elämän kultakimpaleista ja arjen luksuksesta, niin miten kävisi talouden? Ellen kävisi moikkaamassa kampaaja-Kristaa säännöllisesti, niin miten kävisi kampaamoyrittäjän, jos me kaikki alettaisiin säästämään kampaamopalveluista. Ellen ostaisi viikonlopun leikkokukkia tuolta Lamminpään ihastuttavimmasta kukkakaupasta ja kaikki muutkin lopettaisivat kukkien ostamisen, niin eipä tuo kauppa valitettavasti kauaa kannattaisi. Ellei kukaan meistä kävisi tuolla sisustusliikkeen taivaassa eli Moodfactoryssa, eikä kukaan liiemmin ostaisi sisustustuotteita, niin miten kävisi ihanan ystävän Jossun liiketoiminnan. Jos meistä kukaan ei kävisi koskaan ulkona syömässä, niin miten kävisi ravintolabusineksen? Ellei kukaan maalaisi ja freesaisi seinien myötä sisustustaan, niin eihän meillä olisi tuota pientä maalitehdastamme.

Kokeeko kukaan muu tätä säästämisen ristiriitaa näin? Vai onko tämä taas niitä ”älä ajattele Maria liikaa” -juttuja 😀 Säästämisen suhteen minusta on tullut vielä enemmän yrittäjähenkinen. Halu auttaa pienyrittäjiä on nostanut päätään tässä ihan tämän vuoden puolella. Ehkä osaltaan sen takia, että yhdessä isossa rautakaupassa käydessäni jäin tuijottamaan erään maalin 18 litran purkin hintaa; miten se voi olla liki sama kuin meidän tuotantokustannukset vastaavalle maalipurkille? Tuontitavaraa. Halvalla saa, mutta mitäs laatu? Tämän kaiken pohdinnan jälkeen minussa on ehkä herännyt myös se laatutietoisempi kuluttaja. Ei siihen mennytkään kuin 42-vuotta. Aloin myös miettimään omakohtaisesti sitä, että sehän on ihan selvä, että isot toimijat ostavat esimerkiksi tuotteita bulkkitavarana halvemmalla ja saavat täten myytyä tuotteensa edukkaammin. Mutta olisinko valmis maksamaan tuotteesta enemmän, jos tiedän, että tuotevalinnastani olisi jonkun toisen elanto kiinni? Ihan varmasti.

Osaltaan aloin miettimään asiaa tältä kantilta, kun eräänä aamuna töihin ajaessani huomasin saman kadun varrella olevan Palmuston tuotantotilojen olevan pimeinä. Vaikka joka ikinen viikko olin hamstrannut niitä maistuvia kikhernenuudeleita niska väärällä kotiin. Olin halunnut auttaa toisia, sillä tekivät arvokasta työtä. Tänään huomasin tiedon, että Palmusto on lopettanut liiketoimintansa. Syytä tähän en tiedä, mutta jos se on se, että eivät pysty kilpailemaan isoja toimijoita vastaan, niin käy surku. Voi olla, että liiketoiminta ei vain osoittautunut kannattavaksi.

Toki kultainen keskitie takaraivossa kolkuttaen tajuan, että jo pienillä teoilla saan hyvää aikaan. Ei mun tarvitse kerrasta kaikkia tuotteita pyrkiä ostamaan pienyrittäjiltä tai suosia ihan kaikessa kotimaisuutta. On vain olemassa tiettyjä, esimerkiksi ruokatarvikkeita, joista ei ole kotimaista korvaajaa vielä löytynyt. Sitten aloin miettimään, että jos en säästäisi ihan kaikesta, niin mistä voisin säästää ilman, että talous kärsii? Vaikeaa se on, sillä ekana mieleeni tuli lehdet. Miksi minun täytyy lukea joka torstai Me Naiset tai joka kuukausi Glorian Ruoka & Viini? No ihan sen takia, että kaipaan lukemisen tuomaa omaa aikaa ja rentoutta, mutta kyllähän noidenkin tilausten lopettaminen vaikuttaisi ihmisten työllisyyteen. Mä taidan ajatella asioita ihan liikaa muiden ihmisten työllisyyden kannalta ja aivan liian analyyttisesti. Huh, ken haluaa vaihtaa joskus aivoja kanssani edes päiväksi, niin käsi ylös 😀

Tällaisin (sekavin) aatoksin keskiviikkoiltaa kohden! Nyt lohta ja riisiä kohti ääntä.
Niistä kumpikaan ei valitettavasti ole suomalaista perää, mutta valmistajansa on 100%:sesti 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,