MOIKKAMOI!

Paplarit päässä ja ihana kutkuttava onnentunne vatsassa. Tänään pääsemme juhlimaan häitä. Elämän pieni ihme on se, että löytää rinnalleen ihmisen, jonka kanssa haluaa viettää loppuelämänsä. Ihan yleisestikin, mutta tänä päivänä näiden kahden ihanan ihmisen kohdalla on ilo ja kunnia päästä todistamaan tuota hetkeä, kun he sanovat tahdon…

…palataan kesäisiin häihin vuonna 2010. Tasan viisi vuotta sitten eilen. Istuimme tulevan komean sulhasen kanssa ystäviemme häissä ja juttelimme elämästä. Naisista lähinnä 🙂 Siitä, että naisia tulee ja menee. Kerroin, että ei se tarvitse kuin vain sen yhden oiken ihmisen tulla vastaan. Kokemuksen syvällä rintaäänellä. Se riittää. Pohdittuamme aikamme asiaa, molemmat taisimme nostaa samaan aikaan päämme ja veikkaanpa, että molempien katse osui tismalleen samaan aikaan kauniiseen vaaleaan neitokaiseen, joka pyyhälsi ohitsemme. Tuleva sulhanen kohotti kulmiaan ja nyökkäsi tuota kaunistusta kohtaan ja kysyi minulta ”Niin kuin esimerkiksi hän?” Hymyilin silmilläni ja sanoin, että juuri hän. Tuleva sulhanen lähti tulevan morsiamensa perään. Kenelläkkään ei juhlissa jäänyt epäselväksi, että näiden kahden välillä oli vahva side jo heti alkumetreistä lähtien.

Tuosta hetkestä lähtien nuo kaksi, toisilleen silloin entuudestaan tuntemattomat, ovat olleet erottamattomat. Tänään pääsemme heidän häihinsä. Aivan uskomaton tunne. Teille kaikille siellä ruudun toisella puolella, jotka tuskailette sen oikean löytymisen kanssa haluan sanoa, että kyllä se löytyy. Pitäkää silmät auki ja mieli avoinna. Tämä päivä on jälleen todistus elämän pienistä ihmeistä ♥

Jeps, nyt kuulkaas pitää muistaa pakata vielä nessut laukkuun mukaan. Herkkä tilaisuus tulossa. Mekoksi valikoitui tuo tummansininen. Menee kivasti komean kavaljeerini asun kanssa. Ai niin, kerroinkos muuten jo, että hääjuhlaa vietetään samassa paikassa kuin silloin aikoinaan meidän hääjuhlaamme? Ihana päästä tuonnekin fiilistelemään 🙂

RAKKAUDEN TÄYTTÄMÄÄ LAUANTAITA
toivottaa nyt jo tippa linssissä