HEIPSANKEIPSAN!
Uuh, mikä valkoinen valo tunkee sisään ikkunoista! Koko yön satoi lunta ja vielä aamulenkilläkin tuiskutti siihen malliin, että ripset olivat lumikökkäreillä aika ajoin. Se aika vuodesta, kun saa ottaa laskettelulasit esiin juoksulenkkejä varten 😉 Pitkästä aikaa perjantai, jolloin en ole töissä. Tarkoituksena oli pitää suursiivouspäivä, mutta mutta mutta… Kyllähän te tiedätte, välillä tarkoitusperät sun muut muuttuu. Kun kuulin aamulla, että mies ei pääsekään tänään kotiin, niin sujuvasti siirsin siivouksen ensin iltapäivälle ja tällä hetkellä ajattelen, että ehtiihän sitä huomen aamullakin 😀
Mä olen ihan hassu; välillä nautin niistä hetkistä, kun mies on työreissussa ja saa olla ihan yksin (tai noh, tyttöjen kanssa) kotona. Mutta nyt. Toinen on ollut pois kolme yötä ja olen ihan sitä mieltä, että haluan hänet jo kotiin. Ihan vain sohvalle möllöttämään ja katsomaan urheilukanavia. Silloin tuntuis, että olis koko paletti kasassa. Ikävissäni kaivoin miehen villasukat jalkaan. Helpottaa ikävää ja lämmittääkin mukavasti. Sitä ei taas tuo tämän päiväinen keitto kyllä tehnyt 😉 Kylmä keitto tällaisella ilmalla juoksulenkin jälkeen ei ollut ihan nappivalinta. Mutta hyvää tuo oli, sitä en kiellä. Tosin sen detox-vaikutus katosi, kun jouduin keittämään jälkkäriksi kahvikupillisen pitääkseni itseni lämpimänä. Muuten kyllä ihanan samettinen ja oikeasti kokeilemisenarvoinen keitto. Ehkä enemmän tosin kesään sopiva…
Palataan vielä hetkeksi ikävän karkoittamiseen. Muistan joskus silloin ammoisina aikoina, kun mies reissasi paljon valtameren toiselle puolelle, niin karkoitin ikävää soittamalla hänen vastaajaansa. Just silloin, kun tiesin puhelimen olevan suljettuna. Vain kuullakseen tutun äänen, joka vastaajaviestissä jutteli. En toki jättänyt mitään viestiä. Halusin vain kuulla tutun äänen. Desperate housewife, eh? 😀 Yleensä mulla on tapana myös kietoutua toisen vanhaan harmaaseen Bauerin collegepaitaan, josta on jo hihansuutkin ihan rispaantuneet… Tiedän, olen toivoton!
Nyt toivottomuudesta kohti valoa ja siivouspuuhiin. Ei siinä muu auta! Sit kun on siivoukset tehty niin kaivamaan vähän jouluvaloja esiin. Illalla sitten vielä (toivottavasti viimeisen kerran) sairaalaan. Taidetaan ottaa Uno-kortit mukaan ja pitää pikku turnaus. Kyllä se tästä 🙂
ILOISTA PERJANTAITA ja
ALKAVAA VIIKONLOPPUA!
PS. tuli muuten eilen vähän kallis sairaalareissu; parkkipaikathan tuolla ovat ihan kiven alla, joten päätettiin laittaa muiden autojen tavoin erään tien sivuun (ei siis tiellä vaan ojan penkassa). Mitään pysähtymisenkieltomerkkiä en huomannut. Niin vain autolle kävellessämme huomasimme, että koko autorivistö oli saanut postia parkkipirkolta. Huh.
Avokadokeitto on lemppareita kesällä, näillä keleillä kaipaan jotain lämpimämpää.
Aikoinaan sinkkuvuosina matkustin jopa parin viikon messumatkoilla, se oli ihan mukavaa. Silloin ei ollut läppäreitä vaan samaan aikaan oli hyvä sihteeri hoitamassa toimistolla juoksevia hommia. Kotona ei odottanut kukaan ja toimistolle tullessa sai aloittaa miltei puhtaalta pöydältä… Nyt kun olen yön yli asiakastapaamisissa Baltiassa tai useamman päivän messuilla Pariisissa, alan kovasti kaivata kotiin miehen luo…
Sakkojen saaminen on aina kurjaa. Helsingin keskustassa toimiston liepeillä pysäköinninvalvojat ovat todella ahkeria. Ei toivoakaan ilman sakkolappua selviämisestä jos auton keula on hitusenkaan yli parkkikieltomerkin tai maksettu aika menee minuutinkaan yli. 80 € terveiset eivät ole miellyttäviä. Niinpä tänä aamuna ajoin 40 min etsimässä parkkipaikkaa, kun lähistön tietyöt ja remontit ovat vieneet parkkilupa-alueeltani toistasataa paikkaa! No, sain auton sallitulle paikalle, tosin noin kilometrin päähän.
Moiksis!
Juu, niin hyvää kuin tuo onkin niin vähän liian kylmää näin talvella 🙂
Sitä on vanhemmiten tullut enemmän ikävöiväksi. Tai tulee herkemmin ikävä. Aiemmin mies reissasi myös viikon reissuja (siis ennen lapsia) enkä mä ihan hirmuisesti silloin muista ikävöineeni. Mutta nyt, ihan hirmuinen ikävä tulee jo parin päivän jälkeen. Onneksi toinen on nyt kotona.
Siellä Helsingissä on kyllä kauhea tilanne parkkipaikkojen suhteen…40 mins kuulostaa jo todella pitkältä ajalta! Täällä Tampereella tuo pysäköimisvirhe maksu on vähän inhimillisempi; 50 euroa. Mutta toki sillekin summalle jotain muuta käyttöä olisi löytynyt 🙂
Ihanaa alkavaa viikkoa <3
No, nythän mä tajusin, että se keitto-ohje, jota käytin, olikin parsakaalista ja avocadosta eli tämä resepti täytyy kokeilla joskus.:)
Toivottavasti saat toipilaan huomenna kotiin!
Moikka Taina,
juu siinä tuli parsakaalia lisäksi, tätä suosittelen myös 🙂
Toipilas kotiutui ja täällä sisarhentovalkoinen ottaa omaa aikaa ja maalaa kaappia 😀 Toipilaan tila on sohvalla stabiili 😉
Ihanaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa <3
Sä oot huomattavasti tyylikkäämpi kotilookissa kuin minä..mä en varmaan kehtais laittaa kuvaa mun kotirytkyistä:D
Mä käytän monesti miehen villasukkia,jos omia ei satu käsiin,vähän isot ne kyllä on,ku toisella on 46 siro koipi:))
Toivottavasti saatte iskän kotiin isänpäiväksi,mukavaa viikonloppua ja miehelle paranemiseen tsempit:)
Mä laitoin kans tähden ikkunaan,ihanaa joulu ja loma lähestyy<3
Hihii, kiitos 🙂
No ei noikaan ihan ne kauheimmat kotirytkyt ole, niistä en kehtaisi kuvaa laittaa 😉
Ohhoh, siinä saa jo kutoa muutaman kerroksen ylimääräistä, kun tekee noin siroon jalkaan sukkaa 😀
Kiitos, toipilas on kotona <3 Arvaas, mitä me päätettiin; no jäädä jouluks kotiin :/ Tuo toipilas nääs ei pääsisi mäkeen ja tuo pitkä automatkakin olisi vielä tuossa vaiheessa vähän liikaa 🙁 Pääsiäisenä sitten!
No voi harmi ettette pääsekkään lähtemään..,mutta aivan ymmärrettävää tietysti.olis ollut mukava tehdä treffit:)
No on harmi, mutta enemmän harmittaisi ehkä sitten siellä, kun mies hyppisi seinille ja me muut oltais mäessä 😀
Hei, seuraavan kerran kun tuutte tänne suunnille, niin treffataan!