lauantai 03. marraskuun 2018

Pieni lohduttava ajatus pyhäinpäivään

HEIPPA IHANAT

ja oikein levollista pyhäinpäivää! ♥ Mielestäni pyhäinpäivää leimaa jollakin tavalla ikävä ja suru. Kunnes tajusin taannoin, että eihän sen todellakaan näin tarvitsisi olla. Ikävä ei poissulje sitä, että surun sijaan voisi nähdä päivän lohdullisena. Tuntea iloa siitä, että he keitä niin kovin ikävöi ja kaipaa, ovat ihan varmasti ”hyvissä käsissä”. Heidän on hyvä olla. Törmäsin aamusella internetissä sanontaan, joka kiteytti aiemmat ajatukseni siitä, että melankolisuuden sijaan tänään voisi todellakin tuntea iloa.

”Perhaps they are not stars, but rather openings in heaven,
where the love of our lost ones pours through and shines down upon us to let us know
they are happy!”

Iloa toisten puolesta. Sillä eihän me oikeastaan kukaan tiedetä, mitä tapahtuu, kun kuolemme. Itse uskon taivaaseen ja Jumalaan, mutta uskoi kukin meistä mihin tahansa, niin toivottavasti uskoo hyvään. Siihen, että elämä ei lopu kuolemaan. Tai ainakin siihen, että kun meistä aika maapallolla jättää, niin voi olla, että siirrymme vain jonnekin, jossa on ihan mielettömän hyvä olla. Ei kipuja, ei kateutta, ei vihaa. Vaan paljon rakkautta ja naurua. Moni on kysynyt, miten pysyin järjissäni tuon 2,5 vuoden aikana, kun hautasin ensin isäni, sitten mummuni ja vajaata vuotta myöhemmin äitini. Pysyin järjissäni juurikin tuon pienen ajatuksen voimalla.

Pyhäinpäivänä meillä ei tänä vuonna käyty haudalla. Ajelemme Orivedelle vasta ensi viikonvaihteessa hautuumaakierrokselle. Tämä lauantai kului miehen osalta golfkisoissa (miettikää, marraskuussa) ja me tyttöjen kanssa vietimme laatuaikaa kaupoilla. Koskahan tuo lasten pituuskasvu loppuu? Tuntuu, että koko ajan housut odottelevat nousuveden laskua ja joutuu ostamaan uusia 😀 Nyt silittämään alennuslöytöäni – mummomaista vahapöytäliinaa ja sitten pyhäinpäivän lenksulle. Aurinkokin just pilkisti pilvenraosta!

LAUANTAITERKUIN,

PS. teille, ketkä tunnette tänään ison surumöykyn rinnassa, haluan lähettää näin ruudun välityksellä oikein ison ja lämpimän halauksen.
Miksei myös teille muillekin. Möykyttömille. Kiitos kun olette siellä ♥


12 Responses to “Pieni lohduttava ajatus pyhäinpäivään”

  1. - sanoo:

    Itse en usko jumalaan tai taivaaseen. Ihminen ei voi tietää, mitä kuoleman jälkeen on- ja onko mitään.

    Tänään olen sytyttänyt kynttilät edesmenneiden rakkaiden muistoksi, ikävä on kova. Mozartin Requiem soi taustalla. Myöhemmin illalla viemme kynttilät rakkaiden haudoille.

    En usko kohtaavani enää edesmenneitä rakkaistani. Mielestäni elämä on tässä ja nyt, ei missään toisessa ulottuvuudessa, missä kohtaamme kuolleet rakkaat.

    • Maria sanoo:

      Heippa

      ja näinhän se on ja kuten kirjoitin, niin kaikki saavat uskoa siihen, minkä parhaaksi näkevät ♥

      Samaa mieltä olen myös siitä, että elämä on tässä ja nyt, mutta haluan uskoa myös siihen, että elämä vielä jossain muodossa jatkuu kuoleman jälkeen. Tuo ”lapsen uskoni” helpottaa surun ja ikävän keskellä.

      Elämän yksi suurista rikkauksista on se, että olemme kaikki erilaisia ja pystymme jakamaan mielipiteemme asioista ilman kenenkään tuomiota.

      Kiitos siis sinulle ajatuksistasi ja voimia tähän päivään ♥

  2. Amanda sanoo:

    Uskosi on näkynyt kirjoituksissasi. Mm. kiitollisuus, armollisuus, usko hyvään,toisten arvostaminen viestittävät kristillisistä arvoistasi. Olet rohkea tunnustaessasi sen. Tänä päivänä kun siitä monet luopuvat. Siunausta elämääsi!! Ps. Blogiasi on mukava lukea.

    • Maria sanoo:

      Moikka Amanda!

      Minut on kasvatettu varmasti perisuomalaiseen tapaan niin, että uskonto on läsnä, mutta sitä ei ole tuputettu. Iltarukouksen äiti on opettanut ja kirkossa ollaan käyty jouluna, häissä ja hautajaisissa.

      En edes itse ole ajatellut ennen tätä sinun kommenttiasi, että nuo ajatukseni kiitollisuudesta, armollisuudesta jne. liittyisivät uskontoon, mutta niinhän taitavat liittyä 🙂

      Surullista on, että tänä päivänä moni joutuu uskontonsa takia syrjityksi 🙁

      Ihanaa alkanutta viikkoa sinne ja kiitos kaunis ♥

  3. Sanna sanoo:

    Hyvää pyhäinpäivää!Tulin juuri aikaisesta iltavuorosta,ja kävimme iltakävelyllä hautausmaalla.
    Siellä oli aivan uskomattoman kaunista.Kaikki ne sadat kynttilät,kuin pimeässä loistavia sieluja.
    En tiedä mihin uskon,mutta uskon,että elämä jollain tapaa jatkuu.
    En usko,että kaikki se tieto,kokemukset,sielu,vain häviää ihmisen kuollessa.Uskon sen siirtyvän jonnekkin toisaalle.
    Kun työskentelin sairaalaassa,aina ihmisen menehtyessä,oli tapanamme avata ikkuna hetkeksi,jotta sielu pääsee taivaaseen.
    Tämän teimme jokaikinen kerta.

    • Maria sanoo:

      Heippa Sanna!

      Kynttilämeri hautausmailla on kyllä mykistävä ♥

      Ihana tuo ikkunan avaaminen…niin kaunis ele, että kyyneleet tuli silmiin ♥

      Vähän samoilla linjoilla olen siitä, että en ole varma, miten elämä jatkuu kuoleman jälkeen, mutta jossain muodossa se ihan varmasti jatkuu. Siihen on lohduttava tuudittautua 🙂

      Kivaa alkanutta viikkoa ♥

  4. Seija sanoo:

    Kiitos Maria! Kiitollisuus on päivän teema, suuri rakkaus♥♡. Ikäväkin,mutta elämä on kiertikulku♡. Olemme polttaneet paljon kynttilöita. Lenkin ajaksi sammutettiin. Meidän suru on hälvennyn, koskaan ei tiedä, olen kasvattanut itseäni siihen. Äitini 85v, kaiken hoitaa itse, kerran kuussa teen perusteellisemmin siivouksen.♥ Nyt rakkauden kohteena on hänellä villasukat kolmeen pieneen jalkaan. ♥
    rakkaudella,seijasa

    • Maria sanoo:

      Moikka Seija

      ja kiitos sinulle ♥

      Ihanalta kuulosti teidän pyhäinpäivä!! Ja kiitollisuus, se on onneksi läsnä joka päivä, mutta vielä erityisesti pyhäinpäivänä.

      Näinhän se on, että koskaan ei tiedä mitä tuleman pitää. Sen takia pitää arvostaa ihmisiä ympärillä juuri tässä hetkessä ♥

      Kivaa alkanutta viikkoa ♥
      PS. ihanaa, että äitisi on niin hyvässä kunnossa, että vielä tuon ikäisenä jaksaa hoitaa kaiken itse! Terveys on tärkeintä ♥

  5. Anna sanoo:

    Sytytin rakkaille poismenneille kynttilän kotona ja itkin. Molemmat lähtivät liian varhain ja olivat elämän rakkaimmat. Toivottavasti vielä kohdataan. Kuolema kyllä pelottaa.

    • Maria sanoo:

      Hei Anna!

      Voimia ikävään sinulle ♥ Kyllä mä uskon, että te vielä kohtaatte. Ainakin tuo ajatus kantaa itseäni vaikeiden aikojen yli.

      En pelkää omaa kuolemaani lainkaan, läheisten menettämistä kuitenkin pelkään. Tosin olen oppinut sen, että kaikesta selviää. Ikävä ja suru musertaa ensi alkuun, mutta elämä kantaa ♥

      Mukavaa alkanutta viikkoa ♥

  6. Marita sanoo:

    Kuoleman lopullisuus on niin pysäyttävää ja lohdutonta. Ihanasti Maria kirjoitti, että on lohdullinen asia, jos on edes ilo jälleennäkemisestä tässä ajallisessa elämässä. Jo se helpottaa. Niinhän se on, ettei kukaan meistä ole kokenut kuolemaa eikä kukaan ole nähnyt Jumalaa. Mutta monet, itseni mukaan lukien, ovat saaneet kokea Jumalan todellisuuden, ja sen jälkeen on ajatusmaailma muuttunut. Minulle olisi täysi kestämätön asia läheisen kuolema, jos en olisi uskossa. Uskon, että emme me minnekään katoa, vaan pääsemme perille, kotiin, kuoltuamme. Kaikki mitä meidän tarvitsee tietää, löytyy Raamatusta. Siunausta sinulle ihana ja rohkea Maria <3

    • Maria sanoo:

      Heippa Marita

      ja kiitos ihanista ajatuksistasi ♥

      Sehän se juuri on, että kukaan meistä ei voi tietää, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Sen takia tunnen, että on varsin lohduttavaa uskoa siihen, että elämä jatkuu. Se ajatus kun kantaa vaikeina aikoina ♥

      Ihanaa alkanutta viikkoa ♥

Kommentoi