On nämä lauantai-illat vaan ihania; kellon voisi vaikka pysäyttää tähän. Polenta ja kana vaihtui lasten mieliksi pitsaksi, joten sitä odotellaan uunista 🙂 

Tänä iltana on kuunneltu Juha Tapiota. Aiemmin en olekaan juurikaan kuunnelut ko.artistia, mutta oikeesti; Äijähän osaa laulaa ja kappaleiden sanat on enemmän kuin hyviä. Me like 🙂

Illan suokkariksi on noussut Paina Pääsi:

Paina pääsi rintaani vasten
Päivän meteli kuolla saa
Yö on täynnä huokausta rakastavaisten ja lasten
Niiden unissa värit on vahvemmat kuolemaa 

Risaisen elämän keskellä toistemme syliin tyynnyttiin
Kaikkeen minkä me saimme, kaikkeen mistä luovuttiin
Yksinäisyys, mun ystäväin, meni hetkeks jonnekin
Ja päivä nousi hiljaa niin kuin aina ennenkin 

Leppoisaa lauantaita,

Aika helposti kangistumme ruoanlaitossa samoihin vanhoihin kaavoihin; itse ainakin syyllistyn tähän. Ja aika ajoin päätämme, että viikonloppuisin kokeilemme uusia ruokia. Kaappini pursuaa jos jonkinlaista keittokirjaa ja valinnan vaikeus reseptien suhteen on suuri. 

Tietyt suosikit pääsevät ruokalistoillemme kerran kuussa (en siis nyt puhu arkipäivien ”klassikoista”, joita tulee tehtyä viikosta toiseen :). Yksi helppo suosikkini  ylitse muiden on tiikerikatkarapuwok, johon laitan wok vihanneksia (suoraan pakastepussista, mikäli en jaksa suikaloida porkkanaa yms.), tiikerikatkaravun pyrstöjä, munanuudelia, Pirkan bambunversoja säilyketölkin, ituja, sweet chilikastiketta, valkosipulia, soijakastiketta ja limeä. Tuo lime on ehdoton suosikkini ko.ruoassa!

Meillä taidetaan tehdä pitkästä aikaa polentaa ja uunikanaa. Nam!

Torstai-iltana leivoimme Sunnuntain valmispussista omenamuffinsseja. Olipa helppoja ja hyviä. Jauhoseokseen lisättiin vain Flora Culinesse ja vettä. Lapset tosin hieman ihmettelivät, että kuinka omenamuffinsseja voi tehdä ilman omenaa 🙂 Laitoimme kuorrutukset muffinsseihin ja osa muffinseista koristeltiin pekaanipähkinöillä.

Ihanaa viikon viimeistä päivää ja viikonloppua!

Muistan jostain artikkelista lukeneeni,että silloin kuin tympäsee, väsyttää, pännii, masentaa etc. niin kannattaa miettiä viisi positiivista asiaa/uutista siinä päivässä/elämässä yleensäkin. Jos saa viisi valonpilkahdusta aikaiseksi niin sitten on jo asiat hyvin 🙂 

Meillä alkoi molemmilla tytöillä viime yönä korvatulehdukset (siis mikä epäsäkä, että molemmilla samana yönä alkoi korvat vaivata!!!) ja aamulla lääkäri totesikin, että meillä on molemmalla tytöllä molemmissa korvissa tulehdukset. Onnellinen olen menneestä vuodesta, kun korvatulehduksia ei ollut lainkaan. Nyt olivat putket lähteneet pois ja heti pamahti tulehdukset. 

Kuitenkin, ”nukkuessani” viime yön istuvassa asennossa 13 kiloinen mötikkä sylissäni päätin, että en aamulla valita väsymystä, sillä tämän kaltaisia öitä on niin harvoin…ehkä 1/100.  Yön tuskaa lisäsi se, että tiesin, että tänään on pakko tulla töihin klo 8:aan oltuani pari viime päivää koulutuksessa. Silti päätin olla valittamatta väsymystäni. Mutta nyt täytyy sanoa, että nyt väsyttää, nukuttaa, pännii, tympäsee etc. Tässä mun tämän päivän top 5:

1. Lapseni ovat kuitenkin perusterveitä. Korvatulehdus parannetaan lääkkeillä.

2. Minulla on ihana perhe, koti ja työpaikka.

3. Tänään tulee T.i.l.a ja Pientä pintaremonttia (ihan kuin jaksaisin valvoa kahdeksaan ;).

4. Tigit tulevat marketeihin!!!

5. Päästään pian perheen kesken Pyhälle laskettelemaan, nukkumaan ja syömään. Ei ole kiire minnekkään eikä ole pakollisia kotitöitä tehtävänä. Saa vain olla. Luksusta 🙂

No ok, ehkä kohdat 3 ja 4 ovat hieman pinnallisia, mutta ne piristävät kaikessa pinnallisuudessa päivääni. Elämän pieniä iloja 🙂

Enää tunti töitä, sitten kotiin nukkumaan….zzzzz

….silmät kiinni siis, jos ette halua lukea / nähdä kuvia 😉

Koko pitkän koulupäivän tänään odotin (siis tietysti lasten ja mieheni näkemisen lisäksi…), että uusi Bachelor alkaa. Sydämeni särkyi, kun Deanna valitsi viimeksi Jessen. Why oh why Deanna??

Lapset nukahtivat ajoissa ja sain miehenikin vakuuttuneeksi siitä, että tänään klo 20.00-21.00 olisi me time (I mean, date with Jason ;). Kunnes tatadadaa…jälkipuintijakso. Shit. No, näkyi vilaus Jasonistakin, mutta innolla siis ensi keskiviikkoa odottaen,

Olen aina tähän asti ollut sitä mieltä, että kahta en vaihda: rakasta miestäni ja Kanebo 38 mustaa ripsaria. Paljon olen lehdistä lukenut Lancomen Hypnosesta, mutta olen ajatellut, että ei se Kaneboa voita. Mutta mutta, niin vain kävi, että kertakokeilun jälkeen olen aivan koukussa Lancomeen 🙂

Onko teillä muilla kevätväsymystä? En ole aiemmin sellaista tunnistanut, mutta nyt on väsymystä varmaan kaikilta niiltä viimeiseltä viideltä vuodelta, kun yöt ovat heittäneet häränpyllyä. Tai sitten tämä yhtäkkinen opiskeluinnostus ja työkiireet ovat saaneet tämän pohjatoman väsymyksen tilan. Ei auta Berocat, ei appelsiinien c-vitskut, ei uni (itse asiassa, vaikka nukkuu 12 h putkeen niin silti väsyttää). Ainoa, mikä hetkellisesti auttaa on kahvi. Ja sitä menee. Kuppi kaupalla 🙂

Nati nati,