tiistai 22. kesäkuun 2010

Helsinki-Pariisi

Matkaraportti osa 1 torstai 17.6.2010

Viime torstaiaamuna lapset eivät malttaneet nukkua pitkään; klo 10.00 olisi lähtö kohti Helsinki-Vantaata ja sieltä Pariisin. Ja äipällä oli hirmuinen stressi vielä aamullakin vaatteista mitä ottaa mukaan; joka sääennustus povasi erilaista säätä. 

Lilia onneksi nukkui automatkasta puolet, Julian aika kului mummun kanssa puuhakirjoja tehden. Minulle tuo Helsinki-Vantaan uusi terminaali oli entuudestaan outo. Lähtöselvitys- sekä turvatarkastusjonot olivat aivan omaa luokkaansa (lue: liian pitkät). Mutta loppujen lopuksi päästiin kansainväliselle puolelle ja lounaalle.

Lentovaihtoehtoja käydessämme läpi halvimmaksi suoraksi lennoksi osoittautui Blue 1. Edestakainen lento oli muistaakseni noin 270 euroa veroineen kaikkineen.

Lentoaika oli ihanan lyhyt, 2 h 35 mins. Ennalta pelkäämäni korvavaivatkaan eivät vaivanneet. Saavuimme Charles de Gaullen kentälle 15.35 paikallista aikaa. Toivottavasti en loukkaa ketään, mutta mielestäni maailman rumin lentokenttä on CDG:n betonibunkkeri. Nyt neljä kertaa siellä olleena en ole valmis vaihtamaan tätä mielipidettäni pois. Mutta ei se meidän matkantekoa haitannut. 
Hotellimme sijaitsi Val d’Europessa (30 km lentokentältä, 2 km Disneylandista), joten meillä oli lentokentältä seuraavat kuljetusmahdollisuudet:
* Disneylandin bussi (VEA), joka olisi maksanut 18 e /aikuinen ja 13 e/lapsi. Tämä olisi kuljettanut meidän Disneylandin pääoville, josta hotelliin ilmainen shuttlebus
* RER juna B, yksi vaihto Châtelet les Hallesissa junaan A. Hinta yht. noin 50 euroa.
* taksi.

Päädyimme viimeiseen vaihtoehtoon, sillä satoi, tuuli ja kaikkea siltä väliltä. Kuski sanoi hinnaksi 70 euroa, jonka olimme valmiita maksamaan. Taksimatka kestää normaalisti noin 45 mins, mutta nyt oli moottoritiellä kolari, joten jumitimme ruuhkissa yhteensä 2 tuntia. Lapset onneksi nukkuivat päikkärit taas tähän väliin 🙂

Saavuimme ihanaan Val d’Europe (myös Marne la Valleena tunnettuun) kylään. Hotellimme Elysee Val d’Europe sijaitsi aivan kylän keskustassa.
 Pitkään pohdimme hotellivalintaa, mutta onneksi päädyimme tähän sillä:
* hinta on aivan eri luokkaa kuin itse Disneyn alueella olevat hotellit
* ilmainen shuttle bus suhaa aamusta yöhön hotellin ja Disneylandin väliä (matka alle 5 mins).
* shoppailut lähellä
* ihania ravintoloita lähellä
* juna asema toisella puolen tietä (tästä junalla Pariisiin riemukaarelle noin 25 mins)

Disneylandin vieressä olevat hotellit olisivat varmasti palvelleet meitä hyvin, jos olisimme aikoneet viettää vain Disneyland loman. Mutta äitini ei ollut aiemmin ollut Pariisissa, joten meillä oli myös suunnitteilla yksi päivä Pariisissa.
Hotelliin tsekkautumisen jälkeen lähdimme syömään vastakkaiseen ostoskeskukseen (sukkani pyörivät jalassa kaikkien ihanien liikkeiden ohi kävellessämme ;). Kovasti yritin kuvailla, mutta äitini, mieheni ja lapseni olivat sitä mieltä, että mars syömään!
Tytöt saivat ruokailun jälkeen hieman esimakua huvituksista ostoskeskuksen karusellissa:

Väsyneinä, mutta onnellisina nukahdimme kaikki heti päämme tyynyyn painettuamme. Seuraavassa postauksessa kerron, minkälaiseen satumaahan näillä pääsi sisään:
Aurinkoista Juhannuksen odotusta 🙂





tiistai 22. kesäkuun 2010

Home sweet home

Heipskukkuu, kotona jälleen 🙂
Kiitos kommenteistanne ajastettuihin postauksiin, vastailen niihin kyllä ajan kanssa! Ihana oli reissu, paljon hyviä muistoja ja arvokasta yhdessäoloa. Reissupostauksia (jep, niitä tulee pari kolme) tässä pikkuhiljaa hahmottelen. Saatte lukea ne vielä tämän viikon aikana (ehkä ajastettuna, sillä torstaina lähdemme Vickanin ja Danielin rääppiäisiin ;)!
Meillä sanoi pyykinpesukone sopimuksensa irti. Ihmekös tuo kun on pyöritellyt viimeiset viisi vuotta kiviä ja kolikoita vaatteiden lisäksi 😉 Korjaajaa odotellessa…
Toivottavasti saan tänään napsulaiset päikkäreille, että ehdin lukea blogipäivityksenne ja vielä kommentoimaankin niitä!
Aurinkoista tiistaita!

lauantai 19. kesäkuun 2010

Psst…veskijuttuja ;)

Meille siis tuli kahteen vessaan kolmesta uudet wc-istuimet, sillä vanhat vuosivat vettä (juu, veden kulutus oli aikas huima). Mies sai valita millaisen mallin otetaan, joten meille tuli IDO Seven D Image.


Itseäni nuo veskinpöntön toiminnot ei niin kiinnosta, mutta tässä on rimpsu millä mieheni sai mulle idean läpi:

Seven D -sarjan näyttävämpi malli. Pystysuorat linjat. Kulhon Siflon-pinnoite ja jalan muoto helpottavat puhdistusta. Yleismalli (p-lukko). Kova, pehmeästi sulkeutuvat slow close -kansi, kromattu painonappi, pieni ja iso huuhtelu. Kiinnityssarja sisältyy. Sisältää integroidun Fresh-WC-raikastintoiminnon.
Kuvaa meidän veskistä tuon istuimen kanssa en viitsi laittaa vielä, laitan sen sitten ennen-jälkeen kuvissa, kunhan saadaan veskit rempattua. Tässä joitain yksityiskohtia meidän vierasvessasta (jotkut kuvat saattavat olla jollekin teistä tuttuja ;).
 

perjantai 18. kesäkuun 2010

Villejä lupiineja…

Nyt on se aika vuodesta, että tienvarret ovat sinisellään lupiineja. Itsekin olen oppinut pitämään tästä muiden mielestä ehkä haitallisesti leviävästä kauniista kukasta, jota ainakin meidän läheltä löytyy violettina, valkoisena ja vaaleanpunaisena. Mitä runsaammin niitä poimii maljakkoon, sen paremman näköinen kimppu on. Tai toisaalta yksi lupiinin kukkakin on erittäin kaunis. Me poimimme tyttöjen kanssa hassunkokoisen kimpun, mutta kauniilta sekin näyttää takapihan pöydällä.

Yhdessä kuljetaan päivän kirkkauteen
tiellä jonka varrella kasvaa villejä lupineeja
ja ilma on raikas, täynnä tuoksuja
tiellä jonka varrella kasvaa villejä lupineeja

suuret punaiset ruusut on joku tuonut huoneeseen
vielä olen kovin väsynyt mies, vaivun uneen uudelleen

ja sä tulet mua vastaan, tartut käteeni
tiellä jonka varrella kasvaa villejä lupineeja

suuret punaiset ruusut on joku tuonut huoneeseen
vielä olen kovin väsynyt mies, vaivun uneen uudelleen

ja me kuljetaan päivän kirkkauteen
tiellä jonka varrella kasvaa villejä lupiineja.



 
			

torstai 17. kesäkuun 2010

Kesän herkkuja!

Mulla ja raparperillä on sinällään viha-rakkaussuhde, että en voi sietää raakaa raparperiä. Keitetyssä tai uunissä käytettyä raparperiä voisin sitä syödä mielin määrin. Raparperikaurapaistos ja raparperipiirakka ovat heti mansikkakakun jälkeen kesäherkkujeni aatelia 🙂
Eilen tein aivan loistavan raparperipaistoksen Kotilieden nettisivujen reseptiä hieman mukaellen:
Pohja
4-5 raparperiä paloiteltuna
noin 1 dl siirappia
Pinnalle
200 gr margariiniä
4 dl neljänviljan hiutaleita
2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
ripaus kanelia ja kardemummaa
Uunissa (200 astetta) noin 30 mins. Söimme tätä herkkua jätskin kanssa.
Toisen kesäherkkuni eli raparperipiirakan valmistus on helppoa kuin heinänteko:
Pohja
Kaupan valmis muropohja
Pinnalle
raparperia
1 prk kevytkermaviiliä
1 muna
1 sokeri
Uuniin 175 astetta alimmalla tasolla noin 30-35 mins. Simple as that! Kuvaa raparperipiirakasta ei ole, mutta samaa reseptiä käytän myös omppupiirakkaan.