torstai 04. helmikuun 2016

Kotimme tarina

0IMG_75750IMG_75560IMG_7580

HEISSULIVEISSULI

ja huhhahhei! 🙂 TÀÀllĂ€ taas! VĂ€hĂ€n tuntui tuossa, ettĂ€ oli pari muuttujaa liikaa enkĂ€ ehtinytkÀÀn sitten eilen blogin pariin lainkaan. Kommentteihin vastaaminen laahaa myös, mutta kyllĂ€ te ymmĂ€rrĂ€tte. TĂ€llĂ€ hetkellĂ€ elĂ€mĂ€ssĂ€ on taas sitĂ€ priorisointia. Vaikka kyllĂ€ tekin ja ne ihanat kommenttinne tĂ€rkeitĂ€ olette ♄ Jahka Ă€ippĂ€ saadaan siihen kuntoon, ettĂ€ kotiutuu, jÀÀ illoista ylimÀÀrĂ€iset sairaalakĂ€ynnit pois. TĂ€llĂ€ hetkellĂ€ annetaan hoitoja maksimitehoilla ja ne tuovat oman lisĂ€nsĂ€. SĂ€dehoito ja sytot ovat tuoneet mukanaan harmillisesti takapakkia voinnissa, minkÀ takia nyt pÀÀtimme yhdessĂ€ lÀÀkĂ€rin kanssa katsoa vielĂ€ hieman eteenpĂ€in eikĂ€ haaveilla kotiutuksesta ainakaan tĂ€llĂ€ viikolla. Sairaalassa on hyvĂ€ olla valvovan silmĂ€n alla. Mieskin reissasi alkuviikon, mutta onneksi hĂ€n kotiutui viime yönĂ€. Edes yksi muuttuja vĂ€hemmĂ€n. Sitten kun soppaan vielĂ€ lisĂ€tÀÀn tĂ€mĂ€ hirmuinen halu urheilla, niin tuntuu, ettĂ€ lisĂ€tunnit vuorokauteen tulisivat tarpeeseen 😉 Niin, mainitsinko jo nuhanunnukka esikoisesta ja siitĂ€, ettĂ€ koulussa jyllÀÀ influenssa? Kopkop vaan, sille taudille emme ajatelleet avata ovea!

Sanna tuossa taannoin kommentissaan kertoi, ettĂ€ hĂ€ntĂ€ kiinnostaisi miten olemme pÀÀtyneet asumaan lapsuudenkotiani vastapÀÀtĂ€ ja miten vielĂ€ veljenkin perhe on onnistunut saamaan samasta syssystĂ€ talon. TĂ€stĂ€ yleistin tietysti niin, ettĂ€ teitĂ€ muitakin asia kiinnostaa 😀 Joten tÀÀltĂ€ pesee! Elettiin lokakuista sunnuntaita vuonna 2005, kun ajelimme miehen ja pikkuisen esikoisen kanssa silloisesta kodistamme (klik) vanhemmilleni iltapĂ€ivĂ€kahveille ja formulaa katsomaan. Bongasin heti kiinteistönvĂ€littĂ€jĂ€n kyltin lapsuudenkotiani vastapÀÀtĂ€. Mies murahteli jotain formuloiden lĂ€hdöstĂ€, mutta niin vain veimme pikkuisen mummun hoiviin ja ampaisimme tien toiselle puolelle asuntoesittelyyn.

MeillĂ€hĂ€n ei ollut todellakaan ajatuksissa muuttaa. Emme olleet siitĂ€ sanaakaan vaihtaneet. ”MennÀÀn nyt edes kattoon”. Menimme katsomaan ja pikaisesti katsoimmekin. Sovimme kuitenkin kiinteistönvĂ€littĂ€jĂ€n kanssa arvioinnin silloiseen kotiimme. ”Ihan mielenkiinnosta vain”. Katsoimme formulat hiljaisuudessa, mutta muistan Ă€itini olleen ihan into piukalla tuosta meidĂ€n muutosta. Hih, vaikkei siis todellakaan ajateltu muuttaa. Olihan tuo asunto ihana, mutta niin oli meidĂ€n silloinenkin asunto. Kuitenkin aloimme miettimÀÀn, ettĂ€ kuinka kiva olisi asua mummulaa vastapÀÀtĂ€. Varsinkin, kun olimme juuri saaneet tiedon, ettĂ€ Ă€iskĂ€ oli onnistunut puhumaan itselleen parin vuoden paketin ennen elĂ€kkeelle siirtymistÀÀn ja olisi jÀÀmĂ€ssĂ€ pois työelĂ€mĂ€stĂ€ seuraavana kevÀÀnĂ€ 59-vuotiaana. PitihĂ€n Ă€idille saada tekemistĂ€ elĂ€kepĂ€iviin ja tuollainen vajaa vuoden ikĂ€inen tĂ€ttĂ€hÀÀrĂ€ sitĂ€ hyvin toisi 😉

Menimme kotiin ja pohdimme illan. EnÀÀ oli yksi ongelma. Asunto, jota kĂ€vimme katsomassa oli aivan liian kallis. EihĂ€n meillĂ€ edes ollut rahoja/ lainaneuvotteluita pankin kanssa tehtynĂ€. ”TehdÀÀn kepillĂ€ jÀÀtĂ€ tarjous!”. MĂ€ kyllĂ€ ajattelin, ettĂ€ ei kehtaa, mutta niin vain teimme. Tiistaina olin pĂ€ikkĂ€reillĂ€ mummun sohvalla, kun kiinteistönvĂ€littĂ€jĂ€ soitti. Asunto olisi meidĂ€n. Whaaaat?! SiinĂ€ tuli pienenpieni paniikki, sillĂ€ eihĂ€n meillĂ€ ollut omaa asuntoa myyty tai edes mietitty, mistĂ€ saamme lisĂ€rahoituksen. PÀÀtimme yrittÀÀ myydĂ€ oman kĂ€mppĂ€mme loppujen lopuksi ilman kiinteistönvĂ€littĂ€jÀÀ ja niinhĂ€n se sitten menikin kaupaksi ekassa esittelyssĂ€ sunnuntaina. Oltiin puunattu Ă€idin kanssa myytĂ€vĂ€ kotimme putsplankko, kynttilĂ€t paloivat siellĂ€ sun tÀÀllĂ€, vastapaistetut pullat houkuttivat naapuritkin esittelyyn, syyssade hakkasi ikkunoihin ja taustamusiikkina toimi Vivaldin NeljĂ€ vuodenaikaa. EhkĂ€ ne edesauttoivat asunnon myymistĂ€ 🙂 Pankkikin oli nĂ€yttĂ€nyt vihreÀÀ valoa ja takuuna meni uusi asunto. Joskus asiat vain loksahtelee paikoilleen.

Tammikuun 13. perjantai 2006 muutimme uuteen kotiimme. SiitĂ€ parin kuukauden pÀÀstĂ€ mummu jĂ€i hyvĂ€kuntoisena pois työelĂ€mĂ€stĂ€. KyllĂ€ tĂ€ytyy sanoa, ettĂ€ kertaakaan ei ole tullut kaduttua muuttoa. Vaikka olemme olleet kovin lĂ€hellĂ€ toisiamme, niin silti olemme kunnioitettu toistemme yksityisyyttĂ€. MieheltĂ€ni usein kysytÀÀnkin, ettĂ€ kuinka sĂ€ pystyt asumaan anoppia vastapÀÀtĂ€ 😉 Mummulan ja meidĂ€n vĂ€lissĂ€ on siis tie ja joskus lasten kanssa mitattiin, ettĂ€ meidĂ€n kotiovelta mummun kotiovelle on 52 lasten askelta. Viime jouluun asti veljen perhe asui mummun orapihlaja-aidan toisella puolella. Onnenkantamoinen oli, ettĂ€ hekin löysivĂ€t tuon kotinsa aikoinaan, vuonna 2007, noin lĂ€heltĂ€. EivĂ€t nytkÀÀn kauaksi muuttaneet, noin 500 metrin pÀÀhĂ€n.

No mutta siis nyt pohdimme, ettÀ olisiko tuosta mun lapsuudenkodista meille uusi koti. MÀ itse olin 2. luokalla kun siihen muutettiin (vajaan kilometrin pÀÀstÀ) eli samaa ikÀluokkaa kuin meidÀn tytstyt nyt on. TÀllÀ hetkellÀ vaan tuntuu, ettÀ koska elÀmÀ on hieman haasteellista jo olemassa olevillakin muuttujilla, niin jaksaako sitÀ mitÀÀn remppa/muuttorumbaa. Vai toisiko se positiivisessa mielessÀ kenties muuta ajateltavaa vaikeana aikana? TiedÀ hÀntÀ, me jatketaan pohtimista (ja mÀ pohjapiirrustusten piirtÀmistÀ ja pinnailuja PinterestissÀ ;)!

TORSTAITERKUIN,

alle

PS. uutta kuvamateriaalia postauksiin on tulossa heti kun saan meidĂ€n kodin siivottua. Se on kuin rĂ€jĂ€hdyksen jĂ€ljiltĂ€ – lĂ€hinnĂ€ toimii tĂ€llĂ€ hetkellĂ€ nukkumispaikkana 🙂


10 Responses to “Kotimme tarina”

  1. Hei ihanat kuvat (Muistan, kun maalasit tuon jakkaran…)ja oli mukava lukea siitĂ€, mitĂ€ olin joskus itsekin ihmetellyt, lĂ€hinnĂ€ vain siitĂ€ kulmasta, ettĂ€ kuinka olette onnistuneet löytĂ€mÀÀn kodit niin lĂ€hekkĂ€in.:) En tiedĂ€, mutta jotenkin haluaisin kuvitella, ettĂ€ tulevaisuussa rakennettaisiin (taas) koteja, joissa useampi sukupolvi voisi elÀÀ yhdessĂ€ kuitenkin niin, ettĂ€ sitĂ€ rauhaa ja yksityisyyttĂ€ olisi tarjolla, mutta ehkĂ€ lastenhoitoaapua ja vanhustenhotoapua tarpeen tullen myös…

    Kuulostaa siltÀ, ettÀ teillÀ on ollut viime aikoina ihan riittÀmiin kaikenlaista sÀpinÀÀ. Toivon, ettÀ pysytte terveenÀ ja muutenkin tasaisempaa jatkoa! Rauhallista viikonloppua!<3

    • Maria sanoo:

      Moikkelis Taina 🙂
      Hih, ihanaa ettĂ€ muistat! MĂ€ just mietin, ettĂ€ pitĂ€iskö maalata tuo jakkara takaisin keltsiks…kunnes muistin, ettĂ€ koko jakkara jouti roskiin, kun hajosi 😀

      Kaikilla se nĂ€in lĂ€hekkĂ€in asuminen ei onnistu – meillĂ€ onnistuu ja se on ihan hirmuinen onni <3

      Kiitos hei ja ihanaa helmikuista viikonloppua sinnekin <3

  2. Hertta sanoo:

    Voi kuinka tuokin kuulostaa ihan tarkoitetulta, ettĂ€ seuraava muuttonne olisi juurikin lapsuudenkotiisi! Ihan hykerryttĂ€vĂ€ ajatus. Ja olispa ihana seurata remppaprojektia tÀÀllĂ€ blogissakin 🙂

    Onko niillÀ nurkilla kuinka pienempiÀ asuntoja myytÀvÀnÀ, vai olisiko Àitisi valmis muuttamaan vÀhÀn kauemmaksikin? On kuulostanut niin ihanalta, ettÀ olette saaneet kaikki kolme asua niin lÀhekkÀin.

    • Maria sanoo:

      Moikka Hertta

      ja hei kiitos, eikös olekin ihanaa 🙂 Jos ja kun tuohon pÀÀdytÀÀn, niin blogissa taidetaan mennĂ€ vĂ€hĂ€n sekaisin suunnittelusta ja remppajutuista 😀

      Juu, on tuossa myytÀvillÀ asuntoja, mutta katsotaan nyt Àidin tilanne pÀivÀ kerrallaan, miten tuosta aivokasvaimesta toipuu. Ollaan valmis ottamaan Àiti meillekin asumaan <3

      Ihanaa viikonloppua <3

  3. Anu sanoo:

    Oi mikÀ ihana tarina:)
    MÀ kuule luulen,ettÀ saatte tuohonkin asiaan jonkun luontevan ratkaisun,anna asian mennÀ omalla painollaan.
    MÀ oon sitÀ mieltÀ,ettÀ asiat jÀrjestyy,jos niin on tarkoitettu:)
    Eikös siellÀ mummulla tehty remppaa joku vuosi sitten?
    Aattelin vain millaisia remontteja siinÀ olisi tulossa.
    Jaksamista kovasti teidÀn arkeen<3

    • Maria sanoo:

      Kiitti Anu <3

      Just nÀin, mÀ uskon kanssa, ettÀ asiat menee omalla painollaan. Hih, mut hei keittiö on jo suunniteltu ;D

      Tehtiin keskikerroksen remppa (pois lukien keittiö) ihan tĂ€ysin. VĂ€hĂ€n laajennusta haaveiltiin ja samoin kellari tĂ€ytyy laittaa uusiksi. Plus ylĂ€kerta. Apua, nyt alkoi dollarit viliseen silmissĂ€ 😉

      Kiitos ja ihanaa viikonloppua <3
      PS. saadaan Ă€iti huomenna kotilomalle 🙂

  4. Elisa n sanoo:

    Olipa mukava kuulla kotinne tarina ja juuri tuo miten ootte pÀÀtyny asumaan kaikki noin lÀhekkÀin:) Monesti kieltÀmÀttÀ miettinnyt postauksiasi lukiessa juurikin tuota asiaa. Ei taida kuitenkaan olla kovin yleistÀ? Kaikkea hyvÀÀ teidÀn perheellenne ja Àidillesi<3

    • Maria sanoo:

      Moi Elisa ja kiitos <3

      En ihan vastaavaan asumisjĂ€rjestelyyn ole minĂ€kÀÀn monesti törmĂ€nnyt 😀 On kyllĂ€ onni, ettĂ€ asutaan kaikki samalla alueella. Ihan jo lastenkin takia - niin pajon noista serkuksista on toisilleen tukea ja seuraa 🙂

      Ihanaa viikonloppua <3

  5. Liisa sanoo:

    Heippa!

    Olipa tosi mukava postaus, tykkÀÀn paljon tyylistÀsi kirjoittaa!
    Blogisi on ihanan elÀmÀnlÀheinen ja lÀmminhenkinen. Kaikkein
    Eniten pidÀn juuri nÀistÀ omaan elÀmÀÀsi liittyvistÀ jutuista.
    Ja minusta on aivan upeaa, ettÀ teillÀ on niin lÀheiset vÀlit Àitisi kanssa,
    TÀmÀ on niitÀ elÀmÀn kantavia voimia!
    Kaikkea hyvÀÀ perheellesi ja Àidillesi.

    Terveisin Liisa

    • Maria sanoo:

      Moi Liisa

      ja voi kiitos kaunis <3

      Ihanaa, ettĂ€ te lukijatkin tykkÀÀtte nĂ€istĂ€ ihan tavallisista postauksista. SiitĂ€ ei tulisi mitÀÀn, jos joutuisi keksimÀÀn vĂ€kisin aiheita. TykkÀÀn, ettĂ€ tavallaan tĂ€mĂ€ blogini on julkinen pĂ€ivĂ€kirja, jonka postauksiin itsekin aika ajoin palaan katsomaan, ettĂ€ mitĂ€s silloin ja silloin on tapahtunut 🙂

      Ihanaa viikonloppua ja kiitos <3

Kommentoi