maanantai 13. lokakuu 2014

Mielikuvamatkailua

164271_10151438913184900_1051850640_n485376_10151438914204900_1477225405_n733887_10151438913129900_130954845_n0kIMG_6602 0kIMG_6550 0kIMG_6534

 ”Kuuma valkoinen hiekka polttelee varpaidesi välissä, varvastossut heiluvat iloisesti toisessa kädessäsi, hetken yrität etsiä tasapainoa jalan alta aallon mukana karkaavan hiekan takia. Meren suolainen tuoksu sieraimissasi, lämpimän leuto tuuli tarttuu hiuksiisi. Nostat katseesi, siristät silmiäsi ja huomaat, enää parikymmentä metriä. Kipuat hiekkarantaa pitkin ylemmäs palmujen suojaan. Sawadikaa, welcome. Want a massage? kysyy iloinen auringon patinoiman hymyn omaava nainen. Khopkhunkhaa. Kiitos, mielelläni. Vastaat hymyyn hymyllä. Asetut makaamaan mahallesi bambumajaan, jonne asti kuuluu merenpauhu. Suolaiseen tuoksuun liittyy kookosöljyn sekä sitruunaruohon tuoksu. Suljet silmäsi ja nautit. Tunnin rentoutumisen jälkeen jokainen lihaksesi kiittää. Lähdet jatkamaan matkaa. Keskipäivän kuuma aurinko polttelee olkapäilläsi ja olet onnellinen lierihatustasi, joka pitää pahimman kuumuuden pois. Nappaat rantabaarista vastapuristetun kookossmoothien ja istahdat palmun alle katsomaan turkoosinistä merta…eikä ole kiire minnekään.”

MOIMOIMOI!

Sellainen maanantai on kuulkaas ollut, että mielikuvamatkailu tuli tarpeen ainakin allekirjoittaneelle. Onko teillä tapana käydä matkoilla mielikuvien avulla? Haaveiden myötä? Mulla on. Mä huomaan, että ihan parin minuutin silmien ummistus esimerkiksi kesken työpäivän kiireiden auttaa. Ajattelen jotain mukavaa ja hengittelen rauhassa. Jos ette ole kokeilleet, niin suosittelen. Yleensä nuo mielikuvamatkat suuntautuvat Aasiaan, mutta toisinaan haaveilen myös ihan konkreettisimmista asioista. Muun muassa siitä omasta kotisohvan nurkasta, johon pääsen kiireisen työpäivän jälkeen linnottautumaan kirjani (eikun siis kännykkäni ja iKirjani) kanssa. Helposti sitä posottaisi kiireputkessa koko päivän pysähtymättä. Mutta muistakaahan pysähtyä. Muistakaahan hengittää. Muutakin kuin sitä kiireen tuomaa pintahengitystä.

Töissä oli ihana kiire; puhelimet soi ja tavaraa lähti maailmalle. Siihen päälle vielä ”pikkuinen” postitusprojekti ja tietoisuus siitä, että työpäivä loppuu jo klo 13.30. Huohotin ja läähätin ja mitä enemmän koitin kiirehtiä, niin sitä vähemmän sain aikaiseksi :D Mies tuli hakemaan iltapäivästä ja lähdimme infotilaisuuteen koskien tuota miehelleni pian tehtävää isoa leikkausta. Samalla haimme apuvälinekeskuksesta läjäpäin apuvälineitä kotiin (Instagramissa kuva). Rakenteelliset seikat ja jääkiekkotausta. Siinä syy, miksi molemmat lonkat laitetaan uusiksi. Mutta hei, täytyy sanoa että (mitenkään itseäni kehuen ;) mun miehellä ei vois olla parempaa kotisairaanhoitsua tuon pitkän sairausloman aikana. Minneköhän mielikuvamatkoille mä silloin sitten lähden, kun molemmilla kaatuu seinät päälle? Aamukammassa on enää 134 aamua, sitten pääsee taas ylläoleviin maisemiin…sen avulla jaksaa yhden kiukkusen toipilaankin täällä hoidella ;)

Hei, palaan kommentteihinne myöhemmin tänään, kiitos kaunis niistä ihanat… Nyt on ihan pakko nollata tilanne ja sulkea silmät ihan vain pikkuiseksi hetkeksi. Ja ei haittaa vaikka ottaisi pienet torkutkin; meillä on tytsyjen kanssa kolme päivää lomaa tiedossa, joten tänään saa valvoa :)

MAANANTAITERKUIN,
iloista alkanutta viikkoa toivotellen,

alle


13 Responses to “Mielikuvamatkailua”

  1. Avatar Ulla sanoo:

    Jippikaeyi! Niin samoissa tunnelmissa-meidän aamukammassa 63 piikkiä ja loma alkaa olla jo koko ajan mielessä! Muuten olen kyllä onnellisesti tässä ja nyt, mutta Thaimaa vaan pistää unelmoimaan ja vei vähän yöuniakin viime yönä…pieniä loppusäätöjä mietin, josko yhden hotellin vaihtaisimme…Hoitsulle ja potilaalle sekä tytsyille leppoisaa syksyä!!

    • Maria Maria sanoo:

      Moi Ulla,
      ja hei usko tai älä, mut just mietin sua tätä postausta tänään kirjoittaessani! Teillä ei ole enää kauan…niin ihanaa! Ja te saatte olla tuolla vielä niin törkeän kauan :) Hih, loppusäätö on paras säätö ;)

      Kiitos, samaa sinne ja ihanaa reissun odotusta <3

  2. Avatar Jenny sanoo:

    Moikka Maria!

    Juuri pari päivää sitten koitin etsiä blogistasi postauksia koskien Thaimaan reissujanne. Olen suunnittelemassa reissua ystäväni kanssa juurikin Thaikkuihin (en ole koskaan käynyt) ja muistan lukeneeni mm. hyviä vinkkejä ja ihania postauksia matkoistanne. Viitsisitköhän linkittää?

    Ja hei, jos vain jaksat, niin kerro toki mitä kautta varaatte yleensä matkanne, missä päin olette olleet ja mitä paikkoja suosittelette? Tarkoituksena olisi siis lähteä kahdeksi viikoksi tammi-helmikuussa ihan naisystäväni kanssa rentoutumaan ja palvomaan aurinkoa.

    Blogisi on aivan ihana, olen jo pitkään ollut lukijana. <3

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Jenny,
      ja kiitos kaunis <3

      Mä kävin laittamassa noihin Thaimaa-postauksiin tagin, joten nyt ne kaikki pitäisi löytyä täältä:

      http://atmarias.indiedays.com/tag/thaimaa/

      tai sitten täältä matkustuksen alta:

      http://atmarias.indiedays.com/tag/matkustus/

      Mehän ollaan tässä viimeiset liki 10 vuotta reissattu kahden pienen tytsyn kanssa, joten ex tempore reittilennot on olleet pannassa :D Niin kauan kuin nuo tytsyt on alle 12 v, niin ihan perus matkatoimistomatkat ovat tulleet halvemmiksi. Kerran tosin otettiin erikseen lennot ja hotellit Phuketiin, mutta kalliiksi tuli.

      Teille mä suosittelisin joitain noita pienempiä saaria esim. Koh Lantaa ja Koh Tao:a. Niissä en ole käynyt, mutta kuullut pelkkää hyvää. Nimenomaan auringonottoon just passelit. Me tehtiin miehen kanssa häämatka niin, että oltiin ekaksi pari yötä Bangkokissa (hotelli Pathumwan Princess, shoppailijan must-hotelli) ja siitä lennettiin Koh Samuille Renaissance Samui-hotelliin. Meillä oli oma villa private poolilla. Se oli ihana <3

      Lasten kanssa ollaan nyt lähdössä viidettä kertaa Phuketiin. Ekan kerran olen käynyt Phuketissa 1997, jolloin se oli vielä "koskematon" verrattuna tähän päivään. Me olemme nyt nämä neljä kertaa oltu samassa hotellissa Merlin Beach Resort, joka on 4 kilometrin päässä kaikesta hustlesta ja bustlesta. Muuten en Phuketiin välttämättä menisi, siis aivan Patongin sykkeeseen.Tykkään tietynlaisesta rauhasta, tosin tuo hotelli on täynnä lapsiperheitä :) Sijainti on täydellinen.

      Viime vuonna olimme Khao Lakissa, ihania rantoja, täydellinen auringonottoon. Hotellimme Merlin Beach Khao Lak oli ihan loistavalla paikalla; pienessä kylässä kauniilla rannalla. Kymmenisen minuuttia "isoon kylään", mutta tuossakin kylässä oli muutama matkamuistomyymälä ja kourallinen ravintoloita.

      Mä sanoisin, että jos kaipaatte myös vähän muutakin aktiviteettiä kuin auringonottoa niin Khao Lak voisi olla hyvä. Pienet saaret ovat parille viikolle aika hiljaisia, itselläni voisi aika käydä pitkäksi. Khao Lakilta pääsee myös kivasti reissaamaan esim. Similanille.

      Ai niin, veljen perhe on tykästynyt Krabiin ja sen läheisyyteen. Esim. Si Kao ja siellä hotelli Anantara voisi olla juuri auringonpalvojan unelma. Tosin sielläkin taitaa olla aika paljon lapsiperheitä.

      Mä odotan aikaa, että tytöt kasvaa ja saadaan ottaa lennot Bangkokiin. Suunnitella reissun jatkoa sitten sieltä ja mennä, minne tuuli vie.

      Tulipahan sepustus, kysy jos jäi jotain vielä mietityttämään :D

      Ihanaa matkansuunnittelua <3

      PS. lasten kanssa ollaan menty suoralla lennolla Hki-Phuket, mutta jos kassa ja lapset antaisivat periksi niin lentäisin tosiaan Bangkokin kautta :)

      • Maria Maria sanoo:

        Ai niin ja voihan kökkö, tämän vuotisen reissupostauksen kuvat ovat ok, mutta blogimuuton myötä kaikki aiempien vuosien kuvat kärsivät. Klikkaamalla ne saa isommiksi :)

  3. Avatar Sanna sanoo:

    Ihania kuvia kaukomailta:)tosin omia matkaunelmia himmentää maailmantilanne.ebolat,Ukraina,isis ym.kauheudet…vaikka kerranhan tässä eletään.olen turhan pelokas luonne:)

    • Maria Maria sanoo:

      Kiitos Sanna <3
      Onhan se näinkin, että tämä maailma on tätä nykyä ihan "mätä"; kaikenmaailman terrorismiä yms. Suomessa on onneksi toistaiseksi turvallista :) Mutta silti mä olen sitä mieltä, että kun pitää maalaisjärjen mukana niin selviää reissussa pitkälle. Toki, jos nyt esim. Thaimaassa nousisi taas kapinoita, jotka leviäisivät saarille, niin en lähtisi riskeeraamaan. Yksin matkustettaessa vielä olisi ehkä ok, mutta nyt kun on nuo pienet kullannuput, joiden parasta tulee myös ajatella :)

  4. Avatar Minna sanoo:

    Pitääpä kokeilla mielikuvamatkailua ;)

    Olet ihan varmasti paras sairaanhoitaja miehellesi ja muista hoitaa myös itseäsi. Se on kovaa työtä myös henkisesti, joten muistakaa jakaa tuntemuksia puolin ja toisin. Tuolloin on apujoukot ja ystävät tärkeitä.

    Itse olen joutunut samaan tilanteeseen ja silloin lapset oli pieniä, oli kovaa hommaa hoitaa päiväntyöt, lapset, ruuat, pyykit, kauppareissut yms yksin. Kaikki olivat kiinnostuneita miehen voinnista eikä juuri kukaan ollut kiinnostunut minusta ;) No nyt tämä jo hymyilyttää mutta silloin ei, kun olin aivan puhki. Mutta opikseni otin että kyselen aina vointia ”hoitajaltakin”.

    Nyt me syyslomalaiset hypätään miehen matkaan Hesaan ja loppuviikosta mennään testaamaan Tampereen uusi hotelli Torni. Tämän pidemmälle ei ennätetä kun miehellä on työviikko, mutta nautin tästäkin.

    Tsemppiä tulevaan ja mukavaa viikkoa teille!

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Minna!
      Suosittelen kokeilemaan mielikuvien avulla matkailua, sen lisäksi että se rentouttaa, niin se on ihan ilmaista :D

      Juu, täytyy muistaa pitää huoli myös omasta jaksamisesta; käydä edelleen lenkeillä ja tuulettumassa maitokaupassa. Se helpottaa, kun tietää että tämä on vain väliaikainen vaihe ja ensi vuoden puolella viimeistään elämä jatkuu normaalisti :) Täytyy muistaa puhua myös, se on tärkeää ettei molemmat vain päästele ärräpäitä.

      Oi, teillä onkin ihania syyslomasuunnitelmia! Just eilen kaupungilla ajellessani mietin, etät koskahan tuo Torni-hotelli valmistuu ja sain kuulla, että se on jo valmis! Täytyy käydä katsastamassa se joku päivä :)

      Kiitos ja ihanaa syyslomaa teille <3

  5. Avatar Lumo sanoo:

    Lonkkaleikkaus – auts! Toisaalta sillä saa ihan ”uuden elämän”. Anopillani kuluivat lonkat peräjälkeen loppuun ja kävely oli todella vaivalloista. Häneltä leikattiin molemmat lonkat kahdessa leikkauksessa (ensimmäisen aikaan toinen oli vielä ”ihan ok”, puolen vuoden päästä ihan romuna), nyt 74-vuotias eläkeläinen näyttelee Turun Kaupunginteatterissa monta näytöstä viikossa eivätkä lonkat ole enää vaivana. Kärsivällisyyttä potilaalle vain toipumiseen.

    Mielikuvamatkailen useinkin. Jos herään yöllä, enkä saa unta, koetan mielessäni viedä itseni johonkin ihanaan kohteeseen. Nyt kohde on ihan konkreettinen, mutta silti monta asiaa täytyy vain arvailla ja kuvitella, kun en ole siellä ollut aiemmin. Tokio ja Kioto ovat matkakohteena vuodenvaihteessa ja niiden kaduille vien itseni mielikuvituksella jo nyt.

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka!

      Juu, se tuntuu kyllä kamalalta, kun mietti, että molemmat lonkat vedetään kerralla uusiksi. Olis edes toinen jalka toimintakykyinen. Mutta kun molemmat vihoittelee ja yöunet on mennyt (särkylääkkeistä huolimatta), niin ei tässä muu auta. Nopsaahan tosiaan noista parantuu ja mä uskon, että tuollainen hyvän peruskunnon omaava nelikymppinen on uutta ehompi leikkauksen jälkeen. Ihana anoppi sulla :) Sehän se, että pitää muistaa kuntouttaa kykyjensä mukaan – ei liian nopeasti tavoitella kuuta taivaalta vaan pikkuhiljaa.

      Mä yöllä myös välillä mielikuvamatkailen. Ihanaa puuhaa <3 Oijoi, Tokio ja Kioto kuulostavat ihanilta!! Japaniin vielä myös joskus haluaisin, ikinä en olekaan siellä käynyt!

      Ihanaa mielikuvamatkailua ja reissun odostusta <3
      PS. tuletteko/tuletko päivä- ja iltatilaisuuteen 25.10. ?

  6. Avatar Sanna sanoo:

    Ihania kuvia! Itselleni laitettiin tekonivel kaksi vuotta sitten toiseen lonkkaan, olen alle 30v. En voisi olla tyytyväisempi nykyään tähän jalkaani. Paraneminen kesti muutaman kuukauden ( sen aikaa kepit ja apuvälineet) ja töihin 4kk sairausloman jälkeen (liikkuva työ). Vinkkinä miehellesi: Kannattaa tutustua netissä nivelklubiin ja kirjautua sinne. Sieltä saa vertaistukea ja vinkkejä samassa tilanteessa olevilta. Joskus kohtalotoverit ovat parhaita apureita :) Tsemppiä myös sinulle <3.

    • Maria Maria sanoo:

      Kiitos Sanna :)

      Hei ja kiitos, kun jaoit kokemuksesi; uskon, että tuon leikkauksen jälkeen miehellenikin aukeaa uusi (kipulääketön) elämä. Sitä odotellessa <3
      Kiitti, täytyy kertoa miehelle tuosta nivelklubista myös!

      Ihanaa syksyn jatkoa!

Kommentoi