maanantai 19. helmikuu 2018

Blogikuvat – ennen ja nyt

*Kaupallinen yhteistyö: Olympus

HEIPPA IHANAT!

Aloitetaan viikko valokuvausjutuilla. Historian havinalla ja toteamalla, että ihminen on kehityskelpoinen. Ainakin valokuvauksen suhteen. Näiden liki yhdeksän vuoden aikana, kun olen blogannut, on blogirintamalla tapahtunut paljon. Blogien määrä on räjähtänyt, teksteistä on tullut ammattimaisia ja mikä omaan silmääni ihaninta, silmänruokaa blogeista löytyy ammattitasoisten kuvien myötä ihan hirmuisesti. Itse olen vähän sellainen katselija; tykkään lukea tekstejä niin blogeissa kuin aikakausilehdissäkin, mutta vielä enemmän rakastan katsoa kauniita kuvia. Sellaisia kuvia, joista välittyy tunne. Kuvia, joihin oikeasti pysähtyy ja toteaa, että wau! Kaupallisen yhteistyön myötä Olympus:n kanssa pääsin pohtimaan valokuvaustaitojeni kehitystä vuosien ajalta. Hei, postauksen lopusta löytyy muuten huikea kameran vaihtodiili, joten toivottavasti jaksatte lukea sinne asti :)

Silloin reilu kahdeksan vuotta sitten, kun perustin blogini käytin aluksi netistä lainattuja kuvia. Välillä räpsin kuvia pokkarillani. Asiaan kuitenkaan syvemmin paneutumatta. Blogin visuaalinen ilme oli mitä oli. Mutta siihen aikaan nähden ihan kelpo. Jotenkin näin jälkikäteen ajateltuna valokuvaus tuohon aikaan oli rennompaa. Sitä se on taas tänä päivänäkin, onneksi, mutta tuossa välissä oli kausi, että koin suuren suurta painetta muiden hienoista kuvista ja siitä, että en itse omasta mielestäni päässyt lähellekään tätä tasoa. Silloin alkuaikoina tuli otettua kuvia paljon salamalla. Tänä päivänä en käytä salamaa ollenkaan. En myöskään ymmärtänyt hölkäsenpöläystä mistään valokuvaustermeistä, syväterävyyksistä tai ISO-arvoista. Näin jälkikäteen kuvia katsellessani huomaan, että myös tärähtäneet kuvat menivät läpi kuvausseulani.

Katsastetaan ensin ruokakuviani ”silloin joskus muinoin”:

Ei pahoja, mutta omaan silmääni noista puuttuu se jokin. Tunne tai se että ylipäätään kuvaamiseen olisi mitenkään panostettu. Keskirivin oikeanpuolimmainen kuva on sellainen kyllä, että siitä tunnistan oman kuvaustyylini. Sen voisin vielä tänä päivänäkin kelpuuttaa osaksi blogini kuvia. Vertailun vuoksi viime vuosien ruokakuviani:

Vuosien saatossa olen ruokakuvien suhteen alkanut rakastaa tummanpuhuvaa värimaailmaa. Siinä missä aiemmin nostin kirkkauspykälän kattoon saadakseni valoisia ruokakuvia (joissa ruoan ulkonäkö kieltämättä kärsi), tulee nykyään mieluummin alivalotettua kuvia. Näin on myös sisustuksenkin suhteen. Aiemmin pidin surutta valoja päällä ottaessani kotikuvia. Valkotasapaino sanana ei ollut tuttu. Välillä kuvat olivat kellertäviä, mutta pahimmassa tapauksessa myös jopa vihertäviä. Kuvan sommittelutkin oli vähän niin ja näin.

Syyskuinen tiistai-iltapäivä vuonna 2014 oli käänteentekevä täällä lifestyle-blogissani tai ainakin sen kuvia ajatellen; kurvasin lentokentälle postin kautta. Hain postista paketin, jonka päällä luki Olympus. Malttamattomana meinasin avata tuon paketin jo lentokoneessa, mutta odotin Budapestiin asti. Kämppäkaverini Karla joutui vastentahtoisesti kuulemaan ihastelujani valkoisen kamerakaunokaiseni, Olympus E-PL 6:sen ulkonäöstä. Väsy painoi silmiä ja manuaalin lukeminen jäi. Seuraavana päivänä lähdimme tiukkaakin tiukemman aikataulun saattelemina kuvaamaan kaupunkia. Minä tuon uuden kameraystäväni kanssa. Koska manuaali oli jäänyt lukematta, niin turvauduin automaattiasetukseen. ”Katso näitä kuvia!” huokailin Karlalle ja näytin otoksiani kameran isosta lcd-näytöstä. Jonkun aikaa reissun jälkeenkin otin kuvat vielä automaattiasetuksella, mutta kuvien laatu koki silti mielestäni aimo harppauksen eteenpäin. Vai mitä mieltä olette alla olevista sisustuskuvista verrattuna yllä olevaan kollaasiin?

Vuosien saatossa myös valokuvaussilmäni on harjaantunut. Enää ei tule räpsittyä sataa kuvaa ja kelpuutettua niistä muutama hassu blogiin. Se, että opettelin tuon Olympus E-PL 6 -kameran säädöt ja opiskelin itse muutenkin omissa oloissani valokuvauksen perusteita on auttanut myös uusien Olympus-kamerakavereidenikin kanssa. Toimintatavat ja käyttäminen kun toimii periaatteessa samojen asetusten mukaan. Keväällä 2016 sain testiin ensimmäisen OM-D -sarjalaiseni eli OM-D E-M10 -järkkärin. Vaikka E-PL 6 -kamera teki tajuttoman hyvää jälkeä, niin tuon OM-D -sarjalaisen kanssa valokuvaus astui kertaheitolla ammattimaisemmaksi. Tykästyin samantien tuohon OM-D -kamerani etsimeen; E-PL 6 -minijärkkärissä kun olin kuvannut vain takanäyttöä käyttäen. Lisäksi rakastuin säätöjen nopeaan vaihtamiseen, jonka OM-D:n kaksi säätörullaa mahdollistivat. Syksyllä 2017 pääsin testaamaan tuosta aiemmasta OM-D -kamerakamerastani päivitettyä versiota eli OM-D E-M Mark II -järjestelmäkameraa. Sitä käytän tänä päivänäkin. Alla vielä kollaasi viime aikojen sisustuskuvista. Kollaasista huomaa hyvin, miten käy kuvien valkotasapainon, kun ei pidä valaisimia päällä. 

Kamera tekee toki suuren osan kuviin, mutta en vähättelisi objektiivienkaan vaikutusta. Itselläni on käytössä kaikkien bloggaajien suosikki tunnelmavalokuvauksessa eli Zuiko 45 mm f/1.8. Se on se fiilislinssi, jolla ne Marian keittiön perjantai-illan myyssiruoat poikkeuksetta kuvataan. Taattua laatua eikä tarvitse turhaan jännittää, että millaisia kuvista tulee. Kun tietää, että tuolla linssillä ja kameralla ne kyllä onnistuvat. Laajempaa kuvakulmaa halutessani otan käyttöön Zuiko 25 mm f/1.8- tai jossain tapauksissa jopa tuon Zuiko 17 mm f/2.8 -objektiivin. Viime syksynä ihastuin ensimmäiseen ikinä kokeilemaani macrolinssiin eli 30 mm f/3.5 -objektiiviin.

Aina silloin tällöin mut valtaa objektiivikuume, mutta tarkemmin asiaa ajateltuani olen joka kerta tullut siihen lopputulemaan, että en edes tiedä, millaisesta objektiivista haaveilen. Olen huomannut, että valokuvaustouhussa nälkä kasvaa syödessä ja sitä pitäisi koko ajan kehittyä. Se on jännä juttu, että vaikken muuten ole elämässä lainkaan kunnianhimoinen enkä tavoittele kuuta taivaalta, niin valokuvauksen suhteen tunnistan itsessäni nuo piirteet. :)

Olen aikamoinen elämästä nauttija ja tykkään, että myös kuvissa saa näkyy se tunnelma, mitä kaipaan ympärilleni. Viime kesänä kirjoittelin vinkkejä tunnelmalliseen valokuvaukseen, jos haluatte käydä katsomassa kikkakolmoseni, miten kuviin saa tallennettua tunnetta :) Viimeistään tämän postauksen myötä se oli pakko todeta itsekin; olen kehittynyt valokuvaajana. Se oma vaatimattomuuteni vain on ehkä aiemmin ollut tuon myöntämisen tiellä. Miten sitten olen kehittynyt valokuvaajana vuosien varrella?

*olen oppinut rajaamaan ja suoristamaan kuvan jo kuvausvaiheessa
*olen oppinut menemään tarpeeksi lähelle kuvattavaa kohdetta
*uskallan kokeilla eri kuvaustyylejä ja eri kuvankäsittelytapoja
*tunnen kamerani säädöt ja tiedän, millä säädöllä kuvata mitäkin tunnelmaa
*osaan leikitellä valon ja varjon avulla
*olen opetellut eri objektiivien erot
*hahmotan kuvakulmat aiempaa paremmin
*kuvaan ainoastaan RAW-kuvia
*olen oppinut käyttämään hyväksi auringonnousua ja -laskua

Aina välillä, kun saan kehuja kuvistani (kiitos kaunis niistä teille), vastaan että mä vaan räpsin ja kamera tekee työn. Näinhän se periaatteessa on, sillä mulla on maailman parhain kuvauskalusto käytössä. Mutta silti tunnustan, että kyllä mustakin on vuosien varrella kehkeytynyt ihan hyvä valokuvaaja :) Valokuvaamisesta on tullut itselleni intohimo, rakas harrastus. Kuten myös kuvien käsittelystä.

Alkuaikoina minulla oli käytössä kuvankäsittelyohjelmista Picasa, Photoscape ja PicMonkey. Pari vuotta olen ollut vankkumaton Lightroomin kannattaja. Olen ostanut ”muutamia” (lue: liikaa) VSCO -filtteripaketteja, joiden avulla kuviin saa kivasti eloa. Mutta viime aikoina olen luonut myös omia ”presetsejä” eli muokkausasetuksia. Ruokakuvilleni löytyy omansa, kuten myös sisustuskuvillekin. Riippuen siitä millaista tunnelmaa kuviin haen. Tykkään leikitellä asetuksilla. Nostaa varjokohtia esiin ja himmentää valotusta. Luoda kontrastia ja lisätä pykälällä selkeyttä tai terävyyttä.

En ehdi juurikaan seuraamaan blogeja valokuvausta silmällä pitäen, mutta Instagramin puolella ahmin kauniita kuvia tämän tästä. Siellä suurinta kuvausinspiraatiota olen saanut Anisa Sabetilta (@anisa.sabet), varsinkin hämyisten ruokakuvien suhteen. Viime vuosina blogien visuaalisuus on korostonut, mutta Instagramissa törmää vielä vanhoihin tuttuihin ”räpsäisenpäs kuvan nyt tästä” -kuviin. Itse laitan noita tuollaisia räpsyjä Insta Storyn puolelle. Instagramin kuvavirrasta löytyy useimmiten kameralla otettuja kuvia. Se kun on nykyään tuon kameran WiFi joka mahdollistaa kuvien helpon siirtämisen kännykkään ja sitä myötä sosiaaliseen mediaan.

VAIHTODIILI!

Jos olet myös kiinnostunut kehittymään kuvaajana ja halukas päivittämään vanhan kamerasi OM-D E-M10 Mark III R KIT -järjestelmäkameraan, saat nyt vanhasta kamerastasi vaihtohyvityksen Olympus Shopista 15.3.2018 saakka. Mikäli päivität vanhan Olympus PEN -kameran, saat 300€ hyvityksen – ja mikäli vaihdat minkä muun tahansa kameran (kameran merkillä ei ole väliä), saat 150€ vaihtohyvityksen. Kampanjan lisätiedot ja toimintaohjeet löytyvät täällä

MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


12 Responses to “Blogikuvat – ennen ja nyt”

  1. titti sanoo:

    Mä taas odotan kesää ja valoisuutta, että saisin taas kauniita kuvia aikaan. Kotona ei valo riitä mun objektiivin kanssa ja Salamalla kuvatut (rungossa kiinni) kuvat särkee silmiä :D olis ihana, kun olis useita objektiiveja. Välillä oon testaillut ja kyllähän se kuvan laatu ja kuvausinspis on ihan erilaista silloin :)

    • Maria Maria sanoo:

      Moi Titti,

      no sehän meillä Suomessa onkin vähän haastavaa, kun tuo valon määrä ei ole vakio :D Mutta hei, oletko huomannut, että nyt jo helpottaa? Neljän jälkeenkin riittää valoa hyvin kuvailemiseen :)

      Aurinkoista tiistaita ♥

  2. Anu sanoo:

    Heippa!
    Vähän asian vierestä,mut tuli mieleen,että onko sulla koskaan ikävä
    teidän vanhaa kotia?:)

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Anu

      ja miten sä osasitkin noin kysyä, kun just vanhoja kuvia selaillessani tunsin pienen ikävän pilkahduksen? :) Eli ei periaatteessa ole ikävä, mutta olihan se koti ihana ♥ Mutta sitä on tämäkin koti! Vielä kun saadaan piha kuntoon. Ihan hävettää, kun pian lumet sulaa ja tuo on kuin sikolätti :D

      Kivaa tiistaita ♥

  3. Johanna sanoo:

    Kauniita kuvia! Bongasin tuolta kuvista mielestäni yhden kuvan tallinnan ravintolan ovesta…olen etsinyt tuota blogista,koska etsin ravintolan nimeä…muistatko nimeä ravintolalle ja suositteletko? Paikka näytti niin kivalle….Mukavaa loman odotusta ja kiitos kivasta blogistasi:)

    • Maria Maria sanoo:

      Moro Johanna

      ja hei kiitos ♥

      Oih, tuo ravintola on Controvento. Aivan älyttömän hyvä, suosittelen todellakin. Pitsat olivat maukkaita ja punaviini just sopivan täyteläistä ;)

      Kiitos ja ihanaa helmikuista viikkoa sinne ♥

  4. Maaruska sanoo:

    Olipas jännä nähdä millaisia alkuaikojesi kuvat ovat olleet. Olen lukenut blogiasi noin neljä vuotta! Olet edistynyt!
    Olen aina ajatellut,että kuva vaan räps ja koneelle,mutta tämä havainnollisti kyllä hyvin sen,kuinka paljon ”työtä” kuvaaminen ja itse kuva vaatii.itse en tiiä tuon taivaallista miten kuvaa käsitellään,enkä osaa sanoa onko se enemmän työtä kuin huvia,siksi lainausmerkit!☺

    Hävettää myöntää,mutta meillä ei ole edes kunnon kameraa(ei siis minkäänlaista)..,puhelimella kuvataan. Jotenkin sitä ajattelee,jos ois tyyris kamera,se menis hukkaan ku ei osaa käyttää mutta onneksi on teitä ihania bloggaajia,jotka jaksatte ilostuttaa meitä kauniilla kuvilla. Respect!!!

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Maaruska

      ja kiitti ♥
      Näistä kuvista itsekin näki sen kehityksen :D Juu, eihän se kuvaaminen enää niin haastavaa ole, kun tulee aikalailla selkärangasta. Myös tämä kuvauskalustoni tekee kuvaamisesta sangen miellyttävää touhua :)

      Puhelimissahan on nykyään kyllä ihan tosi hyviä kameroita! Mutta en mä mun puhelimella saa lähelläkään niin hyvää laatua kuin kamerallani.

      Kiitos respecteistä ja ihanaa viikkoa sinne ♥

  5. Kaura sanoo:

    Upeita kuvia sulla täällä aina.:)

    • Maria Maria sanoo:

      Lämmin kiitos Kaura ♥

      Mietin tuossa just, että koska rakastan valokuvata ja ladata kuvia kuvatulvaksi asti blogiin, että pitäisköhän perustaa toinen blogi, jossa olisi pelkkiä kuvia eikä lainkaan näitä mun hölötyksiäni? :D

      Ihanaa tiistaita ♥

  6. Retromoderni sanoo:

    Meillä kuvattu MARK III:llä ja on kyllä hyvä kamera. Ei se Canonicaan huono ollut.

    Yks miinus puoli on kyllä, akun kesto tosi lyhyt.

    • Maria Maria sanoo:

      Moikkamoi

      ja hei tulee kyllä niin hienoa jälkeä tuolla sun MARK III:llakin, että hattua nostan ♥

      Mulla menee akku välillä nopeampaa, jos pidän paljon sitä taustanäyttöä aktiivisena. Yleensä kuitenkin käytän vain etsintä niin akku kestää. Lisäksi on toki toinen akku koko ajan ladattuna :)

      Aurinkoa sinne ♥

Kommentoi